Ns. oikeasta uskosta vielä...

Se taitaa olla juuri niin, että esikoiset ajattelevat vanhoillisten eronneen heistä ja taas vanhoilliset ajattelevat esikoisten eronneen heistä. Tietääkö kukaan, mikä/mitkä asiat aiheuttivat aikoinaan hajaantumisen? Minä en tiedä ja olisi mielenkiintoista kuulla asiasta.



Tätönen kertoi, että vanhoilliset mieht olivat eksyneet esikoisten seuroihin ja luulleet olevansa omissa seuroissaan. Luulen asian olevan juuri näin. Eli tavalliset vanhoilliset ja esikoiset eivät varmaankaan erota toistensa seurapuheita toisistaan, eivätkä sitä kumpi puhe on heidän oman seurakunnan puhe.



Mitä tulee suchin mainitsemaan huivin käyttöön, niin raamatussahan sanotaan, että naisten pitäisi peittää päänsä sanan kuulossa. Vanhoilliset eivät vain noudata tätä.

Jännää että valitsit seurakuntien eroista juuri huivin. Sen käyttöön kehoitetaan kuitenkin ihan raamatussa. Naisen tulee peittää päänsä rukouksessa ja sanan kuulossa, ellei hän tahdo häpäistä päätään. Paavalin opetuksia on muistaakseni... en muista tarkkaa kohtaa. Jatkuu jotenkin siihen tapaan, että jos ei tahdo peittää päätään olisi parempi ajella myös hiukset pois.



Eli siinä noudatetaan suoraan raamatussa olevaa kehoitusta, eikä esitetä mitään.



Tuosta seurakunnasta eroamisesta. Minunkin käsitykseni mukaan juuri vanhoillislestadiolaiset ovat eronneet alkuperäisestä opista. Te myönnätte kai edelleen, että Lestadius saarnasi oikeaa oppia, mutta ette pidä enää esimerkiksi hänen postillaansa missään arvossa. Kuitenkin alunperin, siis ennen hajaannuksia, on varmaan jokaisessa kodissa ollut postilla, ja teilläkin kai vanhoilla edelleen. Ja seuroissa on luettu Lestadiuksen saarnoja. Tämä on edelleen käytännössä esikoislestadiolaisessa seurakunnassa, mutta ei vanhoillislestadiolaisessa. Miksi alussa olisi ollut erillainen tarve noiden saarnojen säilyttämiseen kuin nyt???

Nyt tietenkin joku sanoo, että teille vl. seurakunnassa Lestadius ei ole Jumala, ei hän ole sitä meillekkään. Vaan hän on oppi-isä, jonka opetus on samaa Jumalan Sanaa kuin Raamattukin. Me tarvitsemme näitä pyhiä kirjoituksia juuri siksi ettei oppi pääse muuttumaan. Pyhähenki ilmoittaa kyllä seurakunnalleen puhtaan opin, mutta sielun vihollinen työntää lusikkansa soppaan heti kun saa ensimmäisen mahdollisuuden. Kun uskon ja opin ' mittatikkuna' käytetään sitä mihin ennen on uskottu, on vihollisella vähemmän mahdollisuuksia. Sielunvihollinen yrittää varmasti koko ajan sotkea nimenomaan oppia, koska siten se saa suurimmat voitot. Jos se saa elävän opin muuttumaan kuolleeksi kirjaimeksi, sillä ei pelastu enää kukaan, ja sekös sille olisi mieleen. Siksi täytyy pitää huolta siitä että oppi on sama eilen, tänään ja huomenna. Eikä se onnistu niin että ajatellaan ettei oppiin mikään pysty, vihollinen kyllä pystyy, jos se vain saa mahdollisuuden.

onhan vanhoillisia paljon paljon enemmän, että eiköhän se ole ollut se usko, mistä esikoiset ovat joutuneet eroon sallimalla erilaisia asioita ja antamalla ihmisille mahdollisuuden tulkita itse mikä on oikein ja mikä väärin. minusta huivi ei tee kelvolliseksi sanankuuloon, se on niitä ulkoisia puitteita ja hyviä tekoja joilla ei ole mitään merkitystä taivaaseen pääsyn kannalta.

kyllä vanhoillisten ja esikoisten seurapuheet erottaa toisistaan hyvinkin. juurihan edellä tuli esille että esikoisten seuroissa luetaan postillaa ja vanhoillisilla enemmänkin raamattua ja selitetään niitä kohtia pyhän hengen kautta. ei siis voi olla erehtymättä kummissa seuroissa istuu..

