Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti täysin yllättäen - miten päästä yli
28.05.2021 |
En olisi ikinä uskonut joutuvani tähän tilanteeseen.
Seurustelin kaksi vuotta miehen kanssa, jonka kanssa alusta asti tunnettiin suurta yhteenkuuluvuudentunnetta. Kaikki oli vaivatonta ja mukavaa. Molemmilla aiemmista suhteista lapsia, ja siksi sovittiin, ettei muuteta saman katon alle. Elettiin kuitenkin yhdessä arkea, vaikka virallisesti erillään asuttiinkin.
Loppuun asti yhdessäolo oli mukavaa. Tehtiin paljon yhdessä kaikenlaista, tunnelma oli rento ja seksi toimi. Mielestäni ihan täydellinen suhde.
Yhtäkkiä, ihan täysin ilman ennakkovaroitusta, mies halusi kuitenkin katkaista suhteen perustellen, ettei hänellä ole aitoja tunteita minua kohtaan. Kuitenkin ihan loppuun asti kehui minua joka kerta monin sanoin, kertoi rakastavansa ja kiitteli kuinka mukavaa seuraa olen. Kuulin, että vaihtoi minut lennosta toiseen naiseen. En voi ymmärtää. Miten tällaisesta ikinä pääsee yli?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trolli taas perjantai iltapäivään!
Ja miksi sä ap olit niin tyhmä, ettet huomannut että liittone mättää jollakin tasolla?
Noin on käynyt monille muille tyhmille puolisoille, jotka tuudittautuneet siihen, että elämä jatkuu aina ja loputtomasti just tälläisenä kuin se on tähänkin asti jatkunut.
Ne jotka puolisoaan pettävät osaavat olla tosi törkeitä, salailla ja valehdella asioita. He luottavat siihen, että puoliso, eli vaimo tai mies on niin tyhmä ja ajattelamaton ettei pettämistä koskaan huomaa.
Ja niinhän on käynyt joka liitossa, jossa ero tulee yllätyksenä toiselle puolisolle.
Ei kukaan voi elää nykyisin elämäänsä silmät ummessa ja luottaa täysin kaikkiin ihmisiin ja koko elämään.
Ja kuka helvetti voi edes olla liitossaan niin itsevarma, että kuvittelee jotta oma puoliso ei missään vaiheessa eikä missään olosuhteissa voisi rakastua toiseen ihmiseen niin syvästi, että haluaa eron?
Silläkö tulee hyvä parisuhde, että koko ajan epäilee toisen pettävän ja olevan tyytymätön parisuhteeseen? Parisuhteen perusta on luottamus ja se luottamus tarkoittaa myös sitä, että uskoo suhteen kestävän.
Nyt olet käsittänyt koko hommelin aivan väärin.
Vaikka olet parisuhteessa tai jopa avioliitossa, mikään ei takaa sitä, että tuo suhden on ikuinen.
Ei mikään.
Me kaikki olemme vain ihmisiä. Ja niin kovin erilaisia.
On miehiä ja naisia, jotka pystyvät jättämään salasuhteen ja ihastumisen ja jopa rakastumisen toiseen, aivan silleen.Koska he ovat niin velvollisuudentuntoisia, oikeudenmukaisia ja tavallaan rehellisiä.
He kuollettavat väkisin tunteensa tuota ulkopuolista ihmistä kohtaan, ja jatkavat avioliittoaan, varsinkin silloin jos perheessä on pieniä lapsia, joille äidin tai isän oleminen samassa perheessä on aivan perusasia, lapsen kasvamista ja kehittymistä varten.
Mutta kaikilla ihmisillä ei tälläistä tahdonvoimaa ole, vaan ero on väistämätön tilanne.
Tiedän tasan tarkkaan oman työelämäni puolelta, että pikaisia ja väliaikaisia pettämisiä tapahtuu jatkuvasti. Niin miehillä kuin naisillakin, huolimatta siitä, että heillä on perhe ja pieni /pieniä lapsia kotonaan.
