Lue keskustelun säännöt.
Sinä, jola olet päättänyt, ettet enää koskaan aio seurustella vakavasti, kerro syysi valintaan
23.05.2021 |
Ja oletko mies vai nainen.
Mitkä tapahtumat tai asiat ovat saaneet sinut päätymään siihen, että uskot yksin olevan paremmin?
Kommentit (119)
En vaan enää halua kuunnella draamaa ja olla se paskasanko joka saa silmilleen jos vaikka kaupankassa/joku muu on tehnyt jonkin virheen,mieluummin olen yksin. M54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen. Päädyin vuosia sitten pettämään ja pitkä suhde meni siinä. Olihan niitä ihastuksia suhteen aikana paljonkin mutta sitten jossain vaiheessa kävi noin. Totesin sitten että en ehkä vaan ole sellaista parisuhdetyyppiä että kun tapaan jonkun ihan kivan niin pystyn sitoutumaan loppuiäksi niin ettei koskaan enää kukaan muu kiinnosta. Ei kaikki ole sellaisia, niin miksi edes yrittäisi hampaat irvessä mahtua muottiin mihin ei mahdu. Tajusin että ei kannata, parempi itselleni ja muille.
Kun vihdoin vähän pääsin yli erosta niin tutustuin yhteen mieheen jonka kanssa on nyt sellainen mukava korona-ajan kevytsuhde. Tiedetään molemmat että tämä tuskin on mitään vakavaa eikä suunnitella yhteistä tulevaisuutta tms, kunhan vietetään aikaa yhdessä. Tiedän että jossain kohtaa todennäköisesti haluan mennä eteenpäin ja silloin on parempi ettei ole sitoumuksia tai lupauksia. Olen päätellyt että mies on samoilla linjoilla, hänellä kuitenkin lapset jo tehty niin ei tunnu olevan sellaista ihme hätää löytää joku kenet sitouttaa.
Nokun ei niistä kuitenkaan tule mitään, turha taas masentua kun haaveili jostain loppuelämän ihanasta yhteiselosta.
20 vuotta yhdessä narsistin kanssa, nyt melkein kuusi vuotta yksin.
Ihana, kun ei tarvi olla koko ajan varpaillaan Kotona. Ei tarvi pitää kulisseja, olla jonkun mieliksi jotain muuta mitä on. Voi nukkua päikkärit. Voi nukahtaa iltaisin silloin, kun väsyttää, joskus vaikka ihan sohvalle.
Kukaan ei vaadi seksiä, kukaan ei syyllistä siitä, että seksi ei huvita. Voi pukeutua niinkuin itte haluaa. Voi harrastaa asioita, joista itse tykkää. Kukaan ei huuda, jos on välillä vähän sotkuista. Kukaan ei myöskään turhaan huuda teineilleni, ja kaikilla saa olla omat mielipiteet.
Ja tiedän, ei kaikkien kanssa olisi samanlaista. Mutta miksi ottaa riski?
Tapaan päivittäin miehiä töissä ja vapaa-aikana. Mutta kukaan ei tunnu siltä, että edes kiinnostaisi enempää tutustua.
Nainen, 42 vuotta.
Shampion kirjoitti:
Olen 33v nainen enkä kaipaa lapsiperhe-elämää mutta haluaisin kyllä sitoutua.
Havaintojeni mukaan ne harvat, abaut samanikäiset lapsettomat velamiehet joita on olemassa eivät ole kovin hanakoita sitoutumaan esim. avioliiton tai yhdessä asumisen merkeissä (jompikumpi sopisi minulle, en tarvitse molempia).
Tarjontaa on siis hyvin vähän ja on energian hukkaa maanitella vannoutunutta poikamiestä suhteeseen.
Olen suosiolla ilman enkä keskity siihen mitä ei ole vaan nautin siitä hyvästä, mitä elämässäni on.
Kuulostaa erikoiselta.
Lapsettomia velamiehiä on kuitenkin paljon enemmän kuin lapsettomia velanaisia.
Ettei kuitenkin johtuisi siitä että sinua kiinnostaa lähinnä ne Tinderin komeat velamiehet, jotka eivät halua sitoutua sinun kanssasi?
