Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aiheuttaako parisuhde teille ulkonäköpaineita?
Itse stressaan parisuhteessani koko ajan siitä, etten ole ulkoisesti riittävä puolisolleni, ja löydän koko ajan uusia vikoja ulkonäöstäni. Tämä masentaa, ahdistaa ja vie kaiken energiani. Suhde on kestänyt jo lähemmäs vuosikymmenen, mutta ongelma tuntuu vain pahenevan.
Sinkkuna elämä oli tavallaan paljon helpompaa, kun ei tarvinnut näyttää hyvältä ketään varten, vaan sai vain nauttia elämästä sekä terveestä ja toimivasta kehosta. Parisuhteen myötä olen katsonut itseäni aivan erilaisten lasien läpi.
Onko muilla (ollut) vastaavia tuntemuksia? Miten niistä pääsisi eroon? En haluaisi erotakaan tämän takia, mutta välillä tuntuu, että voin niin pahoin, ettei muuta vaihtoehtoa ole.
Kommentit (348)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa mies, joka ei ole erityisen hyvännäköinen. On itse paremmalta näyttävä osapuoli vaikkei olisi aina täydellinen.
PASKAA SUOLLAT!
Nimenomaan rumat miehet haukkuvat naisten ulkonäköä. Naisen kannattaa ottaa aina mahdollisimman komea mies.
Tämä on oikeasti totta! Tapailin noin puoli vuotta miehen kanssa joka erään sairauden vuoksi oli hieman poikkeavan näköinen (voisi jopa sanoa, että ruma), mutta oli alussa niin ystävällinen minulle, että ihastuin hitaasti ja suhde syveni. Tämän jälkeen alkoi jatkuva piikittely ulkonäöstäni mm. painostani olen normaalipainon alarajalla yms., ja miehelläkin vähän iskä vatsaa, minua ei tämä yhtään haittaa. Mies lyttäsi ulkonäköäni, pihtasi seksiä yms. Ja aloin voida henkisesti todella pahoin. Hän oli valtavan tyytymätön omaan ulkonäköönsä. Ehkä purki tätä minuun. Oli myös mustasukkainen. Erohan siitä tuli! Tämän jälkeen olen tapaillut vain todella komeita miehiä, ja he kohtelevat mua kuin jumalatarta. Yksikään ei ole kritisoinut ulkonäköäkin. Eräskin sixpack mies kehui vartaloani ja sanon lämpimästi, että tykkää että naisella on naisellinen vartalo yms. Jatkossa deittailen vain komeita miehiä.
Härregyyd! Munkin (vähäisen) kokemuksen perusteella tämä on totta. Miesystävistäni se, joka oli itse hyvin kaukana yleisistä ulkonäköihanteista ja oli joutunut ulkonäkönsä vuoksi kiusatuksikin nuorena, nuiji itsetuntoni ulkonäköni suhteen täysin maan rakoon arvostelemalla, vertailemalla, naureskelemalla ja vähättelemällä.
Tällä hetkellä seurustelen aivan järjettömän komean miehen kanssa, olemme olleet jo monta vuotta yhdessä eikä hän ole koskaan sanonut sanallakaan tai edes ilmeellä osoittanut ajattelevansa mitään negatiivista ulkonäöstäni. Silti minua ahdistaa aivan hirveästi se, että hän raukka joutuu olemaan näin ruman naisen kanssa. Olen suunnitellut jopa eroa, joskus tuntuisi helpommalta aloittaa erosta toipuminen heti eikä vain odottaa väistämätöntä joka on edessä kun tästä vielä rupsahdan lisää. Olen ajatellut, että etsisin vähemmän komean miehen niin että voisin olla se paremmannäköinen, mutta nyt tajuan että sehän olisi vihoviimeinen virheliike!
Suo siellä, vetelä täällä. Olen itsekin huomannut että miehet joiden omassa ulkonäössä paljon korjaamisen varaa ovat usein kovia arvostelemaan naisten ulkonäköä.
Mutta jos sitten valitseekin tämän takia komeamman miehen jolla ei ole ulkonäkökomplekseja (ja jollain keinolla onnistuu sellaisen vielä saamaan), niin silloin tuomitsee itsensä elämään tilanteessa jossa tiedostat joka hetki että mies voi koska tahansa vaihtaa sinut paljon paremman näköiseen naiseen jos mies ärsyyntyy, kyllästyy, kaipaa vaihtelua tms.
