Onko kukaan jäänyt yliopistossa tutustumatta keneenkään?

Vierailija kirjoitti:

Maisterivaiheessa tutustuin muutamiin, kun oli enemmän pakollisia opintoja

Olisi kiinnostavaa kuulla, missä tiedekunnassa on enemmän pakollisia [yhteisiä?] opintoja maisterivaiheessa. Yleensä menee niin päin, että perusopinnoissa kaikki istuu samoilla kursseilla. 

Sanoisin, että kannattaa olla avoin ja vastaanottavainen uusille tuttavuuksille. Jos bileet eivät ole oma juttu, niin orientaatioviikon päiväohjelmassa kannattaa olla aktiivisesti mukana, vaikkei olisikaan suuna päänä. Ensimmäisenä päivänä kannattaa katsoa ketkä ovat porukan sosiaalisia ihmisiä ja hakeutua heidän lähelleen. He yleensä hoitavat seurustelun ja siinä samalla oppii muista ilman, että tarvitsee itse kysellä paljoa. Samalla voi katsoa ketkä olisivat niitä, jotka ovat enemmän oman tyylisiä. Seuraavana päivänä tervehtii kaikkia, jotka muistaa edelliseltä päivältä ja lyöttäytyy seuraan. Yleensä ne sosiaalisemmat hoitavat puhumisen mutta kannattaa yrittää tsempata ja osallistua keskusteluun edes vähän. Ensimmäinen viikko on todella rankka ujolle mutta sen jälkeen on helpompaa, kun muut moikkaavat käytävillä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä joku jo hyvin asian ilmaisikin. Aikuisuuteen kuuluu myös sosiaalisten suhteiden luominen itse. Niiden eteen pitää nähdä vähän vaivaa. Osallistua, lähestyä, puhua, kuunnella. Kannattaa kannustaa opiskelemaan lähtevää aktiivisuuteen, mutta vastuu on hänellä itsellään.

Miten tähän oma vastuu liittyy? Eikö aloituksesta käy hyvin ilmi että opiskelemaan lähtevä nuori on ujo ja jännittää uusia ihmisiä? Ujo ihminen ei ole sitä kuuminta valuuttaa, vaikka tekisi kaiken tuon: ottaisi aikuisena itse vastuun sosiaalisten suhteiden luomisesta ja näkisi vaivaa sen eteen, osallistuisi tapahtumiin, lähestyisi ihmisiä ja puhuisi heille.

Jos jännittää kovasti, ei välttämättä pysty heti olemaan kauhean rentoa ja hauskaa seuraa. Vaikka olisi ujon kuoren alla huipputyyppi, joka osaa olla hyvä ystävä. Eiköhän me olla kaikki huomattu se että ujot jätetään usein ulkopuolelle ja heitä pidetään jotenkin tylsinä tyyppeinä, vaikka se ihminen kuinka näkisi vaivaa ja yrittäisi jutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksette mene vaan sinne bileisiin? Ei siellä oo pakko juoda ja jos ei painavaa syytä miksei voi juoda kerrankin ja pitää hauskaa ja samalla tututustua ihmisiin?

Missä yliopistossa on näin mukavia ihmisiä että ujo, uusia ihmisiä jännittävä nuori otetaan avosylin vastaan ja kaveriksi?

Varmaan jokaisesa Suomen yliopistossa tuo on ollut mahdollista. Mutta toisaalta, kuten sanottu, jokin vastuu on myös ujolla ja jännittävällä itselläänkin. - En syyllitä. Kuitenkin jos ihminen on sellainen, että häneltä ei saa kuin ohi tuijottavia katseia ja suullisia vastauksina kuin max muutaman sanan murahduksia ja koko ajan joudut itse  ylläpitämään yksin keskustelua hänen kanssaan, koska hän ei syystä ai oisesta halua sanoa itse mitään, joka veisi keskustelua eteenpäin, kuten esitää vasa kysymyksiä sinulle niin haastavaksi saattaa mennä jos vielä pitäsi yrittää olla kaveria hänen kanssaan.   

Parasta on nimenomaan se alku kun kukaan ei tunne ketään ja vapaasti biletetään kaikkien kanssa. Parin viikon päästä kaikilla on sitten omat porukat kasassa ja meno on huomattavasti laimeempaa.