Loput velamiehet onkin swaipattu vasemmalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen mies ja aikomuksenani ei ole enää seurustella vakavasti. En vain tule toimeen naisten kanssa. Jos minulla on töistä vaikkapa vapaapäivä, niin haluan tehdä mitä huvittaa. Avata oluen ja nauttia olostani, tai sitten vaikkapa ottaa virveli käteen ja suunnata kalalle. Naisväellä kun taas aina on omat suunnitelmansa. Joutuisin koko ajan tekemään kompromisseja ja lähes aina omaksi tappiokseni. En koe, että se on sitä elämää, jota varten täällä haluan elää.
Toinen on se, että en esim halua toisen päättävän asuntoni sisustusta tms. Jos minulle kelpaa vanha sisustus ja olemassa oleva sohva, niin en todellakaan halua laittaa uusiin rahaa, koska koen sen turhana rahareikänä, enkä itse saa siitä mitään tyydytystä. Yleensä koen, että jos ihminen tekee merkittäviä hankintoja elämässään, niin niistä pitää vastineeksi kokea myös tyydytystä.
Siinä nyt jokunen syy ensialkuun.
Mitä jos se nainen odottaa sitä vapaapäivää kanssasi innoissaan siitä että pääsee kalaan ja kaljalle kanssasi? On vääriä ja sopivia kumppanieta.
Todella harvaa naista ja todella montaa miestä kiinnostaa tuo.
Tuossa haetaan sitä neulaa heinäsuovasta.
Tyypillisiä naisjuttuja on se kotipesään panostaminen ja jonkinlainen mukavuus/hemmottelu-kuvio linjalla hotelli, ravintola, kylpylä.
Jos ei tuo, niin sitten luksus ja ulkomaat, tai kulttuuri ja kaupungin kahvilat.
Nainen joka haluaa istua kaljan kanssa kalastamassa, tai mitään sinne päinkään, on harvinaisuus. Itselleni kävisi sekin jos mentäisin kansallispuistoon retkeilemään, vaikka sitten viinin ja vähän paremman retkiruuan kera, kunhan ne eivät ole se ykkösjuttu. Ei sellaistakaan naista löydy.
En aio enää. Epävakaat piirteeni triggeröityvät suhteessa ja unohdan itseni. Yksin parempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän ap tarkoittaa "vakavalla seurustelulla"? Jos se tarkoittaa sellaista parisuhdetta, jossa on tarkoitus tutustua toiseen "vakavasti" eli tähdäten avio- tai avoliittoon, niin eiköhän sellaisia löydy meissä vanhemmissa aika paljon.
Itse ole 48-vuotias mies, lapset aikuisiän kynnyksellä ja ihan mukava avioliitto sielunkumppanin kanssa. Kaikenlaista on elämään kuitenkin mahtunut, joten pitkälle siitä syystä en näe itseäni aloittamassa tätä kaikkea alusta jonkun toisen kanssa.
Muitakin syitä on, mutta pää ei enää kestä iskuja. Viimeisestä iskusta on ollut kauaskantoiset seuraukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin kuusi vuotta ja koin, ettei henkinen kuntoni riitä parisuhteeseen. Olen ollut nyt seitsemän vuotta sinkkuna, enkä usko, että seurustelen enää koskaan. Ihmissuhteeni ovat sellaista draamaa, ettei niistä vaan tule mitään. M36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian suuri riski joutua väkivallan uhriksi. Olen nainen.
En halua ketään kattoni alle, en halua sopia mistään mitä syödään, kuka käy kaupassa, kuka maksaa mitäkin, kenen sukulaisten luona pitää vierailla. En haiua ketään sotkemaan elämääni tai arkeani. Haluan harrastaa ja matkustaa silloin kun se minulle sopii. Seksiin käytän varattuja, panevat ja lähtevät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen.
Parisuhteita takana useampi, lyhyimmillään alle vuoden, pisimmillään yli 10 vuotta.
En ole kokenut olleeni kovinkaan arvostettu yhdessäkään suhteessa, tai että toista olisi kiinnostanut suhteeseen panostaa. On ollut paljon perässä vetämistä.
Nyt on vaan tunne, että ahdistaa edes ajatus parisuhteesta. Viihdyn itsekseni, lapsiaikana viihdyn lapseni kanssa. On muutamia läheisiä, joiden kanssa viettää aikaa.
En koe, että parisuhde parantaisi elämänlaatuani mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen mies ja aikomuksenani ei ole enää seurustella vakavasti. En vain tule toimeen naisten kanssa. Jos minulla on töistä vaikkapa vapaapäivä, niin haluan tehdä mitä huvittaa. Avata oluen ja nauttia olostani, tai sitten vaikkapa ottaa virveli käteen ja suunnata kalalle. Naisväellä kun taas aina on omat suunnitelmansa. Joutuisin koko ajan tekemään kompromisseja ja lähes aina omaksi tappiokseni. En koe, että se on sitä elämää, jota varten täällä haluan elää.
