Aiheuttaako parisuhde teille ulkonäköpaineita?
Itse stressaan parisuhteessani koko ajan siitä, etten ole ulkoisesti riittävä puolisolleni, ja löydän koko ajan uusia vikoja ulkonäöstäni. Tämä masentaa, ahdistaa ja vie kaiken energiani. Suhde on kestänyt jo lähemmäs vuosikymmenen, mutta ongelma tuntuu vain pahenevan.
Sinkkuna elämä oli tavallaan paljon helpompaa, kun ei tarvinnut näyttää hyvältä ketään varten, vaan sai vain nauttia elämästä sekä terveestä ja toimivasta kehosta. Parisuhteen myötä olen katsonut itseäni aivan erilaisten lasien läpi.
Onko muilla (ollut) vastaavia tuntemuksia? Miten niistä pääsisi eroon? En haluaisi erotakaan tämän takia, mutta välillä tuntuu, että voin niin pahoin, ettei muuta vaihtoehtoa ole.
Kommentit (348)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittajan ongelmat ei todellakaan johdu parisuhteesta eikä miehestä
Kyllä todellakin johtuvat! Hänhän sanoi, ettei ongelmia ollut sinkkuna ollessa.
no sitten aloittaja ottaa sen eron. mitä muuta lässytettävää teillä vielä olisi?
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma ja mietin välillä eroamista sen vuoksi. Sinkkuna olen kokenut olevani kaunis, mutta nyt tunnen itseni rumaksi. En kehtaa edes olla bikineissä tai nakuna mieheni nähden. Hän on haukkunut rumaksi ja arvostellut ulkonäköäni. Olemme olleet usean vuoden naimisissa, joten on kynnys erota.
N46
Minulla ihan sama, etten kehtaa olla miehen nähden alasti tai alus-/uima-asussa. Tämä vaikeuttaa ihan jo arkeakin, kun ei voi esim. suihkun jälkeen laittautua alusvaatteisillaan. Ja kuten arvata saattaa, pystyn seksiin ainoastaan pimeässä ja niin, että yöpaita on päällä. / AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla alemmuuskompleksia. Kysymys onko miehesi sen sulle aiheuttanut?
En sanoisi, että mieheni on tätä ongelmaa aiheuttanut, mutta ehkä kuitenkin edesauttanut sen syntyä. Suhteen alkuvaiheessa hän kritisoi ulkonäköäni hyvin herkästi ja esim. vahti syömistäni. Nyt hän on aikuistunut sen verran, ettei enää tee tuota. Minuun tuo kaikki tapahtunut kuitenkin sattuu yhä niin paljon, etteivät mitkään kehut voi korjata hänen tekemäänsä tuhoa. / AP
Tässähän se ongelma on. Suhteen alun kuuluisi olla ihastusta ja huumaa, ollaan hulluina toisiin ennen kuin arki iskee. Jos toinen on jo heti alkuun arvostelemassa, ei ihmekään että itseluottamus romahtaa ja tätä on vaikea korjata.
Olin itse suhteessa, jossa mies ei kommentoinut minun ulkonäköäni mitenkään negatiivisesti, mutta flirttaili ja katseli muita naisia ihan avoimesti jopa minun läsnäollessa. Opin vertaamaan itseäni muihin ja hitaasti itseluottamus romuttui täysin.
No, ero tuli onneksi, mutta meni vuosia päästä pois itsesäälin suosta.
Kyllä. Tämän takia en ole enään seurustellut miesten kanssa. Seurustelen nykyään toisten naisten kanssa. Minulla ei ole samanlaisia paineita naisten kanssa.
Ei ole ihan tasapainoisen ihmisen mietteitä nuo. Eiköhän se kumppani jo tiedä, miltä näytät.
No vähän sama juttu on ollut minullakin, mutta ei se koko aikaa ahdistanut enkä ajetellut että kumppani olisi jättänyt jos en näytä hyvältä. Ehkä johtuu siitä että me naiset tiedetään että miehet katselee maailmaa aika eri näkökulmasta kuin itse, ja tuntuu että vaativatkin ihme asioita eikä oikein aina ymmärrä mitä ne haluaisi ja se stressaa vaikka itse olisi itseensä muuten tyytyväinen. Sellainen huono fiilis tulee välillä.
