Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Naisporukassa ulkopuoliseksi jääminen, kokemuksia?

Vierailija
27.05.2021 |

Kuulun erääseen 5 hengen porukkaan, jossa ollaan nähty erään harrastuksen merkeissä n. 1-2 kertaa kuukaudessa. Vuoden sisällä kaksi on ystävystynyt keskenään paremmin ja tavanneet paljon muutenkin. Nyt sain tietää kautta rantain että toinenkin ”pari” on löytynyt ja he näkevät useasti viikossa. Tapaamme siis edelleen myös viiden hengen porukassa.

Minäkin olisin mielelläni lähentynyt jonkun kanssa tai vaikka useampienkin kanssa. Yritän pakottaa ystävällisen hymyn kasvoille ja näyttää ilahtuneelta kun kertovat tekemisestä, mitä ovat tehneet keskenään. Olen kertonut yksinäisyydestäni. Ilmeisesti kokevat, että yhteistä on enemmän toistensa kanssa kuin minun. Olen myös ehdottanut tapaamisia mutta ne ei oikein ole ottanut tulta alleen

Mikä avuksi kun toisten lähentyneet välit viiltää? Väkisinkin sitä miettii, että miksi en kelpaa. Miten pitää naama peruslukemilla, kun toiset kertoo viikonlopun yhteisestä tekemisestä, kun itse olen ollut yksin?

Kommentit (582)

Vierailija
321/582 |
31.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on päinvastainen kommentti toiselta puolelta. Eli siis pari kavereistani on todella mustasukkaisia, jos kerron, että olin jossain jonkun toisen kaverin kanssa.

Onko kyse nyt siitä että näillä on huonoja kokemuksia jätetyksi tulemisesta vai mikä on homman nimi? Olen vuosia ihmetellyt tuota, koska minulla on useita "parhaita kavereita" kenen kanssa voi jakaa mitä tahansa. Kaikki tietää toisensa mutta ei vietä toistensa kanssa aikaa kuin äärimmäisen harvoin (ovat eri kaveripiireistä alunperin).

Vierailija
322/582 |
31.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vähän liioittelen ap mutta aloituksestasi jo vähän vivahtaa se että olet syyllisyyskassi toisille. Heidän olisi pitänyt lukea sinua ja priorisoida oman itsensä edelle. Ei asiat mene niin...

Ajattele ap asiaa toisin päin. Ihmiset haluaa viettää aikaa siellä missä viihtyvät, eivät siellä missä velvollisuudentunnosta on pakko. Toimisit itsekin samoin ellet ole masokisti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
323/582 |
31.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Creep kirjoitti:

Luontaista, että ihmiset joilla klikkaa ja on enemmän yhteistä lähentyvät ja ystävyys syvenee.

Itse tiedän olevani aika vakava ja tavallani varautunut. Oma taustani ja lapsuus alkoholistiperheessä jättivät ison aukon sosiaalisiin taitoihin.

Toisaalta olen huumorintajuinen ja iloinen, mutta tutustuessa pidän tietyn suojakuoren, jolla suojaan itseäni ja annan vakavan/totisen kuvan itsestäni.

En ole mihinkään porukkaan päässyt koskaan sisään ja varsinkin lasten juttuihin liittyvät vanhempien porukat ovat sellaisia, joissa haluaisin olla mukana, mutta en vaan sinne sujahda joukkoon ja tunnen itseni vähempiarvoiseksi ja ulkopuoliseksi.

Porukat eivät ole se mun luontainen juttu ja ymmärrän erottuvani muista. Kahdenkeskiset syvemmät ystävyyssuhteet taas ovat sellaisia joita vaalin.

Montaa ystävää ei ole, mutta ne muutamat elämän varrelta löytyneet ihmiset, joiden kanssa ollaan samalla aaltopituudella.

Nämä on kyllä jänniä juttuja, koska itse katson aina että kaikki pääsevät mukaan, eli minun "porukkaani" saa kaikki tulla. Ihmettelen näitä että joku on erilainen, joten on ok työntää hänet pois joukosta, ja että itseensä pitäisi mennä jos joutuu aina porukasta ulospotkituksi. Mitä ihmettä nyt ihmiset???? Tuohan on kiusaamista!  Jatkuvasti on eri medioissa koulukiusaamisesta juttua, pidättekö sitäkin vain uhrin vikana? Että koskelan tapaus sun muut on ihan niiden uhrien omaa vikaa. 

Vmp taas, tapatko sinä ne ihmiset, joiden kanssa et halua olla läheinen ystävä, vai mitä toi viittaus Koskelaan on? Kaikkia ei tarvitse sietää, ei ole mitään kiusaamista jos ei haluta ikävää ihmistä roikkumaan mukaan. 

Niin, KAIKKEA ei tarvitse. Tässä kuitenkin kirjoittaa ihan normaalit ihmiset eikä mitkään jotka tekevät KAIKKEA ikävää toisille. Ymmärrätkö? Erilaisuutta pitää pyrkiä sietämään ja olmaan kaveri kaikenlaisten ihmisten kanssa, vai onko sinusta koulukiusaaminen ok? Ilmeisesti on.

Vierailija
324/582 |
31.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi näistä ystävistäni on kuitenkin sellainen että hänellä on bestis, ja se en ole minä. Ja hän alkoi käyttäytyä myös juuri niin että en ole hänelle enää tärkeä. Oli kai lähentynyt tämän bestiksensä kanssa jotenkin enemmän. Sitten alkoi perua tapaamisiamme ja muutenkin kohdella minua vähän vähempiarvoisena kaverina. Sen vaan jotenkin huomasi, mutta en tajunnut mikä mättää. Joskus sitten vahingossa paljastui että hän pitää tätä yhtä ihmistä ihan bestiksenään. Kerran sitten tavattiin isommalla porukalla niin että mukana oli ekaa kertaa myös minun muita ystäviäni. Tämän tapaamisen jälkeen kaverin into pitää mitään yhteyksiä minuun lässähti täysin. Olin tosi hämmentynyt. Tuntuu että hän oli jotenkin ajatellut että minä pidän häntä jonain bestiksenä, ja hän nautti siitä että minä en ole kuitenkään hänen ykkösihminen.

