Lue keskustelun säännöt.
Akateemisen siivoojan tilitys ja pohdintaa "pieleen menneestä" elämästä
29.05.2021 |
Jotenkin niin katkera tunne, kun päivästä toiseen pyyhkii ja moppailee niitä tiloja, missä ne ihan oikeat kunnon ihmiset käyvät töissä. Minä en ole mikään kunnon ihminen, tunnen itseni vain yhteiskunnan kynnysmatoksi ja sylkykupiksi. Siivoanhan sentään toisten ihmisten roskia ja páskaa. Välillä on vaan niin hiljaista töissä, että ajatukset vaan lähtee laukkaamaan ja miettii kaikenlaista. Muistelen esim. ensimmäistä vuotta yliopistossa uudessa kaupungissa. Kaikki oli jännittävää ja hauskaa, koko maailma oli avoinna ja tuntui , että musta voi tulla ihan mitä tahansa. Mitä olisinkaan silloin sanonut, jos olisin tiennyt että kymmenen vuoden päästä en kelpaakaan muuhun kuin siivoamaan?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Väliaikaista vain?
Niinhän sitä aina itselleen ja muille selittää, että "Tämä on vain väliaikaista", mutta totuus on että näihin hommiin helposti jämähtää. Kokemusta ei kartu mistään muusta, niin jatkossakaan ei helposti irtoa muunlaisia töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopa joo. Voisit opiskella toisen tutkinnon toimeentulotuella tai osittain työttömyyskorvauksella.
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo. Voisit opiskella toisen tutkinnon toimeentulotuella tai osittain työttömyyskorvauksella.
Kerro toki, mikä on se maaginen tutkinto jolla työllistyy satavarmasti "hienoihin töihin"??
Mitä pääainetta opiskelit?
Eihän se ns. oikeisiin töihin pääseminen ole mitenkään myöhäistä ja mahdotonta. Moni ampaisee työelämään epätavallisiakin reittejä pitkin. Mikä työnhaussasi on sitten mennyt pieleen? Olen itsekin kauppatieteilijä ja tehnyt vuosia asiakaspalveluhommia. Ei mitenkään glamouria sekään ja työkaverini ovat olleet paljon matalammin koulutettuja. (En mitenkään ylenkatso, mutta oli aika jolloin itsekin kaipailin työhön jossa koulutukseni on hyödyllinen ja töihin jotka enemmän sitä kuuluisaa omaa alaa). Olen sittemmin päässyt vähän eteenpäin työelämässä ja nuo asiakaspalvelutyöt ovat olleet koulutustani arvokkaampia.
Oletko miettinyt vaikka asiakaspalvelutöitä? Ne on usein hyvä tapa päästä sisälle johonkin tiettyyn toimialaan.
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo. Voisit opiskella toisen tutkinnon toimeentulotuella tai osittain työttömyyskorvauksella.
Jos olisin tehnyt aloituksen aiheena toisen tutkinnon opiskellu toimeentulotuella olisi haukuttu loiseksi, mitäs luit turhan tutkinnon, mene töihin senkin rotta jne :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väliaikaista vain?
Niinhän sitä aina itselleen ja muille selittää, että "Tämä on vain väliaikaista", mutta totuus on että näihin hommiin helposti jämähtää. Kokemusta ei kartu mistään muusta, niin jatkossakaan ei helposti irtoa muunlaisia töitä.
Eei, kun elämä on väliaikaista. Parempi väki ja siivoojat, puolen vuosisadan päästä kukaan ei muista kumpaakaan.
Jospa sitä sisältöä sitten työn ulkopuolelta, jos työelämä ei anna mitään?
Laskentaekonomi? Lääkäri? Tai jos pärjäät vähemmällä rahalla ja ”hienoudella”, opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä pääainetta opiskelit?
Eihän se ns. oikeisiin töihin pääseminen ole mitenkään myöhäistä ja mahdotonta. Moni ampaisee työelämään epätavallisiakin reittejä pitkin. Mikä työnhaussasi on sitten mennyt pieleen? Olen itsekin kauppatieteilijä ja tehnyt vuosia asiakaspalveluhommia. Ei mitenkään glamouria sekään ja työkaverini ovat olleet paljon matalammin koulutettuja. (En mitenkään ylenkatso, mutta oli aika jolloin itsekin kaipailin työhön jossa koulutukseni on hyödyllinen ja töihin jotka enemmän sitä kuuluisaa omaa alaa). Olen sittemmin päässyt vähän eteenpäin työelämässä ja nuo asiakaspalvelutyöt ovat olleet koulutustani arvokkaampia.
Oletko miettinyt vaikka asiakaspalvelutöitä? Ne on usein hyvä tapa päästä sisälle johonkin tiettyyn toimialaan.
Aspa hommiin pääsee todella nihkeästi luonnontieteellisellä koulutuksella. Kauppislaisia niihinkin mieluummin huolitaan, kun ala sentään liippaa läheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli luki muinais-venäjää pääaineena ja sivuaineena gootinkielistä itseilmaisua
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo. Voisit opiskella toisen tutkinnon toimeentulotuella tai osittain työttömyyskorvauksella.
