Onko muita, jotka ovat lopettaneet kaiken turhan ostamisen?

Stadilainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vaatteet ja astiat eivät ole turhia, eikä myöskään sisustusjutut - jokainen kaluste, verho ja mattokin ovat sisustusta. Ei ole sama, millaisessa ympäristössä asuu ja elää.

Kun ostaa, kannattaa ostaa kunnollista eikä pintamuodin mukaista hömppää, joka pitää uusia vuosittain.

Hyvästä ostoksesta on iloa jopa kymmeniksi vuosiksi.

No se vähän riippuu. Jossain vaiheessa päätin, että en koskaan osta kalliita tyynnyjä ja täkkejä sänkyihin, vaan tarjouksesta halvalla. Näin voin parin vuoden välein vaihtaa uudet ja ei ole pelkoa, että pesussa menee kallis laatutuote pilalle. Koen tärkeämmäksi sen, että esim. tyynnyt ovat puhtaita ja niitä voi pestä. Samoin sängyn sijauspatja saa olla halpa, jotta voin vaihtaa sen. Hikoilen öisin paljon, enkä halua kasvattaa mitään hometta ja mikrobeja makkarissa.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen pitkiä hiuksia, jos haluaa pihistää kampaamokuluissa JA näyttää suht hyvältä. Tein itselle trendikkään mullet-shagin (kyllä vaan, sellainen on taas muotia) katsomalla somevideoista mallia ja täytyy tunnustaa, että näytin paremmalta pitkässä letissä :D

Mutta oli kiva kokeilla ja tosi vapauttavaa ymmärtää, että kampausten leikkaaminen ym ei ole niin vaarallista ja hurjan vaikeaa, etteikö sitä voisi rohkeasti kokeilla itse. Jos menee pieleen, käy sitten kampaajalla tai kehittää uuden mallin. Tai laittaa pannan tai huivin (muotia sekin) ja antaa tukan vain kasvaa.

Jos tukka kasvaa nopeasti, vuodessa tulee +12- 16 senttiä. Jos tukka kasvaa hitaasti, puolisen senttiä kuussa niin vuodessa se on silti 6 senttiä. Siinä kasvaa jo takatukat ja kokeilut ihan uuteen kuosiin.

Kaikille ei pitkä tukka sovi enkä muutekaan haluaisi kuulua määrättömään pikätukkaisten armeijaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei enään mihinkään ravintolaan. Kokkaus on hauskaa. Aina joku drinkki vieressä paitsi aamiainen.

Meillä on aina ennen kokattu ruoat kotona, nykyään käydään usein ravintoloissa syömässä tai tilataan kotiin. Kotiruokakin maistuu paremmalle, kun saa vaihtelua.

Mikä on turhaa, mikä ei? Ostan mitä tarviin ja tahdon. En ole pelastamassa maapalloa.

Vierailija kirjoitti:

Myös turha työnteko kannattaisi lopettaa.

Ymmärtääkseni mikään oikea työ ei ole turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinkkinä: ne vaatteetkin voi käyttää vielä siivousrättinä ennen roskiin heittämistä. Minä pesen niillä ikkunalautoja, pyöriä, terassin kaiteita, ikkunoita, ämpäreitä, saaveja ym. En osta kaupasta luutuja kuin noin kerran viidessä vuodessa.

Vaatteissa ei ole tarvittavaa puhdistustehoa. Siivouspyyhkeissä on. Mikrokuitupyyhe jne.

Kyllä se puhdistusteho löytyy aika usein käyttäjästä. Iän kaiken olen käyttänyt vanhat t-paidat tms. siivouksessa apuna kuten tuokin kirjoittaja ja voin vakuuttaa että puhdasta on meillä. Mikrokuituliinat on ihan ok jossain asioissa, mutta mainostajien ylisanoihin pitää suhtautua kriittisesti. Nythän käytetään taas paljon soodaa, etikkaa ym. jotka toimii hyvin ja ovat luontoystävällisiä. Palataan siis vanhoihin hyväksi todettuihin tapoihin.

