Millaisia ovat rajavartioston miehet treffikumppanina?

Rajavartija saa seksiä juuri silloin kun sattuu sitä haluamaan. Oli paikalla sitten nainen, koira tai aasi.

Semmoisia eräjormia ja metsästäjiä armeija-twistillä. En suosittelisi kaupunkilaiselle, itsenäiselle naiselle. Pienemmällä paikkakunnalla asuvalle, perinteisiin rooleihin uskovalle naiselle voisi sopiakin. Koiristä tykkäävät.

Mun mielestä seksikkäitä niissä virkapuvuissaan ja aseissaan. Miehekkäitä!

Vierailija kirjoitti:

Semmoisia eräjormia ja metsästäjiä armeija-twistillä. En suosittelisi kaupunkilaiselle, itsenäiselle naiselle. Pienemmällä paikkakunnalla asuvalle, perinteisiin rooleihin uskovalle naiselle voisi sopiakin. Koiristä tykkäävät.

Miksei itsenäiselle kaupunkilaisnaiselle? Ovatko jotenkin alistavia tms?

Niillä on rajallinen mielikuvitus ja ajatusmaailma

Niinpä-niin. Rajaahan Suomella on vain kaukana pöndellä. Rajavartijoita ei ole satamissa, lentokentillä, jne?

Uskomattoman putkiaivoisia. Just semmosia jäyhiä juntteja jotka ei tiedä elämästä mitään. Keskustelunaiheet on Nato, EU, sisäpolitiikka, metsästyskoirat ja kalastus. Näitä toistellaan sit vuoronperään ja isketään nuoria naisia vaimon selän takana salaa vanhalle konjakille haisten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmoisia eräjormia ja metsästäjiä armeija-twistillä. En suosittelisi kaupunkilaiselle, itsenäiselle naiselle. Pienemmällä paikkakunnalla asuvalle, perinteisiin rooleihin uskovalle naiselle voisi sopiakin. Koiristä tykkäävät.

Miksei itsenäiselle kaupunkilaisnaiselle? Ovatko jotenkin alistavia tms?

Ei vaan tyhmiä. Todella todella tyhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmoisia eräjormia ja metsästäjiä armeija-twistillä. En suosittelisi kaupunkilaiselle, itsenäiselle naiselle. Pienemmällä paikkakunnalla asuvalle, perinteisiin rooleihin uskovalle naiselle voisi sopiakin. Koiristä tykkäävät.

Miksei itsenäiselle kaupunkilaisnaiselle? Ovatko jotenkin alistavia tms?

Aika perinteikkäät sukupuoliroolit ja eivät tykkää asua kaupungeissa tai käydä sen riennoissa. Mieluummin kalastavat, metsästävät ja hengaavat maastossa. Lisäksi osalla on aika persumaisia mielipiteitä, eli siltä osinkin saattaa koulutettua kaupunkilaisnaista alkaa ahdistamaan.

Jos rajamiehet kuitenkin kiinnostaa, niin suosittelen upseeristoa. Saattaa jokunen laajemmin asioita tajuava joukossa ollakin, tuurilla.

Kuhmon Shellillä voi tavata. Osa on päässyt nuorena eläkkeelle.

Kun vietin aikaa Kuhmossa, tuntui kuin puolet miehistä olisi tai olisi ollut rajalla.

Vierailija kirjoitti:

Kuhmon Shellillä voi tavata. Osa on päässyt nuorena eläkkeelle.

Kun vietin aikaa Kuhmossa, tuntui kuin puolet miehistä olisi tai olisi ollut rajalla.

Ei siellä muita työpaikkoja ookaan metsäkonekuskien lisäksi

Anteeksi pitkä vastaus, mutta ajattelin, että haluat perusteellista tietoa. Olen rajavartiomies.

Aivan ensinnä on koira. Sehän on se työpari. Tai moottorikelkka myös, jos mennään pohjoiseen tai ollaan talvessa. Riippuu kyllä talvesta. Esimerkiksi 1992 oli sellainen talvi, että kelkkaa ei tarvittu vielä helmikuussakaan. Oli pitkä matka kävellä, kun oli kuitenkin märkä maa ja aika viileää. Kelkalla olisi päässyt joutuisaan, mutta kun ei ollut lunta. Lumen kurja puoli on sitten se, että jos sitä tarttuu vaatteisiin ja se sulaa, niin sitten on märät vaatteet. Hyvänä puolena näkisin taas, että lumessa näkyvät jäljet. Jos ihminen on hipsinyt väärillä reiteillä, niin lumessa jäljet näkyvät. Näkyvät tietenkin myös omat jäjet tai luvallisen maanomistajan, joka on vaikka marjastamassa. Omien jälkien näkyminen saa sellaisen olemassa olon tunteen. Että tuossa minä olen mennyt. Niin ja suunnan. Että tuonne päin olen mennyt. Ei ole sellainen unessa olemisen tunne, kun ihan silmillä näkee, että on ollut menneisyys ja että on ollut suunta. Tietenkin ne jäljet sitten häviävät, kun sataa lisää lunta. Tai jos luni sulaa. Niin aluksi jää sellaisia loskaisia painaumia, mutta lopulta ei sitten näy enää jälkiä ollenkaan. Siinä saattaa tulla sellainen epäusko sitten, että oliko niitä jälkiä ollenkaan. Muisto on, mutta silmillä niitä ei enää näe. Toki, jos lunta on satanut ja muistaa, missä ne jäljet olivat, niin voi tallata uudet samoihin kohtiin. Tai vaikka kädellä piirtää. Mutta eivät ne enää sitten ole niitä samoja jälkiä, vaan uusia. Jos on ne itse piirtänyt ihan sillä mielellä, että ahdisti, kun ne alkuperäiset hävisivät, niin tietää, että ne on piirrettyjä. Ei oikeita jälkiä. Mutta jos ne näkee joku toinen, niin sille toiselle ne ovat ihan oikeita jälkiä.

Toivon, että tästä oli apua arviointiin.