Tämäkin on tuttu huomio, että osa nauttii jotenkin sellaisesta vallan tunteesta luullessaan, että toinen on jotenkin riippuvainen ystävyydestä ja voi tällöin näyttää hänelle, että itsellä on joku tärkeämpi ja toinen on vähempiarvoinen. Oma kokemus on myös vähän vastaava. Useamman kerran pari "ystävää" ovat luulleet, että minulla ei ole ketään heidän lisäkseen ja olen jotenkin heistä riippuvainen (mikä oikeuttaa huonoon käytökseen ja ulkopuolisuuden osoittamiseen). On ollut hämmentävää huomata ne suorastaan pettyneet ilmeet, kun on kaupungilla tullut vastaan muita kavereita, jotka tulevat halaamaan ja ehdottavat tapaamista näiden nenän edessä. Yhteen väliin tuntui, että aina kun kerroin olleeni esim. bändin keikalla, sain epäuskoisia hymyjä ja jopa ylimielisiä kyselyitä, että "kenen kanssa muka?" Kuitenkin olemme vahvasti aikuisikäisiä, joten tämä on ollut todella erikoista käytöstä.

Voisiko joku avata, että mitä tällaisen käytöksen takana on?

Mulle tehtiin nuorempana niin että ei otettu mukaan (eli väisteltiin/kukaan ei muka vastannut puhelimeen kuin soitin, jos kysyin onko etkoja jne) illanviettoihin joista oli tarkoitus lähteä myöhemmin baariin.  

Heidän ajatus oli ett äsiinäpä istun yksin kotona kun muilla on kivaa. Silloin oli kaikista hirveintä olla yksin ravintolassa, aina piti olla kaveri mukana tai ei voinut lähteä. Tosi paljon oli muutenkin sitä että kaverin kanssa tehtiin, ja mielestäni siitä kyllä nautittiin että minut jätettiin ulos.

Aloin sitten käymään baarissa yksin, ja voi miten mukavaa se olikaan alun jännityksen jälkeen! Tapasin mahtavia tyyppejä joista sain useita eri kaveriporukoita lisää, ja jätin tuon alkuperäisen poppoon kokonaan.

Eipäs, heidän ajatus oli, että sinä haluat seuraa uskaltaaksesi mennä baariin, et oikeasti edes halunnut tavata näitä ihmisiä, tarvitsit vaan tukihenkilön baariin. 

Mikä vimma teillä on tuntea tilanteisiin, joissa ette ole tervetulleita? Varsinaisia riippakiviä.

Ei, kyllä se olin minä joka uskalsi tehdä asioita yksin. Nuorena vain piti olla muka aina kaveri mukana, ja esim. hampurilaisbaarissa ei kehdattu käydä yksin, tai kahvilassa, ettei joku ajattele että tuokin yksin, ei ole sillä kavereita yhtään. Mutta sinähän oletkin riippapallitrolli, joten aivan sama.

Vierailija
325/582 |
31.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

En voi erään entisen naiskollegan puolesta puhua, mutta veikkaan että hän lähti hiljattain muualle, koska eräs työpaikkamme sisäänpäin lämpenevä porukka puhui hänestä jatkuvasti paskaa. Eikä hän ole ainoa.

Vierailija
326/582 |
31.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Aina jos löytyy toinen joka alistuu/ hyötyy. He sopivat keskenään.

Oletteko huomanneet tällaisella alistajalla vaihtuu tiuhaan ne alistettavat? Käyttäytyy niin ahneesti ja röyhkeästi, että jokainen hyvä itsetuntoinen välttelee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
327/582 |
31.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi näistä ystävistäni on kuitenkin sellainen että hänellä on bestis, ja se en ole minä. Ja hän alkoi käyttäytyä myös juuri niin että en ole hänelle enää tärkeä. Oli kai lähentynyt tämän bestiksensä kanssa jotenkin enemmän. Sitten alkoi perua tapaamisiamme ja muutenkin kohdella minua vähän vähempiarvoisena kaverina. Sen vaan jotenkin huomasi, mutta en tajunnut mikä mättää. Joskus sitten vahingossa paljastui että hän pitää tätä yhtä ihmistä ihan bestiksenään. Kerran sitten tavattiin isommalla porukalla niin että mukana oli ekaa kertaa myös minun muita ystäviäni. Tämän tapaamisen jälkeen kaverin into pitää mitään yhteyksiä minuun lässähti täysin. Olin tosi hämmentynyt. Tuntuu että hän oli jotenkin ajatellut että minä pidän häntä jonain bestiksenä, ja hän nautti siitä että minä en ole kuitenkään hänen ykkösihminen.

Tämäkin on tuttu huomio, että osa nauttii jotenkin sellaisesta vallan tunteesta luullessaan, että toinen on jotenkin riippuvainen ystävyydestä ja voi tällöin näyttää hänelle, että itsellä on joku tärkeämpi ja toinen on vähempiarvoinen. Oma kokemus on myös vähän vastaava. Useamman kerran pari "ystävää" ovat luulleet, että minulla ei ole ketään heidän lisäkseen ja olen jotenkin heistä riippuvainen (mikä oikeuttaa huonoon käytökseen ja ulkopuolisuuden osoittamiseen). On ollut hämmentävää huomata ne suorastaan pettyneet ilmeet, kun on kaupungilla tullut vastaan muita kavereita, jotka tulevat halaamaan ja ehdottavat tapaamista näiden nenän edessä. Yhteen väliin tuntui, että aina kun kerroin olleeni esim. bändin keikalla, sain epäuskoisia hymyjä ja jopa ylimielisiä kyselyitä, että "kenen kanssa muka?" Kuitenkin olemme vahvasti aikuisikäisiä, joten tämä on ollut todella erikoista käytöstä.