Suuri kysymys tässä ketjussa on, että mikä itse asiassa on turhaa? Sama asia on yhdelle täysi turhake ja toiselle tärkeä elämänlaatua lisäävä asia. 

Ostanko turhaa? Riippuu siis, että keneltä kysytään. Minua ei ole koskaan kiinnostanut hankkia jotakin, jota "kaikilla muillakin on". Olen seurannut omaa tyyliäni vuosia ja hankin tarpeen mukaan uutta. Kehoni on erilainen raskauden jälkeen, joten olen joutunut uusimaan hieman vaatevarastoani, sillä vaikka vaatekoko on sama, kaikki samat vaatteet eivät sovi samalla tavalla. Koronavuosina olen käyttänyt meikkejäni hyvin vähän, hajuvesiä en voi enää käyttää ollenkaan, olen allergisoitunut. 

Kotimme on yhdistelmä uutta ja vanhaa, itse ostettua ja perintöesineitä. Uusimme sohvan, kun edellinen oli 15 vuoden iässä loppuun kulunut ja koronavuosina olemme muutenkin panostaneet viihtyvyyteen kotona, joten uusimme pyyhkeet, tyynyt, peitot ja patjat. Uudet kestävätkin taas pitkään. Muuten ostan eniten ruokaa ja lapsille heidän tarvitsemiaan uusia vaatteita ja kenkiä. Niissäkin säilytän nuoremmille kaikki, mitkä on järkevä säilyttää ja korjaan, mikä on korjattavissa. Olen aina uskonut siihen, että ne, mitkä saa helposti korjattua, kannattaa korjata. 

Mieheni on jännä yhdistelmä minimalistia, hamsteria ja uuden haalijaa. Hän haluaa, että kodissa ei ole paljon mitään, kuluttaa vaatteitaan loppuun, mutta toisaalta taas on ensimmäisenä heittämässä kaiken vähänkin hajonneen pois, vaikka on karsastavinaan kulutusta. Ja hän, joka ei haluaisi kotiin uutta tavaraa, ottaa ensimmäisenä vastaan sukulaisten tarjotut tavarat, joten johtopäätöksenä on, että meillä on paljon tavaraa, joka ei sovi meille, kun on tarkoitettu toisenlaiseen kotiin, kuten pitkät matot, joiden kuuluisi olla suuren maalaistalon tupakeittiössä normaalin rivitalon sijaan. 

tapetit seinästä pois ja maalia pintaan, onko turhaa? uusi sänky ostaa

Vierailija kirjoitti:

Oon huomannut, että monille on ihan käänteentekevä ajatus, ettei koko ajan tarvitse olla ostamassa mitään, vaikka maailma on täynnä mainoksia. Se kuluttamisen eetos on omaksuttu niin vahvasti, ettei edes osata kuvitella sellaista elämää, jossa ainakin jonkin kokoinen osa elämän sisällöstä ei tulisi jatkuvasta tavaroiden hankkimisesta tai tavaroista haaveilusta. Moni motivoituu ikävään työhönkin sillä, että voi sitten ostaa aina jonkun tavoitehilavitkuttimen palkkarahoillaan. Se on aika hurjan pelottava ajatus, että me ollaan valmiita viettämään valtava osa elämästämme tehden jotain todella vastenmielistä, jotta voidaan sitten ostaa rahallamme jotain sellaista, joka ei kuitenkaan meitä lopulta onnelliseksi tee. Samalla sitten haaveillaan vapaudesta, mutta oikeasti ollaan tavaran orjia.

Aika totta 

Olen jo muutamia vuosia sitten.

Lopetin kaiken turhan, krääsän, ostamisen jo 15-20 vuotta sitten... sitä vain kertyy ja kertyy, eikä sillä tee mitään, ei mitään jälleenmyyntiarvoa, pelkkää riesaa.

Kaikki ostokset nykyään joko suoraan tarpeeseen, tai sitten sellaiseen mitä muuten vain haluaa, mutta vähintään pitää arvonsa, mieluummin vain kasvattaa arvoa.

Kuten https://tinyurl.com/v9tzz5na

Täällä!   :)

Vain tarpeeseen, ja sellaista millä kestävää arvoa, tai jopa arvonnousupotentiaalia.

