Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tampereella löytynyt lapsi ja aikuinen menehtyneenä
22.05.2021 |
Iltalehdessä oli juttu juuri äsken. Ilmeisesti äiti surmannut itsensä ja pienen lapsensa. Suomessa olisi hyvä olla näihin tilanteisiin paikka, johon lapsen vain voi jättää, ilman kyselyjä ja yhteiskunta huolehtii tai etsii lapselle rakastavan perheen. Nyt on lastensuojelu ja virkapäivystys, mutta sinne pitää selitellä. Parempi olisi jos anonyyminä voi vain jättää kun mielenterveys prakaa.
Kommentit (594)
Suomessa pisimmät?? äitiyslomat maailmassa mutta tehokkaan terveydenhuollon vuoksi jätetään toipuva äiti tosi nopeasti yksin vauvan kanssa.
Sairaalassa sen parin päivän aikaan hoetaan imetystä ja vauvantahtisuutta. Lääkäri tarkistaa alapään mutta kukaan ei korviaan lotkauta umpiväsyneelle, itkevälle äidille. Tai joku lohkaisee nokkelan hormonit heiton. Muutama sukulainen käy ihastelemassa, isä patsastelee kavereille ja töissä.
Jo kotimatkalla sairaalasta mennään kaupan kautta kun eihän kukaan ole tajunnut sitä äidin puolesta tehdä. Joku vääntää samantien jo makaronilaatikkoa ja toinen aloittaa loppu perheen pyykinpesua.
Lapsivuodeaika on hyvä sana. Siinä toipuu myös äiti. Mutta eihän se täällä tehokkaassa Suomessa käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mutta meillä myös lapsi herätti tunnin välein joka ikinen yö ekat 2,5v.
Ja ihan oli kuule isä kotona ja heräsi siihen huutoon ihan samalla tavalla kuin minä.Tämä. Pienessä asunnossa, lastenhuone ja makuuhuone vierekkäin niin kyllä siihen lapsen huutoon herää joka kerta molemmat vanhemmat ja myös naapurit...
Voihan asiaa miettiä ihan järjenkin kannalta, sillä unta kuitenkin tarvitaan. Eli yö jaetaan herääjävuoroihin isän ja äidin kesken ja kun toisella on nukkumavuoro hän saa käyttää esim. korvakuulokkeita tai mennä vaikka pihahuoneeseen nukkumaan.
Mihin ihmeen ”pihahuoneeseen”? Aika moni perhe asuu ahtaassa kerrostaloasunnossa, jossa ääntä ei pääse mihinkään pakoon.
Totta kai, jos asut kerrostalossa, ymmärrät varmaan itsekin, ettei sinulla ole mahdollisuutta pihahuoneeseen. :) Pointti ei olekaan se, vaan se että asioita voi myös yrittää ratkaista marttyyrin viittaan kietoutumisen sijaan. Miksi molempien pitää herätä, jos teitä on kaksi ja olette lopen uupuneita? Vuorotelkaa nyt ihmeessä vastuuta. Nukkuu toinen sitten vastamelukuulokkeiden kanssa eri huoneessa, teltassa parvekkeella tai vaikka mökillä tai jonkun yön omenahotellissa, mutta eiköhän kuitenkin ole tärkeää niin äidille kuin isälle saada joskus kunnon yöunet. Sen jälkeen suhtautuu asioihinkin eri tavalla.
Ja antakaa lapsia rohkeasti hoitoon, jos joku mummu tai täti haluaa ottaa. Joskus tuoreet vanhemmat ovat vähän liian hysteerisiä lastensa suhteen. Kuljetaan sumussa ja pinna palaa ihan pienistä, mutta lapsia ei uskalleta antaa "vieraille" hoitoon, jotta saataisiin omia akkuja lataukseen. Siinähän lapsikin oppii perusturvaa, kun ei ole ihan koko ajan vanhemmissa kiinni.
Mitenkä minusta tuntuu, näin kolikkilapsen vanhempien naapurina, ettet ole ollut tekemisissä koliikkivauvan tai lapsen, jolle tulee hampaita ollut heidän kanssaan tekemisissä.
Siinä nimittäin saa vanhempien lisäksi, myös naapurit osansa, jos asuu krs- tai rivitalossa.
Mikä on siis parempi vaihtoehto?
ohis
Vierailija kirjoitti:
Suomessa pisimmät?? äitiyslomat maailmassa mutta tehokkaan terveydenhuollon vuoksi jätetään toipuva äiti tosi nopeasti yksin vauvan kanssa.
Sairaalassa sen parin päivän aikaan hoetaan imetystä ja vauvantahtisuutta. Lääkäri tarkistaa alapään mutta kukaan ei korviaan lotkauta umpiväsyneelle, itkevälle äidille. Tai joku lohkaisee nokkelan hormonit heiton. Muutama sukulainen käy ihastelemassa, isä patsastelee kavereille ja töissä.
Jo kotimatkalla sairaalasta mennään kaupan kautta kun eihän kukaan ole tajunnut sitä äidin puolesta tehdä. Joku vääntää samantien jo makaronilaatikkoa ja toinen aloittaa loppu perheen pyykinpesua.
Lapsivuodeaika on hyvä sana. Siinä toipuu myös äiti. Mutta eihän se täällä tehokkaassa Suomessa käy.
Kantsii varmaan etsiä isukkiehdokasta niistä 99 % nuorista miehistä jotka täyttävät kodin ruokakaappia muissakin tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mutta meillä myös lapsi herätti tunnin välein joka ikinen yö ekat 2,5v.
Ja ihan oli kuule isä kotona ja heräsi siihen huutoon ihan samalla tavalla kuin minä.Tämä. Pienessä asunnossa, lastenhuone ja makuuhuone vierekkäin niin kyllä siihen lapsen huutoon herää joka kerta molemmat vanhemmat ja myös naapurit...