Eli en tiedä, ei tunnu olevan hyvää vaihtoehtoa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa mies, joka ei ole erityisen hyvännäköinen. On itse paremmalta näyttävä osapuoli vaikkei olisi aina täydellinen.
PASKAA SUOLLAT!
Nimenomaan rumat miehet haukkuvat naisten ulkonäköä. Naisen kannattaa ottaa aina mahdollisimman komea mies.
Tämä on oikeasti totta! Tapailin noin puoli vuotta miehen kanssa joka erään sairauden vuoksi oli hieman poikkeavan näköinen (voisi jopa sanoa, että ruma), mutta oli alussa niin ystävällinen minulle, että ihastuin hitaasti ja suhde syveni. Tämän jälkeen alkoi jatkuva piikittely ulkonäöstäni mm. painostani olen normaalipainon alarajalla yms., ja miehelläkin vähän iskä vatsaa, minua ei tämä yhtään haittaa. Mies lyttäsi ulkonäköäni, pihtasi seksiä yms. Ja aloin voida henkisesti todella pahoin. Hän oli valtavan tyytymätön omaan ulkonäköönsä. Ehkä purki tätä minuun. Oli myös mustasukkainen. Erohan siitä tuli! Tämän jälkeen olen tapaillut vain todella komeita miehiä, ja he kohtelevat mua kuin jumalatarta. Yksikään ei ole kritisoinut ulkonäköäkin. Eräskin sixpack mies kehui vartaloani ja sanon lämpimästi, että tykkää että naisella on naisellinen vartalo yms. Jatkossa deittailen vain komeita miehiä.
Härregyyd! Munkin (vähäisen) kokemuksen perusteella tämä on totta. Miesystävistäni se, joka oli itse hyvin kaukana yleisistä ulkonäköihanteista ja oli joutunut ulkonäkönsä vuoksi kiusatuksikin nuorena, nuiji itsetuntoni ulkonäköni suhteen täysin maan rakoon arvostelemalla, vertailemalla, naureskelemalla ja vähättelemällä.
Tällä hetkellä seurustelen aivan järjettömän komean miehen kanssa, olemme olleet jo monta vuotta yhdessä eikä hän ole koskaan sanonut sanallakaan tai edes ilmeellä osoittanut ajattelevansa mitään negatiivista ulkonäöstäni. Silti minua ahdistaa aivan hirveästi se, että hän raukka joutuu olemaan näin ruman naisen kanssa. Olen suunnitellut jopa eroa, joskus tuntuisi helpommalta aloittaa erosta toipuminen heti eikä vain odottaa väistämätöntä joka on edessä kun tästä vielä rupsahdan lisää. Olen ajatellut, että etsisin vähemmän komean miehen niin että voisin olla se paremmannäköinen, mutta nyt tajuan että sehän olisi vihoviimeinen virheliike!
Suo siellä, vetelä täällä. Olen itsekin huomannut että miehet joiden omassa ulkonäössä paljon korjaamisen varaa ovat usein kovia arvostelemaan naisten ulkonäköä.
Mutta jos sitten valitseekin tämän takia komeamman miehen jolla ei ole ulkonäkökomplekseja (ja jollain keinolla onnistuu sellaisen vielä saamaan), niin silloin tuomitsee itsensä elämään tilanteessa jossa tiedostat joka hetki että mies voi koska tahansa vaihtaa sinut paljon paremman näköiseen naiseen jos mies ärsyyntyy, kyllästyy, kaipaa vaihtelua tms.
Eli en tiedä, ei tunnu olevan hyvää vaihtoehtoa....
Loppujen lopuksi tuo viimeiseksi kuvaamasi tilanne on aina mahdollinen kaikissa suhteissa. Mies voi ärsyyntyä, kyllästyä, kaivata vaihtelua jne. Minusta tällöin on parempi, että mies voi vaihtaa minut siihen mitä toivookin. Pahin kuvittelemani tilanne olisi se, että mies haluaa vaihtaa paremman näköiseen mutta ei sellaista saa joten katkeroituu, valittaa, ilkeilee ja murskaa toisen itsetunnon kurjuudessaan velloessaan.
Kyllä aiheuttaa. Mieheni on todella komea verrattuna minuun ja ei myöskään häpeile siitä huomauttamista. En muista, että olisin sinkkuna ollessa tuntenut itseni niin rumaksi, kuin nyt avioliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa mies, joka ei ole erityisen hyvännäköinen. On itse paremmalta näyttävä osapuoli vaikkei olisi aina täydellinen.
