Kuinka pitkä voi olla psykiatrinen hoito?
Lähipiiristä eräs henkilö on hoidossa ollut nyt pari viikkoa. Hän on ollut aiemminkin, mutta silloin en huolehtinut hänestä niin paljon. Viime viikolla oli sitä mieltä, että pääsisi tällä viikolla pois ja nyt on sitä mieltä, että saattaa loppuikä mennä siellä (nyt ikä vähän yli 50 vuotta). Voiko todella olla loppuiän? Ei ole suljetulla. Taustalla maanis-depressiivinen sairaus, lisänä on fyysinen perussairaus, joka ei parane. Hän oli viikonloppuna virkeä ja äsken tosi maassa, ei halunnut edes jutella vaikka yleensä puhuu paljon. Ei kertonut, mitä lääkäri on sanonut, viime viikolla sanoi, että kertoo alkuviikosta mikä on tilanne. Huolehdin hänen asioistaan, mutta en asu samalla paikkakunnalla, enkä voi nähdä siksi päivittäin. Lähinnä sellaista perään katsomista hänen vanhempiensa kuoltua.
Kommentit (17)
Uudet päätökset pitää tehdä määräajoin, mutta uusimiskertojen lukumäärää ei ole rajoitettu.
Hudy5e5eihziy7ta5w4qYLFufarYoz5q3tshzoo7ra6wwgjzizif5eregioyf8e2wkfdyt6rwdglofydearsfyit7424rkfögogotir4wrflfuo733rgtp7rrwwtghlgto643qfyti3eqet513tkhuprp844rwtl7522535o485ut6å32e464jddr53orurkeherk7464ku7p4iu4rye45iyiy
No ketään ei kerralla määrätä loppuiäksi hoitoon, vaikka joskus harvoin, lähinnä oikeuspsykiatrisessa hoidossa voikin elämän loppuun saakka mennä.
Qiais6w8wweoow55whfkieye6po5kyddjfllyirjdlfgjfdyue4io35lfdbfgtdleyo5tktwsdndlföruutdzhmkyöpri42tshdgzhir73yhdnnvglo355oejdvzvbforu3o3dgl35odhddbndylro36oe52645i23uexfjlfugkulfhkftfdykleuiehdhmfjlrluo525i24u25inhdbdfuöir25sfjdöurkrdfmppr73634gnnhfhöoruekdjmfjoeyyhiruukdfjrkttetkeylu2uejdnbffhmulrkrkrjffnbfgkfkerkeylkrnhdhyele5to25o2555i2ktllffmlheljftlyjjlyehldhhwtii35o3lgfdhwrjlhsrjwroelthbgrjleyp3663o35omgdhföruitwgzfglöryörultkröup36uleruööruö
Niin siis minkätyyppisestä psykiatrisesta hoidosta puhut? Osasto- vai avo-? Jos ei ole edes suljetulla, niin ei liene tahdosta riippumattomassa hoidossa ja voi itse lähteä milloin vaan jos siltä tuntuu (tietysti jos kriteerit täyttyy niin voidaan tahdosta riippumattomaan määrätäkin jos ei vapaaehtoisesti pysy).
Kyllä se hoitosuunnitelma voidaan tehdä vaiks loppuelämäksi kunnes pää on ihan sekasin lääkkeistä, ja kuola vaan valuu suusta ainakin jos mä olen tekemässä sitä päätöstä :-D :-D :-D
Kolme, ehkä viisi? Enintään puolet
Sadistinen lääkäri kirjoitti:
Kyllä se hoitosuunnitelma voidaan tehdä vaiks loppuelämäksi kunnes pää on ihan sekasin lääkkeistä, ja kuola vaan valuu suusta ainakin jos mä olen tekemässä sitä päätöstä :-D :-D :-D
ehhheeehhhheheehhhehheehhehhehehhehehheheheheeehhhhehehhehehehhehehehhehehehehehhehehhehehehhehehehehheh!!!!!!!!!11!!!1!11!!1!!!!!!!!!! ehe.
Hoito kestää siihen saakka, kunnes arvioidaan, että potilas pärjää kotona/avohoidossa. Suomessa pyritään pitämään sairaalajaksot lyhyinä, ellei sitten ole kyseessä joku aivan kroonistunut tapaus, jolle järjestetään paikka jostain hoitokodin tapaisesta.
Minun työpaikalla on niitä, jotka on tahdosta riippumattomassa hoidossa ja ei niistä tunnu pääsevän eroon mitenkään. Kun eivät vaan kuntoudu sille tasolle, että pystyisivät siirtymään edes johonkin avopuolen yksikköön, vaan ovat siellä laitosoloissa vuosikaudet.
Vierailija kirjoitti:
Hoito kestää siihen saakka, kunnes arvioidaan, että potilas pärjää kotona/avohoidossa. Suomessa pyritään pitämään sairaalajaksot lyhyinä, ellei sitten ole kyseessä joku aivan kroonistunut tapaus, jolle järjestetään paikka jostain hoitokodin tapaisesta.
Nöin juuri. Ei Suomessa kukaan ole psykiatrisessa sairaalahoidossa määrätöntä aikaa..harvemmin varsinkaan bipolaarihäiriöpotilaita hoidetaan kuin sen verran, että vointi tasaantunut, manian tai masennuksen pahin terä ohi..eli nopeasti avohoitoon.
Ap tässä. osastolla on. Huoli on kova. Hän pärjää yksinasuvana ihan hyvin normaalioloissa, mutta sitten kun tulee näitä alamäkiä, pitäisi olla lähempänä. En minä kuitenkaan pyhällä hengellä elä, en voi jättää työtäni sillä ei hän omaishoitajaa tai edunvalvojaa tarvitse normaalioloissa, joten on mahdotonta lähteä asumaan vain siksi, että seuraan tilannetta. Hänellä on paljon ystäviä, enimmäkseen tosin näistä mielenterveysasioista tuttuja, ja muitakin sukulaisia. Minä yritin jo muutama vuosi sitten, että hän muuttaisi sellaiseen asuntolaan, missä asutaan omatoimisesti, mutta olisi tarvittaessa kuntoutuspalveluja, mutta ei suostunut.
Ei tämä mikään provo ole. Vauvan kirjoittajat ovat eläneet jossain pumpulissa, missä ei tapahdu mitään ikinä, vai?
Mulla oli joskus sellanen 154 senttinen, psykiatrinen hoito.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. osastolla on. Huoli on kova. Hän pärjää yksinasuvana ihan hyvin normaalioloissa, mutta sitten kun tulee näitä alamäkiä, pitäisi olla lähempänä. En minä kuitenkaan pyhällä hengellä elä, en voi jättää työtäni sillä ei hän omaishoitajaa tai edunvalvojaa tarvitse normaalioloissa, joten on mahdotonta lähteä asumaan vain siksi, että seuraan tilannetta. Hänellä on paljon ystäviä, enimmäkseen tosin näistä mielenterveysasioista tuttuja, ja muitakin sukulaisia. Minä yritin jo muutama vuosi sitten, että hän muuttaisi sellaiseen asuntolaan, missä asutaan omatoimisesti, mutta olisi tarvittaessa kuntoutuspalveluja, mutta ei suostunut.
Ei tämä mikään provo ole. Vauvan kirjoittajat ovat eläneet jossain pumpulissa, missä ei tapahdu mitään ikinä, vai?
Kai se sellaista on/off-elämää on, jos ei Niuvanniemeen joudu.
Karsa koneisto. Jätät heitteille sinne? Hommatkaa jokin kuntoutusjuttu.