Sinkkuna todellakin paljon rennompaa, ja naiset on tutkimustenkin mukaan onnellisempia ilman kumppania. Ehkä tämä on yksi syy siihen.
Vierailija kirjoitti:
Eli vika on miehessä, ei sinussa. Kertoo kaiken, että hän on kytännyt syömisiäsi ja arvostellut ulkonäköäsi.
Tavallaan ajattelen näin, mutta toisaalta mies on parantanut tapansa jo monta vuotta sitten. Ehkä minä olen kuitenkin se ongelma, jos en pysty antamaan anteeksi ja unohtamaan menneitä? / AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla aikaisemmissa suhteissa ollut tätä ongelmaa?
Olen 36-vuotias. En ole koskaan tuntenut olevani kaunis tai seksikäs, mutta aiemmissä suhteissani olen kuutenkin jollain lailla uskonut olevani riittävän hyvä ulkoisista puutteistani huolimatta. / AP
Ulkonäössäsi on varmasti myös hyviäkin puolia? Voisit koittaa miettiä niitä enemmän, vaikka listata ihan ylös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla alemmuuskompleksia. Kysymys onko miehesi sen sulle aiheuttanut?
En sanoisi, että mieheni on tätä ongelmaa aiheuttanut, mutta ehkä kuitenkin edesauttanut sen syntyä. Suhteen alkuvaiheessa hän kritisoi ulkonäköäni hyvin herkästi ja esim. vahti syömistäni. Nyt hän on aikuistunut sen verran, ettei enää tee tuota. Minuun tuo kaikki tapahtunut kuitenkin sattuu yhä niin paljon, etteivät mitkään kehut voi korjata hänen tekemäänsä tuhoa. / AP
Tuo kommentointi ei todellakaan ole ok. Ja kyllä, ei sitä aiheutunutta tuhoa voi ainakaan sama ihminen korjata.
Ihan itseltäni näytin kun tapasimme, ilman meikkiä jne. Miksi suhteessa yhtäkkiä alkaisin ottamaan paineita. Erikoistilanteisiin kun laittautuu niin on sitten eroa arkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa mies, joka ei ole erityisen hyvännäköinen. On itse paremmalta näyttävä osapuoli vaikkei olisi aina täydellinen.
Mieheni ei ole erityisen hyvännäköinen, ihan tavis. Omaa silmääni hän siis tietenkin miellyttää, mutta ei ole stereotypisellä tavalla komea. / AP
Varsinkin yhdessä suhteessa oli tuollainen olo, koska mies antoi säännöllisesti ymmärtää että pitäisi näyttää paremmalta ja muuttaa ties mitä asioita että olisin parempi.
Toisessa suhteessa miehelle olisin kelvannut oikein hyvin, mutta itse en pitänyt siitä millainen silloin olin eikä sellaiseen mikään kehuminen auta.
Yksi suhde oli, jossa mies ei arvostellut ikävästi vaan jopa kehui ja itsekin kohtalaisesti pidin sillä hetkellä tyylistäni, kropastani ynnä muusta, joten siinä oli vähiten ulkonäköpaineita. Mutta parisuhteessa minulle kyllä tulee muunlaisia paineita riittämättömyydestä, alan miettiä olenko tylsä ja muuta sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa mies, joka ei ole erityisen hyvännäköinen. On itse paremmalta näyttävä osapuoli vaikkei olisi aina täydellinen.
PASKAA SUOLLAT!
Nimenomaan rumat miehet haukkuvat naisten ulkonäköä. Naisen kannattaa ottaa aina mahdollisimman komea mies.
Sanoit Ap että et näyttäydy miehen edessä alasti. Nyt teet itsellesi karhun palvelusta tuossa kohtaa, sinun olisi hyvä kohdata tuo pelko ja antaa miehesi nähdä sinut sellaisena kuin olet. Se on sinun miehesi, jos hän ei arvosta ulkonäköäsi niin hön ei ole arvoisesi.