Voisiko joku avata, että mitä tällaisen käytöksen takana on?

Samaa on tapahtunut minullekin. Mulla ei siis ole kovin paljon kavereita, ja mulla on ollut pari kertaa kaveri joka on ollut hyvin suosittu ja jolla on paljon kavereita. Nämä suositut kaverit ovat alkaneet kohdelleet mua todella huonosti huomattuaan että mulla ei ole paljon kamuja. Yksi näistä suosituista "kamuista" esimerkiksi pyysi baariin kanssaan. Baarissa hän sitten pyysi mua maksamaan baarin sisäänpääsymaksun hänen puolestaan ja tilaamaan drinkin hänelle kun hänellä ei ollut rahaa. Sitten parempi kamu tuli baarissa vastaan, niin minä jäin kuin nalli kalliolle yksin sinne hengailemaan. Kun joku mies sitten tuli siellä baarissa juttelemaan minulle kun olin yksikseni, tämä kamu tuli siihen kiukkuamaan minulle ja komentamaan "ei tuolla lailla kannata flirttailla kaikille miehille tai sun maine menee pilalle." Olisi pitänyt siis olla yksikseen baarissa ja odottaa, että kamu ehtii paremmalle kaverille juttelultaan tulemaan mun seuraan. Sama "kaveri" pyysi mua kerran uimarannalle. Kun tulin rannalle, hän oli jo rannalla toisen kaverinsa kanssa. Hän tiuskaisi jotain mistä en saanut selvää, ja lähti nopeasti ja käveli paremman kamunsa kanssa järveen. Kävelivät toisen kamun kanssa järvessä ja juttelivat. Minä en ehtinyt edes kysyä, minne he menevät. Kun tulivat paremman kamunsa kanssa järvestä, kaveri sanoi "sori, mut oli kahdenkeskistä juteltavaa "Lauran" kanssa. Kun toinen kamu meni jonnekin, lähdettiin tämän kaverin kanssa kävelemään pois rannalta. Kaveri tiuskaisi vaan "tekis mieli vetää sua turpaan". En ymmärtänyt moista kiukkuprinsessamaista käytöstä, sillä meillä ei pitänyt olla riitaa eikä mitään ja kaveri itse oli kutsunut minut uimarannalle. En ole pitänyt kyseiseen ihmiseen yhteyttä enää kymmeneen vuoteen. Oltiin tuolloin parikymppisiä, mutta lapsellista käytöstä sen ikäiseltäkin.      

Vierailija
328/582 |
31.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jatkoa edelliseen viestiini. Toinen suosittu kamu teki tuota samaa, että pyysi baariin ja tyyliin maksatti sisäänpääsymaksun minulla. Sitten kun hänen toinen, mieluisampi kaveri oli mukana ja mentiin tupakalle kolmestaan tupakkakoppiin. Kamu ja hänen toinen kamunsa käänsivät yhtäkkiä selän minulle ja lähtivät pois tupakkakopista niin nopeasti etten kerinnyt kissaa sanoa. Ihan selvästi tarkoituksella karistivat minut kannoiltaan. Jäin hölmistyneenä seisomaan tupakkakoppiin ja ihmettelemään. Yritin soittaa kaverille monta kertaa, mutta luuri lyötiin korvaan. Lähdin sitten jonkin ajan päästä pois baarista kun en jaksanut siellä yksinäni tuntikausia olla. Seuraavana päivänä "kaveri" näytteli tietämätöntä, ja esitti ihmettelevänsä mihin katosin baarista.

Tämä sama kuvio toistui kyseisen "kaverin" kanssa melkein jokaisena kertana kun olimme baarissa. Siis että minulla maksatetaan tyyliin kimppataksi tai sisäänpääsymaksu tai drinkki ja sitten kadotaan paremman kaverin kanssa kuin pierut saharaan sillä aikaa kun käyn esimerkiksi vessassa. Ja jos yritän soittaa, ei vastata puhelimeen. Sitten en lopulta halunnut enää edes lähteä baariin kyseisen "kamun" kanssa, mutta kaveri kehtasi kinuta baariin ja ihmetteli miksen lähde. 

Sama "kaveri" on haukkunut minua selän takana useille yhteisille tuttaville ja levitellyt minusta valheellisia juoruja. Facebookissa kyseinen "kaveri" laittoi synttärionnittelut tyyliin kaikille kavereille mutta minulle ei koskaan. 

Sitten yksi tuttu mies kysyi kerran minulta onko kyseinen kaveri minun paras kaverini. Sanoin, että ei hän ihan paras kaveri ole mulle. Niin kun kyseinen "kaveri" sai kuulla sen, hän veti herneet nenään siitäkin. Oli kiukutellut, että vai en minä ihan paras kaveri ole! Minua kyseinen nainen piti kynnysmattonaan. Hänellä on joitain oikeita kavereita joita hän kohtelee hyvin, mutta minua ja paria muuta tyyppiä hän piti nokkimisjärjestyksessä alimpana, puhui paskaa ja kohteli törkeästi. Luuli, että vaikka mä olen hänelle vähiten tärkeä kaveri, minä pitäisin häntä bestiksenään. Piti kai niin tyhmänä etten tajua mitä hän minusta ajattelee. 

