Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kasvattakaa ne lapset
23.05.2021 |
Jessus sentään mitä myötähäpeää puolet keskusteluista täällä aiheuttaa. Lapsia ei saada syömään nätisti hotelliaamiaisella ja matkustelu on silkkaa bamssekerhoa. Ei ihme, ettei lapsia hankita, kun kasvatus saadaan kuulostamaan kokeelliselta kemialta, jonka lopputulos on todennäköisesti täysi pommi.
Vaatikaa jälkikasvulta sivistynyttä käytöstä, niin pääsette loppupeleissä helpommalla. Onnistuu ihan sillä, että jämäkästi ja johdonmukaisesti keskitytään vauvasta asti siihen, että lapsi käyttäytyy toivotulla tavalla. Ei esim ryömi pöydän alla tai kiukuttele museossa.
Mahdotonta tai vaikeaa kasvatus ei ole ja monet ovatkin onnistuneet kasvattamaan lapsista ihan sivistyneitä ennen kouluikää, pystyvät matkustamaan ja käymään julkisissa paikoissa aiheuttamatta ympäristössä pahennusta.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ennen ihmettelin mikä siinä käytöstapojen kasvattamisessa on vaikeaa. Lapseni osannut aina käyttäytyä ravintolassa ja julkisissa tiloissa. Hän ei ikinä kadonnut edes kauppareissulla kun kiltisti kulki perässä ja jos halusi jotain katsoa tarkemmin tai tutkia pyysi luvan. Järkyttävä myötähäpeä kun näin jonkun muun kakaran kiljumassa kaupassa. Miksi se ei vain kasvata sitä käyttäytymään?
Nyt teini-iän kolkutellessa siivoaa ja laittaa välipalan pikkuveljelleen. Aina kohtelias eikä koskaan edes vihaisena minulle huutanut.
Ei ole ollut vaikeaa kasvattaa käytöstapoja, ne tulee melkein itsestään.Tai niin luulin. Ei s**tana kun tuolla tokalla lapsella onkin pikkasen eri temperamentti. Mikään ei mene sen puupäähän sanoin sitten nätistä tai huutaen. Nytkin se hyppii tuossa sohvalla ja huutaa jotain hiton älämölöä.
Esikoisen kanssa käydään salaa ravintoloissa että saadaan syödä rauhassa, tuo toinen kun pitää jatkuvaa meteliä ja ryömii naapuri pöydänkin alla.En tiedä mikä tokassa erässä meni vikaan. Ehkä minä vain en osaa.
Tehtiinkö se maanantaina? Outo juttu kyllä. Meillä kolme hyvin erilaisilla luonteilla ja kaikki ollaan saatu aisoihin, vaikka yksi on juurikin hirveän paksukalloinen. Ehkä sitten ei kaikista paksukalloisin. Mutta ap:n kanssa samaa mieltä: monet tekevät lasten kanssa asioista vaikeampaa kuin tarvitsee ihan siksi että elämästä lasten kanssa voi myös tehdä jumalattoman vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, omasta mielestäni lasten kasvatus on äärettömän vaikeaa. Ihminen ei ole robotti, ei lasta voi kasvattaa toimimaan 100% kuten vanhempi haluaa. Ellei sitten ehkä riittävällä uhkailulla ja pelottelulla? Pahasti pelkäävä lapsi voi toki käyttäytyä jokaikisessä tilanteessa kuten vanhempi odottaa.
Lapsen kuuluu uhmata, testata aikuista ja rikkoa rajoja. Lapsen kuuluu oppia ajattelemaan omilla sivuillaan ja ymmärtämään miten eri tilanteissa toimitaan. Kukaan ei ole seppä syntyessään eli tämä vaatii harjoittelua. Tähän vielä temperamenttierot jotta ei liian helpoksi kävisi.
T. kolmen hyväkäytöksisen teinin äiti jonka lapset ovat aikanaan herättäneet pahennusta muissa ihmisissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ennen ihmettelin mikä siinä käytöstapojen kasvattamisessa on vaikeaa. Lapseni osannut aina käyttäytyä ravintolassa ja julkisissa tiloissa. Hän ei ikinä kadonnut edes kauppareissulla kun kiltisti kulki perässä ja jos halusi jotain katsoa tarkemmin tai tutkia pyysi luvan. Järkyttävä myötähäpeä kun näin jonkun muun kakaran kiljumassa kaupassa. Miksi se ei vain kasvata sitä käyttäytymään?