_mina_:

Kirjoitit, että on varmaan helppoa uskoa vain oman seurakunnan olevan oikeassa uskossa. Asia on kylläkin juuri päinvastoin. Olisi niin ihmismielen mukaista, kilttiä ja mieluisaa ajatella, että jokaisessa seurakunnassa totisimmat pelastuu. Sitä tuntä tuntisi itsensä niin hyväksi ja suvaitsevaiseksi ja olisi helppoa keskustella uskon asioista muiden kanssa, kun voisi vakuutella, että kyllähän jokainen pelastuu omanlaisellaan uskolla. Ei tulisi erimielisyyksiä, kaikki pitäisivät minusta...

Eli tartuin erityisesti tuohon lauseeseen, että " kyllähän jokainen pelastuu omanlaisellaan uskolla" . En ajattele niin, mikäli viestistäni sai sellaisen kuvan. Ajattelen, että VAIN YHDELLÄ USKOLLA pelastuu. Uskolla Jeesuksen Kristuksen sovintotyöhän ilman yhtäkään omaa tekoa tai ansiota. Uskon, (vaikka uskoni onkin usein niin heikko ja horjuva), että vain ja ainoastaan tämä on se yksi usko joka pelastaa. Ja rukoilen, että Jumala pitäisi minut tässä uskossa.

Usko ei ole sitä että kuuluu johonkin seurakuntaan, usko on sydämen asia.

Aavamarie:

onhan vanhoillisia paljon paljon enemmän, että eiköhän se ole ollut se usko, mistä esikoiset ovat joutuneet eroon sallimalla erilaisia asioita ja antamalla ihmisille mahdollisuuden tulkita itse mikä on oikein ja mikä väärin. minusta huivi ei tee kelvolliseksi sanankuuloon, se on niitä ulkoisia puitteita ja hyviä tekoja joilla ei ole mitään merkitystä taivaaseen pääsyn kannalta.

kyllä vanhoillisten ja esikoisten seurapuheet erottaa toisistaan hyvinkin. juurihan edellä tuli esille että esikoisten seuroissa luetaan postillaa ja vanhoillisilla enemmänkin raamattua ja selitetään niitä kohtia pyhän hengen kautta. ei siis voi olla erehtymättä kummissa seuroissa istuu..

Elikkä se mikä halusin sanoa on, että emme mekään pidä sitä huivia minään taivaaseen pääsyn kappaleena :) Lähinnä se on kaunis tapa, jonka perusteet on otettu Raamatusta.

että mun mielestä on ihan turha kiistellä siitä kuka on eronnut mistäkin. Eihän se ole millään tavalla hedelmällistä eikä rakentavaa...

ei olekaan, mut sanoin oman ajatukseni siitä kun edellä mietittiin ja kysyttiin siitä. ei ole tarkoitus haastaa riitaa vaikka selkeesti sanonkin mitä ajattelen..

hyvi näin :) Tokihan sitä mielipiteensä saa tuoda julki...

meikämami:

Voisitkö sinä vanhoillislestadiolainen edes harkita ajattelevasi, että asioilla saattaisi olla toisenlainenkin näkökulma kuin mihin itse olet tottunut?