Ja hyvin pyyhkii... embolla veskissäkin.

https://tinyurl.com/v9tzz5na

Suurinpiirtein kyllä. ostan edelleen kirjoja jonkin verran koska teen taustatutkimuksia yhdestä aihepiiristä eikä siitä löydy suomen kirjastoista laajaa materiaalia. Muuten on jäänyt kaikenlaisen tavaran, turhien vaatteiden ja muiden tekstiilien osto ihan vain siitä syystä että asun nyt väliaikaisesti minkasunnossa eikä tänne yksinkertaisesti mahdu mitään ylimääräistä. Ja tämä on ollut opettavainen kokemus, ymmärtää ettei sitä tarvitse niin paljon tilaa ja tavaraa ympärilleen...

En ole koskaan ollut kunniakansalalainen tässä kulutusmaailmassa ja sama tyyli jatkuu. Voin vain ihmetellä tavarataloja, joita on satamäärin ja kaikkea sitä turhaa, jonka määrä vain lisääntyy kaikista hurskaista sometuksista ja medioista huolimatta. Sorry vain, mutta hyvin useilla ihmisillä on liikaa rahaa.

Mä oon päättänyt olla vuoden ostolakossa ellei oo iha pakko jotain ostaa. Sittenkin yritän löytää käytettynä jos mahdollista tai korjata.

Säästyneillä rahoilla lyhennän lainaa korot on nousseet ja nousussa ja maksan sähkölaskuja.

Yritän pyrkiä siihen, että en ostaisi enää turhia esineitä, enkä turhia vaatteita, joita en käytä, tai liikaa kokkausvälineitä tai astioita kaappiin varalle. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut monessa asiassa aika pihi, mutta jossain vaiheessa (teini-iästä ehkä 25v asti) shoppailin vaatteita ihan antaumuksella. Kauhistuttaa ajatuskin, kuinka paljon rahaa turhiin vaatteisiin ja kenkiin meni. Tosin ostin lähes kaiken alennuksesta - ja se olikin se mihin sorruin: tämä on halpa, se on siis ostettava! Ja näin vaatekaappi täyttyi, mutta loppujen lopulta iso osa noista vaatteista meni käyttämättömänä tai hyvin vähän käytettynä eteenpäin. Toki siellä joukossa oli myös tosi hyviä löytöjä: vitosen tennarit kesti useamman vuoden kovassa käytössä ja kympin takki oli keväisin ja syksyisin käytössä lähes päivittäin yli 10 vuotta.

Nyt olen muutaman viime vuoden kiristänyt myös vaatehankinnoissa (ml. kengät). Tänä vuonna en ole toistaiseksi hankkinut mitään vaatteita. Viime vuonna piti ostaa joitakin ulkoiluvaatteita ja kenkiä, lisäksi ostin parit alusvaatteet kun halvalla sai. Vaatteita olen pistänyt kierrätykseen viime vuosina paljon, mutta silti niitä on mielestäni liikaa. Kuitenkin suurin osa nykyisistä vaatteistani on kivoja, joten olen päättänyt, että ne saa olla, ja käytän niitä loppuun, mutta en osta uusia tilalle kuin siinä vaiheessa kun oikeasti tarvitsen. Eli esim. t-paitoja, toppeja, huppareita, kesämekkoja ja shortseja en tarvitse varmaan vuosiin. Mutta vaikkapa mustat farkut tarvitsen sitten, kun nykyiset ainoat hajoaa tai kulahtaa. (Kulahtaneita käytän kyllä edelleen, mutta töihin tarvitsen siistimmät.) En usko, että vaatteeni ovat kovin haluttuja, ja koska vaatteet ei ole ikuisia, niin mielummin pidän nykyisen valikoiman ja pienennän sitä sitä mukaa, kun vaatteet hajoaa. Tietysti jos on jotain, mille ei oikeasti ole käyttöä, niin pistän kiertoon. Minua ei haittaa, vaikka en olisi muodinmukainen vanhoine vaatteineni. Ehkä se sitten on sitä tätimäisyyttä, mitä joku kommentoi, mutta ehkä tätimäisyyttä on myös se, että ei kiinnosta. ;) Pidän vaatteistani, ja mulle on aivan sama, jos jonkun mielestä pillifarkut (joita siis myös ostan uusia) tai tunikat on out. Olen aina tykännyt pukeutua oman mieleni mukaan, ja välillä se on ollut muodikkaampaa ja välillä ei. (Sitä en väitä, etteikö muoti olisi koskaan vaikuttanut tai koskaan vaikuttaisi pukeutumiseeni, mutta jatkossa varmasti vähemmän, kun yritän pärjäillä näillä vanhoilla.) Ylenpalttista laukkujen määrää en ole koskaan tajunnut. Olen lähinnä halunnut, että on laukkuja muutamaa eri kokoa.