Voihan asiaa miettiä ihan järjenkin kannalta, sillä unta kuitenkin tarvitaan. Eli yö jaetaan herääjävuoroihin isän ja äidin kesken ja kun toisella on nukkumavuoro hän saa käyttää esim. korvakuulokkeita tai mennä vaikka pihahuoneeseen nukkumaan.
Asiat ei ole noin mustavalkoisia, jos perheessä koliikkivauva.
Meidän taloyhtiössä oli kolikkivauva ja vaikka talo rauhallinen, eikä elämisen äänet kuulu muihin huoneistoon, niin perheen kaikki naapurit oli hätää kärsimässä, itse mukaan lukien, kun lapsi alkoi huutaa tasan klo 9.00 ja sitä kesti aamu neljään n. 9kk ajan.
Se oli helvetell. aikaa myös naapureille ja kaikki rättiväsyneitä, mutta eipä tullut mieleen valittaa naapureille, kun näki livenä vanhemmat, jotka olivat "pystyyn kuolleet" ja vajaan vuoden aikana vanhentuivat vuosia.
Onneksi sekin aika meni ohi ja päätyi hyvin.Joo, ymmärrän toki enkä missään nimessä kiellä ajan raskautta mitenkään. Eikä tarvitse olla edes koliikkivauva, sillä kyllähän pieni vauva herää itkien syömään yöllä. Sehän on selvää ja menee ajan kanssa ohi.
Mutta jotenkin häiritsee se, ettei asioihin usein halutakaan apua. Kaikki kääntyy aina ongelmaksi ja mikään ei tässä sosiaaliturvankaan luvatussa maassa riitä. Tavallaan jäädään jumiin siihen omaan juttuun eikä nähdä, että tällaista se äitiys ja isyys on, ihan kaikille. Pyykkivuoria, unettomia öitä, oman ajan puutetta ja jollekin toiselle elämistä, kokonaan.
Jos vanhempia on kaksi, miksi ei oikeasti vuorotella? Sitähän varten olemme parisuhdeuskollisia. Toinen menee vaikka omille isovanhemmilleen yöksi. Kun sisareni sai ensimmäisen lapsen, äitini asui heillä ensimmäiset viikot auttamassa ja tukemassa alkuun. Ennen lapset hoidettiin enemmän "laumassa", mutta nyt ollaan niin eriydytty ja yksin kaiken tietäviä. Ratkaisua ja apua kaivataan, mutta mikään ratkaisu ja apu ei sitten aivan kelpaakaan tai riitä. On lillukanvarsiin tarttumista väitellä siitä, onko pihahuonetta vai ei. Mutta hakekaa ja pyytäkää sitä apua ja tukea muilta ja ennen kaikkea ottakaa vastaan ennen kuin on seuraava vauva järvessä kellumassa. Ja kaikki sympatiani ja tsemppini tosiaan kaikille pikkuvauva-aikaa eläville.
Omille isovanhemmilleen? Tai vanhemmilleen? Miten kuvittelet, että kaikilla vanhemmat/isovanhemmat asuvat kulman takana tai ovat edes elossa?
Mun vanhemmat asuivat 600km päässä ja miehen vanhemmat 850km päässä. Olisi ollut aika pitkä yöreissu. Ei olisi ehtinyt aamuksi töihin paitsi ehkä lentokoneella.
Lisäksi kaikki lasten isovanhemmat olivat huonokuntoisia, ettei heistä olisi ollut apua vaikka olisivat asuneet seinän takana (silloin toki olisi voinut mennä sinne yöksi). Molemmat mummot kuolivat peräjälkeen kun lapsemme olivat 1-5-vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mutta meillä myös lapsi herätti tunnin välein joka ikinen yö ekat 2,5v.
Ja ihan oli kuule isä kotona ja heräsi siihen huutoon ihan samalla tavalla kuin minä.Tämä. Pienessä asunnossa, lastenhuone ja makuuhuone vierekkäin niin kyllä siihen lapsen huutoon herää joka kerta molemmat vanhemmat ja myös naapurit...
Voihan asiaa miettiä ihan järjenkin kannalta, sillä unta kuitenkin tarvitaan. Eli yö jaetaan herääjävuoroihin isän ja äidin kesken ja kun toisella on nukkumavuoro hän saa käyttää esim. korvakuulokkeita tai mennä vaikka pihahuoneeseen nukkumaan.
Asiat ei ole noin mustavalkoisia, jos perheessä koliikkivauva.
Meidän taloyhtiössä oli kolikkivauva ja vaikka talo rauhallinen, eikä elämisen äänet kuulu muihin huoneistoon, niin perheen kaikki naapurit oli hätää kärsimässä, itse mukaan lukien, kun lapsi alkoi huutaa tasan klo 9.00 ja sitä kesti aamu neljään n. 9kk ajan.
Se oli helvetell. aikaa myös naapureille ja kaikki rättiväsyneitä, mutta eipä tullut mieleen valittaa naapureille, kun näki livenä vanhemmat, jotka olivat "pystyyn kuolleet" ja vajaan vuoden aikana vanhentuivat vuosia.
Onneksi sekin aika meni ohi ja päätyi hyvin.Joo, ymmärrän toki enkä missään nimessä kiellä ajan raskautta mitenkään. Eikä tarvitse olla edes koliikkivauva, sillä kyllähän pieni vauva herää itkien syömään yöllä. Sehän on selvää ja menee ajan kanssa ohi.