Sitten kerran kilahdin kyseiselle kaverille kunnolla. Raivosin hänelle ja poistin hänet Facebookista kavereista jne. Niin hän sitten ilkkui mulle, että "kummasta meistä tykätään enemmän? kummalla meistä on enemmän kavereita?" Sitten hän irvaili jotain tyyliin "luulisi ettei sullakaan oo varaa menettää yhtäkään ystävää". Mutta se nainen ei todellakaan ollut mikään ystävä, vaan jonkinlainen hyväksikäyttäjä. Mieluummin haluan että mulla ei ole yhtään ystävää kuin sellainen "ystävä" kuin se nainen oli mulle. 

Kyseinen ääliö yritti vielä väittää että mä olen sellainen ihminen etten tule kenenkään kanssa toimeen. Ja kun mulla oli pari muuta kaveria hänen lisäkseen, hän oli haukkunut yhteisille tuttavillemme että mulla on mennyt välit poikki muidenkin kaverien kanssa. Yhden ystäväni olin "kaverin" väittämän mukaan pahoinpidellyt ja koittanut iskeä sen naisen miestä, ja kaikki välit olisivat poikki tämän naisen kanssa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan olemme sen toisen kaverini kanssa olleet koko ajan väleissä.   

Ihmettelen sitä, miten kyseinen "kaveri" on niin suosittu ja miten hänellä on niin paljon kavereita. Mutta joillekin kavereilleen hän on mukavampi kuin minulle. Minä olin pohjasakkaa sen naisen mielestä ja minua sai kohdella miten tahansa.      

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
329/582 |
31.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö voisi jo rehellisesti puhua toksisesta femiinisyydestä?

Vierailija
330/582 |
01.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

AP, millaisia ajatuksia on herännyt vastauksista? Entä oletko tehnyt muutoksia tilanteeseen?

Vielä oma ajatukseni tilanteesta, ihan mahtavaa että sinulla on säännöllinen harrastusporukka, jonka kanssa viettää yhteistä aikaa ja harrastaa. Kaikista ihmisistä ei saa ystäviä itselleen eikä se poista sitä, etteikö näiden ihmisten seurasta voisi nauttia, jos vain pääset yli omista negatiivistista tuntemuksista. 

Keskity omaan elämääsi ja tutustu uusiin ihmisiin. Hanki vaikka joku uusi harrastus, jos et voi laajentaa piirejä tämän nykyisen harrastuksen tiimoilta. Tai laita Facebookin Uusia ystäviä palstalle ilmoitus, jos sellainen löytyy omalta paikkakunnaltasi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
331/582 |
01.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Toisilla nyt klikkaa paremmin keskenään. Yritä hyväksyä asia ja päästä yli katkeruudesta. Helpompaa sanottu kuin tehty, mutta uskoisin auttavan siihen että löydät itsekin jostain sellasen sydänystävän. Tsemppiä.

Sydänystävää en ole löytänt (kummastakaan sukupuolesta) ja katkeruudesta yli pääseminen kestänyt vuosia. 

Eilen törmäsin sattumalta kahteen kaveriin, jotka olen tuntenut varmaan jotain 25 v. ja ollut aika hyväkin kaveri jossain vaiheissa. Heillä on nykyään omat piirit, joihin mulla ei ole mitään asiaa. Koska ovat naimisissa ja mies maksaa ja kaikki on niin hienoa.  Mulla ei ole edes lapsia.  Mutta sama koulutus meillä kaikilla. Ja suht samat perhetaustat. No, ei se mitään. Nyt havahduin siihen kuinka ärsyttävä se toinen oli diivaillessaan, sanoikin sille toiselle mielestäni törkeästi.  Ja se toinen joka on herttaisempi, hän oli taas joutunut keskellä viikkoa naisystäviensä kanssa juomaan useamman lasin viiniä. Ja koska on muuttanut pois alueelta (missä minä edelleen asun) hän AJOI kännissä kotiin. Koska ei kehdannut jäädä sohvalle makaamaan ystävättären isän hehtaarikämpässä, tai vaikka soittaa mulle joka asui 100 m päässä. 

 Että ei kaduta pätkääkään kun en ole muitten ihmisten vietävissä ja elä pinnallista elämää!

Mutta siis tiedoksi, ihan helposti ja ihan hetkessä tämä ei käy.

Vierailija
332/582 |
01.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pettynytmuija kirjoitti:

Jatkoa edelliseen viestiini. Toinen suosittu kamu teki tuota samaa, että pyysi baariin ja tyyliin maksatti sisäänpääsymaksun minulla. Sitten kun hänen toinen, mieluisampi kaveri oli mukana ja mentiin tupakalle kolmestaan tupakkakoppiin. Kamu ja hänen toinen kamunsa käänsivät yhtäkkiä selän minulle ja lähtivät pois tupakkakopista niin nopeasti etten kerinnyt kissaa sanoa. Ihan selvästi tarkoituksella karistivat minut kannoiltaan. Jäin hölmistyneenä seisomaan tupakkakoppiin ja ihmettelemään. Yritin soittaa kaverille monta kertaa, mutta luuri lyötiin korvaan. Lähdin sitten jonkin ajan päästä pois baarista kun en jaksanut siellä yksinäni tuntikausia olla. Seuraavana päivänä "kaveri" näytteli tietämätöntä, ja esitti ihmettelevänsä mihin katosin baarista.

Tämä sama kuvio toistui kyseisen "kaverin" kanssa melkein jokaisena kertana kun olimme baarissa. Siis että minulla maksatetaan tyyliin kimppataksi tai sisäänpääsymaksu tai drinkki ja sitten kadotaan paremman kaverin kanssa kuin pierut saharaan sillä aikaa kun käyn esimerkiksi vessassa. Ja jos yritän soittaa, ei vastata puhelimeen. Sitten en lopulta halunnut enää edes lähteä baariin kyseisen "kamun" kanssa, mutta kaveri kehtasi kinuta baariin ja ihmetteli miksen lähde. 

