Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Akateemisen siivoojan tilitys ja pohdintaa "pieleen menneestä" elämästä
29.05.2021 |
Jotenkin niin katkera tunne, kun päivästä toiseen pyyhkii ja moppailee niitä tiloja, missä ne ihan oikeat kunnon ihmiset käyvät töissä. Minä en ole mikään kunnon ihminen, tunnen itseni vain yhteiskunnan kynnysmatoksi ja sylkykupiksi. Siivoanhan sentään toisten ihmisten roskia ja páskaa. Välillä on vaan niin hiljaista töissä, että ajatukset vaan lähtee laukkaamaan ja miettii kaikenlaista. Muistelen esim. ensimmäistä vuotta yliopistossa uudessa kaupungissa. Kaikki oli jännittävää ja hauskaa, koko maailma oli avoinna ja tuntui , että musta voi tulla ihan mitä tahansa. Mitä olisinkaan silloin sanonut, jos olisin tiennyt että kymmenen vuoden päästä en kelpaakaan muuhun kuin siivoamaan?
Kommentit (41)
Miksi esim ilta-siivousta pitäis hirveesti hävetä?
+
nykyään osa siivoojista tienaa ihan ok jotain 2500 eur/kk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän noita riittää paljonkin.
Tunnen monia akateemisia jotka työllistyivät omalle alalle +-35v tienoilla, ja sellaisiakin jotka eivät työllistyneet ollenkaan. Ei ole kovinkaan harvinaista.
Eikä se "akateeminen työ" aina herkkua ole. On pätkätöitä, rutiinihommaa palkalla joka ei ole päätähuimaava todellakaan.
Tuo on ihme kuvitelma että olisi olemassa "akateeminen elämä" joka koostuu lentämisestä ulkomaille, liikelounaista, etätyöstä valkoisessa kaupunkiasunnossa merimaisemaa ihaillessa, ja kaveripiireistä joissa naapurin kultainen noutajakin on akateeminen.
Ei kun uutta yritystä vaan.
ps. itse en ole ollut oman alan töissä ollenkaan, koska päädyin yrittäjäksi.
Eipä niillä aspa hommillakaan pääse rikastumaan eikä välttämättä etenemään yrityksen sisällä. Eikä sekään aina mitenkään kivaa ole. Eikö luonnontieteellisellä koulutuksella voisi tähdätä tutkijanuralle, tai johonkin oppilaitokseen töihin, museoon tms.? Entä istuttamaan puita kesällä? Se voisi olla kivempaa kuin siivoaminen, jos siitä ei tykkää. Kyllähän jotkut viihtyy siivoojanakin, esim. se TikTok nainen.
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen vuotta on vielä lyhyt aika opintojen aloittamisesta. Olen itse nelikymppinen ja tiedän ikäisiäni, joilla nyt on sitten vihdoin se "kunnon työ". Tarkoittanut kyllä jokaiselle sitä, että se ensimmäinen yliopistollinen koulutus meni harakoille ja opiskelivat jonkun ammattitutkinnon päälle. On gradun tehneitä lähihoitajia ym.
Kannattaa vain asennoitua niin, että varsinkin jos se yliopistotutkinto oli joku yleisjuttu, niin ei se oikeasti työllistä, jollei ole jotain ekstraa. Entisaikaan oli erilaista, kun ihmiset valikoituivat tietyistä yhteiskuntaluokista yliopistoon ja valmistuvia oli paljon vähemmän. Silloin myös sijoituttiin sillä akat. tutkinnolla jonnekin. Nykyään ei, vaan siinä loppusijoittumisessa ratkaisee täysin sattuma ja muutkin sosiaaliset suhteet.
Minusta tuli tavallinen sihteeri. Tai siis sellainen, joka joutuu yliopistossa saadun osaamisensa takia tekemään myös muita vaativampia tehtäviä niiden rutiinihommien lisäksi, samalla palkalla ja samalla työajalla. Tosi hienoa. Siihenkin vain meni se kymmenen vuotta opintojen jälkeen.