Työttömyyskorvauksella saa opiskella vain kahden vuoden mittaisia tutkintoja, eli käytännössä perustutkintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laskentaekonomi? Lääkäri? Tai jos pärjäät vähemmällä rahalla ja ”hienoudella”, opettaja
Juu, kaikilla heikosti työllistyvillä automaattisesti riittääki rahkeet noihin hommiin. Ollaan vaan niin kranttuja kun ei raha kelpaa :D
On se kumma, miten ihmiset haluavat siistiä ja puhdasta, tikkua ristiin laittamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole toisaalta onnellinen että sulla on aikaa töissä ajatella. Mä teen koulutusta vastaavaa akateemista työtä, ja tunnen että se tavallaan syö mua sisältä.
Pidän siitä mutta se vie kaikki ajatukset ja aivokapasiteettia ei riitä yhtään mihinkään muuhun. Pelkään että vuodet vain hurahtavat ohi ja en edes huomaa. Ja munkin työ on aika yhdentekevää loppujen lopuksi.
Kymmenen vuotta on vielä lyhyt aika opintojen aloittamisesta. Olen itse nelikymppinen ja tiedän ikäisiäni, joilla nyt on sitten vihdoin se "kunnon työ". Tarkoittanut kyllä jokaiselle sitä, että se ensimmäinen yliopistollinen koulutus meni harakoille ja opiskelivat jonkun ammattitutkinnon päälle. On gradun tehneitä lähihoitajia ym.
Kannattaa vain asennoitua niin, että varsinkin jos se yliopistotutkinto oli joku yleisjuttu, niin ei se oikeasti työllistä, jollei ole jotain ekstraa. Entisaikaan oli erilaista, kun ihmiset valikoituivat tietyistä yhteiskuntaluokista yliopistoon ja valmistuvia oli paljon vähemmän. Silloin myös sijoituttiin sillä akat. tutkinnolla jonnekin. Nykyään ei, vaan siinä loppusijoittumisessa ratkaisee täysin sattuma ja muutkin sosiaaliset suhteet.
Minusta tuli tavallinen sihteeri. Tai siis sellainen, joka joutuu yliopistossa saadun osaamisensa takia tekemään myös muita vaativampia tehtäviä niiden rutiinihommien lisäksi, samalla palkalla ja samalla työajalla. Tosi hienoa. Siihenkin vain meni se kymmenen vuotta opintojen jälkeen.
Näin siivoojana tekisi mieli toivottaa tuollainen nurisija niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.
Arvosta sitä, että sinulla on työtä. Vieläpä sellaista, jolla on merkitystä.
Vai kävisitkö itse likaisessa vessassa, jossa ei ole paperia? Viihtyisitkö sotkuisessa työpaikassa?
Työkavereissa on monen alan väkeä, mutta kaikilla on nyt koulutus tähän ja ammattiylpeä asenne.
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen vuotta on vielä lyhyt aika opintojen aloittamisesta. Olen itse nelikymppinen ja tiedän ikäisiäni, joilla nyt on sitten vihdoin se "kunnon työ". Tarkoittanut kyllä jokaiselle sitä, että se ensimmäinen yliopistollinen koulutus meni harakoille ja opiskelivat jonkun ammattitutkinnon päälle. On gradun tehneitä lähihoitajia ym.
Kannattaa vain asennoitua niin, että varsinkin jos se yliopistotutkinto oli joku yleisjuttu, niin ei se oikeasti työllistä, jollei ole jotain ekstraa. Entisaikaan oli erilaista, kun ihmiset valikoituivat tietyistä yhteiskuntaluokista yliopistoon ja valmistuvia oli paljon vähemmän. Silloin myös sijoituttiin sillä akat. tutkinnolla jonnekin. Nykyään ei, vaan siinä loppusijoittumisessa ratkaisee täysin sattuma ja muutkin sosiaaliset suhteet.
Minusta tuli tavallinen sihteeri. Tai siis sellainen, joka joutuu yliopistossa saadun osaamisensa takia tekemään myös muita vaativampia tehtäviä niiden rutiinihommien lisäksi, samalla palkalla ja samalla työajalla. Tosi hienoa. Siihenkin vain meni se kymmenen vuotta opintojen jälkeen.
Akateeminen tyttäreni on sihteeri, joka tekee myös samaa kuin opiskellessa: siivoaa.
Itse taas näen pitemminkin siivoamisen oikeana työnä. Monet akateemiset hommat on ihan perseennuolemista, käsienheiluttelua yms haista paska duunia.
Yksi vaihtoehto on se, että lakkaat arvottamasta itseäsi työpaikan perusteella ja muistat, että se on vain keino ansaita rahaa. Tietenkin itsensä elättämisen arvo konseptina on kärsinyt Suomessa inflaation, kun on varsin helppoa myös heittäytyä muiden elätettäväksi. Se on ehkä yksi syy miksi "huonompia" duuneja ei oikein arvosteta, ajatellaan että melkein samalla rahalla voin vetää lonkkaa kotona.
Väliaikaista vain?