Sama "kaveri" on haukkunut minua selän takana useille yhteisille tuttaville ja levitellyt minusta valheellisia juoruja. Facebookissa kyseinen "kaveri" laittoi synttärionnittelut tyyliin kaikille kavereille mutta minulle ei koskaan. 

Sitten yksi tuttu mies kysyi kerran minulta onko kyseinen kaveri minun paras kaverini. Sanoin, että ei hän ihan paras kaveri ole mulle. Niin kun kyseinen "kaveri" sai kuulla sen, hän veti herneet nenään siitäkin. Oli kiukutellut, että vai en minä ihan paras kaveri ole! Minua kyseinen nainen piti kynnysmattonaan. Hänellä on joitain oikeita kavereita joita hän kohtelee hyvin, mutta minua ja paria muuta tyyppiä hän piti nokkimisjärjestyksessä alimpana, puhui paskaa ja kohteli törkeästi. Luuli, että vaikka mä olen hänelle vähiten tärkeä kaveri, minä pitäisin häntä bestiksenään. Piti kai niin tyhmänä etten tajua mitä hän minusta ajattelee. 

Sitten kerran kilahdin kyseiselle kaverille kunnolla. Raivosin hänelle ja poistin hänet Facebookista kavereista jne. Niin hän sitten ilkkui mulle, että "kummasta meistä tykätään enemmän? kummalla meistä on enemmän kavereita?" Sitten hän irvaili jotain tyyliin "luulisi ettei sullakaan oo varaa menettää yhtäkään ystävää". Mutta se nainen ei todellakaan ollut mikään ystävä, vaan jonkinlainen hyväksikäyttäjä. Mieluummin haluan että mulla ei ole yhtään ystävää kuin sellainen "ystävä" kuin se nainen oli mulle. 

Kyseinen ääliö yritti vielä väittää että mä olen sellainen ihminen etten tule kenenkään kanssa toimeen. Ja kun mulla oli pari muuta kaveria hänen lisäkseen, hän oli haukkunut yhteisille tuttavillemme että mulla on mennyt välit poikki muidenkin kaverien kanssa. Yhden ystäväni olin "kaverin" väittämän mukaan pahoinpidellyt ja koittanut iskeä sen naisen miestä, ja kaikki välit olisivat poikki tämän naisen kanssa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan olemme sen toisen kaverini kanssa olleet koko ajan väleissä.   

Ihmettelen sitä, miten kyseinen "kaveri" on niin suosittu ja miten hänellä on niin paljon kavereita. Mutta joillekin kavereilleen hän on mukavampi kuin minulle. Minä olin pohjasakkaa sen naisen mielestä ja minua sai kohdella miten tahansa.      

Pahoittelut,tää sun "kaveri" on jonkinlainen persoonallisuushäiriönen. Tiedän kans pari vastaavaa tapausta, kannattaa pysyä K A U K A N A ! Toivottavasti sulla on nykyään parempia, oikeita ystäviä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
333/582 |
01.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pettynytmuija kirjoitti:

Jatkoa edelliseen viestiini. Toinen suosittu kamu teki tuota samaa, että pyysi baariin ja tyyliin maksatti sisäänpääsymaksun minulla. Sitten kun hänen toinen, mieluisampi kaveri oli mukana ja mentiin tupakalle kolmestaan tupakkakoppiin. Kamu ja hänen toinen kamunsa käänsivät yhtäkkiä selän minulle ja lähtivät pois tupakkakopista niin nopeasti etten kerinnyt kissaa sanoa. Ihan selvästi tarkoituksella karistivat minut kannoiltaan. Jäin hölmistyneenä seisomaan tupakkakoppiin ja ihmettelemään. Yritin soittaa kaverille monta kertaa, mutta luuri lyötiin korvaan. Lähdin sitten jonkin ajan päästä pois baarista kun en jaksanut siellä yksinäni tuntikausia olla. Seuraavana päivänä "kaveri" näytteli tietämätöntä, ja esitti ihmettelevänsä mihin katosin baarista.

Tämä sama kuvio toistui kyseisen "kaverin" kanssa melkein jokaisena kertana kun olimme baarissa. Siis että minulla maksatetaan tyyliin kimppataksi tai sisäänpääsymaksu tai drinkki ja sitten kadotaan paremman kaverin kanssa kuin pierut saharaan sillä aikaa kun käyn esimerkiksi vessassa. Ja jos yritän soittaa, ei vastata puhelimeen. Sitten en lopulta halunnut enää edes lähteä baariin kyseisen "kamun" kanssa, mutta kaveri kehtasi kinuta baariin ja ihmetteli miksen lähde. 

Sama "kaveri" on haukkunut minua selän takana useille yhteisille tuttaville ja levitellyt minusta valheellisia juoruja. Facebookissa kyseinen "kaveri" laittoi synttärionnittelut tyyliin kaikille kavereille mutta minulle ei koskaan. 

Sitten yksi tuttu mies kysyi kerran minulta onko kyseinen kaveri minun paras kaverini. Sanoin, että ei hän ihan paras kaveri ole mulle. Niin kun kyseinen "kaveri" sai kuulla sen, hän veti herneet nenään siitäkin. Oli kiukutellut, että vai en minä ihan paras kaveri ole! Minua kyseinen nainen piti kynnysmattonaan. Hänellä on joitain oikeita kavereita joita hän kohtelee hyvin, mutta minua ja paria muuta tyyppiä hän piti nokkimisjärjestyksessä alimpana, puhui paskaa ja kohteli törkeästi. Luuli, että vaikka mä olen hänelle vähiten tärkeä kaveri, minä pitäisin häntä bestiksenään. Piti kai niin tyhmänä etten tajua mitä hän minusta ajattelee. 

