Missä kaikki normaalit miehet pk-seudulla??
Vuosi tinderissä ja parissa muussa sinkkuryhmässä ja tasan yhteen koulutettuun 3-kymppiseen mieheen olen törmännyt. Loput 19 (kyllä, pidin lukua) kuuluivat johonkin seuraavista: alkoholiongelmaiset, riippuvuus vahvoihin huumeisiin kuten amfetamiini tai kokaiini, koulu jäänyt kesken tai joku hitsarilinja, autismin kirjon oireita, mt-ongelmia, pitkäaikaistyöttömyyttä. Toisessa päässä sitten jopa satoja naissuhteita, lapsivihaa, psykopatiaan viittavia piirteitä, ihmisvihaa.
Näköjään nätin, urheilullisen 3-kymppisen akateemisen naisen on mahdotonta löytää mitään edes etäisesti kiinnostavaa seuraa pk-seudulta. Hyviä tai edes normaaleja miehiä ei yksinkertaisesti ole.
Kommentit (77)
Kipinä on helppo saada aikaan. Katot vaikka muutaman romanttisen leffan ja opi. Ei vaadi mahdottomia.
PK-seudulla hyvät on jo varattuja, loput on ylijäämämiehiä. Kunnolliset miehet tajuavat olla muuttamatta Helsingin seudulle.
Kaikki fiksut ja kutakuinkin normaalit miehet JA naiset ovat jo varattuja. Irrallaan ovat enää ylijäämät joissa on joku vika. On narsismia, silkkaa ilkeyttä, väkivaltaa, riippuvuuksia, fyysisiä vammoja ja ties mitä. Jokaisessa tapauksessa - myös aloittajan kohdalla - on joku selkeä ja looginen syy, miksi kumppania ei ole eikä tule. Ihan darwinismia tuo on, ja luonnonlaki. Luonto itsessään pyrkii estämään jollakin tavalla epäedullisen porukan pariutumisen ja lisääntymisen.
Vierailija kirjoitti:
Miten kaikki hyvät miehet on varattuja, mut kaikki hyvät muijat on vapaita?
Katsos kun vain mies voi olla ns. kilttimies, eli epähaluttava, nainen on aina täydellinen, vai oletko nähnyt kovinkaan monta aloitusta, jossa nainen olisi ollut se "syyllinen" omaan kohtaloonsa ettei miestä löydy. Aina se vika on miehissä, kun ei seuraa löydy.
Ne hyvät miehet on jo naimisissa hyvien naisten kanssa.
Niitä ei löydy tinderistä. Nykyaikana vaikeeta löytää, kun luuraavat vaan etätöissä kotonaan. Kokeile vaikka iltasella tai viikonloppuna Nuuksiota tai jotain muuta ulkoilukohdetta, missä voi liikkua ja pitää itsestään huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit varmaan rankannut mieheni epäkiinnostavaksi.
Ammattikoulupohja. Vaikka hän on älykäs, pitkä tumma ja komea, etenemässä urallaan.
Eikä hän koskaan menisi Tinderiin tms. Olemme ollet yhdessä yli 10 vuotta.
Ei kannata olla niin pinnallinen!
Kyllä pitkäaikaisen kumppanin etsinnässä kannattaa olla vähän pinnallinen. Se on kuitenkin sitten se tyyppi, jonka kanssa ollaan. Jos ei natsaa, niin ei natsaa.
Itse tein virheen ja tingin ulkonäöstä. Alapeukuttakaa vaan. Tilanne nyt vaan on se, että en näe miestäni enää haluttavana. Onko sekään nyt sitten hyvä; kiva mies mutta kuin veljen kanssa asuisi.
Minä sanoisin neuvoksi, että suuntaa katse ulkomaille.
Ei vaan teit sen virheen että valitsit miehen kuin ostaisit huonekalua tai kesämekkoa. Joku pitää saada ja jos sitä ihan unelmaa ei ole saatavilla niin otat sitten sen joka juuri ja juuri kelpaa.
