Mistä johtuu sairaalloinen kontrolloinninhalu?
Olen pahalla päällä aina silloin kun minua harmittaa se etten pysty hallitsemaan tilanteita. Muistutan, nalkutan, komennan monta kertaa päivässä. Teen tätä lapselle kuin miehellenikin. Minusta saa tylyn kuvan kun olen tällainen. En osaa vain lopettaa. Jos annan olla niin he käyttäytyisivät miten sattuu. Olen kyllästynyt olemaan se "paha" poliisi perheessä. Tai siis en tunne olevani paha, mutta sitä kautta kyllä kun saatan sanoa melko kovalla ja suoralla tyylillä. Jos sanon lempeämmin ei sillä ole vaikutusta.
Olen muuten ihan huolehtiva äiti, osaan ottaa joskus rennosti, nauttia hetkestä mutta silti on jatkuva tarve pitää kontrolli päällä. En sano olevani narsisti, koska tunnen paljon empatiaa toisia ihmisiä kohtaan ja syyllisyydentunteet ovat usein läsnä. En vain aina tiedä toiminko oikein. Onko kenelläkään samaa tilannetta?
Kommentit (13)
Ei tuo ole sairaalloista kontrolloinninhalua.
Elä miten haluat aikuisena, mutta ÄLÄ tee sitä lapselle, se voi olla todella tuhoisaa lapsen mielelle ja aiheuttaa ahdistushäiriön, masista vuosiksi ym. Eli hoida nuo asiat aikuisten kanssa ja vaikeat tunteet. Hyvä että uskallat keskustella ja kysyä aiheesta. Jospa se menee parempaan suuntaan
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole sairaalloista kontrolloinninhalua.
Mitä se sitten mielestäsi on? Ap
Pakko-oireinen persoonallisuushäiriö
Onko sinulla jotain menettämisen pelkoa tai muuta käsittelemätöntä?
Vain itse tiedät oman historiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole sairaalloista kontrolloinninhalua.
Mitä se sitten mielestäsi on? Ap
Puhut komentamisesta ja sitten olet jo valmiiksi leimannut itsesi sairaalloiseksi kysyen mitä tämä tarkoittaa. Väärin.
Poikani sai uuden pyörän, päivä oli ollut pitkä mutta lähdimme kaikki kauppaan pyörää testaamaan. Lapsi oli jo kiukkuinen nälästä. Mies päätti ohjata lapsen pyörällä ylös jyrkkää rinnettä, no tietysti lapsi kaatui ja itki.
Annoin palautetta ja mies suuttui. Olinko minäkin sairaalloinen? No en.
Voi olla periytyvä piirre, vaikka se näkyykin ihmisissä eri tavalla.
Isoäitini vahti ihmisiä ja heidän puhetapaansa, ja muodollisuuksia, kuten tiukkaa aikataulua tekemisilleen. Äitini on ollut ahdistunut pienten rahasummien takia ja roikkunut läheisissään. Hän on myös dominoinut outoja yksityiskohtia esim. toisten pukeutumisessa ja makuasioissa. Äidin sisarella on omat versionsa noista.
Suvussa on neurologisia erityisyyksiä, ynnä muuta.
Vierailija kirjoitti:
Pakko-oireinen persoonallisuushäiriö
Persoonallisuushäiriöihin on pitkä lista kriteereitä joiden pitää täyttyä ja motiivi on tärkeä. Silti täällä ne on aina ensimmäinen asia joka otetaan esiin. 🙄
Onko sekin psykopaatti johon törmäsit kadulla ja kaaduit, vai se joka sinut kamppasi ja joka nauroi päälle. Toinen heistä on tod näk tavan hyväntahtoinen ihminen vaikka lopputulema on sama.
Jonkinlainen persoonallisuushäiriö, jonka diagnosointi kuuluu ammattilaisille.
Onko oma kasvuympäristösi ollut samanlainen? Onko ollut turvattomuutta, emotionaalista tai fyysistä laiminlyöntiä? Todella moni psyykkinen ongelma lähtee omasta lapsuudesta. Kannattaa käydä terapiassa, ehkä sieltä löytyisi apuja.
Olen myös huomannut, että jos jotain toistaa liikaa, niin sillä ei ole mitään vaikutusta. Jos mies ja lapset on tottuneet siihen että nalkutat jatkuvasti, niin eivät he vaivaudu edes kuuntelemaan sinua eivätkä välitä siitä mistä aiheesta heille taas valitat.
Ongelma johtuu estrogeenista ja/tai estrogeenin aiheuttamasta mustaa mätää märkivästä sielusta.
Onneksi kuitenkin maailmassa on myös aikuiseen ja kypsään käytökseen kykeneviä naisia, joten miehelläsi ja lapsillasi on vielä toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma johtuu estrogeenista ja/tai estrogeenin aiheuttamasta mustaa mätää märkivästä sielusta.
Onneksi kuitenkin maailmassa on myös aikuiseen ja kypsään käytökseen kykeneviä naisia, joten miehelläsi ja lapsillasi on vielä toivoa.
Sinä vain näet kaikki muut sellaisena kuin sinä itse olet. Nytkin oikein halusit loukata. Olet kuvottava.
Sisäinen turvattomuuteesi.