Sitten kerran kilahdin kyseiselle kaverille kunnolla. Raivosin hänelle ja poistin hänet Facebookista kavereista jne. Niin hän sitten ilkkui mulle, että "kummasta meistä tykätään enemmän? kummalla meistä on enemmän kavereita?" Sitten hän irvaili jotain tyyliin "luulisi ettei sullakaan oo varaa menettää yhtäkään ystävää". Mutta se nainen ei todellakaan ollut mikään ystävä, vaan jonkinlainen hyväksikäyttäjä. Mieluummin haluan että mulla ei ole yhtään ystävää kuin sellainen "ystävä" kuin se nainen oli mulle. 

Kyseinen ääliö yritti vielä väittää että mä olen sellainen ihminen etten tule kenenkään kanssa toimeen. Ja kun mulla oli pari muuta kaveria hänen lisäkseen, hän oli haukkunut yhteisille tuttavillemme että mulla on mennyt välit poikki muidenkin kaverien kanssa. Yhden ystäväni olin "kaverin" väittämän mukaan pahoinpidellyt ja koittanut iskeä sen naisen miestä, ja kaikki välit olisivat poikki tämän naisen kanssa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan olemme sen toisen kaverini kanssa olleet koko ajan väleissä.   

Ihmettelen sitä, miten kyseinen "kaveri" on niin suosittu ja miten hänellä on niin paljon kavereita. Mutta joillekin kavereilleen hän on mukavampi kuin minulle. Minä olin pohjasakkaa sen naisen mielestä ja minua sai kohdella miten tahansa.      

Tuollainen ihminen on varmaan narsisti. Minulla oli hyvin samankaltaisia tuttuja pari kaveriporukassa nuorempana. Heillä oli kuitenkin paljon tuttavia ja kavereita, minä vaan olin joku sylkykuppi. Kyllä se ihmetytti, että miksi. Tiedän kyllä että heillä oli jotain päässä vikaa, mutta ihmetytti yhä se suosio. Kyllä kaveriporukan muut jäsenet näki miten he minua kohtelevat. Eivät vaan välittäneet. Jätin koko porukan lopulta. He varmaan hykertelevät tyytyväisenä luultuaan lytänneensä minut, mutta itse pidän heitä lähinnä säälittävänä. Niin suuri sielun tyhjyys ja kaverinsakin ovat vain tyhjäpäisiä lampaita. Olen kyllä pohtinut miten narsisteilla voi silti olla paljon kavereita. Ehkä se heidän ystävyys ei ole kovin syvää kuitenkaan, ja aika usein on kaverit vaihtuneet, vähän niinkun miehiäkin vaihtavat kuin paitaa.

Vierailija
334/582 |
01.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näillä narsistisesti yhtä porukassa kohtelevilla on myös ollut erilaisia meltdowneja, eivät tiedä että tiedän mutta todella epävakaata käytöstä. Heillä on pahoja henkisen puolen ongelmia. Peittelevät niitä vaan yleensä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
335/582 |
01.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miehenä kerron, että en ole kovinkaan kiinnostunut toisten miesten seurasta, hyvin hava joiden kanssa on yhteistä kiinnostusta. Minua ei kiinnosta formulat, ei moottoripyöräily eikä koneiden rassaaminen. Ei kaljan juonti, eikä navan alusvitsit.

Minua kiinnostaa talousasiat, politiikka, luonto, jne.

Naisten kanssa olen aina tullut paremmin toimeen, mutta siinäkin on se hankaluus, että ei oikein voi vaikka haluaisi, olla kaveria naisen kanssa. Aina joku katsoisi kieroon ja ymmärtäisi väärin vaikka mitään seksuaalisävytteistä ei olisikaan.

Minusta olisi mukava olla vaikka kasvimaalla istuttamassa kasveja, kitkemässä tms. mutta oma vaimoni ei puolestaan ole niistä kiinnostunut yhtään.

Rauhallisia kävelylenkkejä ja samalla jutella mistä tahansa aiheesta.

Vaimoni taas ei ymmärrä sitäkään, sitä pitää mennä lujaa, mieluiten juosten.

Joten, yksinäänhän tässä näitä tulee tehtyä.

Talousasiat, politiikka, luonto... Kappas, taisit juuri luetella samoja asioita kuin ne naiset, jotka ilmoittavat, etteivät tule naisten kanssa juttuun ja miesten kanssa on mukavaa, kun voi jutella juuri näistä teemoista. Tämä posti alleviivaa hyvin sitä, että ei se sukupuoli vaan ne yhteiset kiinnostuksen kohteet. :)

Vierailija
336/582 |
01.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista! Jotkut taas ovat ymmärtäneet aloituksen todella väärin. En yritä määräillä muita ja ymmärrän, että muilla synkkaa paremmin, enkä voi sille mitään. Minä pidän heistä kovasti ihmisenä ja minulle olisi ”kelvannut” lähempikin ystävyys. Kysymys oli, kuinka käsitellä ulkopuoliseksi jäämistä ja niitä ikäviä tunteita muiden kertoessa yhteisistä tekemisistä? Ap

Omalta kohdaltani olen käsitellyt asian sillä tavalla, että olen irtautunut sellaisten ihmisten "kaveruudesta".

En näe mitään syytä miksi minun pitäisi olla sinut sen kanssa että jotkut eivät huoli minua porukkaan mukaan, ja silti pyöriä siellä porukassa orpona.

