Mies! Mistä tiedät, että olet rakastunut?
Olisi kiva tietää, miten miehet rakastumisen kokevat?
Entä oletko koskaan ollut tosissasi rakastunut?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu kysymys.
En ole ollut rakastunut, sillain elokuva-rakastunut, sitä kai tällä haetaan. Olen aloittanut suhteen, jos nainen on ollut ihastunut muhun. Olen naisten mielestä ilmeisesti hyvännäköinen, koska niin tapahtuu melko usein. Naiset ihastuu, vaikkei tunne minua ollenkaan. Ne luo tietynlaisen kuvan musta. Ongelma on, etten ole sellainen kuin he kuvittelevat. Olen hiljainen, yksin viihtyvä introvertti, vähän liian ujo ehkä. Jatko on sitten melkoista nuoralla kävelyä. Sanoo jotain (tai jättää sanomatta), jotain aivan viatonta, niin se loppuu siihen. Sen näkee aivan selvästi naisesta, kiinnostus lopahtaa kuin seinään. Mun rakkaus olisi enemmän sellaista kiintymystä, tuntee sellaista täyttymystä, että kaikki palaset on kohdallaan. Mutta ei pääse tohon, kun se alku on niin stressaavaa, turhauttavaa, itsetuntoa syövää.
Naiset varmaan aistii, ettei tunteita ole kuin heidän puoleltaan ja lopettavat jutun? Seurustelin joskus vähän aikaa tällaisen miehen kanssa, joka kyllä ainakin alussa ehkä esitti(?) kiinnostunutta. Itselle syttyi tunteita, mutta toinen oli täysin perässä vedettävä ja vaan roikkui siinä mukana. Olisi jostain ihmeen kumman syystä jopa halunnut jatkaa suhdetta, kun otin asian puheeksi. Mikään ei kuitenkaan muuttunut ja lopetin sen jutun. Ikinä ei kaduttanut. En halua olla suhteessa, jossa vain itselläni on tunteet pelissä ja toinen hengailee siinä fiiliksen mukaan. Ehkä joku tähänkin lähtee, en tiedä?
Naisten aistit on tasan sellaiset, että jos mies ei ole muna pystössä hinkuttamassa kylkeä, niin "hmmmm se ei taida olla kiinnostunut" vaikka kyseessä olisikin kiinnostunut mies mutta on hermostunut jne.
Mistä tiedät, ettei ollut muna pystyssä hinkuttamassa? Kyllä meillä seksiä oli.
Tuntuu munassa ja tekee mieli näyttää se naikkoselle. Yleensä hyväksyvät, koska kokoa riittää.
Itselläni tuli sellainen ahaa-elämys, ei omalta osalta vaan tuttavapariskunnan puolesta, kun olin käymässä heillä viikon verran. Aina kun olimme liikenteessä ilman toista, soittivat he toisilleen - missä menet, mitä kuuluu, tarvitseeko jotain, yms. Ihan normaaliasioita, mutta tämä tosiaan voi toistua useita kertoja päivässä riippuen tilanteesta.
En tiedä onko se merkki rakkaudesta, mutta ainakin uskon sen olevan merkki sitoutumisesta yhteiseen tulevaisuuteen. Sekä mies että nainen harrastivat samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko rakkaus joku pakko. Itse haluaisin löytää naisen, jonka kanssa olisi mukava olla, hyviä keskusteluja, se "henkinen yhteys". Onko se perhoset vatsassa -tunne nyt sitten joku itseisarvo, miksi te naiset arvotatte sen niin korkealle? Kertokaa TE naiset minulle tämä. Hetkellinen (toivottavasti) hermostollinen häiriö.
Varmaan riippuu ihmisestä. Kukaan tuskin haluaa olla se "ihan ookoo" vaihtoehto, johon tyydytään paremman puutteessa ja sitten koko yhdessä rakennettu elämä jää ja unohtuu sekunnissa, kun se varsinainen rakastuminen tapahtuu. Miehet tunnetusti on tyytyjiä. Otetaan vaan joku nainen, kun ei saada sitä joka oikeasti halutaan.
Eli sinut on joskus jätetty ja nyt "kaikki miehet", niinkö? Vai onko jätetty peräti useamman kerran? Siinä tapauksessa pätisi palstan vanha viisaus jota miehillekin laitetaan, että syy löytyy peilistä.
Wau. Yllättävän moni kommentoija on sitä mieltä että kiihottuminen kertoo rakastumisesta. Ei tarvitse enää kysellä miksi joku pettää.