Mutta jotenkin häiritsee se, ettei asioihin usein halutakaan apua. Kaikki kääntyy aina ongelmaksi ja mikään ei tässä sosiaaliturvankaan luvatussa maassa riitä. Tavallaan jäädään jumiin siihen omaan juttuun eikä nähdä, että tällaista se äitiys ja isyys on, ihan kaikille. Pyykkivuoria, unettomia öitä, oman ajan puutetta ja jollekin toiselle elämistä, kokonaan.
Jos vanhempia on kaksi, miksi ei oikeasti vuorotella? Sitähän varten olemme parisuhdeuskollisia. Toinen menee vaikka omille isovanhemmilleen yöksi. Kun sisareni sai ensimmäisen lapsen, äitini asui heillä ensimmäiset viikot auttamassa ja tukemassa alkuun. Ennen lapset hoidettiin enemmän "laumassa", mutta nyt ollaan niin eriydytty ja yksin kaiken tietäviä. Ratkaisua ja apua kaivataan, mutta mikään ratkaisu ja apu ei sitten aivan kelpaakaan tai riitä. On lillukanvarsiin tarttumista väitellä siitä, onko pihahuonetta vai ei. Mutta hakekaa ja pyytäkää sitä apua ja tukea muilta ja ennen kaikkea ottakaa vastaan ennen kuin on seuraava vauva järvessä kellumassa. Ja kaikki sympatiani ja tsemppini tosiaan kaikille pikkuvauva-aikaa eläville.
Omille isovanhemmille? Hautuumaalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mutta meillä myös lapsi herätti tunnin välein joka ikinen yö ekat 2,5v.
Ja ihan oli kuule isä kotona ja heräsi siihen huutoon ihan samalla tavalla kuin minä.Tämä. Pienessä asunnossa, lastenhuone ja makuuhuone vierekkäin niin kyllä siihen lapsen huutoon herää joka kerta molemmat vanhemmat ja myös naapurit...
Voihan asiaa miettiä ihan järjenkin kannalta, sillä unta kuitenkin tarvitaan. Eli yö jaetaan herääjävuoroihin isän ja äidin kesken ja kun toisella on nukkumavuoro hän saa käyttää esim. korvakuulokkeita tai mennä vaikka pihahuoneeseen nukkumaan.
Asiat ei ole noin mustavalkoisia, jos perheessä koliikkivauva.
Meidän taloyhtiössä oli kolikkivauva ja vaikka talo rauhallinen, eikä elämisen äänet kuulu muihin huoneistoon, niin perheen kaikki naapurit oli hätää kärsimässä, itse mukaan lukien, kun lapsi alkoi huutaa tasan klo 9.00 ja sitä kesti aamu neljään n. 9kk ajan.
Se oli helvetell. aikaa myös naapureille ja kaikki rättiväsyneitä, mutta eipä tullut mieleen valittaa naapureille, kun näki livenä vanhemmat, jotka olivat "pystyyn kuolleet" ja vajaan vuoden aikana vanhentuivat vuosia.
Onneksi sekin aika meni ohi ja päätyi hyvin.Joo, ymmärrän toki enkä missään nimessä kiellä ajan raskautta mitenkään. Eikä tarvitse olla edes koliikkivauva, sillä kyllähän pieni vauva herää itkien syömään yöllä. Sehän on selvää ja menee ajan kanssa ohi.
Mutta jotenkin häiritsee se, ettei asioihin usein halutakaan apua. Kaikki kääntyy aina ongelmaksi ja mikään ei tässä sosiaaliturvankaan luvatussa maassa riitä. Tavallaan jäädään jumiin siihen omaan juttuun eikä nähdä, että tällaista se äitiys ja isyys on, ihan kaikille. Pyykkivuoria, unettomia öitä, oman ajan puutetta ja jollekin toiselle elämistä, kokonaan.
Jos vanhempia on kaksi, miksi ei oikeasti vuorotella? Sitähän varten olemme parisuhdeuskollisia. Toinen menee vaikka omille isovanhemmilleen yöksi. Kun sisareni sai ensimmäisen lapsen, äitini asui heillä ensimmäiset viikot auttamassa ja tukemassa alkuun. Ennen lapset hoidettiin enemmän "laumassa", mutta nyt ollaan niin eriydytty ja yksin kaiken tietäviä. Ratkaisua ja apua kaivataan, mutta mikään ratkaisu ja apu ei sitten aivan kelpaakaan tai riitä. On lillukanvarsiin tarttumista väitellä siitä, onko pihahuonetta vai ei. Mutta hakekaa ja pyytäkää sitä apua ja tukea muilta ja ennen kaikkea ottakaa vastaan ennen kuin on seuraava vauva järvessä kellumassa. Ja kaikki sympatiani ja tsemppini tosiaan kaikille pikkuvauva-aikaa eläville.
Omille isovanhemmilleen? Tai vanhemmilleen? Miten kuvittelet, että kaikilla vanhemmat/isovanhemmat asuvat kulman takana tai ovat edes elossa?
Mun vanhemmat asuivat 600km päässä ja miehen vanhemmat 850km päässä. Olisi ollut aika pitkä yöreissu. Ei olisi ehtinyt aamuksi töihin paitsi ehkä lentokoneella.
Lisäksi kaikki lasten isovanhemmat olivat huonokuntoisia, ettei heistä olisi ollut apua vaikka olisivat asuneet seinän takana (silloin toki olisi voinut mennä sinne yöksi). Molemmat mummot kuolivat peräjälkeen kun lapsemme olivat 1-5-vuotiaita.
Oletko kuullut hotelleista ja muistakin majoitusvaihtoehdoista?
Eräässä Helsingin rikkaiden asuttamassa kaupunginosassa kyllä sai apua. Olimme köyhiä mutta sattumanoikusta asuimme siellä. Kun kyselin palvelun hintaa miettien onko meillä varaa siihen, meidät siirrettiin 0-maksuluokkaan pyytämättä tuloselvitystä.
