Mieletön erotuska

Hyvin voi mennä pitkäänkin toipumisessa. Ihmiset on niin erilaisia siinä miten käsittelevät näitä asioita.

Selviät kyllä erotuskasta. Se kestää ja vie oman aikansa. 

Pidä arkirytmistä kiinni. Suunnittele päivän aikana ne asiat, ja työt, etenkin tärkeimmät, mitkä on tehtävä.

Harrasta jotakin kivaa. Liiku riittävästi. Mieluiten vaikka joka päivä, vähäsen.

Kannattaa täyttää päivänsä kivoilla ja hyvää mieltä tuottavilla asioilla. 

Hemmottele itseäsi. Rentoudu joka päivä.

Arvosta ja rakasta itseäsi. Kehu itseäsi. Näe itsessäsi olevat hienot ja positiiviset puolet.

❣

Vierailija kirjoitti:

Selviät kyllä erotuskasta. Se kestää ja vie oman aikansa. 

Pidä arkirytmistä kiinni. Suunnittele päivän aikana ne asiat, ja työt, etenkin tärkeimmät, mitkä on tehtävä.

Harrasta jotakin kivaa. Liiku riittävästi. Mieluiten vaikka joka päivä, vähäsen.

Kannattaa täyttää päivänsä kivoilla ja hyvää mieltä tuottavilla asioilla. 

Hemmottele itseäsi. Rentoudu joka päivä.

Arvosta ja rakasta itseäsi. Kehu itseäsi. Näe itsessäsi olevat hienot ja positiiviset puolet.

❣

Mutta entäs jos ongelma on se ettei mikään tunnu kivalta eikä tuota mielihyvää? En ole kuukausiin tuntenut mitään mielihyvän tunteita asioista jotka ennen sitä tuottivat ja vaikka olen yrittänyt tehdä juuri niitä asioita, ne tuntuvat vaan pakkopullalta ja usein myös pahentavat oloa 😕

Edelliseen jatkaen:

Jonkin ajan päästä helpottaa. Vie jonkin aikaa. 

Älä jää kierimään ikävissä ja negatiivisissa tunteissa. Se pahentaa vain oloa. 

Kahden kuukauden kuluttua suru ja masennus helpottavat ja alkavat väistyä.

Noin puolen vuoden kuluttua huomaat olosi huomattavasti paremmaksi. Et enää muistele aiemmin tapahtuneita asioita. Alat keskittyä muihin, itsellesi tärkeisiin asioihin. Arvostat enemmän itseäsi. Ja otat oman hyvinvointisi ja jaksamisesi ykkösprioriteetiksi.

Kuinka pitkään olitte yhdessä?

Mieheni entinen sekosi eron aikaan ihan totaalisesti. Aikoi päättää elämänsä, napsi ties mitä tabuja ja sekoili lääkehuurussa. Kävi väkivaltaiseksi miestä kohtaan, seuraili autolla ympäriinsä, murtautui miehen facebookiin ja googletilille. Soitteli yhteiset tutut läpi ja paukutti miehelle haukkumisviestejä öisin. Ajattelin jo, ettei häiriköinti koskaan lopu. Mutta loppui kuitenkin, vuoden verran sitä kesti, mutta kun nainen ilmiselvästi itse päätti alkaa katsoa eteenpäin, eikä taakse, niin alkoi toipuminen ja tiettävästi on nykyisellään ihan kunnossa ja tyytyväinen elämäänsä.

Suru ottaa oman aikansa, mutta vaikeimmastakin erosta pääsee lopulta yli. Avain on se, ettei juutu ikävään ja katkeruuteen ja jää stalkkaamaan exää, vaan hyväksyy eron ja alkaa keskittyä siihen kuinka itse jatkaa elämää eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään olitte yhdessä?

Kolme vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selviät kyllä erotuskasta. Se kestää ja vie oman aikansa. 

Pidä arkirytmistä kiinni. Suunnittele päivän aikana ne asiat, ja työt, etenkin tärkeimmät, mitkä on tehtävä.

Harrasta jotakin kivaa. Liiku riittävästi. Mieluiten vaikka joka päivä, vähäsen.

Kannattaa täyttää päivänsä kivoilla ja hyvää mieltä tuottavilla asioilla. 

Hemmottele itseäsi. Rentoudu joka päivä.

Arvosta ja rakasta itseäsi. Kehu itseäsi. Näe itsessäsi olevat hienot ja positiiviset puolet.

❣

Mutta entäs jos ongelma on se ettei mikään tunnu kivalta eikä tuota mielihyvää? En ole kuukausiin tuntenut mitään mielihyvän tunteita asioista jotka ennen sitä tuottivat ja vaikka olen yrittänyt tehdä juuri niitä asioita, ne tuntuvat vaan pakkopullalta ja usein myös pahentavat oloa 😕

Oletko laittanut merkille, millaisia ovat ajatuksesi? Ajatteletko enemmän negatiiivisia, vai kivoja asioita. Huomaatko kevään tulleen, tai luonnon heräämisen? 

