Aiheuttaako parisuhde teille ulkonäköpaineita?
Itse stressaan parisuhteessani koko ajan siitä, etten ole ulkoisesti riittävä puolisolleni, ja löydän koko ajan uusia vikoja ulkonäöstäni. Tämä masentaa, ahdistaa ja vie kaiken energiani. Suhde on kestänyt jo lähemmäs vuosikymmenen, mutta ongelma tuntuu vain pahenevan.
Sinkkuna elämä oli tavallaan paljon helpompaa, kun ei tarvinnut näyttää hyvältä ketään varten, vaan sai vain nauttia elämästä sekä terveestä ja toimivasta kehosta. Parisuhteen myötä olen katsonut itseäni aivan erilaisten lasien läpi.
Onko muilla (ollut) vastaavia tuntemuksia? Miten niistä pääsisi eroon? En haluaisi erotakaan tämän takia, mutta välillä tuntuu, että voin niin pahoin, ettei muuta vaihtoehtoa ole.
Kommentit (348)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen kauneusihanteita et täytä, yleisiäkö?
Todella harva täyttää, suurimmalla osalla on selluliittia ja raskausarpia. Omia hyviä puolia voi silti korostaa ja sinussakin niitä on ihan varmasti!Kyllä, en täytä yleisiä kauneusihanteita, jotka ovat samat kuin puolisoni kauneusihanteet. / AP
Täyttääkö miehesi, miehille asetetut täydellisen miehen komeusihanteet? Pituus yli 185, lihaksikas, V-mallinen vartalo, komeat maskuliiniset kasvot, tuuheat hiukset, virheetön valkoinen hymy, yli 20 cm kul7i??? No niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen kauneusihanteita et täytä, yleisiäkö?
Todella harva täyttää, suurimmalla osalla on selluliittia ja raskausarpia. Omia hyviä puolia voi silti korostaa ja sinussakin niitä on ihan varmasti!Kyllä, en täytä yleisiä kauneusihanteita, jotka ovat samat kuin puolisoni kauneusihanteet. / AP
Puolisosi kauneusihanteet ovat epärealistiset. Tekisi mieli sanoa että miehesi on pässi, joka ei ymmärrä kuinka naista kohdellaan. Eikä mies ansaitse sinua. Olisi miehelle ihan oikein että jäisi yksin nuolemaan näppejään ja haaveilemaan jostain mitä ei tule koskaan saamaan.
Onko mies alun arvostelujen jälkeen kehunut sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vika on miehessä, ei sinussa. Kertoo kaiken, että hän on kytännyt syömisiäsi ja arvostellut ulkonäköäsi.
Tavallaan ajattelen näin, mutta toisaalta mies on parantanut tapansa jo monta vuotta sitten. Ehkä minä olen kuitenkin se ongelma, jos en pysty antamaan anteeksi ja unohtamaan menneitä? / AP
Ei vaan sinä olet oppinut vahtimaan itseäsi uupumiseen asti joten miehen ei sitä enää siksi tarvitse tehdä. Löysää hieman ja huomaat että mies aloittaa huomauttelun. Olet hyvin koulutettu, mies ei ole sen kypsempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen kauneusihanteita et täytä, yleisiäkö?
Todella harva täyttää, suurimmalla osalla on selluliittia ja raskausarpia. Omia hyviä puolia voi silti korostaa ja sinussakin niitä on ihan varmasti!Kyllä, en täytä yleisiä kauneusihanteita, jotka ovat samat kuin puolisoni kauneusihanteet. / AP
Puolisosi kauneusihanteet ovat epärealistiset. Tekisi mieli sanoa että miehesi on pässi, joka ei ymmärrä kuinka naista kohdellaan. Eikä mies ansaitse sinua. Olisi miehelle ihan oikein että jäisi yksin nuolemaan näppejään ja haaveilemaan jostain mitä ei tule koskaan saamaan.
Onko mies alun arvostelujen jälkeen kehunut sinua?