Rakastumisen tietää siitä jos muna alkaa seisoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko rakkaus joku pakko. Itse haluaisin löytää naisen, jonka kanssa olisi mukava olla, hyviä keskusteluja, se "henkinen yhteys". Onko se perhoset vatsassa -tunne nyt sitten joku itseisarvo, miksi te naiset arvotatte sen niin korkealle? Kertokaa TE naiset minulle tämä. Hetkellinen (toivottavasti) hermostollinen häiriö.
Varmaan riippuu ihmisestä. Kukaan tuskin haluaa olla se "ihan ookoo" vaihtoehto, johon tyydytään paremman puutteessa ja sitten koko yhdessä rakennettu elämä jää ja unohtuu sekunnissa, kun se varsinainen rakastuminen tapahtuu. Miehet tunnetusti on tyytyjiä. Otetaan vaan joku nainen, kun ei saada sitä joka oikeasti halutaan.
Eli sinut on joskus jätetty ja nyt "kaikki miehet", niinkö? Vai onko jätetty peräti useamman kerran? Siinä tapauksessa pätisi palstan vanha viisaus jota miehillekin laitetaan, että syy löytyy peilistä.
Häh? Miten saat "varmaan riippuu ihmisestä" tulkittua "kaikki miehet". Näinkö siinä lukee? Ihan yleinen ilmiö tuo tyytyminen kyllä on.
Nyt on niin paljon omaa tulkintaa ja ikävää naljailua kommentissa, että sinuna katsoisin sinne peiliin ihan itse. Jostain tuo aggressio ja pahantahtoisuus kumpuaa.
Rakastumisella ja rakastamisella ei ole mitään tekemistä seksuaalisen kiihottumisen kanssa. Joten jos se jätetään pois niin onko teillä ameeboilla jotain muuta tunnetta vai pistetäänkö tämä pakettiin ja sovitaan vain siitä että mies ei kykene rakastamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko rakkaus joku pakko. Itse haluaisin löytää naisen, jonka kanssa olisi mukava olla, hyviä keskusteluja, se "henkinen yhteys". Onko se perhoset vatsassa -tunne nyt sitten joku itseisarvo, miksi te naiset arvotatte sen niin korkealle? Kertokaa TE naiset minulle tämä. Hetkellinen (toivottavasti) hermostollinen häiriö.
Varmaan riippuu ihmisestä. Kukaan tuskin haluaa olla se "ihan ookoo" vaihtoehto, johon tyydytään paremman puutteessa ja sitten koko yhdessä rakennettu elämä jää ja unohtuu sekunnissa, kun se varsinainen rakastuminen tapahtuu. Miehet tunnetusti on tyytyjiä. Otetaan vaan joku nainen, kun ei saada sitä joka oikeasti halutaan.
EIEIEI! Eli jos ei ole perhosia vatsassa, niin on kyse tyytymisestä. Kyllä te naiset olette ihan hukassa. Ongelma on se, että te naiset haette miehiltä "super-elämyksiä." Sorry, mutta se ei ole mitään rakkautta. Jos mä haluan super-elämyksen, menen vaikka vuoristorata-ajelulle. Siellä huudan sitten: "huuuuuuiiii!"
Jos tarpeeks hyvän näköinen ja haluan p@nna sitä, jos jaksan sietää seuraa tarpeeksi, päästän sen siivoo mun kämpän ja pesee mun vaattet ja kokkaa mulle.
Siitä tiedän että rakastan kodinkonettani, siis sori, naista.
Mulle iskee jäätävä paniikki, enkä saa tehtyä mitään. Himottaa, haluttaa ja mietin naista paljon. Mietin myös, että tästä ei tule mitään ja en saa tehtyä aloitetta, vaikka nainen olisi siinä kuinka tarjolla. Vastailen kyllä viesteihin ja panen, mutta tunteista en vaan pysty kertomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko rakkaus joku pakko. Itse haluaisin löytää naisen, jonka kanssa olisi mukava olla, hyviä keskusteluja, se "henkinen yhteys". Onko se perhoset vatsassa -tunne nyt sitten joku itseisarvo, miksi te naiset arvotatte sen niin korkealle? Kertokaa TE naiset minulle tämä. Hetkellinen (toivottavasti) hermostollinen häiriö.
Varmaan riippuu ihmisestä. Kukaan tuskin haluaa olla se "ihan ookoo" vaihtoehto, johon tyydytään paremman puutteessa ja sitten koko yhdessä rakennettu elämä jää ja unohtuu sekunnissa, kun se varsinainen rakastuminen tapahtuu. Miehet tunnetusti on tyytyjiä. Otetaan vaan joku nainen, kun ei saada sitä joka oikeasti halutaan.