Ne eivät vaarallisia juttuja, pelkkiä sattumia.
Kokonaan eri asia on se, jos toinen puolisoista rakastuu todella vakavasti toiseen, avioliiton ulkopuoliseen henkilöön.
Jos ero ei tule sillon heti, ja pettäminen pystytään sopimaan, kaikki menee todella paremmin kuin hyvin, siis etenkin lasten osalta ja hyvä niin.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rakkaus ja välittäminen ja luottamus on puolisoiden kohdalla samaa kuin alussa, puhuttakaan siitä, että liitto kestäisi elämän loppuun saakka.
Nämä ovat juttuja, jtoka jokaisen ihmisen on vain hyväksyttävä, kaikissa elämän vaiheissa.
Ei kukaan eikä mikään voi taata kenellekään ihmiselle täysin uskollista ja pysyvää liittoa hänen elämänsä loppunn saakka.
Kiitti vaan ymmärtävästä kommentista.
Noin on mulle käynyt. Olin vientihommisssa suuressa yrityksessä.
Työssäni jouduin matkustelemaan paljon niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Jossain vaiheessa avioiduin kun avovaimonin tuli raskaaksi. Tottahan välitin hänestä syvästi silloin.
Kuitenkin kävi niin, että rakastuin toiseen naiseen todella syvästi kun lapsemme oli vasta kaksivuotias.
Halusin olla hyvä isä lapselle jota syvästi rakastin. Ja pidin liittoa yllä vaikka tunteet puolisoa kohtaan olivat jo kuoilleet.
Raskaampaa aikaa elämästäni en tiedä.
Ero tuli kun lapsi oli viisivuotias ja ymmärsi jo jonkin verran siitä, että voi viettää osan ajasta molempien vanhempien luona.
Tottahan minut voidaan ristiinnaulita ja syyllistää ja kaikin puolin alentaa.
Mutta tunteilleen ihminen ei mitään mahda.
Meillä on vain tämä yksi ainoa elämä elettävänä. Vain tää yksi ainoa.
Miksi sitä ei voisi tai saisi viettää juuri sen ihmisen kanssa, joka rakastaa syvästi juuri minua, minun itsenäni ja minä rakastan häntä vain hänenä itsenänään.
Vai pitäisikö koko elämän perustua valheelliseen ja teeskentelyyn liittoon ainostaaan ulkopuolisten "sääntöjen" takia?
Mielipiteitä?
M 51
"Raskaampaa aikaa elämästäni en tiedä."
No, voi raukka, oikeastiko itseäsi tässä säälit? Voin kertoa, että vaimollasi on hyvin todennäköisesti ollut sata kertaa raskaampaa, usko pois. Ei tietenkään kannata sitä, että pysyy jossain suhteessa, missä ei viihdy, mutta aina kannattaisi erota ennen kuin aloittaa uuden suhteen. Jos olet ex-vaimosi kanssa jossain asiallisessa suhteessa, olet tod.näk. kuitenkin pystynyt käyttäytymään jotenkin kunnioittavasti häntä kohtaan, mutta pistää kyllä miettimään joitakin osia tästä tekstistäsi, esim.:
"Vai pitäisikö koko elämän perustua valheelliseen ja teeskentelyyn liittoon ainostaaan ulkopuolisten "sääntöjen" takia?"
Eivät säännöt ole olemassa sääntöjen vuoksi, vaan sen takia, ettei loukkaisi muita ihmisiä. Jos ihminen ei ole sen verran tajunnut edes 51-vuotiaana, niin onpa aika menetetty tapaus. Joko kasvatuksessa tai aivoissa vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trolli taas perjantai iltapäivään!
Ja miksi sä ap olit niin tyhmä, ettet huomannut että liittone mättää jollakin tasolla?
Noin on käynyt monille muille tyhmille puolisoille, jotka tuudittautuneet siihen, että elämä jatkuu aina ja loputtomasti just tälläisenä kuin se on tähänkin asti jatkunut.