Vantaalla asuva tuttavani, joka oli kodinhoitaja pyöritteli päätään: Vantaalla tuo ei tulisi kuuloonkaan. Siellä kodinhoitajat oli valjastettu vanhuksien avuksi. Kun muutimme "tavis" kaupunginosaan ja kyselin vastaavaa apua, siellä oltiin, että "älä unta nää".
Tästä on jo aikaa, entä saako apuja enää siinäkään kaupunginosassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mutta meillä myös lapsi herätti tunnin välein joka ikinen yö ekat 2,5v.
Ja ihan oli kuule isä kotona ja heräsi siihen huutoon ihan samalla tavalla kuin minä.Tämä. Pienessä asunnossa, lastenhuone ja makuuhuone vierekkäin niin kyllä siihen lapsen huutoon herää joka kerta molemmat vanhemmat ja myös naapurit...
Voihan asiaa miettiä ihan järjenkin kannalta, sillä unta kuitenkin tarvitaan. Eli yö jaetaan herääjävuoroihin isän ja äidin kesken ja kun toisella on nukkumavuoro hän saa käyttää esim. korvakuulokkeita tai mennä vaikka pihahuoneeseen nukkumaan.
Asiat ei ole noin mustavalkoisia, jos perheessä koliikkivauva.
Meidän taloyhtiössä oli kolikkivauva ja vaikka talo rauhallinen, eikä elämisen äänet kuulu muihin huoneistoon, niin perheen kaikki naapurit oli hätää kärsimässä, itse mukaan lukien, kun lapsi alkoi huutaa tasan klo 9.00 ja sitä kesti aamu neljään n. 9kk ajan.
Se oli helvetell. aikaa myös naapureille ja kaikki rättiväsyneitä, mutta eipä tullut mieleen valittaa naapureille, kun näki livenä vanhemmat, jotka olivat "pystyyn kuolleet" ja vajaan vuoden aikana vanhentuivat vuosia.
Onneksi sekin aika meni ohi ja päätyi hyvin.Joo, ymmärrän toki enkä missään nimessä kiellä ajan raskautta mitenkään. Eikä tarvitse olla edes koliikkivauva, sillä kyllähän pieni vauva herää itkien syömään yöllä. Sehän on selvää ja menee ajan kanssa ohi.
Mutta jotenkin häiritsee se, ettei asioihin usein halutakaan apua. Kaikki kääntyy aina ongelmaksi ja mikään ei tässä sosiaaliturvankaan luvatussa maassa riitä. Tavallaan jäädään jumiin siihen omaan juttuun eikä nähdä, että tällaista se äitiys ja isyys on, ihan kaikille. Pyykkivuoria, unettomia öitä, oman ajan puutetta ja jollekin toiselle elämistä, kokonaan.
Jos vanhempia on kaksi, miksi ei oikeasti vuorotella? Sitähän varten olemme parisuhdeuskollisia. Toinen menee vaikka omille isovanhemmilleen yöksi. Kun sisareni sai ensimmäisen lapsen, äitini asui heillä ensimmäiset viikot auttamassa ja tukemassa alkuun. Ennen lapset hoidettiin enemmän "laumassa", mutta nyt ollaan niin eriydytty ja yksin kaiken tietäviä. Ratkaisua ja apua kaivataan, mutta mikään ratkaisu ja apu ei sitten aivan kelpaakaan tai riitä. On lillukanvarsiin tarttumista väitellä siitä, onko pihahuonetta vai ei. Mutta hakekaa ja pyytäkää sitä apua ja tukea muilta ja ennen kaikkea ottakaa vastaan ennen kuin on seuraava vauva järvessä kellumassa. Ja kaikki sympatiani ja tsemppini tosiaan kaikille pikkuvauva-aikaa eläville.
Omille isovanhemmille? Hautuumaalle?
Tämä on juuri sitä älytöntä lillukanvarsiin tarttumista. No, jos sinulla ei ole isovanhempia, et sitten varmaan mene isovanhemmille ja vielä vähemmän hautuumaalle nukkumaan, sen verran varmaan ymmärrät itsekin, mutta siinä tapauksessa mietit muita itsellesi mahdollisia vaihtoehtoja. Ei ihme, että sosiaalityöntekijöitä tarvitaan nykyään kasvattamaan lapsia ja neuvomaan avuttomia vanhempia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mutta meillä myös lapsi herätti tunnin välein joka ikinen yö ekat 2,5v.
Ja ihan oli kuule isä kotona ja heräsi siihen huutoon ihan samalla tavalla kuin minä.Tämä. Pienessä asunnossa, lastenhuone ja makuuhuone vierekkäin niin kyllä siihen lapsen huutoon herää joka kerta molemmat vanhemmat ja myös naapurit...
Voihan asiaa miettiä ihan järjenkin kannalta, sillä unta kuitenkin tarvitaan. Eli yö jaetaan herääjävuoroihin isän ja äidin kesken ja kun toisella on nukkumavuoro hän saa käyttää esim. korvakuulokkeita tai mennä vaikka pihahuoneeseen nukkumaan.
Asiat ei ole noin mustavalkoisia, jos perheessä koliikkivauva.
Meidän taloyhtiössä oli kolikkivauva ja vaikka talo rauhallinen, eikä elämisen äänet kuulu muihin huoneistoon, niin perheen kaikki naapurit oli hätää kärsimässä, itse mukaan lukien, kun lapsi alkoi huutaa tasan klo 9.00 ja sitä kesti aamu neljään n. 9kk ajan.
Se oli helvetell. aikaa myös naapureille ja kaikki rättiväsyneitä, mutta eipä tullut mieleen valittaa naapureille, kun näki livenä vanhemmat, jotka olivat "pystyyn kuolleet" ja vajaan vuoden aikana vanhentuivat vuosia.