PASKAA SUOLLAT!
Nimenomaan rumat miehet haukkuvat naisten ulkonäköä. Naisen kannattaa ottaa aina mahdollisimman komea mies.
Tämä on oikeasti totta! Tapailin noin puoli vuotta miehen kanssa joka erään sairauden vuoksi oli hieman poikkeavan näköinen (voisi jopa sanoa, että ruma), mutta oli alussa niin ystävällinen minulle, että ihastuin hitaasti ja suhde syveni. Tämän jälkeen alkoi jatkuva piikittely ulkonäöstäni mm. painostani olen normaalipainon alarajalla yms., ja miehelläkin vähän iskä vatsaa, minua ei tämä yhtään haittaa. Mies lyttäsi ulkonäköäni, pihtasi seksiä yms. Ja aloin voida henkisesti todella pahoin. Hän oli valtavan tyytymätön omaan ulkonäköönsä. Ehkä purki tätä minuun. Oli myös mustasukkainen. Erohan siitä tuli! Tämän jälkeen olen tapaillut vain todella komeita miehiä, ja he kohtelevat mua kuin jumalatarta. Yksikään ei ole kritisoinut ulkonäköäkin. Eräskin sixpack mies kehui vartaloani ja sanon lämpimästi, että tykkää että naisella on naisellinen vartalo yms. Jatkossa deittailen vain komeita miehiä.
Härregyyd! Munkin (vähäisen) kokemuksen perusteella tämä on totta. Miesystävistäni se, joka oli itse hyvin kaukana yleisistä ulkonäköihanteista ja oli joutunut ulkonäkönsä vuoksi kiusatuksikin nuorena, nuiji itsetuntoni ulkonäköni suhteen täysin maan rakoon arvostelemalla, vertailemalla, naureskelemalla ja vähättelemällä.
Tällä hetkellä seurustelen aivan järjettömän komean miehen kanssa, olemme olleet jo monta vuotta yhdessä eikä hän ole koskaan sanonut sanallakaan tai edes ilmeellä osoittanut ajattelevansa mitään negatiivista ulkonäöstäni. Silti minua ahdistaa aivan hirveästi se, että hän raukka joutuu olemaan näin ruman naisen kanssa. Olen suunnitellut jopa eroa, joskus tuntuisi helpommalta aloittaa erosta toipuminen heti eikä vain odottaa väistämätöntä joka on edessä kun tästä vielä rupsahdan lisää. Olen ajatellut, että etsisin vähemmän komean miehen niin että voisin olla se paremmannäköinen, mutta nyt tajuan että sehän olisi vihoviimeinen virheliike!
Suo siellä, vetelä täällä. Olen itsekin huomannut että miehet joiden omassa ulkonäössä paljon korjaamisen varaa ovat usein kovia arvostelemaan naisten ulkonäköä.
Mutta jos sitten valitseekin tämän takia komeamman miehen jolla ei ole ulkonäkökomplekseja (ja jollain keinolla onnistuu sellaisen vielä saamaan), niin silloin tuomitsee itsensä elämään tilanteessa jossa tiedostat joka hetki että mies voi koska tahansa vaihtaa sinut paljon paremman näköiseen naiseen jos mies ärsyyntyy, kyllästyy, kaipaa vaihtelua tms.
Eli en tiedä, ei tunnu olevan hyvää vaihtoehtoa....
Loppujen lopuksi tuo viimeiseksi kuvaamasi tilanne on aina mahdollinen kaikissa suhteissa. Mies voi ärsyyntyä, kyllästyä, kaivata vaihtelua jne. Minusta tällöin on parempi, että mies voi vaihtaa minut siihen mitä toivookin. Pahin kuvittelemani tilanne olisi se, että mies haluaa vaihtaa paremman näköiseen mutta ei sellaista saa joten katkeroituu, valittaa, ilkeilee ja murskaa toisen itsetunnon kurjuudessaan velloessaan.
Nämä on varmaan aika yksilökohtaisia juttuja, miten kukakin tilanteen kokee.
Olen seurustellut miehen kanssa, joka katseli minun seurassani muita naisia selvästi ihaillen ja himoiten. Olen myös seurustellut miehen kanssa josta muut, usein hyvin kauniitkin naiset olivat kiinnostuneita ja osoittivat tämän kiinnostuksensa enemmän tai vähemmän tahdikkaasti. Mies sitten aina nautti tästä saamastaan huomiosta.