On tullut paljonkin harkittua =) Nimittäin mulle tämä asia, siis oppi ainoasta oikeasta uskosta on ollut jostain teini-iästä lähtien se suurin kompastuskivi. En haluaisi millään uskoa, että meitä on niin vähän. Se on tosi ahdistava ajatus, että suuri osa maailman ihmisistä on matkalla kadotukseen. Ihan kuten _mina_ kirjoitti, niin mielelläni ajattelisin ettei seurakunnalla ole väliä, että oikealla tavalla uskovia on siellä ja täällä, eri seurakunnissa ja niin pois päin. Mutta ei Raamattu tue tällaista ajattelua " siitä teidät tunnetaan että te keskinäisen rakkauden pidätte" . Minä olen ajatellut että turhaa minä sillä päätäni vaivaan kun en asiaa päätä. On Jumalan asia kuka Taivaaseen pääsee ja kuka ei, joten jätän asian Hänen huolekseen ja yritän itse pitää huolta ainoastaan omasta uskonelämästäni, siinäkin on ihan riittävästi tekemistä. Monesti ihmiset erehtyvät kuvittelemaan etteivät vl:t HALUA päästää Taivaaseen ketään muita itsensä lisäksi, tai että pitävät itseään jotenkin parempana ja muiden yläpuolella. Tämä ei tietenkään pidä ollenkaan paikkaansa, toki me toivomme kaikkien ihmisten pääsevän Taivaaseen. Ja jos se meidän päätösvallassamme olisi, sinne pääsisivät kaikki ihmiset. Ainakin minä päästäisin.

Ei se nyt pidä paikkaansa ettemme pitäisi Lestadiuksen postillaa missään arvossa. Sitä paitsi esim Lestadiuksen saarnoja on julkaistu säännöllisesti Päivämiehessä, jota lukee suunnilleen jokainen lukutaitoinen vl.



Me ajattelemme että meille on annettu Pyhä Henki neuvojaksi ja opettajaksi, eikä ole oikein takertua yhteen ihmiseen. Lestadiuksen oppi oli varmastikin puhdas, samoin kuin vaikka Lutherin (hänkin on meidän oppi-isämme) ja on hyvä ja oikein tuntea ja tietää miten ennen uskottiin ja opetettiin. Mutta Pyhä Henki on se, mikä neuvoo,ja Raamatusta löytyy se alkuperäisin oppi. Siksi meillä luetaan ja selitetään seuroissa Raamattua lestadiuksen saarnojen sijaan. Ajattelemme että Lestadius oli yksi aikaisemmin vaikuttanut uskovainen saarnaaja, jonka kautta Jumala teki työtään ja herätti ihmisiä uskomaan.

Varmaankin se meni niin, että lestadiolaisten keskuudessa syntyi erimielisyyksiä tietyistä opillisista asioista, jotka johtivat siihen että hajaannuimme kahtia. Molempien mielestä se toinen porukka oli mennyt harhaan ja eronnut omasta, oikeasta uskovaisten joukosta. Tiedän, että myös esikoiset ovat ainakin alunperin ja aiemmin pitäneet omaa joukkoaan sinä yhtenä ainoana oikeana.



En muista kunnolla mitä nämä opilliset erimielisyydet olivat, mutta muistaakseni yksi asia liittyi syntien anteeksiantamiseen, esikoiset eivät olleet joissain tapauksissa valmiita saarnaamaan syntejä anteeksi vaan vaativat jotain syvempää katumusta tms. Tätä vanhoilliset eivät hyväksyneet. Toinen juttu on se Lapin seurakunta, jossa el:ien mielestä pysyy ja säilyy se puhdas oppi, ja sieltä Lapsita kysytään neuvoa kaikenlaisiin juttuihin. Vl:ien mielestä tämäkään ei ole Raamatun mukaista.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että ei meidän tarvitse vaivata päätämme sillä, kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei. Jumala näkee sydämiimme ja Hän on varmasti oikeudenmukainen tuomari. Olipa kiva lukea tekstisi! Siitä kuvastui rakkaus - ei tuomitsemisenhaluisuus.



Lestadiuksesta. Meillä muuten ei pelkästään lueta seuroissa Lestadiusta, vaan sen lisäksi selitetään Raamattua. Mä henk.koht. en olisi tullut toimeen ilman lestadiuksen saarnoja, ne ovat mielestäni mahtavia!! Tuntuu, että niistä löytää lohtua ja neuvoja jokaiseen elämän tilanteeseen ja niissä tuodaan perinpohjin ilmoille oikea ja puhdas oppi.