On tyypillistä, etenkin eron tultua, jäädä kierimään menneissä. Ja ikävissä tunteissa. Myös se, että asiat ja jopa kotihommat tuntuvat joskus pakkopullalta. Mutta omalla asennoitumisella, ja etenkin siihen kohdistuvalla muuttamisella positiiviseksi, voi kääntää ne aivan toisenlaiseksi. Eli, ajatella, että "onpa kivaa tehdä jotakin". Se vie myös, ainakin useimmiten, huomion pois ikävistä asioista ja tunteista.

Kyllä sinä selviät. Usko pois! Ja menet eteenpäin. Vie vain oman, yksilöllisen aikansa. Anna itsellesi aikaa. Se, miltä tuntuu nyt, ei tarkoita sitä, että se jää pysyväksi olotilaksi.

Elämä ja kaikki on muutosta. Mikään ei ole koskaan pysyvää, eikä lopullista.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni entinen sekosi eron aikaan ihan totaalisesti. Aikoi päättää elämänsä, napsi ties mitä tabuja ja sekoili lääkehuurussa. Kävi väkivaltaiseksi miestä kohtaan, seuraili autolla ympäriinsä, murtautui miehen facebookiin ja googletilille.

Ei se ole murtautumista, jos tietää toisen salasanat. Eikä edes mikään perushakkeri noin vaan pääse toisten tileille salasanoja tietämättä.

Joskus suru voi myös muuttua masennukseksi. Silloin kyse on sairaudesta johon ei auta asenne tai mukavien asioiden ajattelu. Jos ei eteenpäin menemistä yhtään tapahdu kannattaa ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon.

Mun miehellä meni 1,5v oman avioeronsa jälkeen että pystyi sanomaan päässeensä yli siitä. Mutta tuon 1,5v:n jälkeen alkoikin sitten tapahtua, ja seuraavan vuoden jälkeen oli jo parempi olo kuin koskaan koko avioliiton aikana. Liitto kesti 6v.  Hänkin kävi psykologilla ja oli myös töistä välillä saikulla. Itse ero exästä ei sinänsä ollut niin kova pala, koska hän halusi itsekin eron, mutta se kaikki epäonnistumisen tunne siitä että ei asu enää lasensa kanssa, ja että exä toi lapsille "uuden isän" samalla ovenavauksella kun mies lähti, otti koville. Niin, ja me tapasimme kun erosta oli 3v aikaa. Kun muutimme yhteen niin alkoi vielä ex-vaimon kampanja joka ei onnistunut, mutta joka aiheutti osittain vanhojen haavojen repeytymisen miehelläni uudestaan. Plus vielä tuohon se että lapset olivat tuon naisen armoilla ja pelinappuloina. Mutta se on toinen tarina se, nyt onneksi lapset isoja ja meillä kaikki hyvin :)

Vierailija kirjoitti:

Mieheni entinen sekosi eron aikaan ihan totaalisesti. Aikoi päättää elämänsä, napsi ties mitä tabuja ja sekoili lääkehuurussa. Kävi väkivaltaiseksi miestä kohtaan, seuraili autolla ympäriinsä, murtautui miehen facebookiin ja googletilille. Soitteli yhteiset tutut läpi ja paukutti miehelle haukkumisviestejä öisin. Ajattelin jo, ettei häiriköinti koskaan lopu. Mutta loppui kuitenkin, vuoden verran sitä kesti, mutta kun nainen ilmiselvästi itse päätti alkaa katsoa eteenpäin, eikä taakse, niin alkoi toipuminen ja tiettävästi on nykyisellään ihan kunnossa ja tyytyväinen elämäänsä.

Suru ottaa oman aikansa, mutta vaikeimmastakin erosta pääsee lopulta yli. Avain on se, ettei juutu ikävään ja katkeruuteen ja jää stalkkaamaan exää, vaan hyväksyy eron ja alkaa keskittyä siihen kuinka itse jatkaa elämää eteenpäin.

Lisään vielä, että pidän siis yo rohkaisevana esimerkkinä siitä kuinka mahdottomalta tuntuvastakin pettymyksestä ja elämäntilanteesta löytyy lopulta tie ulos. Ja sitten kun on siitä kipeästä erosta päässyt yli niin hienointa on se kun tajuaa, ettei jatkossa enää tule koskaan olemaan niin toivottoman riippuvainen parisuhteesta, että ero olisi maailmanloppu. Yksinkin tietää jo pärjäävänsä.