Ne jotka puolisoaan pettävät osaavat olla tosi törkeitä, salailla ja valehdella asioita. He luottavat siihen, että puoliso, eli vaimo tai mies on niin tyhmä ja ajattelamaton ettei pettämistä koskaan huomaa.
Ja niinhän on käynyt joka liitossa, jossa ero tulee yllätyksenä toiselle puolisolle.
Ei kukaan voi elää nykyisin elämäänsä silmät ummessa ja luottaa täysin kaikkiin ihmisiin ja koko elämään.
Ja kuka helvetti voi edes olla liitossaan niin itsevarma, että kuvittelee jotta oma puoliso ei missään vaiheessa eikä missään olosuhteissa voisi rakastua toiseen ihmiseen niin syvästi, että haluaa eron?
Silläkö tulee hyvä parisuhde, että koko ajan epäilee toisen pettävän ja olevan tyytymätön parisuhteeseen? Parisuhteen perusta on luottamus ja se luottamus tarkoittaa myös sitä, että uskoo suhteen kestävän.
Nyt olet käsittänyt koko hommelin aivan väärin.
Vaikka olet parisuhteessa tai jopa avioliitossa, mikään ei takaa sitä, että tuo suhden on ikuinen.
Ei mikään.
Me kaikki olemme vain ihmisiä. Ja niin kovin erilaisia.
On miehiä ja naisia, jotka pystyvät jättämään salasuhteen ja ihastumisen ja jopa rakastumisen toiseen, aivan silleen.Koska he ovat niin velvollisuudentuntoisia, oikeudenmukaisia ja tavallaan rehellisiä.
He kuollettavat väkisin tunteensa tuota ulkopuolista ihmistä kohtaan, ja jatkavat avioliittoaan, varsinkin silloin jos perheessä on pieniä lapsia, joille äidin tai isän oleminen samassa perheessä on aivan perusasia, lapsen kasvamista ja kehittymistä varten.
Mutta kaikilla ihmisillä ei tälläistä tahdonvoimaa ole, vaan ero on väistämätön tilanne.
Tiedän tasan tarkkaan oman työelämäni puolelta, että pikaisia ja väliaikaisia pettämisiä tapahtuu jatkuvasti. Niin miehillä kuin naisillakin, huolimatta siitä, että heillä on perhe ja pieni /pieniä lapsia kotonaan.
Ne eivät vaarallisia juttuja, pelkkiä sattumia.
Kokonaan eri asia on se, jos toinen puolisoista rakastuu todella vakavasti toiseen, avioliiton ulkopuoliseen henkilöön.
Jos ero ei tule sillon heti, ja pettäminen pystytään sopimaan, kaikki menee todella paremmin kuin hyvin, siis etenkin lasten osalta ja hyvä niin.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rakkaus ja välittäminen ja luottamus on puolisoiden kohdalla samaa kuin alussa, puhuttakaan siitä, että liitto kestäisi elämän loppuun saakka.
Nämä ovat juttuja, jtoka jokaisen ihmisen on vain hyväksyttävä, kaikissa elämän vaiheissa.
Ei kukaan eikä mikään voi taata kenellekään ihmiselle täysin uskollista ja pysyvää liittoa hänen elämänsä loppunn saakka.
Plus että on olemassa myös paljon meitä jotka eivät edes alunperin lankea tuollaiseen sivusuhtteeseen, vaan omaa suhdetta pidetään arvossa ja hyvänä eikä aleta vilkuilemaan muualle. Pöytää ei kateta kolmannelle valmiiksi tulla väliin, vaan keskitytään ainoastaan siihen omaan parisuhteeseen. Näin ollen ei tarvitse kuoletella mitään tunteita, kun ne tunteet on varattuna sille omalle kumppanille.