Joo, mäkin olen saanut sen käsityksen että el:tkin alunperin ajattelivat olevansa se ainoa oikea seurakunta. Nyt vain on ajatukset vähän muuttuneet, ehkä elämä on kasvattanut :) Meidänkin seurakunanssamme aika yleisesti vallitsee tuo ajatus, että jos joku toinen tulee autuaaksi jossain muualla, tulkoon. Olemme vain iloisia jos uskovia on enemmänkin kuin meidän piskuinen laumamme :)

Koska nykyisin ainakin seurakunnassamme korostetaan sitä, ettei katumuksella voi ansaita armoa. Ja niinhän Lestadius ja Lutherkin ovat opettaneet.

Myös esikoislestadiolaisten seuroissa luetaan Raamattua, ja selitetään sitä. Jokaisissa seuroissa siis luetaan yksi Lestadiuksen saarna, joskus harvoinen tilalla on ollut Lutterin saarna. Sen jälkeen on saarnaajan pitämä ' puhe' johon teksti otetaan Raamatusta. Eli meillä selitetään Raamattua, ei Lestadiuksen saarnoja. Raamattu on uskon pohja, mutta Lutter ja Lestadius ovat saarnanneet tuota samaa Raamatun oppia, eikä niitä vanhoja kannata hylätä vaan niistä voi nykyisinkin oppia.



Lestadiolaisuus hajosi alunperin kolmeen osaan, joista uudestiheränneet vaativat kovempaa parannusta ja käsitykseni mukaan vanhoilliset menivät enemmän synnin vapauden puolelle. Eli tekipä mitä vain syntiä, niin kunhan uskoo kaikki on hvyin. Katuvalle kuuluu aina armo, mutta Raamatun mukaan kristityn mieli muuttuu uskon saamisen jälkeen niin, että ei halua TEHDÄ syntiä. Siis siihen tyylin et teenpä tän ja kadun sitten kun olen tehnyt. Kristittykin joutuu heikkoudessaan syntiin joka päivä, mutta tahto on se ettei tekisi syntiä.



Olen myös kuullut että vanhoillisuus kääntyi sitten enemmän myös vaatimaan katumusta, julkisia ' käskyjä' että jos et tätä ja tätä kadu niin et saa uskoa. Ja uudestiheränneet menivät taas sitten sinnepäin, missä vanhoilliset alunperin olivat.



Se että seurakunnalla on hengellinen hallitus siellä, missä se kullakin etsikkoajalla on syntynyt eläväksi seurakunnalliseen muotoon, on kyllä perusta Raamatussa. Ja se on ollut lestadiolaisen herätysliikkeen käytäntö alusta asti, käytäntö josta ainoastaan esikoislestadiolaiset ovat pitäneet kiinni.



Seurakunta opista meidän seurakunnassamma opetetaan niin, että tässä seurakunnassa on puhdas oppi, joka pelastukseen tarvitaan. Raamattu opettaa ainoastaan yhdestä seurakunnasta, ja yhdestä opista, jonka siis uskomme olevan meidän seurakunnassamme. JOS joku jossain muualla tulee autuaaksi, niin se sopii meille, mutta itse ainakaan en uskaltaisi luottaa mihinkään muuhun oppiin ja seurakuntaan. Juuri Raamatun opetuksen perusteella uskomme näin.



Yksittäisillä seurakuntalaisilla voi olla tästäkin asiasta eri käsityksiä, mutta näin meidän seuroissamme opetetaan ja se on seurakuntamme oppi tässä asiassa.

että kysyin kerran tällä samaisella palstalla, onko teillä vl:llä mitään kesinäisiä erimielisyyksi lähinnä näistä käytännön asioista. Mulle vastattiin, että niitä kyllä jonkin verran löytyy. Esimerkiksi mainittiin ehkäisy terveydellisistä syistä.



Sen takia tuli mieleen, kun tässä ketjussa ja muissakin on kovasti korostettu sitä, että vl:t ovat kaikessa hyvin yksimielisiä. Herättääkö tämä kessään mitään ajatuksia?