Mä olin viisi vuotta sitten tuollainen ja hajosin niin pahasti siihen hommaan! Tein ihan hulluna niitä vaativampia tehtäviä, koska ne sentään antoivat jotain, mutta rutiinihomat eivät vähentyneet siitä yhtään. Katkerat koko uransa siellä olleet kuusikymppiset ämmät puukottivat itseään osaavampaa selkään.
Vaihdoin työpaikkaa ja havaitsin parissa viikossa menneeni alaspäin, minkä en uskonut edes olevan mahdollista. Tein enää pelkkää sitä rutiinia, kaikki osaamista vaativa työ katosi. Työpaikkailmoitus oli valhetta kaikesta muusta paitsi aihepiiristä, joka jo itsessään oli aiempaa vähähaastavampi. Mutta kävi ihan ihmeellinen tuuri sen kanssa, että sen aihepiirin avulla löysin kolmannen paikan, joka oli jo vähän ylempää tekemistä. Sieltä jatkoin saman aihepiiriin päällikkötason töihin.
Silloin kun olin kaikkein syvimmilläni, kuvittelin, että tulevaisuuden minä puhuu minulle ja se lohdutti, että olen päällikkö ja mulla on tämän verran palkkaa.
Se toteutui.
Vierailija kirjoitti:
Eipä niillä aspa hommillakaan pääse rikastumaan eikä välttämättä etenemään yrityksen sisällä. Eikä sekään aina mitenkään kivaa ole. Eikö luonnontieteellisellä koulutuksella voisi tähdätä tutkijanuralle, tai johonkin oppilaitokseen töihin, museoon tms.? Entä istuttamaan puita kesällä? Se voisi olla kivempaa kuin siivoaminen, jos siitä ei tykkää. Kyllähän jotkut viihtyy siivoojanakin, esim. se TikTok nainen.
Tutkijaksi? Suomessa? Toivottavasti tää oli vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ihan oikein, että myös akateemisista karsiutuu se 5-10%. Omien vanhempien ja isovanhempien aikana näin ei ollut. Vallitsi sama tilanne kuin nyt esimerkiksi opettajan tai lääkärin ammatissa. Eli kuka tahansa yliopistosta valmistunut sai/saa noissa ammateissa töitä halutessaan. Ainakin jos on valmis muuttamaan maan sisällä.
Seuraus on helppo havaita. Akateemisilla aloilla joilla on myös kilpailua työpaikoista valmistumisen jälkeen, jokseenkin kaikki työntekijät ovat täyspäisiä, asiakasorientoituneita ym. Mutta käypä terveysasemalla lääkärissä. Tai muistele omia lukioaikoja. Kaikenlaiset työvoimaan de facto kuulumattomat siellä hääräävät muiden mukana.
Kirjoitus ei ole tarkoitettu ketjun aloittajaa vastaan, jonka elämäntilannetta en tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väliaikaista vain?
Niinhän sitä aina itselleen ja muille selittää, että "Tämä on vain väliaikaista", mutta totuus on että näihin hommiin helposti jämähtää. Kokemusta ei kartu mistään muusta, niin jatkossakaan ei helposti irtoa muunlaisia töitä.
Näin se menee. Siksi ihmettelen miksi tälläkin palstalla väitetään että kannattaa ottaa aluksi mitä tahansa työtä ja "työssä olevan on helpompi löytää työtä kuin työttömän". Miten edes pääsee työhaastatteluun kun siivoojan työ ei jousta työntekijän omien menojen suhteen ja millä ajalla muka päivittää oman alan osaamista kun siivoustyö vie kaiken energian. Kokemusta samasta kuin aloittajalla ja olen DI. Itse mietin alanvaihtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse taas näen pitemminkin siivoamisen oikeana työnä. Monet akateemiset hommat on ihan perseennuolemista, käsienheiluttelua yms haista paska duunia.
Paremmat työajat, parempi palkka ja yleinen arvostus ja status yhteiskunnassa kyllä lämmittää vaikka kuinka olisi turhaa perseennuolentaa ja käsienheiluttelua.
