Asuisitko mieluummin pääkaupunkiseudulla vai maaseudulla?

Maaseudulla asun ja tänne jään. Tykkään omasta rauhasta ja siitä, ettei naapureita ole nurkan takana. Lapsille oli riittävät harrastukset ja koulutuspaikat.

Mistään ahdistavasta ilmapiiristä en tiedä, kun elelemme omassa rauhassa.

Kyllä maalla on mukavaa.

Lähin kaupunki 95 km päässä, ja se on parasta ❗

Kirkonkylälle matkaa 10 km, siellä pyörähettään kaksi kertaa viikossa.

Pahin painajainen olisi asia suur kaupungin keskustassa tai sen lähiössä. EI. Ei ikinä. Siellä loppuu happi ja järki jäätyy.

En tykkää asfaltti väylistä. Enkä ylpeistä ihmisistä enkä sellaisista jotka asettuvat toisten yläpuolelle.

Niitä riittää stadissa. Päivää ei sanota kenellekään.

Kaupunki täpötäynnä muumioita.

Luulevat elävänsä, mutta vain luulevat, elämä on toisenlaista.

Jos et tunne naapuriasi . Sinuakaan ei tunneta.

Asumme Suomussalmella. Paras paikka meille.

Täällä on arvoaluetta kaikille.

Jänikset ovat vähän ylpeiltä, eivät pysähdy, vaan loikkivat kuin bisnesmiehet .

Pääkaupunkiseudulla. Ei kiinnostaa tuhlata rahaa ajokorttiin ja sitten vielä autoon ja sen kustannuksiin mikä olisi pakollista jos muuttaisin maaseudulle.

Asun nykyään Lahdessa ja täällä pääsee kävellen käymään kaupassa parissa minuutissa enkä halua joutua istuskelemaan autossa ties kuinka kauan suorittaakseni saman tehtävän.

Paremmat mahkut tsadissa saada puolivärilliset lastenlapset

Pääkaupunkiseudulla ehdottomasti, mutta täällä miellyttävästi asuminen vaatisi kahden vähintään keskitason palkansaajan tulot. Puolisoni on valitettavasti pienituloinen joten kituutteluksi menee - tai sitten muutto pikkupaikkakunnalle, joka sekin vituttaisi suunnattomasti koska vietin sellaisella lapsuuteni. Ahdistavaa elmämää.

Asun siellä, missä viihdyn. Lapsuudessa ei kysytty, joten kasvoin maaseudulla, mutta ylioppilaaksi kirjoitettuani muutin yhteen Suomen suurimmista kaupungeista opiskelemaan. Sieltä muutin sittemmin pääkaupunkiseudulle. Aikanaan sain siitä tarpeekseni ja muutin maalle. Erittäin todennäköisesti muutan vielä joskus, kunhan jään eläkkeelle, sillä kertaa toivottavasti ulkomaille. Pieni talo jossain maaseudulla Etelä-Euroopassa on haaveeni.

Maalla, kartanonrouvana asuisin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä maalla on mukavaa.

Lähin kaupunki 95 km päässä, ja se on parasta ❗

Kirkonkylälle matkaa 10 km, siellä pyörähettään kaksi kertaa viikossa.

Pahin painajainen olisi asia suur kaupungin keskustassa tai sen lähiössä. EI. Ei ikinä. Siellä loppuu happi ja järki jäätyy.

En tykkää asfaltti väylistä. Enkä ylpeistä ihmisistä enkä sellaisista jotka asettuvat toisten yläpuolelle.

Niitä riittää stadissa. Päivää ei sanota kenellekään.

Kaupunki täpötäynnä muumioita.

Luulevat elävänsä, mutta vain luulevat, elämä on toisenlaista.

Jos et tunne naapuriasi . Sinuakaan ei tunneta.

Sinähän kirjoitit itsestäsi.

Lapsuus maalla ja koulut kaupungissa.

Nyt monelta pieneltä paikkakunnalta myös ollaan viemässä pois palveluja, mm. terveyskeskuksia ja sairaaloita. Pitkien matkojen päässä näistä on turvatonta asua lasten kanssa, ja sitten kun on vanha ja tulee kaikenlaista kremppaa ja "laakeja".