Tämä aihe on mietityttänyt minuakin ja kiva että siitä on aloitettu keskustelu näin asiallisessa hengessä. Minulla on ollut elämäni aikana monia vl tuttuja, mutta en ole kovin montaa kertaa päässyt keskustelemaan hengellisistä asioista. Kiinnostaisi juuri se, että mikä on se oikea oppi, joka erottaa muista. Minun käsittääkseni Raamatusta nouseva oppi on juuri se, että Jumala vanhurskauttaa syntisen. Tämä -mina-n ottama kohta; ¿Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme -- vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli -- hän olkoon kirottu.¿ (Gal. 1:8)." , puhuu juuri tästä evankeliumista, eli ilosanomasta, joka Raamatun mukaan tarkoittaa, että meidät on lunastettu Kristuksen kalliilla verellä (1 Piet.1:18,19-25). Mikä Rauhanyhdistyksellä on lisänä tähän, mitä muilla ei ole, se kiinnostaisi tietää.



Olen iloinnut siitä, että meillä on niin iso ja kasvava herätysliike joukossamme. Ja uskon, että siinä on hyvääkin, että uskotaan, että on ainoa seurakunta. Se on ollut vanhoillislestadiolaisen säilymisen ja kasvamisen salaisuus uskoisin, että porukka kannattaa vaan yhtä seurakuntaa. Mutta sitä en sano, että se on synnitön ja virheetön porukka. Sitä ei ole kukaan eikä mikään seurakunta maan päällä. Jos niin olisi, emme tarvitsisi Kristusta.



Eri seurakunnat poimivat Raamatusta eri kohtia selittäen ne joskus omaksi parhaakseen. Olen lukemassa kirjaa Israelin salaisuus, jossa selitetään Sakarjan kirjaa. En malta olla ottamatta tätä tässä esille, kun luin sen juuri edellisenä iltana, ennekuin tämä keskustelu ilmaantui tänne. Sieltä 6 luvun jaetta 8. " Sitten hän huusi minut ja sanoi minulle näin: " Katso, ne, jotka lähtivät pohjoiseen maahan, saattavat minun Henkeni lepäämään pohjoisessa maassa" . Olen kuullut tämän selitettävän tarkoittavaksi vl:iä. Muutkin kristityt ovat ajatelleet täällä Suomessa sen koskevan meitä. Ja niin olen joskus itsekin ajatellut, että sehän voi tarkoittaa meitä uskovia täällä Pohjolassa.



http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Sak.6.html



Kuitenkin Kähkönen opettaa kirjassa, että hebrean sana ruuach (henki, tuuli ym) merkitsee vt:n muissa vastaavissa lauserakenteissa Jumalan vihaa. Ja alkukielessä tämän lauseen merkitys on kielteinen, tarkoittaen, että he saavat Jumalan vihan lakkaamaan siellä. Luvun alussa puhutaan vaunujen vetämistä hevosista, joita Jumala lähettää eri ilmansuuntiin. Kahdet lähtevät pohjoiseen, yhdet etelään. Miksei kaikkiin ilmansuuntiin? Kähkönen selittää, että lännessä on Välimeri, siksi ei sinne. Idässä on Arabian aavikkoa, siksi sinne ei myöskään lähetetty. Pohjoisessa on Babylonia, joka on aivan äskettäin kohdellut Israelia julmemmin, kuin olisi ollut tarpeenkaan (Sak. 1:15). Babyloniaa on rangaistava, minkä Persia tekeekin Kyyroksen johdolla 539 eKr. Persiaan on jäänyt runsaasti juutalaisia, jotka olisi saatava sieltä pois (2:10-11). Aleksanteri Suuri valloittaa Persian parisataa vuotta myöhemmin. Tämän vuoksi oli tärkeää lähettää kahdet Jumalan tahdon taisteluyksiköt pohjoiseen. Yhdet vaunut lähti etelään, jossa oli Egypti, jolla taas on ollut suuri merkitys vt:ssä juutalaisille. Eli ennustus koskee Israelin lähiympäristöä ja sitä itseään, koska yhdet vaunut jäivät sinne. Tämän selityksen luettuani en enää ole ollenkaan varma että se koskisi Pohjoismaita.