Mikä siinä omassa ulkonäössä itseäsi häiritsee?
Vierailija kirjoitti:
Sanoit Ap että et näyttäydy miehen edessä alasti. Nyt teet itsellesi karhun palvelusta tuossa kohtaa, sinun olisi hyvä kohdata tuo pelko ja antaa miehesi nähdä sinut sellaisena kuin olet. Se on sinun miehesi, jos hän ei arvosta ulkonäköäsi niin hön ei ole arvoisesi.
Mikä siinä omassa ulkonäössä itseäsi häiritsee?
Minua ei häiritse omassa ulkonäössäni mikään, mutta tiedostan, etten täytä kauneusihanteita ja moni asia ulkonäössäni häiritsee muita ihmisiä. Esim. se etten ole tarpeeksi hoikka ja minulla on selluliittia ja raskausarpia. Nämä asiat eivät stressaa minua vaikkapa uimahallin pesuhuoneessa, koska siellä kenenkään ei ole tarkoituskaan viehättyä minusta. Parisuhteessa katson itseäni kuitenkin puolison näkökulmasta ja vertaan siksi kauneusihanteisiin. /AP
Ja ennen kuin joku syyttää taas trollaamisesta ja tarinan muuttamisesta, selvennettäköön, että vaikka mikään ulkonäössäni ei häiritse minua itseäni, en silti ajattele olevani kaunis. Suhtaudun ukkonäkööni neutraalisti: en ole kaunis, mutta ei minun tarvitse ollakaan, koska ulkonäkö ei ole minun mielestäni kovin oleellinen asia ihmisessä. / AP
Kenen kauneusihanteita et täytä, yleisiäkö?
Todella harva täyttää, suurimmalla osalla on selluliittia ja raskausarpia. Omia hyviä puolia voi silti korostaa ja sinussakin niitä on ihan varmasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa mies, joka ei ole erityisen hyvännäköinen. On itse paremmalta näyttävä osapuoli vaikkei olisi aina täydellinen.
PASKAA SUOLLAT!
Nimenomaan rumat miehet haukkuvat naisten ulkonäköä. Naisen kannattaa ottaa aina mahdollisimman komea mies.
Tämä on oikeasti totta! Tapailin noin puoli vuotta miehen kanssa joka erään sairauden vuoksi oli hieman poikkeavan näköinen (voisi jopa sanoa, että ruma), mutta oli alussa niin ystävällinen minulle, että ihastuin hitaasti ja suhde syveni. Tämän jälkeen alkoi jatkuva piikittely ulkonäöstäni mm. painostani olen normaalipainon alarajalla yms., ja miehelläkin vähän iskä vatsaa, minua ei tämä yhtään haittaa. Mies lyttäsi ulkonäköäni, pihtasi seksiä yms. Ja aloin voida henkisesti todella pahoin. Hän oli valtavan tyytymätön omaan ulkonäköönsä. Ehkä purki tätä minuun. Oli myös mustasukkainen. Erohan siitä tuli! Tämän jälkeen olen tapaillut vain todella komeita miehiä, ja he kohtelevat mua kuin jumalatarta. Yksikään ei ole kritisoinut ulkonäköäkin. Eräskin sixpack mies kehui vartaloani ja sanon lämpimästi, että tykkää että naisella on naisellinen vartalo yms. Jatkossa deittailen vain komeita miehiä.
Eli vika on miehessä, ei sinussa. Kertoo kaiken, että hän on kytännyt syömisiäsi ja arvostellut ulkonäköäsi.
Tässä vinkki kaikille sukupuoleen katsomatta: Älä pariudu ihmisen kanssa, jos et pidä häntä viehättävänä. Jos näet hänessä vain kritisoitavaa ja vikoja, niin anna hänen mennä ja etsi mieluisampi partneri. Tämä on niin yleistä, että pakostikin tulee miettineeksi sitä, mitä helkkaria ihmiset oikein ajattelevat? Menevät ensin yksiin ei-puoleensavetävän kumppanin kanssa ja sitten nalkuttavat, kun hän ei miellytä silmää tai ihastuta muutenkaan.