EIEIEI! Eli jos ei ole perhosia vatsassa, niin on kyse tyytymisestä. Kyllä te naiset olette ihan hukassa. Ongelma on se, että te naiset haette miehiltä "super-elämyksiä." Sorry, mutta se ei ole mitään rakkautta. Jos mä haluan super-elämyksen, menen vaikka vuoristorata-ajelulle. Siellä huudan sitten: "huuuuuuiiii!"
Kunnes joku kaunis päivä sinullekin tulee vastaan se nainen, joka on hitonmoinen vuoristorata-ajelu. Et nuku enää, et syö, stondaa 24/7, ei ole perhosia vatsassa, vaan lentokoneita turbomoottoreilla. Vrrruuum, vruum.
Minä koin rakastumisen erittäin voimakkaana. Mikään muu ei ollut mielessä, kuin hän. Kun oltiin erossa, odotin vain koska pääsen näkemään. Kaikki hänessä tuntui hyvältä. Kaikki ulkoiset virheet näyttivät kauniilta. Seksiäkin halusin hänen kanssaan tietysti, muiden kanssa en. Vaikka mikä Pamela Andersson olisi tullut tarjoamaan itseään, ei olisi kiinnostanut. Mutta olenkin poikkeuksellisen tunteella elävä mies. Joskus hyvä, mutta usein ei, kun ne negatiivisetkin tunteet koen voimakkaina.
Niin hän on ollut nyt vaimoni yli 20v.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tuli sellainen ahaa-elämys, ei omalta osalta vaan tuttavapariskunnan puolesta, kun olin käymässä heillä viikon verran. Aina kun olimme liikenteessä ilman toista, soittivat he toisilleen - missä menet, mitä kuuluu, tarvitseeko jotain, yms. Ihan normaaliasioita, mutta tämä tosiaan voi toistua useita kertoja päivässä riippuen tilanteesta.
En tiedä onko se merkki rakkaudesta, mutta ainakin uskon sen olevan merkki sitoutumisesta yhteiseen tulevaisuuteen. Sekä mies että nainen harrastivat samaa.
Ai että kuinka mä inhoaisin tätä.
En jaksaisi elää noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tuli sellainen ahaa-elämys, ei omalta osalta vaan tuttavapariskunnan puolesta, kun olin käymässä heillä viikon verran. Aina kun olimme liikenteessä ilman toista, soittivat he toisilleen - missä menet, mitä kuuluu, tarvitseeko jotain, yms. Ihan normaaliasioita, mutta tämä tosiaan voi toistua useita kertoja päivässä riippuen tilanteesta.
En tiedä onko se merkki rakkaudesta, mutta ainakin uskon sen olevan merkki sitoutumisesta yhteiseen tulevaisuuteen. Sekä mies että nainen harrastivat samaa.
Ai että kuinka mä inhoaisin tätä.
En jaksaisi elää noin.
Samoin. Mielestäni rakkautta on kyllä silloinkin kun ollaan erossa, eli kummallakin voi olla oma elämä ja omat harrastukset. Koko ajan ei tarvitse olla yhteyksissä. Tiedän, ettei kaikki näin ajattele.
Vierailija kirjoitti:
Minä koin rakastumisen erittäin voimakkaana. Mikään muu ei ollut mielessä, kuin hän. Kun oltiin erossa, odotin vain koska pääsen näkemään. Kaikki hänessä tuntui hyvältä. Kaikki ulkoiset virheet näyttivät kauniilta. Seksiäkin halusin hänen kanssaan tietysti, muiden kanssa en. Vaikka mikä Pamela Andersson olisi tullut tarjoamaan itseään, ei olisi kiinnostanut. Mutta olenkin poikkeuksellisen tunteella elävä mies. Joskus hyvä, mutta usein ei, kun ne negatiivisetkin tunteet koen voimakkaina.
Niin hän on ollut nyt vaimoni yli 20v.