Moni ei ymmärrä, että silloinhan se toiseen rakastuminen juuri tapahtuu kun on siinä ykkössuhteessa yritetty ja yritetty liian kauan. Porukka ei uskalla erota kun asenne on juuri tämä että pitää YRITTÄÄ JA YRITTÄÄ JA SINNITELLÄ. Rakkauden hiipuminen nähdään jonain epäonnistumisena, kun ei nyt ole yritetty riittävästi ja ei nyt ole riittävästi keskitytty siihen olemassa olevaan suhteeseen.
Parhaat uskaltaa sentään puhua suhteen ongelmista, mutta sitten se joka suhteen tahtoo vielä jatkuvan alkaa tsemppiä ja miellyttää ja sitten se vasta vaikea onkin todeta, että kun ei nyt vaan tunnu enää niin son moro.
Sit kellutaan siinä lämpimässä vedessä ja vältellään koko aihetta kunnes jossain, töissä tai harrastuksessa lähelle pääsee joku josta ei pääsekään enää yli.
Sitten olet paitsi epäonnistunut niin vielä petturikin. Jee jee. Parempi pysyä yksin vissiin.
Ja sitä paitsi voin kokemuksesta kertoa, että kun selitetään sille vanhalle kumppanille kuinka rakastetaan ja kuinka toinen on niin kerrassaan huippu niin se on syyllisyys joka puhuu. Jos toinen toistelee, että kaikki on hyvin ja kyllä kyllä rakastan rakastan, mutta käytös kertoo toista niin se on syyllisyyden aikaansaamaa vakuuttelua silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trolli taas perjantai iltapäivään!
Ja miksi sä ap olit niin tyhmä, ettet huomannut että liittone mättää jollakin tasolla?
Noin on käynyt monille muille tyhmille puolisoille, jotka tuudittautuneet siihen, että elämä jatkuu aina ja loputtomasti just tälläisenä kuin se on tähänkin asti jatkunut.
Ne jotka puolisoaan pettävät osaavat olla tosi törkeitä, salailla ja valehdella asioita. He luottavat siihen, että puoliso, eli vaimo tai mies on niin tyhmä ja ajattelamaton ettei pettämistä koskaan huomaa.
Ja niinhän on käynyt joka liitossa, jossa ero tulee yllätyksenä toiselle puolisolle.
Ei kukaan voi elää nykyisin elämäänsä silmät ummessa ja luottaa täysin kaikkiin ihmisiin ja koko elämään.
Ja kuka helvetti voi edes olla liitossaan niin itsevarma, että kuvittelee jotta oma puoliso ei missään vaiheessa eikä missään olosuhteissa voisi rakastua toiseen ihmiseen niin syvästi, että haluaa eron?
Silläkö tulee hyvä parisuhde, että koko ajan epäilee toisen pettävän ja olevan tyytymätön parisuhteeseen? Parisuhteen perusta on luottamus ja se luottamus tarkoittaa myös sitä, että uskoo suhteen kestävän.
Nyt olet käsittänyt koko hommelin aivan väärin.
Vaikka olet parisuhteessa tai jopa avioliitossa, mikään ei takaa sitä, että tuo suhden on ikuinen.
Ei mikään.
Me kaikki olemme vain ihmisiä. Ja niin kovin erilaisia.
On miehiä ja naisia, jotka pystyvät jättämään salasuhteen ja ihastumisen ja jopa rakastumisen toiseen, aivan silleen.Koska he ovat niin velvollisuudentuntoisia, oikeudenmukaisia ja tavallaan rehellisiä.
He kuollettavat väkisin tunteensa tuota ulkopuolista ihmistä kohtaan, ja jatkavat avioliittoaan, varsinkin silloin jos perheessä on pieniä lapsia, joille äidin tai isän oleminen samassa perheessä on aivan perusasia, lapsen kasvamista ja kehittymistä varten.
Mutta kaikilla ihmisillä ei tälläistä tahdonvoimaa ole, vaan ero on väistämätön tilanne.