Olen ulkopuolinen ihminen, ja thats it. Kaikki tuo "toisilla vain synkkaa paremmin, ja sinä vain määräilet" on just sitä naisten kiusaamista ja kanalauman nokkimisjärjestyksessä ylöspäin pyrkimistä. Miesten porukkaan olen kelvannut aina, ja meidän porukka ei jätä sitä hiljaisinta tai äänekkäintä päsmäriäkään ulkopuolelle, vaan kaikki kuuluvat porukkaan, vaikka heidän luonteissaan olisikin joku rasittava yksittäinen piirre. Pidämme myös huolta toisistamme, eli jos jotain ei näy, tai hänestä ei kuulu mitään, alkaa mylly pyörimään sen selvittämiseksi onko hänellä kaikki hyvin. Ei ole kauaa kun soiteltiin ihan naisystävää myöten kun kaveri ei ollut edes lukenut viestiään moneen päivään. Selvisi että puhelin oli tipahtanut kalareissulla. Tämä mies on sellainen että alkoholi maistuu usein vähän liikaakin, ja silti hän osallistuu illanvietotihin. Me vain laitetaan hänet sitten taksilla kotiin kun sen aika on. 

Luulen, että tuossa on syy omaan yksinäisyyteeni. Minussa on joku erikoinen piirre, ja en sovi tavalliseen naisporukkaan. Surin sitä monta, monta vuotta, että olin niin yksinäinen. Ei yhtään kaveria. Aina jäin ulkopuolelle. Kunnes sitten 30-vuotiaana hyväksyin asian. Hyväksyin, että voin elää elämäni ilman ystäviä. Löysin jopa hyviä puolia siitä; esimerkiksi en ainakaan joutunut mihinkään ryyppyporukoihin ja olen säilynyt terveenä, käynyt lenkillä ja salilla kavereiden tapaamisen sijaan. Olen kehittänyt omia mielenkiinnon kohteita. Pärjään yksin, en tarvitse kenenkään hyväksyntää. Ajattelen omilla aivoilla. Itse asiassa en edes sopisi isompaan porukkaan, en ole laumaihminen ollenkaan.

Tänä vuonna on kuin ihmeen kaupalla tupsahtanut pari kaveruussuhdetta, enkä ole etsinyt. Elämä on hassua jotenkin. Joka tapauksessa nämä kaverit ovat kertoneet molemmat sattumalta omista adhd- ja asperger -piirteistään. Luulen ehkä, että kenties itsekään en ole neurotyypillinen, ja siitä johtuu ulkopuolisuuteni, joka leimahti varsinaisesti teini-ikäisenä.

Vastaus ap:n kysymykseen, kuinka pärjätä ulkopuolelle jäämisen kanssa. Sanoisin siis, että kannattaa jatkaa omaa elämää. Kai sä voit sitä porukkaa nähdä, jos heidän kanssa viihdyt, mutta muutoin tee omia juttujasi. Mitään sille ei kuitenkaan voi, jos ei siihen porukkaan sovi sen tiiviimmin, eikä tarkoita, että sinussa on mitään vikaa. Se on vaan elämää.

Vierailija
337/582 |
01.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pettynytmuija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi näistä ystävistäni on kuitenkin sellainen että hänellä on bestis, ja se en ole minä. Ja hän alkoi käyttäytyä myös juuri niin että en ole hänelle enää tärkeä. Oli kai lähentynyt tämän bestiksensä kanssa jotenkin enemmän. Sitten alkoi perua tapaamisiamme ja muutenkin kohdella minua vähän vähempiarvoisena kaverina. Sen vaan jotenkin huomasi, mutta en tajunnut mikä mättää. Joskus sitten vahingossa paljastui että hän pitää tätä yhtä ihmistä ihan bestiksenään. Kerran sitten tavattiin isommalla porukalla niin että mukana oli ekaa kertaa myös minun muita ystäviäni. Tämän tapaamisen jälkeen kaverin into pitää mitään yhteyksiä minuun lässähti täysin. Olin tosi hämmentynyt. Tuntuu että hän oli jotenkin ajatellut että minä pidän häntä jonain bestiksenä, ja hän nautti siitä että minä en ole kuitenkään hänen ykkösihminen.

Tämäkin on tuttu huomio, että osa nauttii jotenkin sellaisesta vallan tunteesta luullessaan, että toinen on jotenkin riippuvainen ystävyydestä ja voi tällöin näyttää hänelle, että itsellä on joku tärkeämpi ja toinen on vähempiarvoinen. Oma kokemus on myös vähän vastaava. Useamman kerran pari "ystävää" ovat luulleet, että minulla ei ole ketään heidän lisäkseen ja olen jotenkin heistä riippuvainen (mikä oikeuttaa huonoon käytökseen ja ulkopuolisuuden osoittamiseen). On ollut hämmentävää huomata ne suorastaan pettyneet ilmeet, kun on kaupungilla tullut vastaan muita kavereita, jotka tulevat halaamaan ja ehdottavat tapaamista näiden nenän edessä. Yhteen väliin tuntui, että aina kun kerroin olleeni esim. bändin keikalla, sain epäuskoisia hymyjä ja jopa ylimielisiä kyselyitä, että "kenen kanssa muka?" Kuitenkin olemme vahvasti aikuisikäisiä, joten tämä on ollut todella erikoista käytöstä.

Voisiko joku avata, että mitä tällaisen käytöksen takana on?