Samaa mieltä. Omalta kohdalta lisäisin sen että jos huomaa toisen olevan jostain syystä huonolla tuulella tai surullinen, haluaa tehdä toiselle jotain piristävää ja saada hänet nauramaan sekä unohtamaan murheet. Jos toisen paha olo tarttuu niin kyllä siinä on tunteita. Ollut suhteissa joita näitä tuntemuksia ei ole ollut, silloin ei rakasta. Jos rakastaa, haluaa myös yllättää toisen satunnaisesti eri tavoin. Rakastama henkilö myös tulee mieleen tietyistä asioista. Esim. musiikki, haju tai paikka jotka tuovat henkilön mieleen. Todellinen rakkaus ei myöskään katoa koskaan vaikka olisi eronnut. Se ei ole rakkautta jos näitä asioita ei tapahdu. Itsellä rakkauden kehittyminen kestää vähintään 3kk tiivistä tapailua. Ulkonäköön voi ihastua ensi silmäyksellä, rakastua ei ainakaan omasta mielestä, kokemusta on. M38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tuli sellainen ahaa-elämys, ei omalta osalta vaan tuttavapariskunnan puolesta, kun olin käymässä heillä viikon verran. Aina kun olimme liikenteessä ilman toista, soittivat he toisilleen - missä menet, mitä kuuluu, tarvitseeko jotain, yms. Ihan normaaliasioita, mutta tämä tosiaan voi toistua useita kertoja päivässä riippuen tilanteesta.
En tiedä onko se merkki rakkaudesta, mutta ainakin uskon sen olevan merkki sitoutumisesta yhteiseen tulevaisuuteen. Sekä mies että nainen harrastivat samaa.
Ai että kuinka mä inhoaisin tätä.
En jaksaisi elää noin.Samoin. Mielestäni rakkautta on kyllä silloinkin kun ollaan erossa, eli kummallakin voi olla oma elämä ja omat harrastukset. Koko ajan ei tarvitse olla yhteyksissä. Tiedän, ettei kaikki näin ajattele.
Itse introverttinä en ole koskaan ollut tiiviisti puhelimella yhteydessä. Tästä on saanut kuulla noottia, sekä luultu etten välitä myös ystäviltä. Ihmiset ovat erilaisia. Soittaa jos on oikeasti tarve, eikä mitään niitä näitä. Jos toinen on mielessä, silloin alan esim. suunnittelemaan toiselle yllätystä tai tekemistä yhdessä. Joskus ottanut tunteellisia kuvia ilman tekstiä joista käy ilmi että hän on mielessä, esim. sormus oppitunnin kirjan välissä luoden sydän varjon. M38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tuli sellainen ahaa-elämys, ei omalta osalta vaan tuttavapariskunnan puolesta, kun olin käymässä heillä viikon verran. Aina kun olimme liikenteessä ilman toista, soittivat he toisilleen - missä menet, mitä kuuluu, tarvitseeko jotain, yms. Ihan normaaliasioita, mutta tämä tosiaan voi toistua useita kertoja päivässä riippuen tilanteesta.
En tiedä onko se merkki rakkaudesta, mutta ainakin uskon sen olevan merkki sitoutumisesta yhteiseen tulevaisuuteen. Sekä mies että nainen harrastivat samaa.
Ai että kuinka mä inhoaisin tätä.
En jaksaisi elää noin.Samoin. Mielestäni rakkautta on kyllä silloinkin kun ollaan erossa, eli kummallakin voi olla oma elämä ja omat harrastukset. Koko ajan ei tarvitse olla yhteyksissä. Tiedän, ettei kaikki näin ajattele.
Itse introverttinä en ole koskaan ollut tiiviisti puhelimella yhteydessä. Tästä on saanut kuulla noottia, sekä luultu etten välitä myös ystäviltä. Ihmiset ovat erilaisia. Soittaa jos on oikeasti tarve, eikä mitään niitä näitä. Jos toinen on mielessä, silloin alan esim. suunnittelemaan toiselle yllätystä tai tekemistä yhdessä. Joskus ottanut tunteellisia kuvia ilman tekstiä joista käy ilmi että hän on mielessä, esim. sormus oppitunnin kirjan välissä luoden sydän varjon. M38
Jep, sen maailman ihanimman naisen takia jaksaa järjestellä jotain ylläri-piknikkejä, koska haluaa tarjota sille jotakin erityistä ja nähdä siitä johtuvan ilon hänen kasvoillaan. Semmoiselle who cares-muijalle taas ei (paitsi vetäistä mekkoon).
M30
Varmaan riippuu ihmisestä. Kukaan tuskin haluaa olla se "ihan ookoo" vaihtoehto, johon tyydytään paremman puutteessa ja sitten koko yhdessä rakennettu elämä jää ja unohtuu sekunnissa, kun se varsinainen rakastuminen tapahtuu. Miehet tunnetusti on tyytyjiä. Otetaan vaan joku nainen, kun ei saada sitä joka oikeasti halutaan.