On toisinaan, kun huomaa minun häpeilevän itseäni hänen seurassaan. Mutta kehujen vilpittömyyteen on mahdoton uskoa: miksi hän kehuisi minua nyt, jos hän arvosteli ulkonäköäni silloin, kun olin nuorempi, hoikempi ja rypyttömämpi? Arvelen, että hän vain ymmärtää nyt vanhempana olleensa törppö aiemmin ja aiheuttaneensa minulle komplekseja, ja yrittää nyt hyvitellä sitä. / AP
Vierailija kirjoitti:
Itellä täysin sama ongelma. Usein miettiny että olisinko onnellisempi sinkkuna ja yksin, jatkuva huoli keplaavuudesta ei ole normaalia. Hylkäämisen pelossa on ikävä elää.
Ahdistun esim kauppakeskuksissa mieheni kanssa, koska tunnen itseni niin mitättömän näköiseksi moniin muihin verrattuna. Sinkkuna tunsin itseni kauniiksi ja jopa ihan seksikkääksikin, nyt ihan hiirulaiseksi.
Olen huomannut miehen joskus tuijottavan "salaa" kauniita naisia, juuri tuolla kauppakeskuksissa. Haluisin vaan vajota maan alle siinä kohtaa.
Onko sinulla täydellinen mies?
En oikein usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itellä täysin sama ongelma. Usein miettiny että olisinko onnellisempi sinkkuna ja yksin, jatkuva huoli keplaavuudesta ei ole normaalia. Hylkäämisen pelossa on ikävä elää.
Ahdistun esim kauppakeskuksissa mieheni kanssa, koska tunnen itseni niin mitättömän näköiseksi moniin muihin verrattuna. Sinkkuna tunsin itseni kauniiksi ja jopa ihan seksikkääksikin, nyt ihan hiirulaiseksi.
Olen huomannut miehen joskus tuijottavan "salaa" kauniita naisia, juuri tuolla kauppakeskuksissa. Haluisin vaan vajota maan alle siinä kohtaa.Onko sinulla täydellinen mies?
En oikein usko.
Ikävä kyllä aika moni vähemmän täydellinen mies asettaa silti epärealistisia odotuksia puolisonsa ulkonäölle.
Miksi ihmeessä ihminen pysyy suhteessa , jossa ei arvosteta vaan arvostellaan ja moititaan...? Niinpä.
Katuuko mies oikeasti mitä on sanonut?
Sinun kannattaa siinä tapauksessa itsesi vuoksi antaa anteeksi. Ainakin koita hyvöksyä itsesi ja lopeta tuo itsesi (ja miehesi) rankaiseminen tuosta aiheesta. Toinen vaihtoehto on erota, ja kolmas jatkaa loppuun asti itseinhoa, mitö en suosittele.
Mulla on tuo sama ongelma. Ja se on hassua koska olen ennen aina kokenut suhteessa olevani toisen mielestä ihanan näköinen. Mutta tässä suhteessa. Tiedän että paljon on korvien välissä itselläni. Kuitenkin sitä jää miettimään pieniä juttuja, kuten miehellä seisokki on aina kovempi pimeässä. Sitten sitä yhdistää sen että minussa vika..
Olisiko niin, että teillä on miehesi kanssa erilainen arvomaailma?
Kerrot olevasi sinut ulkonäkösi kanssa, mutta koet ulkonäköpaineita parisuhteen vuoksi.
Sinuna eläisin sellaista elämää, joka on omien arvojesi mukaista.
Entä jos nostaisit kissan pöydälle? Tyyliin, ota tai jätä.
Ei parisuhteessa pitäisi kokea olevansa riittämätön toiselle, vaan tulla hyväksytyksi vikoine päivineen. Kuulostat itse suvaitsevaiselta, etkä ulkonäkökeskeiseltä. Tekisin liikkuni nyt, mieti millaista on vanheta tuollaisen puolison kanssa.