Minulle tuo jälkimmäinen oli henkisesti paljon kovempi paikka. Ensin kuvatussa tapauksessa tuo muiden naisten katselu sai minut ärsyyntymään ja jotenkin menettämään kunnioitukseni kyseiseen mieheen. Mutta tuo jälkimmäinen tilanne nakersi itsetuntoa paljon pahemmin, koska siinä minulle näytettiin konkreettisesti silmieni edessä kuinka minua kauniimmat naiset ovat miehestäni kiinnostuneita, ja mies kehräsi iloisena tilanteessa. Siinä tuli sellainen olo että on vain ajan kysymys koska mies tajuaa että saa paljon paremmankin kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa mies, joka ei ole erityisen hyvännäköinen. On itse paremmalta näyttävä osapuoli vaikkei olisi aina täydellinen.
PASKAA SUOLLAT!
Nimenomaan rumat miehet haukkuvat naisten ulkonäköä. Naisen kannattaa ottaa aina mahdollisimman komea mies.
Tämä on oikeasti totta! Tapailin noin puoli vuotta miehen kanssa joka erään sairauden vuoksi oli hieman poikkeavan näköinen (voisi jopa sanoa, että ruma), mutta oli alussa niin ystävällinen minulle, että ihastuin hitaasti ja suhde syveni. Tämän jälkeen alkoi jatkuva piikittely ulkonäöstäni mm. painostani olen normaalipainon alarajalla yms., ja miehelläkin vähän iskä vatsaa, minua ei tämä yhtään haittaa. Mies lyttäsi ulkonäköäni, pihtasi seksiä yms. Ja aloin voida henkisesti todella pahoin. Hän oli valtavan tyytymätön omaan ulkonäköönsä. Ehkä purki tätä minuun. Oli myös mustasukkainen. Erohan siitä tuli! Tämän jälkeen olen tapaillut vain todella komeita miehiä, ja he kohtelevat mua kuin jumalatarta. Yksikään ei ole kritisoinut ulkonäköäkin. Eräskin sixpack mies kehui vartaloani ja sanon lämpimästi, että tykkää että naisella on naisellinen vartalo yms. Jatkossa deittailen vain komeita miehiä.
Härregyyd! Munkin (vähäisen) kokemuksen perusteella tämä on totta. Miesystävistäni se, joka oli itse hyvin kaukana yleisistä ulkonäköihanteista ja oli joutunut ulkonäkönsä vuoksi kiusatuksikin nuorena, nuiji itsetuntoni ulkonäköni suhteen täysin maan rakoon arvostelemalla, vertailemalla, naureskelemalla ja vähättelemällä.
Tällä hetkellä seurustelen aivan järjettömän komean miehen kanssa, olemme olleet jo monta vuotta yhdessä eikä hän ole koskaan sanonut sanallakaan tai edes ilmeellä osoittanut ajattelevansa mitään negatiivista ulkonäöstäni. Silti minua ahdistaa aivan hirveästi se, että hän raukka joutuu olemaan näin ruman naisen kanssa. Olen suunnitellut jopa eroa, joskus tuntuisi helpommalta aloittaa erosta toipuminen heti eikä vain odottaa väistämätöntä joka on edessä kun tästä vielä rupsahdan lisää. Olen ajatellut, että etsisin vähemmän komean miehen niin että voisin olla se paremmannäköinen, mutta nyt tajuan että sehän olisi vihoviimeinen virheliike!
Suo siellä, vetelä täällä. Olen itsekin huomannut että miehet joiden omassa ulkonäössä paljon korjaamisen varaa ovat usein kovia arvostelemaan naisten ulkonäköä.
Mutta jos sitten valitseekin tämän takia komeamman miehen jolla ei ole ulkonäkökomplekseja (ja jollain keinolla onnistuu sellaisen vielä saamaan), niin silloin tuomitsee itsensä elämään tilanteessa jossa tiedostat joka hetki että mies voi koska tahansa vaihtaa sinut paljon paremman näköiseen naiseen jos mies ärsyyntyy, kyllästyy, kaipaa vaihtelua tms.
Eli en tiedä, ei tunnu olevan hyvää vaihtoehtoa....
Loppujen lopuksi tuo viimeiseksi kuvaamasi tilanne on aina mahdollinen kaikissa suhteissa. Mies voi ärsyyntyä, kyllästyä, kaivata vaihtelua jne. Minusta tällöin on parempi, että mies voi vaihtaa minut siihen mitä toivookin. Pahin kuvittelemani tilanne olisi se, että mies haluaa vaihtaa paremman näköiseen mutta ei sellaista saa joten katkeroituu, valittaa, ilkeilee ja murskaa toisen itsetunnon kurjuudessaan velloessaan.