Oikeasti parisuhteet solmitaan tunteen perusteella. Se johon ihastutaan ja rakastutaan niin sen kanssa sitten ollaan. Se ulkonäkö on sitten osa sitä ihastumista mutta ei mikään erillinen valintakriteeri josta tingitään.
Vierailija kirjoitti:
Niitä ei löydy tinderistä. Nykyaikana vaikeeta löytää, kun luuraavat vaan etätöissä kotonaan. Kokeile vaikka iltasella tai viikonloppuna Nuuksiota tai jotain muuta ulkoilukohdetta, missä voi liikkua ja pitää itsestään huolta.
Tutustuuko joku oikeasti tuollaisissa paikoissa uusiin ihmisiin? Kaikki ovat vain omissa porukoissaan, tuntuisi ainakin minusta typerältä änkeä sinne tekemään tuttavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42257 kirjoitti:
Helsingissä on miesten markkinat. Jokaista korkeakoulutettua miestä kohden on kaksi korkeakoulutettua naista. Tämä on matemaattinen fakta. Eli isolle osaa korkeastikoulutettuja naisia ei löydy Helsingistä saman koulutustason omaavaa miestä.
Tämä on sekä tilastollinen että omalta osaltani kokemuksellinen fakta. Minä löysin puolisoni kehyskunnasta. En tosin Tinderin enkä nettideittien kautta, jos niihin olisin jäänyt niin olisin yksin edelleen.
Minä akateemisena helsinkiläisenä miehenä löysin naisen pikkukaupungista, kun olin ensin hakannut 10 vuotta päätä seinään pk-seudun naisten kanssa.
ohis
Mulla on ollut naispuolisia työkavereita jotka itse ovat oleet akatemisia tai vähitään tradenomeja tai inssejä ja naimisissa duunareiden kanssa.
Yksi oli naimisissa rekkakuskin kanssa joka teki pitkiä ulkomaankeikkoja. Se ehkä sopi sille parille parhaiten.
Eihän tolla seudulla terveet asu ja puhutaan myös naisista.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki fiksut ja kutakuinkin normaalit miehet JA naiset ovat jo varattuja. Irrallaan ovat enää ylijäämät joissa on joku vika. On narsismia, silkkaa ilkeyttä, väkivaltaa, riippuvuuksia, fyysisiä vammoja ja ties mitä. Jokaisessa tapauksessa - myös aloittajan kohdalla - on joku selkeä ja looginen syy, miksi kumppania ei ole eikä tule. Ihan darwinismia tuo on, ja luonnonlaki. Luonto itsessään pyrkii estämään jollakin tavalla epäedullisen porukan pariutumisen ja lisääntymisen.
Tai sitten pitää etsiä ikäluokasta 45+ eli niistä löytää eronneita. Ei se että on eronut tarkoita että on luuseri. Parillal ei vain kaikki ole natsannut.
No mitä vikaa on jos on autismia tai mt-ongelmia? Monella on masennusta nykyään ja siihen saa lääkkeet. Toetenkin joku skitsofrenia on ihan eri juttu, mutta jos on jotain masennusta, ahdistusta, bipolaari jne... ei mielestäni ole paha, kunhan on lääkekuuri.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä normaalit, tai sitäkin paremmat miehet roikkuisivat jossain tinderissä? Onko sileä muka normaalia parempia naisia? Onko siellä naisilla samoja ongelmia kuin miehillä?
Tämä! Edelleenkin, tänä päivänä normaalit ihmiset etsivät seuraa muualta kuin netistä. Siksi erilaisten seuranhaku palstojen tarjonta on mitä on.
Sisko todistaa aloituksessa vahvasti. Sama kokemus minulla ja kaikilla kavereillani yhtä lukuunottamatta joka meni naimisiin lukiopoikkiksensa kanssa.
valmistus on lopetettu 1960 luvulla, joitain harvinaisuuksia saattaa silti liikkua jossakin päin maata, mutta pääasiassa niitä ei vaan enää ole.
Leskeytymisen kautta vapautuu uudelleen käyttöön, mutta harvempi heistä enää parisuhteeseen alkaa. Suru edellisen puolison poismenosta on loppuiän mittainen.