Onneksi sekin aika meni ohi ja päätyi hyvin.Joo, ymmärrän toki enkä missään nimessä kiellä ajan raskautta mitenkään. Eikä tarvitse olla edes koliikkivauva, sillä kyllähän pieni vauva herää itkien syömään yöllä. Sehän on selvää ja menee ajan kanssa ohi.
Mutta jotenkin häiritsee se, ettei asioihin usein halutakaan apua. Kaikki kääntyy aina ongelmaksi ja mikään ei tässä sosiaaliturvankaan luvatussa maassa riitä. Tavallaan jäädään jumiin siihen omaan juttuun eikä nähdä, että tällaista se äitiys ja isyys on, ihan kaikille. Pyykkivuoria, unettomia öitä, oman ajan puutetta ja jollekin toiselle elämistä, kokonaan.
Jos vanhempia on kaksi, miksi ei oikeasti vuorotella? Sitähän varten olemme parisuhdeuskollisia. Toinen menee vaikka omille isovanhemmilleen yöksi. Kun sisareni sai ensimmäisen lapsen, äitini asui heillä ensimmäiset viikot auttamassa ja tukemassa alkuun. Ennen lapset hoidettiin enemmän "laumassa", mutta nyt ollaan niin eriydytty ja yksin kaiken tietäviä. Ratkaisua ja apua kaivataan, mutta mikään ratkaisu ja apu ei sitten aivan kelpaakaan tai riitä. On lillukanvarsiin tarttumista väitellä siitä, onko pihahuonetta vai ei. Mutta hakekaa ja pyytäkää sitä apua ja tukea muilta ja ennen kaikkea ottakaa vastaan ennen kuin on seuraava vauva järvessä kellumassa. Ja kaikki sympatiani ja tsemppini tosiaan kaikille pikkuvauva-aikaa eläville.
Omille isovanhemmilleen? Tai vanhemmilleen? Miten kuvittelet, että kaikilla vanhemmat/isovanhemmat asuvat kulman takana tai ovat edes elossa?
Mun vanhemmat asuivat 600km päässä ja miehen vanhemmat 850km päässä. Olisi ollut aika pitkä yöreissu. Ei olisi ehtinyt aamuksi töihin paitsi ehkä lentokoneella.
Lisäksi kaikki lasten isovanhemmat olivat huonokuntoisia, ettei heistä olisi ollut apua vaikka olisivat asuneet seinän takana (silloin toki olisi voinut mennä sinne yöksi). Molemmat mummot kuolivat peräjälkeen kun lapsemme olivat 1-5-vuotiaita.
Oletko kuullut hotelleista ja muistakin majoitusvaihtoehdoista?
Olen kuullut, niihin vain pitkä matka.
T. Se jonka lapsi herätti joka yö 1h välein 2,5v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mutta meillä myös lapsi herätti tunnin välein joka ikinen yö ekat 2,5v.
Ja ihan oli kuule isä kotona ja heräsi siihen huutoon ihan samalla tavalla kuin minä.Tämä. Pienessä asunnossa, lastenhuone ja makuuhuone vierekkäin niin kyllä siihen lapsen huutoon herää joka kerta molemmat vanhemmat ja myös naapurit...
Voihan asiaa miettiä ihan järjenkin kannalta, sillä unta kuitenkin tarvitaan. Eli yö jaetaan herääjävuoroihin isän ja äidin kesken ja kun toisella on nukkumavuoro hän saa käyttää esim. korvakuulokkeita tai mennä vaikka pihahuoneeseen nukkumaan.
Asiat ei ole noin mustavalkoisia, jos perheessä koliikkivauva.
Meidän taloyhtiössä oli kolikkivauva ja vaikka talo rauhallinen, eikä elämisen äänet kuulu muihin huoneistoon, niin perheen kaikki naapurit oli hätää kärsimässä, itse mukaan lukien, kun lapsi alkoi huutaa tasan klo 9.00 ja sitä kesti aamu neljään n. 9kk ajan.
Se oli helvetell. aikaa myös naapureille ja kaikki rättiväsyneitä, mutta eipä tullut mieleen valittaa naapureille, kun näki livenä vanhemmat, jotka olivat "pystyyn kuolleet" ja vajaan vuoden aikana vanhentuivat vuosia.
Onneksi sekin aika meni ohi ja päätyi hyvin.Joo, ymmärrän toki enkä missään nimessä kiellä ajan raskautta mitenkään. Eikä tarvitse olla edes koliikkivauva, sillä kyllähän pieni vauva herää itkien syömään yöllä. Sehän on selvää ja menee ajan kanssa ohi.
Mutta jotenkin häiritsee se, ettei asioihin usein halutakaan apua. Kaikki kääntyy aina ongelmaksi ja mikään ei tässä sosiaaliturvankaan luvatussa maassa riitä. Tavallaan jäädään jumiin siihen omaan juttuun eikä nähdä, että tällaista se äitiys ja isyys on, ihan kaikille. Pyykkivuoria, unettomia öitä, oman ajan puutetta ja jollekin toiselle elämistä, kokonaan.
Jos vanhempia on kaksi, miksi ei oikeasti vuorotella? Sitähän varten olemme parisuhdeuskollisia. Toinen menee vaikka omille isovanhemmilleen yöksi. Kun sisareni sai ensimmäisen lapsen, äitini asui heillä ensimmäiset viikot auttamassa ja tukemassa alkuun. Ennen lapset hoidettiin enemmän "laumassa", mutta nyt ollaan niin eriydytty ja yksin kaiken tietäviä. Ratkaisua ja apua kaivataan, mutta mikään ratkaisu ja apu ei sitten aivan kelpaakaan tai riitä. On lillukanvarsiin tarttumista väitellä siitä, onko pihahuonetta vai ei. Mutta hakekaa ja pyytäkää sitä apua ja tukea muilta ja ennen kaikkea ottakaa vastaan ennen kuin on seuraava vauva järvessä kellumassa. Ja kaikki sympatiani ja tsemppini tosiaan kaikille pikkuvauva-aikaa eläville.