Mutta näin me ihmiset tulkitsemme vajaasti Raamattua ja sen vuoksi olemme riippuvaisia rististä. Ei ainoastaan uskoontullessa, vaan joka päivä ja joka hetki. Jos olisimme täydellisiä kaikessa tiedossa, olisimme jo taivaassa.

että mikä on se oppi, joka erottaa vl:t muista kristityistä. Olisi todella mielenkiintoista kuulla kommentteja!

Uskomme perusta on evankeljumi, joka julistaa synnit anteeksi annetuiksi Jeesuksen nimessä ja veressä.



Synnit saa uskoa armosta anteeksi, eikä siihen vaadita mitään hyviä tekoja. Jos uskovan omatunto on epäpuhdas ja sielua ahdistaa niin tulee halu pyytää syntejään anteeksi. Sen jälkeen niitä ei enään muistella.



Jossain kirjotuksessa luki että vl:n on helppo tehdä syntiä ja uskoa huomenna ne anteeksi. Onko tämä hyvän omantunnon ja uskossa kilvoittelevan ihmisen tapa? Lähtö voi tulla milloin tahansa, seuraavana yönä tai vaikka seuraavalla tunnilla.Jeesus opetti valvomaan, siksi yritetään taistella syntiä vastaan ettei se tarttuisi ja tekisi matkaa vaikeaksi.Kun on synnit anteeksi ja rauha tunnolla, on helppo vaeltaa elämän polkuja eikä tarvitse pelätä.

ja paljon on ketjuja ja keskustelua ,en aina kirjoittele,kunha luen..mut nyt ku kirjoitatte ..postillasta,huivista ym..nii mitä ne" rukoilevaiset " sit ovat??tunnen suvussani heitä,huivi on pakko olla ja ymmärtääkseni he ovat eronneet kans VL:stä,tunteeko tääl joku tai on rukoilevaisten liikkeessä..tuol lähell Porii ja siel seudull heitä kait vain on..

minulle on kyl selostettu tosta huivista nii,,ku paljo oon kyselly kans,kun tiedän ett se raamatus lukee,:ett se on VERTAUSKuvaannolista..mut en nyt muista mistä.ettei mein uskossa sitä tarvi teoilla mitää näyttää.



Ihanasti Ksii täällä kirjoittelee ja juurihan Rakkaudesta ne uskovaiset tunnistetaanki mutta raamatussa lukee että on vain YKSI USKO,YKSI TIE,yksi TOTUUS ..joteski nuin ja kans ,että sielunvihollinen se tekee PORTIN AIVAN oikee portin viereenki.

että jokasella on kyl juuri omalla kohdallaan tarpeeks katsomoista..ja rukoilemistya ett säilyy tai sais löytää siihe oikeese joukkoon.

minun käsitykseni mukaan on VL:stä eronnu monta eriseuralaiskuntaa,mutta muuten minunki mielestä ja mielenkiintosta lukee kuinka ihanan tuntusia EL:Ä tääl keskustelee ja ROCK ateistiko olit,,monasti nii hyvin ystävällisesti ja niinki puolustavasti kirjoittelet myös VL:stä. ajattelet paljon..

En minäkää halu kettää mennä tuomitsee..Taivaan Isällä ne valtuudet on ,mutta heikkona Taivaan Isän lapsena voi sanoa ja kertoa miten raamatussa lukee ja miten uskoo..kaiken perusta on kuiteski ARMO ja Rakkaus.mutta vain armossa roikkua ku rakkaudessaki nii epäonnistuu.

Outoa oli mielestäni se, että jopa kaksi kirjoittajaa mainitsee esikoisten huivin käytön merkkinä ulkokultaisuudesta.



Asioissa on aina kaksi puolta.



Parhaimmillaan oman seurakunnan ainoana oikeana pitäminen voi luoda yhteenkuuluvuutta ja lujittaa yhteisöä (en kuitenkaan viitsi mainita taivaspaikkaa ynnä muita ¿etuja¿, kun sattuvat olemaan sellaisia ei-niin-kovin-objektiivisesti mitattavissa olevia asioita).