Vierailija kirjoitti:

Asun siellä, missä viihdyn. Lapsuudessa ei kysytty, joten kasvoin maaseudulla, mutta ylioppilaaksi kirjoitettuani muutin yhteen Suomen suurimmista kaupungeista opiskelemaan. Sieltä muutin sittemmin pääkaupunkiseudulle. Aikanaan sain siitä tarpeekseni ja muutin maalle. Erittäin todennäköisesti muutan vielä joskus, kunhan jään eläkkeelle, sillä kertaa toivottavasti ulkomaille. Pieni talo jossain maaseudulla Etelä-Euroopassa on haaveeni.

Siellä päin on nyt kesäisin tappava kuumuus. Etenkin vanhukset kärsivät.

Ehdottomasti maaseudulla. Ei tartte olla silti mikään tuppukylä. Me asumme maaseudulla js täältä löytyy kaikki palvelut ja lähimpään kaupunkiin ajaa puolessa tunnissa.

Maaseudulla. Olisin maalla varmaan sisällä kesäisin koska en kestä paarmoja ja hyttysiä yms. Pikkukaupungissa voi lenkkeillä aikana jolloin ei ole hyönteisiä niin paljon, on niitä isossakin. Helsingin seudulla on liikaa rikollisuutta, ilmansaasteita, joukkoliikennettä, sähellystä, liikennettä ja melua. Siellä voi identiteetti hukkua kuten muissakin isoissa paikoissa, jotka kasvavat ylisuureksi. Tuntemattomassa maaseutupaikassakin se voi käydä, ellei totu siihen vähitellen. 

Minä ja lapsi ollaan synnytty ja elätty pk-seudulla. Palvelut on lähellä ja on hyvä julkinen liikenne. Mulla ei ole autoa 

Olen kokeillut molempia ja näillä tiedoilla sanoisin että maaseudulla. Samalla rahalla saa täällä niin paljon korkeamman elintason. 

Käyttäjä38990 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pk-seudulla. Enemmän ja monipuolisempia palveluja, toimiva julkinen liikenne suurimmaksi osaksi sekä vapaammat oltavat kuin maaseudulla. Maalla joutuu helposti ihan peruskunnollinenkin ihminen silmätikuksi, jos ei sovi yhteisön tyrkyttämään muottiin. Pk-seudulla isoin miinus on asumisen kalleus. Jos se olisi kohtuuhintaista, niin olisin jo lähtenyt.

Lasten kasvattamiseen en ota kantaa, koska en itse ole hankkimassa lapsia enkä ole siksi miettinyt asiaa siitä näkökulmasta.

Jännä miten eri ihmisillä näin eri kokemus. Ite maalla/pienemmässä paikassa saanut vapaammin olla oma itseni ja pk-seudulla pitänyt mahduttautua "cityläinen" massaan.

Mietin ihan samaa. Maakunnissa saa vielä monin paikoin pukeutua miten haluaa, kuluttamiseen ei vielä ole niin kova paine. Kummityttö asuu uudella maalla pienemmässä kaupungissa ja kilpailu on kovaa. Pitää olla ulkonäköä ja oikeat kaverit, käydä oikeaa koulua ja menestyä harrastuksessa. Hän on suorastaan mennyt hysteeriseksi jos ei ole saanut oikeaa laukkua tai puhelinta, se on kuulema sosiaalinen itsemurha. Sitten vähän vanhempana tuli UFF-aikakausi ja silloin sai kaikki merkkituotteet lentää kierrätykseen ja vain brändittömät brändit kelpasi..

Maakunnissa harrastetaan mitä harrastetaan. Vaikka keulimista tai mopojen rassaamista. Perus sählyt ja tennikset löytyy kyllä myös jos niikseen.

Ehkä ajattelen niin, ettei lapsen tarvitse vielä niin hirveän aikataulutettua elämää elääkään, että tarvitsisi aivan ehdottomasti kaikki ne mahdollisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Tämä pikkukaupunki on hyvä. Ei tummeleita, ei toisiaan puukottavia nuoria, huumeita vain vähän, ei kerjäläisiä, eikä haittamuuttajia.