Alipalkattujen duunaritöitä romantisoidaan yhteiskunnan ylemmiltä tasoilta välillä ”oikean fyysisen työn”- statuksella. Se ei valitettavasti oikeasti näy arvostuksessa eikä palkassa, vaan on ns. ylentämällä alentamista ja sellaista ylhäältä tulevaa päähän taputtelua.
(Ja voi siis todellakin olla ettei juuri tämän viestin kirjoittaja tarkoittanut yhtään niin, mutta puhun nyt yleisemmällä tasolla siitä millaista viestiä usein kuulee)
Vierailija kirjoitti:
Eipä niillä aspa hommillakaan pääse rikastumaan eikä välttämättä etenemään yrityksen sisällä. Eikä sekään aina mitenkään kivaa ole. Eikö luonnontieteellisellä koulutuksella voisi tähdätä tutkijanuralle, tai johonkin oppilaitokseen töihin, museoon tms.? Entä istuttamaan puita kesällä? Se voisi olla kivempaa kuin siivoaminen, jos siitä ei tykkää. Kyllähän jotkut viihtyy siivoojanakin, esim. se TikTok nainen.
Ei niillä rikastumaan pääse enkä ole itsekään päässyt sen kummemmin etenemään firman sisällä aspana työskennellessäni. Sen sijaan hakiessani muualle töihin, on minulla ollut ko. alasta/käytetyistä systeemeistä/tietyistä prosesseista kokemusta joka on ollut hyödyksi ja mahdollistanut sen että olen saanut muita työpaikkoja. Moni aloittaa tuollaisista työtehtävistä ja harva pääsee mihinkään kivaan käsienheiluttelutyöhön asiantuntijaksi vaikka maisterin tutkinto oliskin. Ne aspatyöt on kuitenkin se helpon väylä toimistotöihin ja aiemmat toimistotyöt usein valmistaa sitten jatkossa seuraavaan työhön.
Sanon tämän siltä varalta että ap:lla on liian romanttinen käsitys valmistumisen jälkeisestä työelämästä ja siitä millaisiin hommiin sitä maisterin tutkinnolla päästään. Toki en tiedä mikä on AP:n opintoala ja pääaine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä pääainetta opiskelit?
Eihän se ns. oikeisiin töihin pääseminen ole mitenkään myöhäistä ja mahdotonta. Moni ampaisee työelämään epätavallisiakin reittejä pitkin. Mikä työnhaussasi on sitten mennyt pieleen? Olen itsekin kauppatieteilijä ja tehnyt vuosia asiakaspalveluhommia. Ei mitenkään glamouria sekään ja työkaverini ovat olleet paljon matalammin koulutettuja. (En mitenkään ylenkatso, mutta oli aika jolloin itsekin kaipailin työhön jossa koulutukseni on hyödyllinen ja töihin jotka enemmän sitä kuuluisaa omaa alaa). Olen sittemmin päässyt vähän eteenpäin työelämässä ja nuo asiakaspalvelutyöt ovat olleet koulutustani arvokkaampia.
Oletko miettinyt vaikka asiakaspalvelutöitä? Ne on usein hyvä tapa päästä sisälle johonkin tiettyyn toimialaan.
Samaa mieltä tästä. Myös b2b-myyntiin kaivataan kouluttautuneita työntekijöitä.
Siistiä sisätyötä. Mikä on ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ne "paremmat työt" muka on? Tietenkin ymmärrän että harmittaa jos ei ole päässyt niihin töihin joihin on kouluttautunut. Mutta ei ne asiantuntijahommat aina herkkua ole, stressiä eikä ikinä välttämättä voi olla tyytyväinen siihen mitä on saanut aikaan. Elämän sisältö pitäisi löytää muualta kuin työstä.
No mieheni ei ole akateeminen vaan tradenomi. Ollut varastomiehenä 6 vuotta putkeen samassa paikassa pätkäsopimuksilla, eli valmistumisesta asti. Ei kelpaa enää mihinkään koulutustaan vastaavaan työhön, kun on pakon edessä joutunut jämähtämään duunariksi. Ei uskalla hakea enää yliopistoon koska ekonomejakin koulutetaan aivan liikaa. Tiedän itsekin ekonomin joka oli 10 vuotta kaupan kassalla.