Omille isovanhemmilleen? Tai vanhemmilleen? Miten kuvittelet, että kaikilla vanhemmat/isovanhemmat asuvat kulman takana tai ovat edes elossa?
Mun vanhemmat asuivat 600km päässä ja miehen vanhemmat 850km päässä. Olisi ollut aika pitkä yöreissu. Ei olisi ehtinyt aamuksi töihin paitsi ehkä lentokoneella.
Lisäksi kaikki lasten isovanhemmat olivat huonokuntoisia, ettei heistä olisi ollut apua vaikka olisivat asuneet seinän takana (silloin toki olisi voinut mennä sinne yöksi). Molemmat mummot kuolivat peräjälkeen kun lapsemme olivat 1-5-vuotiaita.
Oletko kuullut hotelleista ja muistakin majoitusvaihtoehdoista?
Oletko kuullut rahapulasta ja pienistä tuloista? Ai niin, mutta silloinhan ei pidä tehdä lapsia. Se on vain sellaisten etuoikeus, joilla on varaa asua hotellissa.
Nainen t#ppaa lapsensa: se oli väsynyt, sillä oli synnytyksenjälkeinen masennus, se oli psykoosissa, se oli jätetty yksin
Mies t#ppaa lapsensa: itsekäs, sairas psykopaatti sika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pudottiko tämä äiti lapsen sillalta veteen vai mihin kun kuvassa näkyy maantie?
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta kuinka moni äiti jättää hakematta apua huostaanoton pelossa? Laitos ei ole lapsen (eikä kenenkään) paikka, epätoivoisessa tilanteessa äiti ehkä kokee, että on parempi, kun lähtevät täältä yhdessä.
Varmasti moni. Onhan täälläkin jatkuvasti ketjuja, jossa selostetaan milloin mitäkin tuubaa lasusta, kuinka rahanhimoiset sossut tulee ja huostaa lapset loppuiäksi jos vanhempi edes vihjaa väsymyksestään. Samaa pelottelua mitä sinäkin teet, annat ymmärtää kuinka lapsi viedään jonnekin kauheaan laitokseen jos apua hakee... Kyllähän niihin epätoivoinen, väsynyt ja masentunut helposti uskoo kun maailma näyttäytyy muutenkin mustana.
Todellisuudessahan pikkulapsi sijoitetaan perheeseen/perhekotiin, ja koska suomen laki korostaa biologisen perheen merkitystä todella vahvasti, lapsi tälläistä perheestä kyllä myös palautetaan kun vanhemmat ovat kykeneviä hänestä huolehtimaan.
Se on totta, että perhetyö nykyisin ei vastaa siihen tarpeeseen, mikä monella on. Se kunnon vanhanajan kotiapu, sitä on saatavilla harvassa paikassa. Apuna tosiaan nykyisin lähinnä on se että perheeseen tullaan järjestämään niitä ihan arjen asioita, jotta saadaan perheen elämä toimivammaksi ja näin myös se vanhemman väsymyskin helpottaa. Tämäkin apu on todella tarpeellista (palstallakin on joka jouluinen perinne kitistä näistä jouluapuperheistä joissa on se neljä "erityislasta", kolme koiraa, kuusi kania, pitkäaikaistyöttömät vanhemmat ja vauva tulossa. Näille perheille se perhetyö on ihan omiaan.. ja näitä on paljon), mutta sitten taas se esim. koliikkivauvan tukiverkoton yh-vanhempi ei hyödy jostain arjen neuvoista tippaakaan vaan tarvitsisi ihan sitä käytännön apua ja mahdollisuuden levätä ja nukkua.
Kotiin annettavan avun, oli se sitten perheille tai ikäihmisille annettavaa, tulisi tarvittaessa olla sitä konkreettista apua ja tukea, mitä se vielä joskus ysärillä oli. Kun lapsiperheet ei saa apua kunnolla, se tulee näkyväksi esim. lasten oireiluna, mutta samassa tilanteessa ovat myös vanhukset, jotka ovat tukiverkottomia ja pienituloisia. Kotipalvelusta saat välttämättömän perushoivan, mutta kaikki muu jää hoitamatta kun ei kotihoito enää tiskaa, vie roskia, imuroi... ikäihmisiä asuu aivan uskomattomissa oloissa ja moni päätyy päättämään päivänsä oman käden kautta kun kokee sen elämänsä niin hirveäksi. Mutta kuten ei kenellekään varmaan tule mieleen lähteä syyttelemään sitä lähäriä siitä, että sen työhön ei enää kuulu se siivoaminen ja muu, samoin se perhetyöntekijä on syytön näihin laajempiin ongelmiin. Ei voi paljoa muuta kuin ryystää sitä kahvia siinä sohvalla ja jutella mukavia ja yrittää jotain apua ja neuvoa keksiä, mitä tilanteessa ei väsynyt vanhempi olisi vielä itse huomannut.
Ymmärrettävää, että usein se turhautuneisuus purkautuu sote-alan työntekijöihin, kun apua ei saa, mutta paha on työntekijän antaa jotain, mitä ei ole annettavissa. Moni sote-alan työntekijä on nainen, kyllä se lapsiperhe-elämä ja sen ongelmat on tuttuja. Jos ei omakohtaisesti, niin sisarusten perheiden tai ystävien kautta. Että ei niitä palveluita ja apua tietämättömyyttään, ilkeyttään tai ymmärtämättömyyttään työntekijät pihtaa. Niitä ei vaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mutta meillä myös lapsi herätti tunnin välein joka ikinen yö ekat 2,5v.