M26 kirjoitti:

Koulukaveritha ne o iänikuisii kavereita…

10 vuoden päästä et muista edes niiden nimiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksette mene vaan sinne bileisiin? Ei siellä oo pakko juoda ja jos ei painavaa syytä miksei voi juoda kerrankin ja pitää hauskaa ja samalla tututustua ihmisiin?

Missä yliopistossa on näin mukavia ihmisiä että ujo, uusia ihmisiä jännittävä nuori otetaan avosylin vastaan ja kaveriksi?

Ainakin osakunnilla pyritään kiinnittämään huomiota, että myös ne hiljaisemmat otetaan mukaan porukkaan ja keskusteluihin. Ei ole kenenkään etu, että se nuori on siellä nurkassa yksin. Monesti vanhemmat opiskelijat osaavat myös yhdistää samoista asioista kiinnostuneita saman keskustelun ääreen, mikä voi helpottaa. Toki tällöinkin vastuu on nuorella itsellään. Jos nuori ei vastaa mitään keskustelun aloituksiin, niin hankala siitä on jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä joku jo hyvin asian ilmaisikin. Aikuisuuteen kuuluu myös sosiaalisten suhteiden luominen itse. Niiden eteen pitää nähdä vähän vaivaa. Osallistua, lähestyä, puhua, kuunnella. Kannattaa kannustaa opiskelemaan lähtevää aktiivisuuteen, mutta vastuu on hänellä itsellään.

Miten tähän oma vastuu liittyy? Eikö aloituksesta käy hyvin ilmi että opiskelemaan lähtevä nuori on ujo ja jännittää uusia ihmisiä? Ujo ihminen ei ole sitä kuuminta valuuttaa, vaikka tekisi kaiken tuon: ottaisi aikuisena itse vastuun sosiaalisten suhteiden luomisesta ja näkisi vaivaa sen eteen, osallistuisi tapahtumiin, lähestyisi ihmisiä ja puhuisi heille.

Jos jännittää kovasti, ei välttämättä pysty heti olemaan kauhean rentoa ja hauskaa seuraa. Vaikka olisi ujon kuoren alla huipputyyppi, joka osaa olla hyvä ystävä. Eiköhän me olla kaikki huomattu se että ujot jätetään usein ulkopuolelle ja heitä pidetään jotenkin tylsinä tyyppeinä, vaikka se ihminen kuinka näkisi vaivaa ja yrittäisi jutella.

Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä. Luullakseni eriyisen ujoihin, saanko sanoa hyvin sulkeutuneisiin ihmisiin saatetaan ottaa etäisyyttä, että monesti heihi tutustumine ottaa enempi aikaa. - Heiä voi aikaa myöen tulla erinomaisia ystäviä mutta toisaalta, jotta näin kävii ujomman ihmisen on jollain lailla kyettävä tulemaan vastaan. Tarkoitan, että haastavaksi saattaa mennä, jos annat hyvin sulkeutuneelle ihmiselle mahdollsiuuden utustua sinuun mutta huomaat, että jotta se olisi mahdollista, niin sinun on jaksettava kärsivällisesti odottaa ja toivoa, että hän osoittaa jollain aika välillä takaisin, että "välittää" Tarkoitan että välillenne saattaisi muodostua vastavuoroisuutta...

Mitä ihmeen negistelijöitä täällä on? Yliopistossa on introvertinkin helppo löytää ystäviä. Eka kuukausi on täynnä kaikenlaisia tutustumisjuttuja fukseille (myös alkoholittomia), ja todennäköisesti samaa alaa opiskelevista löytyy samanhenkistä seuraa.

Minä löysin yliopistosta ystäviä, vaikka olen kiusallinen ja ujo introvertti. Varmasti ap:n lapsikin löytää.

Outoa syyllistämistä. Että muiden pitäisi hakea ujompi mukaan, väen vängällä raahata lukuisissa tapahtumissa ja kekkereillä, ja se ujo voi vaan passiivisena seurata ja vältellä kontakteja? Ja sitten itkeä, kun kukaan ei leiki hänen kanssaan. Se on yhteispeliä, ei voi ystävystyä yksinään. Vuorovaikutuksessa on aina vähintään kaksi osapuolta. Kaikkea ei voi jättää "niille sosiaalisille", ja ujouttaan voi yrittää hieman valjastaa. Jossain vaiheessa kuitenkin on uskallettava jutella ventovieraidenkin kanssa, ei ne pure edes opiskelijabileissä tai -tapahtumissa. Toivotaan, että korona hellittää ja opiskelijat pääsisi pian ottamaan takaisin viimefuksivuoden riemut kesällä tai ensi syksynä!