Vika miehessä. Jos tilanne olisi toisinpäim, vika olisi silloinkin miehessä. Naisessa ei ole koskaan mitään vikaa. Jätä se sika.
Miehesi ansaitsee paljon paremman kuin sinut.
Ei. Päinvastoin kaikki paineet katoavat. Minua rakastetaan sellaisena kun olen. Epätäydellisenä, heti heränneenä, oksennustaudissa, laittautuneena, parhaimmillani, huonoimmillani, 20 kiloa painavampana, 5 kiloa kevyempänä, vaikka en suostu olemaan lisääntymisalusta.. Kiitos jo näistä 16 vuodesta.
Suhteen tulee antaa enemmän kuin ottaa. Lisätä, ei vähentää hyvinvointia.
Vierailija kirjoitti:
Katuuko mies oikeasti mitä on sanonut?
Sinun kannattaa siinä tapauksessa itsesi vuoksi antaa anteeksi. Ainakin koita hyvöksyä itsesi ja lopeta tuo itsesi (ja miehesi) rankaiseminen tuosta aiheesta. Toinen vaihtoehto on erota, ja kolmas jatkaa loppuun asti itseinhoa, mitö en suosittele.
Vaikea sanoa katuuko, kun ei kuulemma muista sanoneensa mitään ikäviä juttuja. En tiedä, onko hänellä oikeasti niin huono muisti, että 5-10 vuotta sitten tapahtuneet asiat ovat jo pyyhkiytyneet mielestä vai pääseekö hän vain helpommalla, kun ei muka muista eikä joudu käsittelemään asiaa. / AP
Joo todellakin. Mies ei ole koskaan tehnyt mitään minkä takia tuntisin näin, enkä häpeä itseäni hänen edessään. Mietin vaan aina etten riitä, koska mies on tosi pidetty kaikkien keskuudessa ja saa kyllä katseita. Moni tuntuu katsovan meitä, että miksi mies on kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katuuko mies oikeasti mitä on sanonut?
Sinun kannattaa siinä tapauksessa itsesi vuoksi antaa anteeksi. Ainakin koita hyvöksyä itsesi ja lopeta tuo itsesi (ja miehesi) rankaiseminen tuosta aiheesta. Toinen vaihtoehto on erota, ja kolmas jatkaa loppuun asti itseinhoa, mitö en suosittele.Vaikea sanoa katuuko, kun ei kuulemma muista sanoneensa mitään ikäviä juttuja. En tiedä, onko hänellä oikeasti niin huono muisti, että 5-10 vuotta sitten tapahtuneet asiat ovat jo pyyhkiytyneet mielestä vai pääseekö hän vain helpommalla, kun ei muka muista eikä joudu käsittelemään asiaa. / AP
Kyllä hän muistaa, mitä on sanonut, ei vaan haluaa kantaa vastuuta siitä.
Kommentoin ylemmäs, että näen itseni rumana, kun mieheni on haukkunut ulkonäköäni. Kun olen yrittänyt ottaa niitä hänen sanomisiaan puheeksi, tulee aina riita, kun mies väittää, ettei ole sanonut sellaista. Se on törkeä, räikeä valhe, koska se on ollut todella iso juttu meillä aikoinaan ja mies sanoi aivan uskomattoman törkeitä asioita ja tahallaan. Todellakin muistaa ja tietää, mitä on sanonut. Se ärsyttää ja haittaa minulla siitä ylipääsemistä, että hän kiistää sanoneensa niitä asioita. Jos hän edes myöntäisi ja sanoisi jonkun selityksen, edes keksityn, että ei tarkoittanut ja sanoi sellaisia syystä x ja y, niin voisin ehkä jättää sen taakseni. Mutta jos joku haukkuu törkeästi, mutta ei myönnä tehneensä sitä, niin siitä ei pääse eteenpäin oikein millään.
