Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusavuton hysteerikko kaipaa apua - vauvan syömisestä kyse
08.08.2008 |
Tiedän olevani ihan onneton toope tämän asian kanssa, sitä ei siis tarvitse kertoa ;). Neuvot olisivat tarpeen.
Vauva ei pian ole enää vauva vaan täyttää kohta vuoden. Syö silti vain sileitä soseita ja hyvin pieniä paloja (esim. leipää) sormiruokana. Tilanne johtuu siitä. että pelkään hysteerisesti hänen tukehtuvan, jos saisi suuhunsa mitään isompaa. Ja juu, esikonenhan tuo on niinkuin jo arvasittekin. Lapsi on selvästi kiinnostunut itse syömisestä, mutta minä en vain tiedä mitä hänelle uskaltaisin käteen laittaa. Joskus on tullutkin isompaa perunanpalaa oksennuksella ulos...
Neuvolassa yritin kysellä neuvoja, muta en kyllä apua saanut. Tunsin lähinnä itseni hölmöksi, kaikkihan nyt lapselle ruokaa osaa laittaa. Vaan kun kokemusta lapsista ei ennestään ole, niin olen ihan pihalla.
Kiitos kokeneemmat jos jaksatte antaa vinkkiä, miten opettaa lasta syömään. Kai kohta kuitenkin pitäisi jo voileivän ja banaaninpalan mennä?
Kommentit (15)
Pikkuhiljaa antaa karkeampaa sapuskaa, ihan kotiruokaa voit antaa jo tuon ikäiselle, perunaa + kastiketta muusattuna, keittoja samaten muusattuna jne..
Meillä lapset aloitti n. 9 kk iässä itse syömään keitettyä porkkanaa paloina, pienikokoista pastaa, leipää jne sormiruokana syötetyn soseen lisänä eikä ikinä tullut mitään pulmia.
Rohkeasti vaan kokeilemaan, istut vaikka itse vieressä ruokailun ajan, niin pääset heti apuun jos meinaa pahasti takertua kurkkuun, mutta älä ihan pienistä hätäänny. Lapsi suoriutuu itsekin aika pitkälle ja oppii pikkuhiljaa oikean tyylin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hampailla on merkitystä. jos ei ole vielä hampaita, pureskelu tuottaa ongelmia. riisi ja pienet kananpalat, keitettyä pakastemaissia vähän haarukalla litsattuna. käytä sopassa jauhoisia perunoita, jotka murenee suussa helpommin. Kyllä se siitä - tekniikka kehittyy molemmilla.
Leipää, omenanlohkoja, maissinaksuja yms. olen antanut jo paljon aiemmin kun ovat parillakin hampaalla halunneet niitä raaputtaa. Kakkonen ei oikeastaan edes syönyt soseita kun karkeampikin ruoka(tyyliin riisi ja pilkotut vihannekset)meni heti alas. Kysyinkin 8kk neuvolassa lääkäriltä että voinko antaa banaanin käteen kun haluaisi itse syödä. Lääkäri sanoi että hyvin voi että isoihin ja pehmeisiin paloihin ei tukehdu, pahin mikä voi jumittaa on sellainen kuivan herneen kaltainen asia. Kova ja sen kokoinen kun herne on. Sen kaliiperin jutut voi jäädä jumiin niin että niihin tukehtuu. Mutta pehmeät ja sitä isommat tai pienemmät jutut ovat ok ja siinähän vauva oppii kun pääsee harjoittelemaan. Ja jos joku isompi pala tulee oksennuksen mukana ulos niin sehän vaan tarkoittaa että homma toimii ja palat tulee ulos jos eivät mene alaskaan...Mutta anna ihmeessä sellaista mitä vauva voi harjoitella niin alkaa vähitellen suun motoriikka toimia paremmin ja isompikin ruoka mennä. Toki lapset ovat yksilöllisiä, toiset ovat enemmän sihtikurkkuja kun toiset.
Varmaan eniten pelkään siinä ruoan kurkkuun juuttumisessa sitä, etten osaisi tehdä tilanteessa mitään. Pelottava ajatus.
Kyllä se vaan on näiden vinkkienne mukaan alettava ryhdistäytyä. Mistäköhän sen tietää, koska lapsi on tarpeeksi taitava, jotta uskaltaa lykätä oikeasti sen leivän käteen syötäväksi? Tai vaikkapa mansikan?
ap
Sillä on vauvan hyvä harjoitella, toimii meillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
karkeampaa ruokaa ja pureskeltavaa, jotta suun motoriikka kehittyy. Ette tarvii sitte huolehtia myöhemmin puheen kehityksen takia.
käännät ylösalaisin ja taot napakasti yläselkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omat lapseni ovat syöneet jo varhain monenlaista, eikä _koskaan_ ole mitään kurkkuun tarttunut. Jos pelkäät, leikkaa sormiruoka niin ohuiksi siivuiksi, ettei tunnu niin riskaabelilta. Entäpä vaikka rakettispagetti?
keino ei suinkaan ole riiputtaa päätä alaspäin vaan reipas isku lapaluiden väliin, jolloin tukos irtoaa.
Elämä on aina vähän vaarallista, joten jos ei mansikkaa uskalla lapselle antaa tukehtumisen pelossa niin aika suojattua elämää lapsi joutuu viettämään...
Varmaan eniten pelkään siinä ruoan kurkkuun juuttumisessa sitä, etten osaisi tehdä tilanteessa mitään. Pelottava ajatus.
Kyllä se vaan on näiden vinkkienne mukaan alettava ryhdistäytyä. Mistäköhän sen tietää, koska lapsi on tarpeeksi taitava, jotta uskaltaa lykätä oikeasti sen leivän käteen syötäväksi? Tai vaikkapa mansikan?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai mä sitten olin rohkeampi, kun 1-v iässä söi jo samanmoista ruokaaa kuin muukin perhe, pikkuisen paloiteltuna vain.
Elämä on aina vähän vaarallista, joten jos ei mansikkaa uskalla lapselle antaa tukehtumisen pelossa niin aika suojattua elämää lapsi joutuu viettämään...
Onneksi en kuitenkaan ihan kaikissa asioissa... ;) Tämä syöminen nyt jostain syystä on hankala aihe, yritän päästä siitä yli.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainut mihin meidän lapsi on meinannut tukehtua, oli 5 sentin kolikko. Ei koskaan mikään ruoka, sormiruokiakin söi monenlaista jo pienestä.
meillä taas vauva ei suostu syömään karkeita soseita (esim.8kk soseita) yökkii ja oksentaa ja kaivaa kädellä kokkareet pois suusta. Sormiruokana kuitenkin syö kaikenlaista esim.kurkkua, tomaattia, leipää, hedelmiä yms. yms. Alkaa hieman jo ottaa päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=spr00…
Ruuan kanssa en ole sitä koskaan tarvinnut, mutta ainakin kerran pienen muovinpalasen kanssa. Selkään lyöminen pää alaspäin toimi oikein tehokkaasti 1-vuotiaalla.
Alue: Aihe vapaa
Minä en osannut pelätä tuota ruoan juuttumista kurkkuun. Kaikkea muuta kyllä sitten stressasinkin.
Kyllä meillä tyttö söi isojen ihmisten ruokaa yksivuotiaana. Näytti ainakin meillä siltä, että kyllä tyttö mutustelee isot palat, eikä ahmi. Minä en ollut homman suhteen hysteerinen varmaan siksikään, kun aina ajattelin, että jos jotain juuttuu kurkkuun niin nappaan lapsen nilkoista ilmaan.