Sitten on se toinen puoli: omassa seurakunnassa ei suostutakaan ehkä tunnustamaan omia huonoja puolia. No tämä on ehkä aika itsestään selvä asia. Mutta lisäksi haluaisin kiinnittää huomiota yhteen asiaan: voikin käydä niin, että aletaan etsiä toisista seurakunnista virheitä siellä missä niitä ei ehkä olekaan.



Kuten nyt tämä huivijuttu. Minusta on käsittämätöntä, että jos toisessa seurakunnassa on säilynyt Raamatussa mainittu tapa, niin se on heti ulkokultaisuutta. Helpompi minun olisi ymmärtää usein kuultua argumenttia, että se huivin käyttö nyt oli vain Paavalin ohje ¿ olisikin mielenkiintoista tietää, sortuisiko joku vl tähän vain saadakseen tuomita tämän tavan el:illä¿ (Ajatusleikkinä voisimmekin muuten miettiä, ovatko ne esikoislestadiolaiset naiset, jotka eivät käytä huivia vähemmän ulkokultaisia kuin huivia käyttävät. Niitäkin on.)



Olisiko joidenkin vl:ien sitten niin vaikea myöntää itselleen, että esikoisilla nyt on säilynyt tällainen ihan oikeasti Raamatussa mainittu asia? Vai söisikö se omaa uskottavuutta?



Sitä paitsi tällainen ulkokultaisuudesta syyttely kääntyisi helposti vanhoillisia itseään vastaan: voisihan sitä heittää kysymyksen, miksi vl:illä on permanentti sallittu, mutta ei meikkaaminen,

ja eikö tässä nyt ole vähän syntilistan makua¿ Esimerkiksi. Mutta ei nyt siis tarvitse alkaa vastata tuohon kysymykseen, kunhan vaan esimerkkinä toin esiin, että kyllä niitä syytöksiä voisi esittää puoliin ja toisin.



Sitten hajaannuksista. Sallittakoon vanhoillisille ajatus, että esikoiset erosivat heistä, ja esikoisille, että vanhoilliset erosivat heistä. Muuten kyllä kehottaisin olemaan varovainen siinä mitä sanoo, ettei vain tulisi annettua väärää todistusta lähimmäisestä. Itse en tiedä hajaannuksista paljoakaan, ja sen takia en rupea tässä niistä sen kummemmin kirjoittamaan. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että eri lestadiolaissuuntauksia on yhteensä 17. Siis seit-se-män-tois-ta. Joten aina kun on puhutaan hajaannuksista, ei ole kyse vain vanhoillisten ja esikoisten hajaantumisesta. Esikoislestadiolaisuuden parissa EI ole vaadittu aina vain enemmän ja enemmän katumusta (mikä ajatus täällä mainittiin). Olen puhunut erään uusheränneestä kodista kotoisin olevan miehen kanssa, joka sanoi että juuri sille suuntaukselle on ollut ominaista se, ettei katumusta aina pidetty riittävänä. Muualtakin olen tästä kuullut ¿ mutta kuten sanottua, kaikkiin tietoihin ei voi aina luottaa: hajaannukset ovat olleet traumaattisia, eikä objektiivista tietoa ole helppo löytää.



Esikoislestadiolaisten seuroissa luetaan alkuun useimmiten Laestadiuksen saarna, joskus myös Lutherin, mutta ne tuppaavat olemaan sen verran pitkiä, ettei niitä sen takia voi lukea niin usein. Sen jälkeen tulee varsinainen live-osuus, luetaan Raamattua ja puhutaan sen pohjalta. Siis saarna. Eli se siitä ajatuksesta, ettäkö meillä saarnattaisiin Laestadiuksen saarnojen pohjalta ja etteikö Raamattua luettaisi. Raamattua luetaan kaikissa seuroissa, lisäksi on raamattuiltoja.



Toistan vielä aikaisemmin kirjoittamani ajatuksen, ettei minua sinänsä haittaa, jos joku ajattelee minun olevan väärällä tiellä. Mutta se haittaa, jos oman uskon ainoana oikeana pitäminen vaikuttaa ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Jos vl ajattelee ei-vanhoillisista kuten ksii viestissään kirjoitti, niin ei varmasti ole mitään ongelmia tulla toimeen toisten ihmisten kanssa!