Nämä on varmaan aika yksilökohtaisia juttuja, miten kukakin tilanteen kokee.
Olen seurustellut miehen kanssa, joka katseli minun seurassani muita naisia selvästi ihaillen ja himoiten. Olen myös seurustellut miehen kanssa josta muut, usein hyvin kauniitkin naiset olivat kiinnostuneita ja osoittivat tämän kiinnostuksensa enemmän tai vähemmän tahdikkaasti. Mies sitten aina nautti tästä saamastaan huomiosta.
Minulle tuo jälkimmäinen oli henkisesti paljon kovempi paikka. Ensin kuvatussa tapauksessa tuo muiden naisten katselu sai minut ärsyyntymään ja jotenkin menettämään kunnioitukseni kyseiseen mieheen. Mutta tuo jälkimmäinen tilanne nakersi itsetuntoa paljon pahemmin, koska siinä minulle näytettiin konkreettisesti silmieni edessä kuinka minua kauniimmat naiset ovat miehestäni kiinnostuneita, ja mies kehräsi iloisena tilanteessa. Siinä tuli sellainen olo että on vain ajan kysymys koska mies tajuaa että saa paljon paremmankin kuin minä.
Ymmärrän hyvin. Saanko kysyä miten tuossa jälkimmäisessä suhteessa kävi? Vaihtoiko miehesi sinut "parempaan"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa mies, joka ei ole erityisen hyvännäköinen. On itse paremmalta näyttävä osapuoli vaikkei olisi aina täydellinen.
PASKAA SUOLLAT!
Nimenomaan rumat miehet haukkuvat naisten ulkonäköä. Naisen kannattaa ottaa aina mahdollisimman komea mies.
Tämä on oikeasti totta! Tapailin noin puoli vuotta miehen kanssa joka erään sairauden vuoksi oli hieman poikkeavan näköinen (voisi jopa sanoa, että ruma), mutta oli alussa niin ystävällinen minulle, että ihastuin hitaasti ja suhde syveni. Tämän jälkeen alkoi jatkuva piikittely ulkonäöstäni mm. painostani olen normaalipainon alarajalla yms., ja miehelläkin vähän iskä vatsaa, minua ei tämä yhtään haittaa. Mies lyttäsi ulkonäköäni, pihtasi seksiä yms. Ja aloin voida henkisesti todella pahoin. Hän oli valtavan tyytymätön omaan ulkonäköönsä. Ehkä purki tätä minuun. Oli myös mustasukkainen. Erohan siitä tuli! Tämän jälkeen olen tapaillut vain todella komeita miehiä, ja he kohtelevat mua kuin jumalatarta. Yksikään ei ole kritisoinut ulkonäköäkin. Eräskin sixpack mies kehui vartaloani ja sanon lämpimästi, että tykkää että naisella on naisellinen vartalo yms. Jatkossa deittailen vain komeita miehiä.
Härregyyd! Munkin (vähäisen) kokemuksen perusteella tämä on totta. Miesystävistäni se, joka oli itse hyvin kaukana yleisistä ulkonäköihanteista ja oli joutunut ulkonäkönsä vuoksi kiusatuksikin nuorena, nuiji itsetuntoni ulkonäköni suhteen täysin maan rakoon arvostelemalla, vertailemalla, naureskelemalla ja vähättelemällä.
Tällä hetkellä seurustelen aivan järjettömän komean miehen kanssa, olemme olleet jo monta vuotta yhdessä eikä hän ole koskaan sanonut sanallakaan tai edes ilmeellä osoittanut ajattelevansa mitään negatiivista ulkonäöstäni. Silti minua ahdistaa aivan hirveästi se, että hän raukka joutuu olemaan näin ruman naisen kanssa. Olen suunnitellut jopa eroa, joskus tuntuisi helpommalta aloittaa erosta toipuminen heti eikä vain odottaa väistämätöntä joka on edessä kun tästä vielä rupsahdan lisää. Olen ajatellut, että etsisin vähemmän komean miehen niin että voisin olla se paremmannäköinen, mutta nyt tajuan että sehän olisi vihoviimeinen virheliike!
Suo siellä, vetelä täällä. Olen itsekin huomannut että miehet joiden omassa ulkonäössä paljon korjaamisen varaa ovat usein kovia arvostelemaan naisten ulkonäköä.