Tiedän tasan tarkkaan oman työelämäni puolelta, että pikaisia ja väliaikaisia pettämisiä tapahtuu jatkuvasti. Niin miehillä kuin naisillakin, huolimatta siitä, että heillä on perhe ja pieni /pieniä lapsia kotonaan.
Ne eivät vaarallisia juttuja, pelkkiä sattumia.
Kokonaan eri asia on se, jos toinen puolisoista rakastuu todella vakavasti toiseen, avioliiton ulkopuoliseen henkilöön.
Jos ero ei tule sillon heti, ja pettäminen pystytään sopimaan, kaikki menee todella paremmin kuin hyvin, siis etenkin lasten osalta ja hyvä niin.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rakkaus ja välittäminen ja luottamus on puolisoiden kohdalla samaa kuin alussa, puhuttakaan siitä, että liitto kestäisi elämän loppuun saakka.
Nämä ovat juttuja, jtoka jokaisen ihmisen on vain hyväksyttävä, kaikissa elämän vaiheissa.
Ei kukaan eikä mikään voi taata kenellekään ihmiselle täysin uskollista ja pysyvää liittoa hänen elämänsä loppunn saakka.
Plus että on olemassa myös paljon meitä jotka eivät edes alunperin lankea tuollaiseen sivusuhtteeseen, vaan omaa suhdetta pidetään arvossa ja hyvänä eikä aleta vilkuilemaan muualle. Pöytää ei kateta kolmannelle valmiiksi tulla väliin, vaan keskitytään ainoastaan siihen omaan parisuhteeseen. Näin ollen ei tarvitse kuoletella mitään tunteita, kun ne tunteet on varattuna sille omalle kumppanille.
Moni ei ymmärrä, että silloinhan se toiseen rakastuminen juuri tapahtuu kun on siinä ykkössuhteessa yritetty ja yritetty liian kauan. Porukka ei uskalla erota kun asenne on juuri tämä että pitää YRITTÄÄ JA YRITTÄÄ JA SINNITELLÄ. Rakkauden hiipuminen nähdään jonain epäonnistumisena, kun ei nyt ole yritetty riittävästi ja ei nyt ole riittävästi keskitytty siihen olemassa olevaan suhteeseen.
Parhaat uskaltaa sentään puhua suhteen ongelmista, mutta sitten se joka suhteen tahtoo vielä jatkuvan alkaa tsemppiä ja miellyttää ja sitten se vasta vaikea onkin todeta, että kun ei nyt vaan tunnu enää niin son moro.
Sit kellutaan siinä lämpimässä vedessä ja vältellään koko aihetta kunnes jossain, töissä tai harrastuksessa lähelle pääsee joku josta ei pääsekään enää yli.
Sitten olet paitsi epäonnistunut niin vielä petturikin. Jee jee. Parempi pysyä yksin vissiin.
Silloin kun valitsee oikein ja on valmis tekemään vaaditun yhteisen onnellisen elon eteen niin voi onnistua. Me lähdimme molemmat, sekä minä että mies tähän suhteeseen jo kaiken tuon nähneenä ja kokoeneena, ja totesimme ettemme tulleet hullua hurskaammiksi, joten nyt keskitytään vain tähän meidän suhteeseen eikä katsella aitojen yli, tai vieraisiin pöytiin. Ymmärtäjiä, eli niitä ihania väliintunkijaihastuksia löytyy aina suhteen ulkopuolelta, pitää itse päättää haluaako pitää nykyisen suhteen vai päättää sen.
Täällä kun on pari tuntia niin kyllä kaikki unohtuu ja pää sekoo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyaikana ei kannata enää sitoutua….ei kukaan enää välitä pitkistä parisuhteista…..miehet ja naiset samanlaisia….uutta pitää päästä kokeilemaan jatkuvasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaudenkin Kilpailuttaminen on tätä päivää, ilmeisesti hävisit.
Älä syytä pelaajaa vaan peliä, elämänpeliä.
Ehkä se toinen nainen tarjosi jotain parempaa, ja miehelle tuli sellainen fiilis että siinä on jotain niin oikeaa 🎼🎶🎵🎙🎹🔊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkaudenkin Kilpailuttaminen on tätä päivää, ilmeisesti hävisit.