Itse olen taiteen maisteri graafisesta suunnittelusta ja en ole tehnyt päivääkään alani töitä. Olen tehnyt mm. digimarkkinointia ja viestintää, pätkäsoppareilla myöskin.
Valitettavasti akateemisista varma oman alan työ odottaa vain lääkäreitä ja sosiaalityöntekijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väliaikaista vain?
Niinhän sitä aina itselleen ja muille selittää, että "Tämä on vain väliaikaista", mutta totuus on että näihin hommiin helposti jämähtää. Kokemusta ei kartu mistään muusta, niin jatkossakaan ei helposti irtoa muunlaisia töitä.
Eei, kun elämä on väliaikaista. Parempi väki ja siivoojat, puolen vuosisadan päästä kukaan ei muista kumpaakaan.
Jospa sitä sisältöä sitten työn ulkopuolelta, jos työelämä ei anna mitään?
Mutta se parempi väki saa työstään parempaa palkkaa, jolla voi vapaammin hankkia sitä mielekästä sisältöä työnulkopuoleiseen elämään. Pienituloinen joutuu tyytymään johonkin kirjastoon ja metsäkävelyihin tai yhteen maksulliseen harrastukseen.
Lisäksi työ vie päivästä 8 tuntia (plus työmatkat) ja iso osa siitä "omasta ajasta" menee johonkin typeriin kotitöihin (jotka rikkaammat voivat hoitaa rahalla), joten oikeasti sitä omaa aikaa jää joku pari tuntia päivässä. Elämä on huono diili pienituloiselle.
Voisitko mahd. opiskella työn ohessa? Olen tehnyt kaikenlaista elämäni aikana; lastenhoitoa, poiminut mansikoita ja ollut kasvihuoneella, raksasiivoojana, tekstiilitehtaassa loppuputsarina, apusisäkkönä (!), konekirjoittajana, osastosihteerinä, akat.sihteerinä jne. Viimeisimmän tutkintoni suoritin samana vuonna, kun täytin 50 v. Olen lähes aina opiskellut työn ohessa jotain ns. 'järkevää', joka veisi eteenpäin jollakin tasolla enkä ole pettynyt. Tosin työnhaku on ollut välillä tosi hankalaa, parhaimmillaan (tai pahimmillaan) laskin lähettäneeni vajaan vuoden aikana 420 hakemusta, joista 7:ään pääsin haastatteluun asti.
Moni työ on ollut vähän tervanjuontia, mutta olen elättänyt itseni ja lapseni. Moni vähän tylsempi työ on puolestaan ollut sellainen, jossa on mukavia työkavereita ja reilu meininki.
Jos opiskelu ei ole mahdollista, järjestä vapaa-ajallesi sitä merkityksellisempää tekemistä - esim. kirjoittamista tms. mikä itseäsi kiinnostaa eniten.
En ymmärrä nurisijoita. Eikö vois vähän jo kouluttautumista miettiessään selvittää, millä alalla on töitä ja ennen kaikkea missä. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle - eli vaikka kokonaan toiselle puolelle Suomea tai jopa ulkomaille - saletisti joutuu siirtymään työtä etsiessään, jos ei ole kouluttautunut opettajaksi tai lääkäriksi, kuten täälläkin on todettu.
Ja tiedänkö mistä puhun? No tiedän. Angstisena nuorena haaveilin "Greenpeacen töistä" eli maailman pelastamisesta. Kouluttauduin AMK:ssa ympäristöpuolelle, mutta muunkin alan opintoja suoritin samalla. Nuo muun alan opinnot mahdollisti vakkarityön heti AMK:n jälkeen. Tuo ala, jonne hain, ei todellakaan ollut se mistä nuorena haaveilin. Työpaikka oli lisäksi satojen kilsojen päästä kotikulmilta eli suurkaupungissa, jossa en tuntenut ketään enkä ollut tyyliin koskaan käynytkään.