Mutta jos sitten valitseekin tämän takia komeamman miehen jolla ei ole ulkonäkökomplekseja (ja jollain keinolla onnistuu sellaisen vielä saamaan), niin silloin tuomitsee itsensä elämään tilanteessa jossa tiedostat joka hetki että mies voi koska tahansa vaihtaa sinut paljon paremman näköiseen naiseen jos mies ärsyyntyy, kyllästyy, kaipaa vaihtelua tms.
Eli en tiedä, ei tunnu olevan hyvää vaihtoehtoa....
Loppujen lopuksi tuo viimeiseksi kuvaamasi tilanne on aina mahdollinen kaikissa suhteissa. Mies voi ärsyyntyä, kyllästyä, kaivata vaihtelua jne. Minusta tällöin on parempi, että mies voi vaihtaa minut siihen mitä toivookin. Pahin kuvittelemani tilanne olisi se, että mies haluaa vaihtaa paremman näköiseen mutta ei sellaista saa joten katkeroituu, valittaa, ilkeilee ja murskaa toisen itsetunnon kurjuudessaan velloessaan.
Nämä on varmaan aika yksilökohtaisia juttuja, miten kukakin tilanteen kokee.
Olen seurustellut miehen kanssa, joka katseli minun seurassani muita naisia selvästi ihaillen ja himoiten. Olen myös seurustellut miehen kanssa josta muut, usein hyvin kauniitkin naiset olivat kiinnostuneita ja osoittivat tämän kiinnostuksensa enemmän tai vähemmän tahdikkaasti. Mies sitten aina nautti tästä saamastaan huomiosta.
Minulle tuo jälkimmäinen oli henkisesti paljon kovempi paikka. Ensin kuvatussa tapauksessa tuo muiden naisten katselu sai minut ärsyyntymään ja jotenkin menettämään kunnioitukseni kyseiseen mieheen. Mutta tuo jälkimmäinen tilanne nakersi itsetuntoa paljon pahemmin, koska siinä minulle näytettiin konkreettisesti silmieni edessä kuinka minua kauniimmat naiset ovat miehestäni kiinnostuneita, ja mies kehräsi iloisena tilanteessa. Siinä tuli sellainen olo että on vain ajan kysymys koska mies tajuaa että saa paljon paremmankin kuin minä.
Ymmärrän hyvin. Saanko kysyä miten tuossa jälkimmäisessä suhteessa kävi? Vaihtoiko miehesi sinut "parempaan"?
Suhde päättyi ihan muista syistä, aika pitkälti yhteisestä päätöksestä. Mutta olen aika vakuuttunut että ennemmin tai myöhemmin olisi kyllä noin käynyt että mies olisi "vaihtanut parempaan", jos oltaisiin tuolloin päätetty jatkaa yhdessä.
Ongelma on tullut itselleni lasten saannin jälkeen, vaikka kroppani on pääpiirteittäin edelleen kuin parikymppisenä. Muistan kun isäni arvosteli tv:ssä näkyviä naisia, kun olin lapsi/nuori. Arvosteli myös äitini ulkonäköä. Heillä oli lama-aikaan hyvin riitaisa liitto, eikä varmaan rakkautta. Silti ovat vieläkin yhdessä. Siitä on jäänyt pelko, että oma mieheni ajattelee samoin äitivartalostani ja ikääntymisestä, mutta lapset ja tottumus pitää meitä nyt yhdessä samoin kuin vanhempiani.
Ja kyllä itsellänikin on heikkona hetkenä käynyt ero mielessä, ihan vain oman mielenterveyden vuoksi. Että voisin vain elää itselleni ja lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa elämässä suhteessa olisi jotain pielessä, jos olisi ulkonäköpaineita. Jos en miehelle omana itsenäni, niin sisäisesti kuin ulkoisesti, ei hän olisi minun arvoinen.
Vastaavasti en ulkonäkösyistä vaadi mitään mieheltä. Terveyssyistä olemme yhdessä keskustelleet painosta (koskien molempia).
Tunnetteko ylemmyyttä/alemmuutta kun toisella parempi/huonompi koulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde ei aiheuttanut ulkonäköpaineita, nyt sinkkuna (ja samanikäisenä kuin AP), voisin listata ulkonäkötoimenpiteet, joita minulle on tänä vuonna (siis pelkästään 2021) tehty.
- hampaiden valkaisu
- botox otsaan ja sibeliukseen
- kasvojen mikroneulaus x 2 ja
- hiusten keratiinisuoristus.