Anteeks, mut nyt tyrskähti kahvit näppikselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trolli taas perjantai iltapäivään!
Ja miksi sä ap olit niin tyhmä, ettet huomannut että liittone mättää jollakin tasolla?
Noin on käynyt monille muille tyhmille puolisoille, jotka tuudittautuneet siihen, että elämä jatkuu aina ja loputtomasti just tälläisenä kuin se on tähänkin asti jatkunut.
Ne jotka puolisoaan pettävät osaavat olla tosi törkeitä, salailla ja valehdella asioita. He luottavat siihen, että puoliso, eli vaimo tai mies on niin tyhmä ja ajattelamaton ettei pettämistä koskaan huomaa.
Ja niinhän on käynyt joka liitossa, jossa ero tulee yllätyksenä toiselle puolisolle.
Ei kukaan voi elää nykyisin elämäänsä silmät ummessa ja luottaa täysin kaikkiin ihmisiin ja koko elämään.
Ja kuka helvetti voi edes olla liitossaan niin itsevarma, että kuvittelee jotta oma puoliso ei missään vaiheessa eikä missään olosuhteissa voisi rakastua toiseen ihmiseen niin syvästi, että haluaa eron?
Silläkö tulee hyvä parisuhde, että koko ajan epäilee toisen pettävän ja olevan tyytymätön parisuhteeseen? Parisuhteen perusta on luottamus ja se luottamus tarkoittaa myös sitä, että uskoo suhteen kestävän.
Nyt olet käsittänyt koko hommelin aivan väärin.
Vaikka olet parisuhteessa tai jopa avioliitossa, mikään ei takaa sitä, että tuo suhden on ikuinen.
Ei mikään.
Me kaikki olemme vain ihmisiä. Ja niin kovin erilaisia.
On miehiä ja naisia, jotka pystyvät jättämään salasuhteen ja ihastumisen ja jopa rakastumisen toiseen, aivan silleen.Koska he ovat niin velvollisuudentuntoisia, oikeudenmukaisia ja tavallaan rehellisiä.
He kuollettavat väkisin tunteensa tuota ulkopuolista ihmistä kohtaan, ja jatkavat avioliittoaan, varsinkin silloin jos perheessä on pieniä lapsia, joille äidin tai isän oleminen samassa perheessä on aivan perusasia, lapsen kasvamista ja kehittymistä varten.
Mutta kaikilla ihmisillä ei tälläistä tahdonvoimaa ole, vaan ero on väistämätön tilanne.
Tiedän tasan tarkkaan oman työelämäni puolelta, että pikaisia ja väliaikaisia pettämisiä tapahtuu jatkuvasti. Niin miehillä kuin naisillakin, huolimatta siitä, että heillä on perhe ja pieni /pieniä lapsia kotonaan.
Ne eivät vaarallisia juttuja, pelkkiä sattumia.
Kokonaan eri asia on se, jos toinen puolisoista rakastuu todella vakavasti toiseen, avioliiton ulkopuoliseen henkilöön.
Jos ero ei tule sillon heti, ja pettäminen pystytään sopimaan, kaikki menee todella paremmin kuin hyvin, siis etenkin lasten osalta ja hyvä niin.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rakkaus ja välittäminen ja luottamus on puolisoiden kohdalla samaa kuin alussa, puhuttakaan siitä, että liitto kestäisi elämän loppuun saakka.
Nämä ovat juttuja, jtoka jokaisen ihmisen on vain hyväksyttävä, kaikissa elämän vaiheissa.
Ei kukaan eikä mikään voi taata kenellekään ihmiselle täysin uskollista ja pysyvää liittoa hänen elämänsä loppunn saakka.