Ja ihan oli kuule isä kotona ja heräsi siihen huutoon ihan samalla tavalla kuin minä.Tämä. Pienessä asunnossa, lastenhuone ja makuuhuone vierekkäin niin kyllä siihen lapsen huutoon herää joka kerta molemmat vanhemmat ja myös naapurit...
Voihan asiaa miettiä ihan järjenkin kannalta, sillä unta kuitenkin tarvitaan. Eli yö jaetaan herääjävuoroihin isän ja äidin kesken ja kun toisella on nukkumavuoro hän saa käyttää esim. korvakuulokkeita tai mennä vaikka pihahuoneeseen nukkumaan.
Asiat ei ole noin mustavalkoisia, jos perheessä koliikkivauva.
Meidän taloyhtiössä oli kolikkivauva ja vaikka talo rauhallinen, eikä elämisen äänet kuulu muihin huoneistoon, niin perheen kaikki naapurit oli hätää kärsimässä, itse mukaan lukien, kun lapsi alkoi huutaa tasan klo 9.00 ja sitä kesti aamu neljään n. 9kk ajan.
Se oli helvetell. aikaa myös naapureille ja kaikki rättiväsyneitä, mutta eipä tullut mieleen valittaa naapureille, kun näki livenä vanhemmat, jotka olivat "pystyyn kuolleet" ja vajaan vuoden aikana vanhentuivat vuosia.
Onneksi sekin aika meni ohi ja päätyi hyvin.Joo, ymmärrän toki enkä missään nimessä kiellä ajan raskautta mitenkään. Eikä tarvitse olla edes koliikkivauva, sillä kyllähän pieni vauva herää itkien syömään yöllä. Sehän on selvää ja menee ajan kanssa ohi.
Mutta jotenkin häiritsee se, ettei asioihin usein halutakaan apua. Kaikki kääntyy aina ongelmaksi ja mikään ei tässä sosiaaliturvankaan luvatussa maassa riitä. Tavallaan jäädään jumiin siihen omaan juttuun eikä nähdä, että tällaista se äitiys ja isyys on, ihan kaikille. Pyykkivuoria, unettomia öitä, oman ajan puutetta ja jollekin toiselle elämistä, kokonaan.
Jos vanhempia on kaksi, miksi ei oikeasti vuorotella? Sitähän varten olemme parisuhdeuskollisia. Toinen menee vaikka omille isovanhemmilleen yöksi. Kun sisareni sai ensimmäisen lapsen, äitini asui heillä ensimmäiset viikot auttamassa ja tukemassa alkuun. Ennen lapset hoidettiin enemmän "laumassa", mutta nyt ollaan niin eriydytty ja yksin kaiken tietäviä. Ratkaisua ja apua kaivataan, mutta mikään ratkaisu ja apu ei sitten aivan kelpaakaan tai riitä. On lillukanvarsiin tarttumista väitellä siitä, onko pihahuonetta vai ei. Mutta hakekaa ja pyytäkää sitä apua ja tukea muilta ja ennen kaikkea ottakaa vastaan ennen kuin on seuraava vauva järvessä kellumassa. Ja kaikki sympatiani ja tsemppini tosiaan kaikille pikkuvauva-aikaa eläville.
Omille isovanhemmilleen? Tai vanhemmilleen? Miten kuvittelet, että kaikilla vanhemmat/isovanhemmat asuvat kulman takana tai ovat edes elossa?
Mun vanhemmat asuivat 600km päässä ja miehen vanhemmat 850km päässä. Olisi ollut aika pitkä yöreissu. Ei olisi ehtinyt aamuksi töihin paitsi ehkä lentokoneella.
Lisäksi kaikki lasten isovanhemmat olivat huonokuntoisia, ettei heistä olisi ollut apua vaikka olisivat asuneet seinän takana (silloin toki olisi voinut mennä sinne yöksi). Molemmat mummot kuolivat peräjälkeen kun lapsemme olivat 1-5-vuotiaita.
Oletko kuullut hotelleista ja muistakin majoitusvaihtoehdoista?
Oletko kuullut rahapulasta ja pienistä tuloista? Ai niin, mutta silloinhan ei pidä tehdä lapsia. Se on vain sellaisten etuoikeus, joilla on varaa asua hotellissa.
No jos ei ikinä saa nukuttua kunnolla ja sen vuoksi on jaksaminen, parisuhde ja terveys koetuksella ja jo vauvankin hyvinvointi vaarantunut, niin eiköhän se satku jostain löydy, jotta saa nukkua melkein vuorokauden putkeen.
Voihan sen lapsen vain jättää tappamatta. kyllähän yhteiskunta sen hoitaa, en ole kuullut että tämmöinen hylätty lapsi jotenkin jätettäisiin oman onnensa varaan.
Laittaa viestin vaikka poliisille, että olen lähdössä ja täällä olisi nyt lapsi ilman hoitajaa.
Löytyykö palstamammoilta ymmärrystä myös sille teneriffalaiselle isälle, joka todennäköisesti on tappanut 2 lastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta kuinka moni äiti jättää hakematta apua huostaanoton pelossa? Laitos ei ole lapsen (eikä kenenkään) paikka, epätoivoisessa tilanteessa äiti ehkä kokee, että on parempi, kun lähtevät täältä yhdessä.
Varmasti moni. Onhan täälläkin jatkuvasti ketjuja, jossa selostetaan milloin mitäkin tuubaa lasusta, kuinka rahanhimoiset sossut tulee ja huostaa lapset loppuiäksi jos vanhempi edes vihjaa väsymyksestään. Samaa pelottelua mitä sinäkin teet, annat ymmärtää kuinka lapsi viedään jonnekin kauheaan laitokseen jos apua hakee... Kyllähän niihin epätoivoinen, väsynyt ja masentunut helposti uskoo kun maailma näyttäytyy muutenkin mustana.