Tulossa vielä botoxilla tehtävä lip flip kesäkuussa.
Tämän lisäksi tietysti "perus"kauneudenhoito eli kulmien värjäykset, ripsien pidennykset, geelilakkaukset sormiin ja varpaisiin. Sekä lisäksi harrastan liikuntaa 3-4 x viikossa ja bmi on 20,5. Voisi siis sanoa, että huolehdin ulkonäöstäni.
Jos kohtaisin miehen, joka haukkuisi tai väheksyisi ulkonäköäni, en hukkaisi tähän sekuntiakaan. Sen sijaan mies, joka arvostaisi vaivannäköäni ja ns. efforttia, voisi hyvinkin kelvata kumppaniksi.
Vaimoni on todella nätti ja siro, huolehtii ulkonäöstään ja pitää painonsa kurissa.
Minulla taas on armottomana herkkusuuna lipsahtanut paino vähän yläkanttiin eli ainakin n. 15 kg liikaa (183 cm mies / 100 kg) ja parasta aikaa yritänkin pyristellä normaalipainon liepeille eli vähintään kasilla alkaviin lukemiin. Tiedän, että vaimoni ilahtuu siitä kovasti, vaikka hän ei ole puolella sanallakaan vihjannut, että kannattaisi tai pitäisi laihduttaa. Eli - olen asettanut paineet laihdutukseen ihan isse.
Lisäksi tässä viidenkympin liepeillä huomaa, että aiemmin kovakin vireys petihommiin alkaa olla hieman hiipumaan päin. Ylipaino vaikuttanee tähän, löytyy tarinaa jonka mukaan liikapaino vähentää testosteronin eritystä. Alan huomata tämän pikkuhiljaa mm. siitä, että elämä ei kaikkina aamuina enää ole niin jäykkää... jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Mutta 8/16 pätkäpaasto ollut päällä jo hetken, ja muutama kilo on kadonnut. Paino taitaa alkaa jo ysillä. Verenpainekin on ollut hieman koholla, eli onhan tähän projektiin terveydellisiäkin syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiheuttaa. Yksin ollessani itsetuntoni on ulkonäön suhteen kunnossa, kun edustan vain itseäni. Mutta suhteessa minun täytyy miellyttää myös sitä toista ja edustaa julkisesti "meitä" eikä vain minua. On ulkonäköpaineita, kyllä.
Jutut siitä, että jotkut puhuvat naisten rupsahtavan parisuhteissa suututtaa. Minä olen rupsahtanut nykyisen suhteen aikana yllättävästä sairaudesta johtuen. Pelkäänkin, että ihmiset ajattelevat minun vain lopettaneen meikkaamisen ja päättäneen, että nyt ei ole mitään väliä kun on jo naimisissa. Teen kaikkeni, että olisin mieheni mielestä viehättävä, mutta kukkeimmat päiväni ovat menneet.
Hei, olen tosi pahoillani, miten moni kokenut kipua tällä saralla. Itselleni tämä aihe tuttu nuorempana ja jatkui pitkään avioliitossammekin. Keskustelu aiheesta kumppanin kans niin tärkeää. Pitäisi päästä juttelemaan asiasta hyvässä fiiliksessä, jossa sovitaan, että vaikeasta asiasta jutellaan, vaikka se tuntuis tosi kurjalta. Että molemmilla on oikeus käyttää puheenvuoroja toisen jälkeen. Ei syytetä toista, mutta voisi purkaa sydäntä oikein kunnolla ja toisella täytyy olla vahvuutta kuunnella ja kuulla se. Se että voi mennä eteenpäin, vaatii sen, että toinen (tässä tapauksessa mies) ottaa vastuun myös omista teoista. Vähättely tai asian kieltäminen ei vie eteenpäin.
Meillä miehen kanssa päästiin jossain vaiheessa elämää siihen paikkaan, että pystyttiin käsitellä tätä rehellisesti monelta suuntaa. Ja sovittiin, että mä voin puhua siitä aina, kun se nousee esille. Historiassa oli niin paljon tilanteita, missä asia tuli esiin, niin ne triggeröi siellä edelleen. Saatoin sanoa esim, miehelle, että hei mulla tuli taas se asia mieleen tässä ja tuli paha mieli. Ja se, että mies kuuli sen ja esim. halasi ja kertoi, että on pahoillaan, miten laajalti se on piirtänyt meidän elämää väärään suuntaan.
