Muita, joilla ei ole yhtään ystävää/kaveria?
Mulla meni tänään ainoan ystäväni kanssa välit varmaan lopullisesti. Hänen kanssaan tapaamiset ovat vain sitä, että hän haluaa vetää mahdollisimman sekaisin pään ja päätyä jonkun puolitutun kämpille vetämään lisää päihteitä. Nyt kuvioissa on viinan ja pilven lisäksi kovemmat huumekokeilut.
Tänään taas sinisilmäisenä kuvittelin, josko tällä kertaa voitaisiin vain nauttia kivasta säästä, istuskella ja kävellä ulkona sekä jutella, mutta ei. Toinen on heti aivan humalassa, räpeltää kännykkää ja koittaa saada jotakuta joka voisi tarjota päihteitä.
Ei kauaa mennyt kun oltaisiinkin jo menty jonnekin hänen tutun luo, jolla on kuulemma pöytä täynnä erilaisia päihteitä. Kieltäydyin. Kaveri maaritteli ja aneli, että tulisin mukaan. Sanoin, ettei ole kivaa kun hän on aivan sekaisin ja ilta menee vain siihen, että joudun pitämään hänestä huolta.
Lähdin kotiin ja kotimatkalla oli jotenkin tosi yksinäinen olo. Ei sillä, viihdyn omassa seurassanikin, mutta joskus olisi kiva viettää aikaa ystävän tai seurustelukumppanin kanssa.
N27
Kommentit (21)
Välillä mietin onko minussa jotakin vikaa, kun vähäisetkin kaikki kaverit kaikkoaa. Työkaverin mukaan olen liian kiltti ja helposti hyväksikäytettävissä. Haluan uskoa toisista hyvää ja usein kaikki ystävyyssuhteet ovatki paljastuneet jollain tapaa myrkyllisiksi, eli joko minusta koitetaan hyötyä jollain tapaan tai sitten toinen vain haluaa päihtymisseuraa.
Minulla oli vähän vastaava tilanne, kun ajan viettäminen lapsuudenystävän kanssa alkoi ajautua aina siihen, että hän oli kovassa humalassa ja sekoili. Ihan mitä tahansa oli sovittu, oli se sitten keilaamista tai kävelyä ulkona, hän johdatteli tilanteen aina baariin tai jonkun tutun luokse, jossa oli tiedossa alkoholia.
Työtoveri sanoi, että kaikkien ystävyyksien ei ole tarkoitus kestää loppuelämää, mistä otin sitten opiksi. Oman mielenterveyteni vuoksi minun täytyi lopettaa tämän lapsuudenystävän tapaaminen ja lopulta yhteydenpitokin, kun kuulumisten kysymisestä aihe siirtyi heti hänen humalaisiin sekoiluihinsa ja miesjuttuihinsa. Elimme niin eri maailmoissa, ettei ystävyys tarjonnut minulle enää mitään.
Mutta mistä uusia ystäviä tilalle, siinä se.
Vierailija kirjoitti:
Välillä mietin onko minussa jotakin vikaa, kun vähäisetkin kaikki kaverit kaikkoaa. Työkaverin mukaan olen liian kiltti ja helposti hyväksikäytettävissä. Haluan uskoa toisista hyvää ja usein kaikki ystävyyssuhteet ovatki paljastuneet jollain tapaa myrkyllisiksi, eli joko minusta koitetaan hyötyä jollain tapaan tai sitten toinen vain haluaa päihtymisseuraa.
Ollaanks kavereit?
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap itsekin j ännätyttö?
Mikä se on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap itsekin j ännätyttö?
Mikä se on?
Ihminen joka vieroksuu tai halveksii 'tavallista' elämäntyyliä ja hakee elämään sisältöä 'jännistä' asioista kuten päihteistä.
"Be a loner. That gives you time to wonder, to search for the truth. Have holy curiosity. Make your life worth living."
- Albert Einstein
“Solitude is painful when one is young, but delightful when one is more mature.”
- Albert Einstein
"If you cannot live alone, you were born a slave."
- Fernando Pessoa
"I never found a companion that was so companionable as solitude."
- H.D. Thoreau
"If you are lonely when you are alone, you are in bad company."
- Jean Paul Sartre
"Helvetti on toiset ihmiset."
- Jean Paul Sartre
Vierailija kirjoitti:
Välillä mietin onko minussa jotakin vikaa, kun vähäisetkin kaikki kaverit kaikkoaa. Työkaverin mukaan olen liian kiltti ja helposti hyväksikäytettävissä. Haluan uskoa toisista hyvää ja usein kaikki ystävyyssuhteet ovatki paljastuneet jollain tapaa myrkyllisiksi, eli joko minusta koitetaan hyötyä jollain tapaan tai sitten toinen vain haluaa päihtymisseuraa.
Mulla on ollut samaa vikaa ja neuvoksi annan, että älä usko kaikista hyvää. On ihan oikeasti ihmisiä, jotka tarkoituksella etsii ihmisiä, joita on helppo huijata (olipa kyse sitten seksiä etsivästä miehestä tai rikollisista). Kaikki ihmiset EI halua toisille hyvää vaan pelkästään hyvää itselleen. Sitten on myös ihmisiä, jotka tiedostamattaan käyttää muita eriasteisesti hyväkseen eivätkä koe tekevänsä niin. Elikkä on hyvin tärkeää oppia tunnistamaan kuka on oikeasti suurimmaksi osaksi ns hyvä tyyppi ja kuka ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä mietin onko minussa jotakin vikaa, kun vähäisetkin kaikki kaverit kaikkoaa. Työkaverin mukaan olen liian kiltti ja helposti hyväksikäytettävissä. Haluan uskoa toisista hyvää ja usein kaikki ystävyyssuhteet ovatki paljastuneet jollain tapaa myrkyllisiksi, eli joko minusta koitetaan hyötyä jollain tapaan tai sitten toinen vain haluaa päihtymisseuraa.