Joskus mietin, että minne olisin päätynyt jos en olisi hakenut nykyistä työpaikkaa. Varmaan pitkään olisin tehnyt pätkätöitä kotikulmilla, olisin hyppinyt työstä toiseen. Milloinkohan olis oman alan vakituista työtä ollut tarjolla?
Vierailija kirjoitti:
No mieheni ei ole akateeminen vaan tradenomi. Ollut varastomiehenä 6 vuotta putkeen samassa paikassa pätkäsopimuksilla, eli valmistumisesta asti. Ei kelpaa enää mihinkään koulutustaan vastaavaan työhön, kun on pakon edessä joutunut jämähtämään duunariksi. Ei uskalla hakea enää yliopistoon koska ekonomejakin koulutetaan aivan liikaa. Tiedän itsekin ekonomin joka oli 10 vuotta kaupan kassalla.
Itse olen taiteen maisteri graafisesta suunnittelusta ja en ole tehnyt päivääkään alani töitä. Olen tehnyt mm. digimarkkinointia ja viestintää, pätkäsoppareilla myöskin.
Valitettavasti akateemisista varma oman alan työ odottaa vain lääkäreitä ja sosiaalityöntekijöitä.
On muitakin, jotka työllistyy, esim opettajat.
Oletko ajatellut perustaa oman firman? Noi taiteen alan ammatit, suunnittelu, muotoilu on semmoisia, että töitä vähän, oma firma työllistäisi. Tsi sitten pitää muuttaa stadista pois, siellä teitä pilvin pimein tarjolla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mieheni ei ole akateeminen vaan tradenomi. Ollut varastomiehenä 6 vuotta putkeen samassa paikassa pätkäsopimuksilla, eli valmistumisesta asti. Ei kelpaa enää mihinkään koulutustaan vastaavaan työhön, kun on pakon edessä joutunut jämähtämään duunariksi. Ei uskalla hakea enää yliopistoon koska ekonomejakin koulutetaan aivan liikaa. Tiedän itsekin ekonomin joka oli 10 vuotta kaupan kassalla.
Itse olen taiteen maisteri graafisesta suunnittelusta ja en ole tehnyt päivääkään alani töitä. Olen tehnyt mm. digimarkkinointia ja viestintää, pätkäsoppareilla myöskin.
Valitettavasti akateemisista varma oman alan työ odottaa vain lääkäreitä ja sosiaalityöntekijöitä.
On muitakin, jotka työllistyy, esim opettajat.
Oletko ajatellut perustaa oman firman? Noi taiteen alan ammatit, suunnittelu, muotoilu on semmoisia, että töitä vähän, oma firma työllistäisi. Tsi sitten pitää muuttaa stadista pois, siellä teitä pilvin pimein tarjolla
Aika monella opettajallakin se on sijaisuuksien ja osapäivätöiden odottelua pitkään, ennen kuin ehkä saa vakiduunin.
Minusta siivoojat tekevät tärkeää työtä ja ovat "kunnon ihmisiä". Sinulla on outo käsitys ihmisen arvosta. Mikä tahansa työ, josta seuraa jotain ja mikä tuottaa jotain, on työtä ja hyvää sellaista. Siivoojien työ erityisesti näinä aikoina on ehdottoman tarpeellista.
Varsinkin tällaisena allergisena pidän työpaikan siivojia ihan enkeleinä, jotka tekee mun elämästä helpompaa ja ympäristöstä kauniimpaa!
Alue: Aihe vapaa
huutis.., huutista...,,, kröhöm karjista, KARRJISTA, kkkkAARRRRRJJISSTA, MYLVINTÄÄ, MEGALOMAANISTA MYLVISNAURUA NIIN ETTÄ MÄNNIKKÖ RAIKAA, krööhöm, köh, köh, ahhahhah, haaHAA RAAHAHAA, köh [astmansekaista pihinää] ei saa henkeäää,, pihin pihin kään ääh kihi kihi hii hii.
Johan sie vitsin murjaisit.