Sinä olet jo hyvässä tilanteessa kun olet selvästi eron hyväksynyt ja masennus vaiheessa. Se on väistämätön erotuskan vaihe, seuraava onkin sitten sisuuntuminen ja siitä on enää lyhyt matka erohehkuun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni entinen sekosi eron aikaan ihan totaalisesti. Aikoi päättää elämänsä, napsi ties mitä tabuja ja sekoili lääkehuurussa. Kävi väkivaltaiseksi miestä kohtaan, seuraili autolla ympäriinsä, murtautui miehen facebookiin ja googletilille.

Ei se ole murtautumista, jos tietää toisen salasanat. Eikä edes mikään perushakkeri noin vaan pääse toisten tileille salasanoja tietämättä.

Jokaisen kannattaa miettiä, että mille tileille on tullut valinneeksi salasanojen tallennuksen, GPS paikannuksen sallimisen, varmuuskopioinnin pilveen jne. Ja seuraavaksi miettiä onko kotona laitteita, jotka on perustettu tällaisen tilin päälle. Tavallinen käyttäjä juurikin ei tule ajatelleeksi, että kun pannaan kattilat jakoon, toiselle voi jäädä tällainen laite käyttöönsä. Moni saattaisi yllättyä mitä kaikkea omasta elämästä saa selville pelkästään kun on pääsy tällaiselle tilille. Wink wink.

Minulla oli vain 6kk mittainen suhde ja eron jälkeen kesti peräti 3kk päästä pahimman yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni entinen sekosi eron aikaan ihan totaalisesti. Aikoi päättää elämänsä, napsi ties mitä tabuja ja sekoili lääkehuurussa. Kävi väkivaltaiseksi miestä kohtaan, seuraili autolla ympäriinsä, murtautui miehen facebookiin ja googletilille.

Ei se ole murtautumista, jos tietää toisen salasanat. Eikä edes mikään perushakkeri noin vaan pääse toisten tileille salasanoja tietämättä.

Et voi olla tosissasi. Luetko myös kumppanisi tekstiviestit koska ne sattuu saapumaan puhelimeen joka on ulottuvilla ja avaat kirjeet koska ne tulee sun postilaatikkoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni entinen sekosi eron aikaan ihan totaalisesti. Aikoi päättää elämänsä, napsi ties mitä tabuja ja sekoili lääkehuurussa. Kävi väkivaltaiseksi miestä kohtaan, seuraili autolla ympäriinsä, murtautui miehen facebookiin ja googletilille.

Ei se ole murtautumista, jos tietää toisen salasanat. Eikä edes mikään perushakkeri noin vaan pääse toisten tileille salasanoja tietämättä.

Et voi olla tosissasi. Luetko myös kumppanisi tekstiviestit koska ne sattuu saapumaan puhelimeen joka on ulottuvilla ja avaat kirjeet koska ne tulee sun postilaatikkoon?

Äläpä nyt ala vaahtoamaan epäolennaisista. Onko se sinusta MURTAUTUMISTA jos jollain on ovi auki, avaat sen ja astelet siitä sisään? Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni entinen sekosi eron aikaan ihan totaalisesti. Aikoi päättää elämänsä, napsi ties mitä tabuja ja sekoili lääkehuurussa. Kävi väkivaltaiseksi miestä kohtaan, seuraili autolla ympäriinsä, murtautui miehen facebookiin ja googletilille.

Ei se ole murtautumista, jos tietää toisen salasanat. Eikä edes mikään perushakkeri noin vaan pääse toisten tileille salasanoja tietämättä.

Jokaisen kannattaa miettiä, että mille tileille on tullut valinneeksi salasanojen tallennuksen, GPS paikannuksen sallimisen, varmuuskopioinnin pilveen jne. Ja seuraavaksi miettiä onko kotona laitteita, jotka on perustettu tällaisen tilin päälle. Tavallinen käyttäjä juurikin ei tule ajatelleeksi, että kun pannaan kattilat jakoon, toiselle voi jäädä tällainen laite käyttöönsä. Moni saattaisi yllättyä mitä kaikkea omasta elämästä saa selville pelkästään kun on pääsy tällaiselle tilille. Wink wink.

Siis mikä juttu tää nyt on? Nyt alkoi kiinnostaa, selittäkää atk- taidottomalle

Vierailija kirjoitti:

Joskus suru voi myös muuttua masennukseksi. Silloin kyse on sairaudesta johon ei auta asenne tai mukavien asioiden ajattelu. Jos ei eteenpäin menemistä yhtään tapahdu kannattaa ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon.

Minulla on taipumusta masennukseen, tätä olen miettinyt missä menee raja normaalin erosurun ja masennuksen välillä. Joka tapauksessa olo on todella kamala ja jokainen päivä tuntuu selviytymiseltä. Ap

Voi jeesus

Hanki uusi parisuhde, jos et yksin osaa elää.

No aha. Etköhän sinä selviä t. Ikinä edes pussannu ketään.