Nyt teini-iän kolkutellessa siivoaa ja laittaa välipalan pikkuveljelleen. Aina kohtelias eikä koskaan edes vihaisena minulle huutanut.
Ei ole ollut vaikeaa kasvattaa käytöstapoja, ne tulee melkein itsestään.Tai niin luulin. Ei s**tana kun tuolla tokalla lapsella onkin pikkasen eri temperamentti. Mikään ei mene sen puupäähän sanoin sitten nätistä tai huutaen. Nytkin se hyppii tuossa sohvalla ja huutaa jotain hiton älämölöä.
Esikoisen kanssa käydään salaa ravintoloissa että saadaan syödä rauhassa, tuo toinen kun pitää jatkuvaa meteliä ja ryömii naapuri pöydänkin alla.En tiedä mikä tokassa erässä meni vikaan. Ehkä minä vain en osaa.
Tehtiinkö se maanantaina? Outo juttu kyllä. Meillä kolme hyvin erilaisilla luonteilla ja kaikki ollaan saatu aisoihin, vaikka yksi on juurikin hirveän paksukalloinen. Ehkä sitten ei kaikista paksukalloisin. Mutta ap:n kanssa samaa mieltä: monet tekevät lasten kanssa asioista vaikeampaa kuin tarvitsee ihan siksi että elämästä lasten kanssa voi myös tehdä jumalattoman vaikeaa.
Maanantaina toka syntyi. Luonne nyt ikävästi sattuu olemaan sellainen että tykkää pistää vastaan kaikessa. Eikä osaa sitten millään istua aloillaan, hän on vilkas ja hyvin utelias.
En vielä toivoa heitä hukkaan. Eihän tuo vielä ole kuin vasta viisi. En jaksa stressaantua kun kaikki ei mene putkeen vaikka siellä ravintolassa tai kun hävitän hänet kaupassa.
Mutta olen nykyään armollisempi muita kohtaan kun näen lapsen kiukuttelemassa tai syömässä ravintolan pöydän alla.
Ensimmäiseni antoi minulle liian ruusuisen kuvan lapsen kasvattamisesta olemalla niin ihanan helppo.
Ne käytöstavat opitaan ensin kotona ja sitten vasta nenään sinne risteilylle, uhmaikäinen ei ole mitään matkustus mukavuutta lisäävä tekijä. Ne ongelmat tulee siitä kun nykyään vanhemmille on mahdottomuus ymmärtää miten lapsi sitoo kotiin ja on pakko päästä sinne laivalle, lentokoneeseen ja hotelliin niinkuin lapsettomana sen kiukkuisen taaperon kanssa..
Alue: Aihe vapaa
Minäkin ennen ihmettelin mikä siinä käytöstapojen kasvattamisessa on vaikeaa. Lapseni osannut aina käyttäytyä ravintolassa ja julkisissa tiloissa. Hän ei ikinä kadonnut edes kauppareissulla kun kiltisti kulki perässä ja jos halusi jotain katsoa tarkemmin tai tutkia pyysi luvan. Järkyttävä myötähäpeä kun näin jonkun muun kakaran kiljumassa kaupassa. Miksi se ei vain kasvata sitä käyttäytymään?
Nyt teini-iän kolkutellessa siivoaa ja laittaa välipalan pikkuveljelleen. Aina kohtelias eikä koskaan edes vihaisena minulle huutanut.
Ei ole ollut vaikeaa kasvattaa käytöstapoja, ne tulee melkein itsestään.
Tai niin luulin. Ei s**tana kun tuolla tokalla lapsella onkin pikkasen eri temperamentti. Mikään ei mene sen puupäähän sanoin sitten nätistä tai huutaen. Nytkin se hyppii tuossa sohvalla ja huutaa jotain hiton älämölöä.
Esikoisen kanssa käydään salaa ravintoloissa että saadaan syödä rauhassa, tuo toinen kun pitää jatkuvaa meteliä ja ryömii naapuri pöydänkin alla.
En tiedä mikä tokassa erässä meni vikaan. Ehkä minä vain en osaa.