Välillä se saattoi olla miehestä turhauttavaa, kun hän oli mielestään asiat käsitelly ja valmis menemään eteenpäin, mutta mulla asian käsittely ja parantuminen vei paljon kauemmin. Se oli myös hänestä hyvä, että mä rehellisesti kerroin tunteitani eri tilantessa, enkä antanut niiden asioiden kasvattaa minkäänlaista muuria meidän välille. Parisuhde vaatii aviomuutta, syvän yhteyden saamiseksi. Pikkuhiljaa nää korvaavat kokemukset alkoi parantaa niitä "miljoonia" huonoja kokemuksia ja tilanteita alkoi tulla harvoin. Sovittiin myös molemmin puolisista vastuista huolehtia itsestä ja diilata omia juttuja ja vastuusta huolehtia meidän yhteydestä ja ottaa esille asioita, jotka hiertää. Ainahan sitä on asioita, joita elämässä menossa. Mutta olkoon tämä rohkaisuna teille, että on mahdollista mennä yhdessä eteenpäin ja eheytyä ja vahvistua yhdessä. Siunausta teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ota paineita parisuhteessa. Mies on rakastunut minuun eikä mihinkään missiin.
Sen sijaan välillä stressaan ulkonäköpaineista joita työni asettaa. Toimin IT- alan johtajana ja minun on näytettävä asiakkaan silmissä vakuuttavalta.
Eipä ole ikinä ollut paineita. Kiinnitän kauneudenhoitoon huomiota varmastikin keskivertonaista enemmän eli käyn säännöllisesti kampaajalla ja pari kertaa vuodessa kasvohoidossa sekä kuukausittain ripsien ja kulmien kestovärissä. Näin olen hoitanut itseäni oli miehiä tai ei.
Elämäni miehet ovat jostain syystä palvoneet mua ja olen kuulemma kaunis, hauska ja karismaattinen. Itse tätä välillä kyseenalaistaa kun nyt viidenkympin korvilla painoa on kertynyt keskivartaloon. Kiloista huolimatta tunnen itseni kivan näköiseksi ja seksikkääksikin, Parisuhde muodostuu kuitenkin niin paljosta muusta kuin ulkonäöstä.
Mun mies nalkutti usein kuinka en panosta ulkonäkööni, en pukeudu seksikkäästi, en näytä siltä ja tältä. Käskin pitää suunsa kiinni ja lähteä jos ei kelpaa. Lisäksi sanoin, että niin kauan kun hän ei panosta ulkonäköönsä kulkee pieruverkkareissa mainospaidoissa, en minäkään pukeudu kuin just omalla tavallani.
Mulla oli ennen, mutta sitten kun katsoin esim. joidenkin miesjulkkisten, urheilijoiden ja näyttelijöiden vaimoja, ja huomasin että ovat ihan taviksia. Sitten muutenkin olen miehiltä saanut niin paljon huomiota, vaikka mulla ei ole d-kupin rintoja ja olen vain 165 cm pitkä ja näytän ihan nätiltä, mutta en todellakaan miltään huippumallilta. Kyllä luonne ja hymy ja yleinen elämänasenne houkuttaa miehiä enemmän kuin ulkonäkö. Siis totta kai voi arvostaa muiden naisten kauneutta, mutta ei se ole minulta pois.
Ei aiheuta, koska 45- vuotiaan uuden rakkaani mielestä olen kaunein maailmassa ja olen häntä yli 5- vuotta vanhempi. Pidän itsestäni ja ulkonäöstäni hyvää huolta ihan itseni vuoksi. En halua näyttää lihavalta vanhalta harakalta, vaan naiselta, jota ihannoidaan ja sanotaan että vau, näytätpä hyvältä ikäiseksesi. Tietysti jos elämän mielipuuhaa on karkin ja muiden herkkujen syönti ja netflixin katselu, niin ehdotan että annatte niiden miestenne mennä, koska miehet kiihottuvat visuaalisesti ja harvemmin sellainen lihavahko harakka saa heidät villiintymään. Aika moni tällaisen harakan miehistä käy salaa vieraissa.
Alue: Aihe vapaa
Panostan ihan samalla tavalla ulkonäkööni olin sitten suhteessa tai sinkkuna.
Koen että olen tehnyt kaiken sen mitä kohtuullisesti voi olettaa ihmisen tekevän ulkonäkönsä eteen, joten en tunne tarvetta stressata asiasta mihin en tämä enempää voi vaikuttaa.