Joskus olen puhunut hänelle, että tarvitsisin häneltä välillä kehuja ulkonäöstäni, jotta se auttaisi paikkaamaan vahinkoja, niin hän ei sano mitään. Luulisi että silloin ihmisen reaktio olisi kehua, jos kerran pyydetään ja kerrotaan, että se olisi tärkeää itsetunnolle, mutta hän ei tee sitä, vaan on hiljaa. Vaikea siinä on itseään kauniiksi silloin tuntea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katuuko mies oikeasti mitä on sanonut?
Sinun kannattaa siinä tapauksessa itsesi vuoksi antaa anteeksi. Ainakin koita hyvöksyä itsesi ja lopeta tuo itsesi (ja miehesi) rankaiseminen tuosta aiheesta. Toinen vaihtoehto on erota, ja kolmas jatkaa loppuun asti itseinhoa, mitö en suosittele.Vaikea sanoa katuuko, kun ei kuulemma muista sanoneensa mitään ikäviä juttuja. En tiedä, onko hänellä oikeasti niin huono muisti, että 5-10 vuotta sitten tapahtuneet asiat ovat jo pyyhkiytyneet mielestä vai pääseekö hän vain helpommalla, kun ei muka muista eikä joudu käsittelemään asiaa. / AP
Kyllä hän muistaa, mitä on sanonut, ei vaan haluaa kantaa vastuuta siitä.
Kommentoin ylemmäs, että näen itseni rumana, kun mieheni on haukkunut ulkonäköäni. Kun olen yrittänyt ottaa niitä hänen sanomisiaan puheeksi, tulee aina riita, kun mies väittää, ettei ole sanonut sellaista. Se on törkeä, räikeä valhe, koska se on ollut todella iso juttu meillä aikoinaan ja mies sanoi aivan uskomattoman törkeitä asioita ja tahallaan. Todellakin muistaa ja tietää, mitä on sanonut. Se ärsyttää ja haittaa minulla siitä ylipääsemistä, että hän kiistää sanoneensa niitä asioita. Jos hän edes myöntäisi ja sanoisi jonkun selityksen, edes keksityn, että ei tarkoittanut ja sanoi sellaisia syystä x ja y, niin voisin ehkä jättää sen taakseni. Mutta jos joku haukkuu törkeästi, mutta ei myönnä tehneensä sitä, niin siitä ei pääse eteenpäin oikein millään.
Joskus olen puhunut hänelle, että tarvitsisin häneltä välillä kehuja ulkonäöstäni, jotta se auttaisi paikkaamaan vahinkoja, niin hän ei sano mitään. Luulisi että silloin ihmisen reaktio olisi kehua, jos kerran pyydetään ja kerrotaan, että se olisi tärkeää itsetunnolle, mutta hän ei tee sitä, vaan on hiljaa. Vaikea siinä on itseään kauniiksi silloin tuntea.
Tilanteesi kuulostaa niin kovin tutulta. En minäkään jaksa uskoa, ettei mies muka muistaisi tapahtunutta. Niin monet juhlat ja lomamatkat ym. aikanaan menneet piloille, kun mies on arvostellut ulkonäköäni ja minä olen pahoittanut mieleni.
Mutta auttaisiko se todella, jos mies nyt kehuisi, kun pyydät? Minua (edes pyytämättä annetut) kehut eivät ainakaan auta yhtään, pikemminkin ärsyttävät entisestään, koska ne eivät tunnu vilpittömiltä. / AP
Ompas ap urpån löytänyt ja vielä noin pitkään katsonut. Naiset naiset, arvostakaa itseänne vaikka kumppani ei arvosta. Ja pistäkää kiertoon ne.
Aiheuttaisi, mutta tunnistan ap:n kuvaileman ongelman jo ennalta, enkä ole edes viitsinyt ryhtyä parisuhteeseen. Kohta kolmekymmentä lasissa, täyskokemattomana.
Kyllä, en täytä yleisiä kauneusihanteita, jotka ovat samat kuin puolisoni kauneusihanteet. / AP