Todellisuudessahan pikkulapsi sijoitetaan perheeseen/perhekotiin, ja koska suomen laki korostaa biologisen perheen merkitystä todella vahvasti, lapsi tälläistä perheestä kyllä myös palautetaan kun vanhemmat ovat kykeneviä hänestä huolehtimaan.
Se on totta, että perhetyö nykyisin ei vastaa siihen tarpeeseen, mikä monella on. Se kunnon vanhanajan kotiapu, sitä on saatavilla harvassa paikassa. Apuna tosiaan nykyisin lähinnä on se että perheeseen tullaan järjestämään niitä ihan arjen asioita, jotta saadaan perheen elämä toimivammaksi ja näin myös se vanhemman väsymyskin helpottaa. Tämäkin apu on todella tarpeellista (palstallakin on joka jouluinen perinne kitistä näistä jouluapuperheistä joissa on se neljä "erityislasta", kolme koiraa, kuusi kania, pitkäaikaistyöttömät vanhemmat ja vauva tulossa. Näille perheille se perhetyö on ihan omiaan.. ja näitä on paljon), mutta sitten taas se esim. koliikkivauvan tukiverkoton yh-vanhempi ei hyödy jostain arjen neuvoista tippaakaan vaan tarvitsisi ihan sitä käytännön apua ja mahdollisuuden levätä ja nukkua.
Kotiin annettavan avun, oli se sitten perheille tai ikäihmisille annettavaa, tulisi tarvittaessa olla sitä konkreettista apua ja tukea, mitä se vielä joskus ysärillä oli. Kun lapsiperheet ei saa apua kunnolla, se tulee näkyväksi esim. lasten oireiluna, mutta samassa tilanteessa ovat myös vanhukset, jotka ovat tukiverkottomia ja pienituloisia. Kotipalvelusta saat välttämättömän perushoivan, mutta kaikki muu jää hoitamatta kun ei kotihoito enää tiskaa, vie roskia, imuroi... ikäihmisiä asuu aivan uskomattomissa oloissa ja moni päätyy päättämään päivänsä oman käden kautta kun kokee sen elämänsä niin hirveäksi. Mutta kuten ei kenellekään varmaan tule mieleen lähteä syyttelemään sitä lähäriä siitä, että sen työhön ei enää kuulu se siivoaminen ja muu, samoin se perhetyöntekijä on syytön näihin laajempiin ongelmiin. Ei voi paljoa muuta kuin ryystää sitä kahvia siinä sohvalla ja jutella mukavia ja yrittää jotain apua ja neuvoa keksiä, mitä tilanteessa ei väsynyt vanhempi olisi vielä itse huomannut.
Ymmärrettävää, että usein se turhautuneisuus purkautuu sote-alan työntekijöihin, kun apua ei saa, mutta paha on työntekijän antaa jotain, mitä ei ole annettavissa. Moni sote-alan työntekijä on nainen, kyllä se lapsiperhe-elämä ja sen ongelmat on tuttuja. Jos ei omakohtaisesti, niin sisarusten perheiden tai ystävien kautta. Että ei niitä palveluita ja apua tietämättömyyttään, ilkeyttään tai ymmärtämättömyyttään työntekijät pihtaa. Niitä ei vaan ole.
Sinä et tiedä mitään lastensuojelusta. Ehkä kyseinen äiti tiesi ja siksi ei hakenut apua. Meidän ryhmittymiselle ja ketjuille on tarvetta. Lastensuojelu on pelottava uhka Meidän lapsillemme ja huostataan herkästi. Siksi ei uskalleta puhua tai hakea apua.
Onko jossain sanottu että lapsi oli vauva vai mistä tämä olettamus tulee?
Vierailija kirjoitti:
Onko jossain sanottu että lapsi oli vauva vai mistä tämä olettamus tulee?
Rattaat tekopaikan lähellä
Alue: Aihe vapaa
Joo, ymmärrän toki enkä missään nimessä kiellä ajan raskautta mitenkään. Eikä tarvitse olla edes koliikkivauva, sillä kyllähän pieni vauva herää itkien syömään yöllä. Sehän on selvää ja menee ajan kanssa ohi.
Mutta jotenkin häiritsee se, ettei asioihin usein halutakaan apua. Kaikki kääntyy aina ongelmaksi ja mikään ei tässä sosiaaliturvankaan luvatussa maassa riitä. Tavallaan jäädään jumiin siihen omaan juttuun eikä nähdä, että tällaista se äitiys ja isyys on, ihan kaikille. Pyykkivuoria, unettomia öitä, oman ajan puutetta ja jollekin toiselle elämistä, kokonaan.
Jos vanhempia on kaksi, miksi ei oikeasti vuorotella? Sitähän varten olemme parisuhdeuskollisia. Toinen menee vaikka omille isovanhemmilleen yöksi. Kun sisareni sai ensimmäisen lapsen, äitini asui heillä ensimmäiset viikot auttamassa ja tukemassa alkuun. Ennen lapset hoidettiin enemmän "laumassa", mutta nyt ollaan niin eriydytty ja yksin kaiken tietäviä. Ratkaisua ja apua kaivataan, mutta mikään ratkaisu ja apu ei sitten aivan kelpaakaan tai riitä. On lillukanvarsiin tarttumista väitellä siitä, onko pihahuonetta vai ei. Mutta hakekaa ja pyytäkää sitä apua ja tukea muilta ja ennen kaikkea ottakaa vastaan ennen kuin on seuraava vauva järvessä kellumassa. Ja kaikki sympatiani ja tsemppini tosiaan kaikille pikkuvauva-aikaa eläville.