Plus että on olemassa myös paljon meitä jotka eivät edes alunperin lankea tuollaiseen sivusuhtteeseen, vaan omaa suhdetta pidetään arvossa ja hyvänä eikä aleta vilkuilemaan muualle. Pöytää ei kateta kolmannelle valmiiksi tulla väliin, vaan keskitytään ainoastaan siihen omaan parisuhteeseen. Näin ollen ei tarvitse kuoletella mitään tunteita, kun ne tunteet on varattuna sille omalle kumppanille.
Moni ei ymmärrä, että silloinhan se toiseen rakastuminen juuri tapahtuu kun on siinä ykkössuhteessa yritetty ja yritetty liian kauan. Porukka ei uskalla erota kun asenne on juuri tämä että pitää YRITTÄÄ JA YRITTÄÄ JA SINNITELLÄ. Rakkauden hiipuminen nähdään jonain epäonnistumisena, kun ei nyt ole yritetty riittävästi ja ei nyt ole riittävästi keskitytty siihen olemassa olevaan suhteeseen.
Parhaat uskaltaa sentään puhua suhteen ongelmista, mutta sitten se joka suhteen tahtoo vielä jatkuvan alkaa tsemppiä ja miellyttää ja sitten se vasta vaikea onkin todeta, että kun ei nyt vaan tunnu enää niin son moro.
Sit kellutaan siinä lämpimässä vedessä ja vältellään koko aihetta kunnes jossain, töissä tai harrastuksessa lähelle pääsee joku josta ei pääsekään enää yli.
Sitten olet paitsi epäonnistunut niin vielä petturikin. Jee jee. Parempi pysyä yksin vissiin.
Kyllä tämä lennosta vaihtaminen on yleensä ihan pysyvä ominaisuus ja sen seurauksena, kun puolison ei koeta olevan "oikeanlainen", aletaan aktiivisesti etsiä uutta "parempaa" kumppania, silti pitäen edellinen siihen asti, että uusi kumppani on varmuuden vuoksi huolella koeajettu tai ainakin varmistettu itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat fiilikset. Olin yhden kanssa reilu puoli vuotta yhdessä, meillä ei ollut mitään riitoja. Reissailtiin aika paljon tuohon aikaan, kunnes yllättäen jätti mut keksien tekosyitä miksi ei voida parisuhteessa olla. Vielä tuli ihania rakkausviestejä edellisenä päivänä.
En tänä päivänäkään tajua mikä herralle tuli
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset. Olin yhden kanssa reilu puoli vuotta yhdessä, meillä ei ollut mitään riitoja. Reissailtiin aika paljon tuohon aikaan, kunnes yllättäen jätti mut keksien tekosyitä miksi ei voida parisuhteessa olla. Vielä tuli ihania rakkausviestejä edellisenä päivänä.
En tänä päivänäkään tajua mikä herralle tuli
Tiedät. Se toinen nainen. Kus1pää äijä, toivotaan yhdessä hänelle pelkkää pahaa.
Moni ei ymmärrä, että silloinhan se toiseen rakastuminen juuri tapahtuu kun on siinä ykkössuhteessa yritetty ja yritetty liian kauan. Porukka ei uskalla erota kun asenne on juuri tämä että pitää YRITTÄÄ JA YRITTÄÄ JA SINNITELLÄ. Rakkauden hiipuminen nähdään jonain epäonnistumisena, kun ei nyt ole yritetty riittävästi ja ei nyt ole riittävästi keskitytty siihen olemassa olevaan suhteeseen.
Parhaat uskaltaa sentään puhua suhteen ongelmista, mutta sitten se joka suhteen tahtoo vielä jatkuvan alkaa tsemppiä ja miellyttää ja sitten se vasta vaikea onkin todeta, että kun ei nyt vaan tunnu enää niin son moro.
Sit kellutaan siinä lämpimässä vedessä ja vältellään koko aihetta kunnes jossain, töissä tai harrastuksessa lähelle pääsee joku josta ei pääsekään enää yli.
Sitten olet paitsi epäonnistunut niin vielä petturikin. Jee jee. Parempi pysyä yksin vissiin.