Meillä on isot tontit ja isot talot, en voisi koskaan asua kerrostalossa muitten mölinää kuunnellen ja taudit saaden. Hyi zaatana.

Samaa mieltä. En kestä Helsingissä sitä, ettei metsää tai hiljaisuutta ole missään. Jokapaikassa jotain ihmisen rakentamaa. Roskaa ja töherryksiä. Ihmiset kävelee päin. Myyjä katsoo kassalla ohi. En käytä palveluja niin kuin ravintoloita, kauppoja ja teattereja muutenkaan päivittäin. Ne mitä tässä lähistön keskisuuressa kaupungissa on, riittää. Mutta käyn metsässä päivittäin. Kesäisin vesillä monta kertaa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla koulumatka todennäköisemmin pitkä. Lapsi on kuljetuksen varassa kouluun, harrastuksiin ja näkemään kavereita. Jollei lapsi liiku ja on vanhempien seurassa paljon johtuen välimatkoista hän saattaa saada passiivisen elämäntyylin.

Itse arvostan sitä, että lapsilla lyhyt koulumatka, kaverit ja harrastukset lähellä, oma työpaikka lähellä kotia. Esim. Jos isompi lapsi on kipeänä tai lapset keskenään kesäloman, niin on helppo poiketa lounaalle kotiin lasten seuraksi kesken työpäivän.

Myös urheiluvarusteita tai vaatteita pitää ostaa toisinaan lapsille jo seuraavaksi koulupäiväksi. Viisi minuuttia autolla shoppailemaan on silloin hyvä juttu.

Itse olen liikunnallisesti aktiivinen kun kuntosali on lähellä. Kaupungissa näin on.

Kadit on aina aina aurattu kaupungissa.

No toikin nyt kyllä riippuu aika paljon siitä, mitä sillä maaseudulla tarkoitetaan: jotain oikeasti tiettömien taipaleiden takana olevaa korpea vai pikkukunnassa taajaman ulkopuolella asumista (missä suurin osa ns. maaseutuväestöstä oikeasti asuu). Meillä täällä maalla matka lähimpään kouluun, kauppaan ja kuntosalille on n. 2 kilometriä ja tiet on talvisin hoidettu yhtä hyvin kuin kaupungissakin, jopa hiukan paremmin. Helsingissä asuessa nimittäin totuin siihen että joskus lumisateisen yön jälkeen aura ehti kotikadulle vasta iltapäivästä, mutta täällä tuo kylätie on aurattu jo viiden maissa aamulla ja sivutietkin viimeistään kahdeksalta. Elämänlaatu on ihan älyttömän paljon korkeampi. 

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä38990 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pk-seudulla. Enemmän ja monipuolisempia palveluja, toimiva julkinen liikenne suurimmaksi osaksi sekä vapaammat oltavat kuin maaseudulla. Maalla joutuu helposti ihan peruskunnollinenkin ihminen silmätikuksi, jos ei sovi yhteisön tyrkyttämään muottiin. Pk-seudulla isoin miinus on asumisen kalleus. Jos se olisi kohtuuhintaista, niin olisin jo lähtenyt.

Lasten kasvattamiseen en ota kantaa, koska en itse ole hankkimassa lapsia enkä ole siksi miettinyt asiaa siitä näkökulmasta.

Jännä miten eri ihmisillä näin eri kokemus. Ite maalla/pienemmässä paikassa saanut vapaammin olla oma itseni ja pk-seudulla pitänyt mahduttautua "cityläinen" massaan.

Mietin ihan samaa. Maakunnissa saa vielä monin paikoin pukeutua miten haluaa, kuluttamiseen ei vielä ole niin kova paine. Kummityttö asuu uudella maalla pienemm

Tämä on ihan totta. Itsekin koin sen nimenomaan niin päin että Helsingissä oli painetta olla tietynlainen. Täällä böndellä ei kukaan katso vinoon vaikka menisin kauppaan pieruverkkareissa ja puhkivirttyneessä t-paidassa. Olen lopettanut meikkaamisen ja suhtaudun rennommin ja armollisemmin itseeni.