Joukkoon vain, siellä on paljon muitakin, jotka ovat juuri muuttaneet vieraalle paikkakunnalle ja ovat uuden edessä. 

Itse tutustuin fuksivuotena uusiin tyyppeihin. Olen introvertti ja aika ujo, mutta tutustuminen oli helppoa kun ei ollut vielä valmiita kaveriporukoita ja bileissä minusta tulee alkoholin vaikutuksesta avoimempi uusille tuttavuuksille. Minulle kävi kuitenkin niin että suurin osa kavereistani keskeytti opinnot ekan vuoden jälkeen ja osa tokan vuoden jälkeen (teknillinen ala, jonne helppo päästä sisään, mutta tyyliin puolet ei koskaan valmistu). Kaveriporukka siis kutistui. Bileiden lisäksi muu ainejärjestötoiminta ei kiinnostanut ja bileissä muut olivat kolmantena opiskeluvuonna valmiiden porukoiden kanssa, joten en oikein päässyt sisään uusiin piireihin. Lisäksi olin löytänyt poikaystävän joten en kaivannut niin paljon uusia kavereita, että olisin niitä jaksanut lähteä etsimään kun vanhat kaverit lopettivat opinnot. Lisäksi vaihdoin pääainetta myöhemmin, joten luennoilla ei näkynyt edes puolituttuja.

Tutustuminen jäi siis lopulta hyvin vähäiseksi, vaikka alku meni fuksivuotena melko hyvin. Jotta olisi saanut laajemman kaveripiirin, olisi voinut bileiden lisäksi hengailla ainejärjestön tiloissa päivisin niin olisi tutustunut eri vuosikurssin tyyppeihin.

Jep. Skippasin kaikki tutustumisillat ja bileet. Menin opiskelemaan en bilettämään.

Minä. Fuksivuonnakin kaikki muut kutsuttiin yhden kurssilaisen synttäreille, paitsi minut. Sivuaineopinnoissa tutustuin muutamiin kivoihin tyyppeihin, mutta emme me vapaa-ajalla nähneet.

Ei ole toista niin helppoa elämänvaihetta saada ystäviä kuin opintojen alku.

Kaikki on siellä samassa veneessä.

Jos ei hanki siellä kavereita se on oma valinta

Toivottavasti jälkeläisellä on parempi kieliopin ymmärrys, kuin sinulla, aloittaja

Kyllä noita on aina muutama per ryhmä. Monesti he myös keskeyttävät opinnot, koska useimmilla yliopistoaloilla verkostoituminen on työllistymisen kannalta a ja o. Pelkällä tutkintotodistuksella ei tee paljon mitään jos ei ole verkostoja.

Vierailija kirjoitti:

Miksette mene vaan sinne bileisiin? Ei siellä oo pakko juoda ja jos ei painavaa syytä miksei voi juoda kerrankin ja pitää hauskaa ja samalla tututustua ihmisiin?

Hyvin kiteytetty, miksi alkoholiton ei halua opiskelijabileisiin mennä. Koska siellä on niin paljon niitä, joiden mielestä kerrankin voisi juoda ja ei siitä pilalle mee ja onkos sulla ees mitään painavaa syytä olla käyttämättä alkoholia.

Aloitin opinnot perheellisenä 28-vuotiaana, enkä ollut erityisen kiinnostunut hankkimaan kavereita. Jätin fuksiviikon ja muutkin bileet välistä.

Yliopisto-opiskelussa kuitenkin pitää kyetä toimimaan ryhmässä, johon ei aina voi valita vain niitä omia kavereita, joten kyllä siinä väkisinkin tutustuu ihmisiin kuitenkin ja saa sellaisia hyvän päivän juttukavereita joiden kanssa käydä lounaalla kun sattumalta oikeaan aikaan ollaan samassa paikassa.

Pari ystävääkin on jäänyt matkaan, lähinnä siksi, että meillä nyt vain sattui synkkaamaan ja oli paljon yhteistä.