Mulla on ollut samaa vikaa ja neuvoksi annan, että älä usko kaikista hyvää. On ihan oikeasti ihmisiä, jotka tarkoituksella etsii ihmisiä, joita on helppo huijata (olipa kyse sitten seksiä etsivästä miehestä tai rikollisista). Kaikki ihmiset EI halua toisille hyvää vaan pelkästään hyvää itselleen. Sitten on myös ihmisiä, jotka tiedostamattaan käyttää muita eriasteisesti hyväkseen eivätkä koe tekevänsä niin. Elikkä on hyvin tärkeää oppia tunnistamaan kuka on oikeasti suurimmaksi osaksi ns hyvä tyyppi ja kuka ei.
Ja tämä voi varmaan liittyä ystävättömyyteen jotenkin niin että joskus jos haluaa sokeasti pitää ihan kaikkia suuressa arvossa, voi se johtua siitä että itse ei pidä itseään paljon minään eli kaikki kelpaa eikä valikoi yhtään seuraansa. Ainakin omalla kohdalla olen analysoinut näin. Olen pyörinyt ties missä porukoissa tästä syystä ja käteen ei ole jäänyt yhtään kaveria..
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä.
Itselläni ei ole yhtään ystävää tai kaveria myöskään. Välit entisiin meni aika itsestään, kun päätin lopettaa kaikkien päihteiden käytön. Näin 31v on melko hankala löytää uusia ystäviä.
^tämän kirjoittaja vielä tässä,
Dokaamista en ole tosiaan osannut kaivata vaikka onhan se ollut surullista huomata että suuri osa 'kavereista' oli sellaisia joiden kanssa ei mitään muuta yhteistä ollutkaan kuin se brenkku ja sit muut oli sellaisia jotka oli ihan hyviä kavereita mutta yleensä ainakin kuitenkin vähän (ja yleensä enemmän) liittyi alkoholi sosiaaliseen kanssakäymiseen. Nyt kun olen tehnyt selväksi että en juo enkä myöskään tule selvinpäin katsomaan kun muut juo, niin eipä ole puhelin soinut.
Mutta tupakanpoltonkin kun olen lopettanut niin siitä yllätyin miten voimakas sosiaalinen aspekti siinä oli. Nyt on ihan ulkopuolinen olo töissä ja varsinkin uusien ihmisten kanssa kun muut lähtee röökille ja itse jään odottamaan.
Mä olen 40v ja mulla ei ole yhtään ystävää.
Onhan se ikävää istua päivästä toiseen kotona yksin tai lasten kanssa. Mies tekee pitkää päivää.
Olis edes se kumppani. Mulla kun ei ole ketään.
Mieluummin yksin kuin tuollaisissa porukoissa. Minulla on vain yksi kaveri ja hän on ainoa, joka on opiskeluajoilta jäljellä. Hän asuu 400 km päässä. Laitoin kaikki sosiaalisen median tilit kolme vuotta sitten eikä kukaan ole pitänyt enää yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä.
Itselläni ei ole yhtään ystävää tai kaveria myöskään. Välit entisiin meni aika itsestään, kun päätin lopettaa kaikkien päihteiden käytön. Näin 31v on melko hankala löytää uusia ystäviä.
^tämän kirjoittaja vielä tässä,
Dokaamista en ole tosiaan osannut kaivata vaikka onhan se ollut surullista huomata että suuri osa 'kavereista' oli sellaisia joiden kanssa ei mitään muuta yhteistä ollutkaan kuin se brenkku ja sit muut oli sellaisia jotka oli ihan hyviä kavereita mutta yleensä ainakin kuitenkin vähän (ja yleensä enemmän) liittyi alkoholi sosiaaliseen kanssakäymiseen. Nyt kun olen tehnyt selväksi että en juo enkä myöskään tule selvinpäin katsomaan kun muut juo, niin eipä ole puhelin soinut.
Mutta tupakanpoltonkin kun olen lopettanut niin siitä yllätyin miten voimakas sosiaalinen aspekti siinä oli. Nyt on ihan ulkopuolinen olo töissä ja varsinkin uusien ihmisten kanssa kun muut lähtee röökille ja itse jään odottamaan.
Tuttua, niin tuttua. Työpaikoilla olen ollut aina ulkopuolinen. Koska en polta, en myöskään biletä ja vedä tolkuttomasti viinaa. En myöskään ole aloittanut golfin pelaamista. Kaikki nuo ohjaavat niiden ’parempien porukoiden’ ulkopuolella. Niiden porukoiden joissa tieto kulkee ja suhteet ja hyväveliverkostot luodaan...
No, yksin töissä, yksin illat, yksin elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Olis edes se kumppani. Mulla kun ei ole ketään.
Ei ilmeisesti ap:llakaan
Vankilasta löytäisitte kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Välillä mietin onko minussa jotakin vikaa, kun vähäisetkin kaikki kaverit kaikkoaa. Työkaverin mukaan olen liian kiltti ja helposti hyväksikäytettävissä. Haluan uskoa toisista hyvää ja usein kaikki ystävyyssuhteet ovatki paljastuneet jollain tapaa myrkyllisiksi, eli joko minusta koitetaan hyötyä jollain tapaan tai sitten toinen vain haluaa päihtymisseuraa.
Ehkä voisit yrittää kehittää itsetuntoasi? : )
Tsemppiä.
Itselläni ei ole yhtään ystävää tai kaveria myöskään. Välit entisiin meni aika itsestään, kun päätin lopettaa kaikkien päihteiden käytön. Näin 31v on melko hankala löytää uusia ystäviä.