Kampaajalla en ole käynyt vuosiin, enkä aio käydäkään. Myös meikkiä käytän tosi maltillisesti ja lähinnä töissä ja suuremmissa juhlissa (tosin sama meikki molemmissa). Kuulostan tämän kaiken perusteella varmaan joltain metsänpeikolta, mutta todennäköisesti jos tuntisitte minut etenkin töiden kautta, ette huomaisi ulkonäöstäni mitään erityisen poikkeavaa.

"teini-iästä ehkä 25v asti"? :D 

MIlloinkas se teini-ikä loppuukaan. Hm.

Vierailija kirjoitti:

Kiva kuulla että muitakin alkaa ällöttää tää kulutuskulttuuri. Mua kauhistuttaa välillä jossain isossa kaupassa käydessä se järkyttävä tavaran määrä. Kuka ne kaikki oikeesti ostaa?! Kivempi käydä pienessä lähikaupassa, jonka valikoimassa on ne oleelliset tuotteet. Tulee huomattavasti vähemmän heräteostoksia, vaikka hinnat muuten saattaakin olla vähän korkeammat.

Jos jotain erityistä tarvitaan niin sitten mennään erikoisliikkeeseen tai tilataan netistä. Lapselle harrastustarvikkeita tms. Tosin netissäkin on tuo heräteostosten riski, etenkin jos tietyllä summalla ostaessa saa ilmaisen kuljetuksen, näissä saakin olla tarkkana 😅 Mulla menee vähän kausittain tää kulutus, yritän pihistellä mut välillä aika repsahtaa ja tulee ostettu jotain turhaa.

Mulla nimenomaan tulee hutiostokset siitä, jos erehdyn pieneen lähikauppaan joka on kallis. Siellä meen ihan sekasin kun kaikki on niin kallista ja liian pieni valikoima mistä valita itselle sopiva. Sitten nappaa puoliväkisin jonku semikalliin mikä sopii mulle niin ja näin. Tää pätee enimmäksee kalliisiin Keskon vähittäiskauppaketjuihin. K-marketissa ja Superissa ostan mulle sopivia halpatuotteita. 

edullisesta prismasta ostaessa voin valita hyvin tarkkaan minkä ostan suuresta valikoimasta ja säästän rahaa. 

Sit mul on ne vakituotteet mitä ostan. Ja ostan melko vähän. 

En osta mitään "erikoistuotteita" vaan tavallisia. Mulla kaveri taas ostaa aina K-kaupasta ja etsii just niitä erikoisempia tuotteita jotka maksaa paljon. "Että kun tää on erilainen, ja tää on pientuottajan tällänen harvinaislaatuinen erikoinen tuote..." Sanoo siis ihminen, joka elää _yli_ varojensa. 

Lopetan pian. Kun pystyn, kun kaikki tarpeellinen löytyy huushollista. Ja kannattaisi olla adblocker. Vihaan mainoksia. 

Aikoja sitten. Kyse ei ole rahapulasta, en vaan halua täyttää kotiani ja kaappejani kaikella turhalla.

Tästä on varmaan jo ainakin 15 v. kun kielsin kaiken mainospostin, eipähän tule selattua niitä ja mietittyä, että toi vois olla kiva.

Ostan silloin, kun jotain tarvitsen, eikä minun tarvitse tällöin katsoa hintalappua.