Toinen on se, että en esim halua toisen päättävän asuntoni sisustusta tms. Jos minulle kelpaa vanha sisustus ja olemassa oleva sohva, niin en todellakaan halua laittaa uusiin rahaa, koska koen sen turhana rahareikänä, enkä itse saa siitä mitään tyydytystä. Yleensä koen, että jos ihminen tekee merkittäviä hankintoja elämässään, niin niistä pitää vastineeksi kokea myös tyydytystä.
Siinä nyt jokunen syy ensialkuun.
Mitä jos se nainen odottaa sitä vapaapäivää kanssasi innoissaan siitä että pääsee kalaan ja kaljalle kanssasi? On vääriä ja sopivia kumppanieta.
Todella harvaa naista ja todella montaa miestä kiinnostaa tuo.
Tuossa haetaan sitä neulaa heinäsuovasta.
Tyypillisiä naisjuttuja on se kotipesään panostaminen ja jonkinlainen mukavuus/hemmottelu-kuvio linjalla hotelli, ravintola, kylpylä.
Jos ei tuo, niin sitten luksus ja ulkomaat, tai kulttuuri ja kaupungin kahvilat.
Nainen joka haluaa istua kaljan kanssa kalastamassa, tai mitään sinne päinkään, on harvinaisuus. Itselleni kävisi sekin jos mentäisin kansallispuistoon retkeilemään, vaikka sitten viinin ja vähän paremman retkiruuan kera, kunhan ne eivät ole se ykkösjuttu. Ei sellaistakaan naista löydy.
Siskoni on tuollainen, tykkää patikoida ja kalastaa, mutta hän seurustelee miehen kanssa joka ei tykkää noista asioista :D itse taas olenkin tuollainen kuvailemasi perusnainen :DD
Miehet on niin tylsiä ja huonoja sängyssä. En jaksa opettaa enää ketään. Naisista en ole kiinnostunut.
Ihana oma rauha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen mies ja aikomuksenani ei ole enää seurustella vakavasti. En vain tule toimeen naisten kanssa. Jos minulla on töistä vaikkapa vapaapäivä, niin haluan tehdä mitä huvittaa. Avata oluen ja nauttia olostani, tai sitten vaikkapa ottaa virveli käteen ja suunnata kalalle. Naisväellä kun taas aina on omat suunnitelmansa. Joutuisin koko ajan tekemään kompromisseja ja lähes aina omaksi tappiokseni. En koe, että se on sitä elämää, jota varten täällä haluan elää.
Toinen on se, että en esim halua toisen päättävän asuntoni sisustusta tms. Jos minulle kelpaa vanha sisustus ja olemassa oleva sohva, niin en todellakaan halua laittaa uusiin rahaa, koska koen sen turhana rahareikänä, enkä itse saa siitä mitään tyydytystä. Yleensä koen, että jos ihminen tekee merkittäviä hankintoja elämässään, niin niistä pitää vastineeksi kokea myös tyydytystä.
Siinä nyt jokunen syy ensialkuun.
Mitä jos se nainen odottaa sitä vapaapäivää kanssasi innoissaan siitä että pääsee kalaan ja kaljalle kanssasi? On vääriä ja sopivia kumppanieta.
Todella harvaa naista ja todella montaa miestä kiinnostaa tuo.
Tuossa haetaan sitä neulaa heinäsuovasta.
Tyypillisiä naisjuttuja on se kotipesään panostaminen ja jonkinlainen mukavuus/hemmottelu-kuvio linjalla hotelli, ravintola, kylpylä.
Jos ei tuo, niin sitten luksus ja ulkomaat, tai kulttuuri ja kaupungin kahvilat.
Nainen joka haluaa istua kaljan kanssa kalastamassa, tai mitään sinne päinkään, on harvinaisuus. Itselleni kävisi sekin jos mentäisin kansallispuistoon retkeilemään, vaikka sitten viinin ja vähän paremman retkiruuan kera, kunhan ne eivät ole se ykkösjuttu. Ei sellaistakaan naista löydy.
Kyllä meitä naisia on, jotka mielellään lähtisivät kalaan ja patikoimaan. Tai vaikka metsäteille ajelemaan.
Olen menettänyt luottamukseni miehiin.