Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Malttinsa menettäminen ja kasvojen menetys kun ongelmana on olematon tunteiden sietokyky
erakko-elli
27.05.2021 |
Ok. Ap huhuilee täällä kaltaisiaan. Tunteiden hallinta käy välillä työstä. Jossain vaiheessa en enää pysty olemaan räjähtämättä enkä osaa aikuisella tavalla hillitä itseäni. Ja kun suutun niin en osaa lopettaa ajoissa. Yritän välttää ihmisiä keiden kanssa kemiat ei kohtaa. Yritän olla hyväntuulinen ja oikeiden ihmisten seurassa se ei ole edes vaikeaa. Mieluummin olen seurassa hiljaa koska porukassa on aina joku kuka huomaa luonteenheikkouden ja alkaa härnätä.
Jälkeenpäin tunteenpurkauksen jälkeen tulee suunnaton häpeä, ja alan välttelemään kanssakäymistä ihmisten kanssa. Vika on minussa, ja huomaan etten osaa olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.
En itsekään ole pyhimys, mutta selän takana puhuminen ja valehteleminen on asioita missä sietokyky on välillä lujilla. Välillä tuntuu että olen ihmisenä liian erilainen, koska suhtaudun liian tunteellisesti tiettyihin asioihin. Lapsenomaisesti haluan uskoa että jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää, ja siksi olen muiden osalta tullut myös hyväksikäytetyksi.
En vain osaa elää tätä elämää niinkuin valtaosan mielestä pitäisi. Omassa kotonani saan olla oma itseni, eikä arvosteljoiden ääni kuulu tänne.
Toivottavasti joku sai tästä aivopierusta selvää.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Olisko sulla stressi?
Itsellä sama. En välttämättä edes huomaa että olen stressaantunut mutta käytös muuttuu äreäksi ja oikeasti tekisi mieli
Itse olen introvertti ja yritän minimoida ihmiskontaktit. Vie liikaa energiaa.
Hupsista. Hiukan sekava viesti.
Mutta ainakin itse tunnista nuo sinun juttusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä voi opetella.. Mutta ei susta silti mitään pyhimystä tule...
Kyllä ap.n aloituksesta sai selvää. Ikävä kyllä osa ihmisistä on suoraan pepusta ja osa nars. pershärösiä ja kun näiden seurassa tarpeeksi aikaansa viettää kuppi kaatuu. Kun löytää normaalijärkisiä ihmisiä tuntuu että on tullut taivaaseen. Elämä ja kaikki kommunikointi sujuu kuin vettä vaan. Kannattaa erotella jyvät akanoista.
Joskus tuntuu siltä että ei saisi olla oma aito rehellinen itsensä. Itse menen joka tilanteeseen omana itsenäni. Pahalta tuntuu että se saa arvostelua aikaan ihmisissä. Missä vaiheessa aitous ja luonnollisuus tekevät ihmisestä luonnonoikun jota saa härnätä ja nauraa?
Yleensä poistun paikalta vähin äänin, ja nielen harmituksen. Mutta 2 kertaa kymmenestä sanomiset menevät ihin alle, ja silloin en käyttäydy järkevästi. Liian herkkä luonne on asia minkä kanssa täytyy vain elää. Kadehdin välillä ihmisiä joilla ei mikään sanominen mene ihon alle. Huumorilla yleensä koitan selviytyä, mutta pidemmän päälle sekin käy raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet niin hyvin kun osaat ja se riitää.. muutkin tekee parhaansa.. Pyydä anteeksi, jos hermostut, koska ei se ole hyvä juttu, joka edistää luottamusta ja rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisko sulla stressi?
Itsellä sama. En välttämättä edes huomaa että olen stressaantunut mutta käytös muuttuu äreäksi ja oikeasti tekisi mieli
Itse olen introvertti ja yritän minimoida ihmiskontaktit. Vie liikaa energiaa.
Kärsin kyllä stressaamisesta. Joitain asioita on vaikea karistaa mielestä, ja on vaikeaa nollata itsensä. Väsyn myös ihmisten seurassa, ja välillä voi olla pitkiä aikoja etten jaksa olla kehenkään yhteydessä. Ja huomaan myös itsessäni äreyttä joita koitan kotona lievittää kuuntelemalla musiikkia, ja pimeän aikaan liikun ulkona kun välillä on päiviä että haluaa kadota kuin varjo yöhön.
Hienoa että olet tunnistanut asiaa ja pohdit <3
Huomiota herätti kaksi asiaa: 1. Aina joku porukasta härnää. Kuulostaa todella oudolta, siis puhutko aikuisista? Vai oletko vielä teini? Jos aikuinen, liikut aivan väärissä, sairaissakin porukoissa. Normaali-aikuinen ei härnää vaan pikemminkin kannattelee toisia.
Ja 2: Uskot että jokaisessa on jotain hyvää, ja siksi sinua on hyväksikäytetty. Minusta tämä ei korreloi. Suurin osa ihmisistä uskoo että jokaisessa on paljonkin hyvää, mutta ei se johda hyväksikäyttöön. Syynä täytyy olla siis joku muu asia. Vai ajatteletko, että vain heitä ei hyväksikäytetä, jotka ajattelevat että kenessäkään ei ole muuta kuin pahaa?
En osaa auttaa, mutta Tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti kavereitas ja niiden korvia, kun joutuvat kuuntelemaan räjähdystäsi.. ikävä ongelma, olisiko vihanhallintakurssista mitään apu? Kyllä varmaan puhuvat susta, että oot tasapainoton ja ailahteleva oikukas ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ap.n aloituksesta sai selvää. Ikävä kyllä osa ihmisistä on suoraan pepusta ja osa nars. pershärösiä ja kun näiden seurassa tarpeeksi aikaansa viettää kuppi kaatuu. Kun löytää normaalijärkisiä ihmisiä tuntuu että on tullut taivaaseen. Elämä ja kaikki kommunikointi sujuu kuin vettä vaan. Kannattaa erotella jyvät akanoista.