Jos ystävyyssuhteet on tärkeitä, niin oma vinkkini on vain lähteä avoimin mielin ja "altistaa" rohkeasti itsensä uusien ihmisten tapaamisille juurikin osallistumalla kaikkeen. Yliopistossa onneksi aletaan olla jo sen verran kypsempiä, että mitään kiusaamista ei enää kovin paljoa tapahdu, joten sinänsä lähtökohdat ovat suotuisammat mitä lukiossa ja etenkin peruskoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä joku jo hyvin asian ilmaisikin. Aikuisuuteen kuuluu myös sosiaalisten suhteiden luominen itse. Niiden eteen pitää nähdä vähän vaivaa. Osallistua, lähestyä, puhua, kuunnella. Kannattaa kannustaa opiskelemaan lähtevää aktiivisuuteen, mutta vastuu on hänellä itsellään.

Miten tähän oma vastuu liittyy? Eikö aloituksesta käy hyvin ilmi että opiskelemaan lähtevä nuori on ujo ja jännittää uusia ihmisiä? Ujo ihminen ei ole sitä kuuminta valuuttaa, vaikka tekisi kaiken tuon: ottaisi aikuisena itse vastuun sosiaalisten suhteiden luomisesta ja näkisi vaivaa sen eteen, osallistuisi tapahtumiin, lähestyisi ihmisiä ja puhuisi heille.

Jos jännittää kovasti, ei välttämättä pysty heti olemaan kauhean rentoa ja hauskaa seuraa. Vaikka olisi ujon kuoren alla huipputyyppi, joka osaa olla hyvä ystävä. Eiköhän me olla kaikki huomattu se että ujot jätetään usein ulkopuolelle ja heitä pidetään jotenkin tylsinä tyyppeinä, vaikka se ihminen kuinka näkisi vaivaa ja yrittäisi jutella.

Ei ole kyse siitä, että ujoa jännittäjää pidettäisiin tylsänä tyyppinä ja tietoisesti jätettäisiin ulkopuolelle. Kyse on siitä, että ujo jännittäjä ikään kuin antaa toisille vastuun sosiaalisen tilanteen etenemisestä. Nuoret menevät bileisiin pitämään hauskaa ja tutustumaan toisiinsa, eivät sosiaalistamaan oman hauskanpidon kustannuksella heitä jotka eivät itse saa suutaan auki.

Eli niin ikävää kuin se onkin, jos halua kavereita ja tutustua ihmisiin, täytyy kyetä olemaan myös itse alootteellinen. Sen ei tarvitse olla mitään sen ihmeellisempää, kunhan vain antaa muille sen signaalin, että heidän seuransa kiinnostaa. Usein auttaa myös se, että sanoo suoraa olevansa ujo ja jännittää uusia ihmisiä. Tämän päivän nuoret ovat paljon avomielisempiä ihmisten erilaisuudelle mitä vaikka omassa nuoruudessani oltiin.

En minäkään ystäviä tai kavereita saanut yliopistosta. Olin mukana alun orientaatiossa, baareissa, ryhmä- ja tutortapaamisissa. Bileissä ja baareissa kaikki klikkiytyivät omiksi porukoikseen, minulle ei välttämättä puhuttu ollenkaan vaikka yritin kovasti keskustella ja jutella. Luennoilla ei tultu istumaan viereen vaan omalla porukalla mentiin ihan toiselle puolen salia. Lounaalla sama homma. Lopulta ilmoitukset juhlista, synttäreistä yms kiersivät "salaisessa" whatsapp-ringissä, johon minä ja pari muuta emme kuuluneet. Ihan vahingossa tuttu alkoi puhua vaikkapa Minnan synttärijuhlista, ja olin ihan pihalla. Kyllä opiskelutoveri nolostui kun tajusi että hups, eihän minulle pitänyt mitään sanoa. Kovasti yritti olla kuin ei mitään ja saada minut unohtamaan koko juhlat. En sitten parin vuoden jälkeen jaksanut väkisin enää tuppautua sinne, minne ei selkeästi haluttu.

En tiedä miksi olin niin vastenmielistä seuraa :D introvertti ja ujo toki, mutta myös erittäin empaattinen ja ystävällinen, yritin oikeasti tosi kovasti olla "rennosti" mukana ja rohkeasti jutella avoimin mielin kaikenlaisille ihmisille. Kai se silti oli jollain tapaa oma vikani jäädä kaverittomaksi, ainakin av:n mielestä.

Näin humanistisella alalla Tampereella viitisen vuotta sitten.