Samaa on tapahtunut minullekin. Mulla ei siis ole kovin paljon kavereita, ja mulla on ollut pari kertaa kaveri joka on ollut hyvin suosittu ja jolla on paljon kavereita. Nämä suositut kaverit ovat alkaneet kohdelleet mua todella huonosti huomattuaan että mulla ei ole paljon kamuja. Yksi näistä suosituista "kamuista" esimerkiksi pyysi baariin kanssaan. Baarissa hän sitten pyysi mua maksamaan baarin sisäänpääsymaksun hänen puolestaan ja tilaamaan drinkin hänelle kun hänellä ei ollut rahaa. Sitten parempi kamu tuli baarissa vastaan, niin minä jäin kuin nalli kalliolle yksin sinne hengailemaan. Kun joku mies sitten tuli siellä baarissa juttelemaan minulle kun olin yksikseni, tämä kamu tuli siihen kiukkuamaan minulle ja komentamaan "ei tuolla lailla kannata flirttailla kaikille miehille tai sun maine menee pilalle." Olisi pitänyt siis olla yksikseen baarissa ja odottaa, että kamu ehtii paremmalle kaverille juttelultaan tulemaan mun seuraan. Sama "kaveri" pyysi mua kerran uimarannalle. Kun tulin rannalle, hän oli jo rannalla toisen kaverinsa kanssa. Hän tiuskaisi jotain mistä en saanut selvää, ja lähti nopeasti ja käveli paremman kamunsa kanssa järveen. Kävelivät toisen kamun kanssa järvessä ja juttelivat. Minä en ehtinyt edes kysyä, minne he menevät. Kun tulivat paremman kamunsa kanssa järvestä, kaveri sanoi "sori, mut oli kahdenkeskistä juteltavaa "Lauran" kanssa. Kun toinen kamu meni jonnekin, lähdettiin tämän kaverin kanssa kävelemään pois rannalta. Kaveri tiuskaisi vaan "tekis mieli vetää sua turpaan". En ymmärtänyt moista kiukkuprinsessamaista käytöstä, sillä meillä ei pitänyt olla riitaa eikä mitään ja kaveri itse oli kutsunut minut uimarannalle. En ole pitänyt kyseiseen ihmiseen yhteyttä enää kymmeneen vuoteen. Oltiin tuolloin parikymppisiä, mutta lapsellista käytöstä sen ikäiseltäkin.      

Mä olen vielä kolmekymppisenäkin onnistunut vahingossa yrittämään kaveruutta tuollaisen kanssa. Juurikin käänsi selkänsä, kun joku parempi kaveri tuli paikalle ja asettautuivat niin, että jäin olan taakse. Joskus selitteli keskittymishäiriöllä sitä, että jos hän keskittyy toiseen ihmiseen, niin hän saattaa unohtaa toisen. Tuo keskustelu käytiin juuri vastaavan "mihin sä katosit eilen??" -tilanteen jälkeen.

Kuitenkin, jos tapasin tapahtumassa tai baarissa muita tuttuja ta joku tuli jututtamaan, ilmestyi kaveri heti paikalle koettaen taas jättää minut olkansa taakse... Jos joku mies (tuttuni tai tuntematon) jutteli minulle, kaveri koetti iskeä tätä ja jättää minua taka-alalle. Jos mies ei lämmennyt ja puhui yhä minulle, kaveri sanoi miehelle jotakin loukkaavaa älystä tai ulkonäöstä. Yhden kerran jopa kaatoi juomat tämän päälle ja heitätytti tämän MIEHEN ulos selittämällä, että mies oli ahdistellut häntä.

Aivan sairasta. Yleensä nuo tyypit ovat kyllä niin epätasapainoisia muutenkin, että valtaosa ihmisistä näkee aika äkkiä, mitä peliä pelaavat. Minäkin kuitenkin koetin jonkin aika ymmärtää "keskittymishäiriöstä kärsivää" raukkaa ja muistuttaa olemassaolostani, kun hän blokkasi minua kaikilla raajoillaan.

Vierailija
338/582 |
01.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuttua myös. Ihnetyttää aina että jään lähes joka porukassa ulkopuoliseksi/olen jäänyt. Aikanaan lapsena koulussa ja harrastuksissa, myöhemmin työpaikalla ja edelleen kaveriporukassa. Olen kiltti ja ystävällinen sekä reilu ihminen. Otan kaikki huomioon ja osallistun keskusteluun, mutta kuuntelen myös. En ole mitenkäään ilkeä tai häiritsevän käytöstyylin omaava. Tätä mietitään aina miehenikin kanssa. Mistä se johtuu... Nykyään ollaan aika paljon reissattu miehen vanhempien sekä tämän veljen ja hänen tyttöystävänsä kanssa ja sielläkin anopppi ja tyttöystävä vähän hyljeksivät minua porukassa. Ei mitenkään varmaan ilkeällä tarkoituksella, mutta esim keskustelevat katsoen toisiaan ja selvästi jättävät minua taka-alalle.

Ymmärtäisin tämän, jos olisin jotenkin inhottava ja provosoiva ihminen. Tai että näitä tapauksia olisi olllut vain jossain porukoissa. Tuntuu että jokaisessa ihmissuhteessani, jossa on useampi nainen samassa porukassa, minä olen se jota ei kutsuta tms.

Vierailija
339/582 |
01.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Naisilla on joku sisäinen tarve (joillakin) saada joku porukasta tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi. Varmaan paikataan omaa huonoa oloa, kun saadaan näin toimimalla jollekin toisellekin huono olo. Säälittävää. Siksi viihdynkin parhaiten yksin, miesten tai vanhempien naisten seurassa. Tämä ongelma tuntuu etenkin olevan nuorilla naisilla. Toisaalta, kyllä vanhatkin osaavat, mutta ehkä yleisempää ja merkityksekkäämpää nuorilla.

Vierailija
340/582 |
01.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olin koko lapsuus ja nuoruusiän tällainen "varabestis". Eli olin se jonka kanssa oltiin kun muut ri voineet nähdä tai jos sillä hetkellä minusta hyötyi jotenkin. Lopulta lukiossa ei niitä kavereita ollutkaan, kun rooliani eivät enää nämä "hyvät ystävät" tarvinnet.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan seitsemän neljä