Minulla on lähisuvussa narsistisia ihmisiä, ja heidän kanssaan lopetin kaiken kanssakäymisen. Onneksi löytyy pari ihmistä joiden kanssa tunnen itseni normaaliksi, ja tulee tunne että mut hyväksytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan Ap:n tilanteen.
Ja tiedän sen häpeän kun on ”raivonnut”. Mua auttoi kun ajattelin että ”kukaan ei ole täydellinen”. Välttelen energiasyöppöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teet niin hyvin kun osaat ja se riitää.. muutkin tekee parhaansa.. Pyydä anteeksi, jos hermostut, koska ei se ole hyvä juttu, joka edistää luottamusta ja rauhaa.
Pyydän kyllä anteeksi jos räjähdän. Muut unohtavat asian, mutta itselleni jää häpeä kaivartamaan että tavallaan menetti kasvonsa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan Ap:n tilanteen.
Ja tiedän sen häpeän kun on ”raivonnut”. Mua auttoi kun ajattelin että ”kukaan ei ole täydellinen”. Välttelen energiasyöppöjä.
Kiitos. Näitä minäkin koetan välttää, koska joskus tulee tunne kuin olisi ollut sitruspuristimessa.
No, ehkä voit opetella sitä, että elät siinä hetkessä ja jälkeenpäin et itseäsi syyttele. Teet toisin. Se myös kuormittaa, jos miettii mitä muut ajattelee tai alkaa kuvitella mitä muut kenties selän takana puhuu.
Entäs, jos ne ei puhu mitään?
Keskity oman mielen hallintaan. Älä yritä miellyttää... ole asiallinen.
Se riittää.
Kullä mrillä jokaisella noita kihinäkausia on. Stressiä, huonosti syöt, huonosti nukut, huonosti liikut.
Pidä itsestäsi parempaa huolta.
Mindfullness, pilates kävely, lenkit, sopiva liikunta.
Lue.
Alhainen verensokeri tekee ärtyisäksi ja väsyneeksi. Syö kunnolla ja tasaiseen.
Keskity omaan hyvinvointiisi. Olet arvokas ja tärkeä ja just hyvä sellaisena kuin olet. Sinä.
Ole itse armollinen itsellesi. Hengittele rauhassa tunnustele tunne. Elä se läpi.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että olet tunnistanut asiaa ja pohdit <3
Huomiota herätti kaksi asiaa: 1. Aina joku porukasta härnää. Kuulostaa todella oudolta, siis puhutko aikuisista? Vai oletko vielä teini? Jos aikuinen, liikut aivan väärissä, sairaissakin porukoissa. Normaali-aikuinen ei härnää vaan pikemminkin kannattelee toisia.
Ja 2: Uskot että jokaisessa on jotain hyvää, ja siksi sinua on hyväksikäytetty. Minusta tämä ei korreloi. Suurin osa ihmisistä uskoo että jokaisessa on paljonkin hyvää, mutta ei se johda hyväksikäyttöön. Syynä täytyy olla siis joku muu asia. Vai ajatteletko, että vain heitä ei hyväksikäytetä, jotka ajattelevat että kenessäkään ei ole muuta kuin pahaa?
En osaa auttaa, mutta Tsemppiä sinulle!
Kiitos. Ja ihan aikuinen olen. Hyväksikäytöllä tarkoitin että luotan liikaa ihmisiin, ja olen kärsinyt läheisriippuvuudesta. Olen myös pelännyt yksinoloa, ja vasta aikuisena olen huomannut että joskus on parempi olla yksin olematta silti yksinäinen.
kadehdin sua! Itse olen nyhverö joka ei saa sanaa suustaan. Ihmisten miellyttäjä, joka puristaa käsiään nyrkissä taskussa ja vasta yksinollessaan raivoaa mielessään ja keksii nasevia vastauksia.
erakko-elli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan Ap:n tilanteen.
Ja tiedän sen häpeän kun on ”raivonnut”. Mua auttoi kun ajattelin että ”kukaan ei ole täydellinen”. Välttelen energiasyöppöjä.
Kiitos. Näitä minäkin koetan välttää, koska joskus tulee tunne kuin olisi ollut sitruspuristimessa.
Itse opin kotoa, että tunteita ei saanut näyttää. Ja osa tunteista todellakin jäi näyttämättä. Varsinkin ne tunteet jotka ei ollut sallittuja näyttää.
Itselläni narsistinen äiti jonka tunteet oli lähinnä raivoamista asiasta kuin asiasta. Raivosi ilman estoja. Tai syyllisyyttä - ei pyytänyt anteeksi.
Koin syyllisyyttä negatiivisista tunteista äitiäni kohtaan... vaikka nehän oli ihan luonnollisia tunteita kun äiti oli niin sekaisin.
Tästä varmaan kumpuaa se, että koen negatiiviset tunteet ”ei sallittuina ja mun pitää jotenkin estää negatiiviset tunteet”. Ja ne pariutuu sisälle aiheuttaen masennusta ja stressiä...
Alue: Aihe vapaa
Olisko sulla stressi?
Itsellä sama. En välttämättä edes huomaa että olen stressaantunut mutta käytös muuttuu äreäksi ja oikeasti tekisi mieli
Itse olen introvertti ja yritän minimoida ihmiskontaktit. Vie liikaa energiaa.