PERHE-sanaa joka lauseeseen tunkevat henkilöt
Tunnen erään henkilön, joka käyttää PERHE-sanaa aivan jatkuvasti. Koomisuuteen saakka. Muutamia esimerkkejä. Kun puhumme kahdestaan tai isommassa ryhmässä vaikkapa kesälomasuunnitelmista, niin hän sanoo esimerkiksi että "me matkustamme PERHElomalle saaristoon". Kun puhumme porukalla kunkin Instassa julkaisemista kuvista, niin hänen kuvat tuntuvat olevan aina pelkästään PERHEkuvia. Kun joku mainitsee, että viikonlopuksi on luvattu hyvää säätä, niin hän toteaa "hienoa, menemmekin siis PERHEpiknikille". Kun hän perustelee elämänsä valintoja, pieniä tai suuria, niin aina niihin liittyy toteamus "olen valinnut näin koska minulla on tämä PERHE". Olipa puheenaiheena oleva asia mikä tahansa, niin aina hän muistaa todeta jossakin välissä sen, että hänellä on PERHE. En ymmärrä. Miksi täytyy tunkea tuo PERHE-sana joka väliin? Eihän perheellisen tarvitse puhua kaikesta edes me-muodossa. Minullakin on mies ja lapset, mutta en silti jankuta kaiken aikaa perheestäni. Tai edes meistä. Osaan aivan loistavasti puhua itsestäni yksikössä, vain ja ainoastaan minusta, ilman ketään muita. Tunnetteko te muut näitä tällaisia ihmisiä, jotka korostavat perheellisyyttään joka välissä ja tunkevat PERHE-sanan kaikkiin suustansa ulos päästämiin lauseisiin?
Kommentit (21)
Ne on perhekeskeisiä ihmisiä jotka tykkäävät perhelomista ja perheajasta ja perhepitsasta
Näitä samanlaisia tapauksia löytyy täältä Vauva-palstalta.
Vierailija kirjoitti:
Ne on perhekeskeisiä ihmisiä jotka tykkäävät perhelomista ja perheajasta ja perhepitsasta
Ja perheviikonlopuista, perheautoista ja perhesaunasta.
Pahin on että vietetään yhteistä aikaa perheen kanssa 🤮
Ihan kuin jotkut ihmiset eivät voisi tehdä /olla itsekseen vapaalla tai olla minä persoona, esim. nainen ja mies erikseen, lapsi. Onko liimauduttu yhteen liikaa, saako lapsi omaa tilaa.
Veikkaan että melkein kaikki nuo perheperseilijät ovat av-mammoja. Niitä jotka paheksuvat muiden tapoja ja valintoja.
Joooh. Istuin hiljattain vahingossa väärälle paikalle bussissa. Pyysin anteeksi ja olin jo siirtymässä, kun asiasta huomattanut nainen (perhe takanaan) alkoi keuhkoamaan miten he matkustavat PERHEENÄ!!!!!
Nämä tälläiset ovat valitettava naislaji.
Joillakin oma identiteetti on ikävä kyllä rakentunut kokonaan perheen ympärille.
Kuulostaa rasittavalta. Aika monella ihmisellä kuitenkin on jotain sanoja, joita käyttävät oudosti tai toistuvasti. Eipä kai tuossa mitään niin ihmeellistä ole. Se kaveri haluaa ärsyttävyyteen asti korostaa, että hän on PERHEkeskeinen ja tykkää tehdä asioita PERHEEN kanssa.
Mulla yhdellä kaverilla vastaava vakiosana on "läheisyys". Hitto kun olen alkanut inhoamaan sitä sanaa. Jos hän esim. imettää/pitää lasta sylissä/lukee kirjaa/viettää kesälomaa, niin aina se on pakko ilmaista tyyliin "nautittiin läheisyydestä".
Miten heille mahtaa käydä sitten, kun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, eikä heillä enää ole perhettä? Ja entä jos ei ole enää puolisoakaan?
Ne ostaa varmaan kortsutkin perhepakkauksessa samalla kun käy vähän prismaperheilemässä.
Olen kuullut tuttavalta yksin elävästä eläkeläisnaisesta, jolla on lastenlapsia, oliko jo jopa lastenlastenlapsiakin, ja siltikin leskinainen puhuu itsestään perheellisenä ja aikuisista lapsistaan hänen perheenä, hän esim haluaa edelleen kirjoittaa etäisemmille tuttaville lähettämiinsä joulukortteihin oman nimensä perään "perheineen", pelkkä oma nimi ei riitä.
Tämä keskustelun avaus ei sovi perhepalstalle. Tämä on meidän koko perheen yhteinen mielipide.
Nehän on niitä yksiköitä. Kaikkialle mennään perheenä, koska perhe on yksikkö. Jos lapsia ei kutsuta esim. häihin, ei sinne mene kukaan. Koska perhe on yksikkö ja kaikkialle mennään yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Näitä samanlaisia tapauksia löytyy täältä Vauva-palstalta.
Ei niille voisi perustaa perhepalstan.
Perhe sitä, perhe tätä.