LAPSI EI NUKUUUUUUU!!??? vinkkeja??
Hei, olen yksinhuoltaja aiti ja lapseni on 10 kk...han ei vielakaan nuku oitansa...on hirvean levoton oisin ..nousee seisomaan sangyssaan...puhelee...itkee...nauraa...oisin en muuta hanelle anna kuin vetta pullossa..maidon antamisen oisin lopetin noin 2-3kk sitten ..vinkkeja..????
Kommentit (7)
suosittelen. Meillä kaikilla lapsilla käyty n. 3 kk:n iässä, mistä lähtien ovatkin sitten kaikki kolme nukkuneet yönsä hyvin.
Moi, tyttö kohta yksi v., nukkumaan meno käynyt hankalksi. Nouse seisomaan, itkee, raivoaa ym., vaikka väsyttää tosi paljon. Vieressä nukkuminen toimi ehkä n. viikon, sen jälkeen alkoi sama meno. Siirryin siihen, että "kippaan" tytön takaisin sänkyyn aina kun hän nousee seisomaan tai istumaan. Se toimii. Pari ekaa iltaa oli aikamoista huutoa, mutta sitten se loppui. Tsemppiä sulle!
Meillä on ollut sama ongelma pitkään ja tein saman tempun et kippasin aina takas nukkumaan se on mielestäni paras keino meillä poika 1v ja 1kk :)vieressä nukkuminen ei aina auta meilläpäin lapsi rupesi samantien aina huutamaan kun huomasi et itse poistuu huoneesta,meillä lapsi nukkuu omassa huoneessa eikä nykyää ongelmia nukkumaanmenon kanssa.
Meil äijä kohta 4kk ja yöt on yhtä sirkusta...joskus nukkuu, useimmiten ei.Ei sillä silti nälkäkään ole mutta kähnää ja pätisee ittekseen ja sitte jos ei kukkaan vastaa ja anna tuttia, rupiaa kiukkuamaan aikansa kähnättyään. Millasta se unikoulu-touhu sit on? Kyselin neuvolasta neuvoa, mut siel annettiin vaan ympäripyöreitä vastauksia ja sanottiin että kannattaa enste katella vielä ja oottaa, että vauva itte luo sen oman rytminsä..Huoh, ei vaan ennään jaksais kovinkaan öitä valvoa. Ja sitte ku mejän äijä ei nuku ees päivisin ku pikkutirsoja sillointällöin..ei voi itte silloinkaan nukkua.
Samat rituaalit samaan aikaan joka ikinen päivä!
- iltapala, iltapesut, yöpukuun pukeutuminen ja iltahyväilyt joka päivä tismalleen samassa järjestyksessä samaan kellon aikaan
- kun lapsi laitetaan sänkyyn, niin sen jälkeen ei ennen aamua puhuta samassa huoneessa enää sanaakaan, valot mielellään pois tai ihan hämäräksi (=merkki lapselle, että nyt on yö)
- jos lapsi jokeltelee tai pyörii itsekseen, niin siihen ei kiinnitetä mitään huomiota
- kun lapsi ensimmäisen kerran pärähtää itkuun vaatien huomiota, niin viereisestä huoneesta sanotaan, että "äiti ja/tai isä on täällä eikä sinulla ole mitään hätää, nuku vain"
- lapsen luokse ei mennä, ennenkuin hän on itkenyt 5 minuuttia (katsotaan tarkasti kellosta)
- 5 min kuluttua mennään lapsen luokse, kipataan sänkyyn, laitetaan peitto päälle ja silitetään selästä, mutta ei sanota sanaakaan ja poistutaan huoneesta (tämä kaikki saa kestää korkeintaa minuutin)
- jos lapsi jatkaa itkua tai alkaa uudelleen itkemään, niin sanotaan taas viereisestä huoneesta, että "äiti ja/tai isä on täällä ja kaikki on hyvin, nyt nukutaan"
- lapsen luokse ei mennä, ennenkuin hän on nyt itkenyt 10 minuuttia (katsotaan tarkasti kellosta ja laitetaan vaikka korvatulpat, mutta ei anneta periksi)
- mikäli itku ei lakkaa, niin 10 minuutin kuluttua mennään lapsen luokse, kipataan sänkyyn, laitetaan peitto päälle ja silitetään selästä, mutta ei sanota sanaakaan ja poistutaan huoneesta
- näin työ jatkuu siten, että lapsen luokse mennään seuraavan kerran 15 min kuluttua, sitten 20 minuutin jne.
- yleensä lapsi oppii kahdessa tai kolmessa illassa nukahtamaan itsekseen
Kovuutta tämä pari päivää vaatii, mutta palkinto on mahtava sekä lapselle että vanhemmille. Monien tutkimusten mukaan lapsen itsetunnon kehittymisen paras askel on itsenäinen nukkuminen. Tsemppiä vain kaikille unikoululaisille!
Ns. huudatusunikoulua ei enää suositella, koska se saattaa antaa lapselle kuvan, että hänen tarpeisiinsa ei vastata. Tarpeet eivät ole vain fyysisiä vaan myös psyykkisiä, eli lapsi tarvitsee mm. myös lohtua. Huudatuksen tilalle on tullut lempeämpi tassutus. Yhtä kaikki rutiinit ovat tärkeitä.
Mutta yleensä kun ihmiset kertovat unikoulukokemuksista, positiivisia kertomuksia on aina enemmän: muutaman yön tai viikon kuluessa lapsi on oppinut nukkumaan, kun on vain johdonmukaisesti laitattu lapsi petiin ja sitten käyty rauhoittelemassa. Harvemmin kuulee tai lukee niistä tapauksista, joissa lapsi huutaa tuntikausia yö yön jälkeen, hakkaa päätään seinään tai alkaa oksennella. Siinä ei paljon tassuttelut auta.
Meillä kakkonen on ollut huono nukahtaja ja nukkuja koko pienen ikänsä (vajaat 2v). Tutti ei ole kelvannut, tissi kylläkin. Nukahtaminen vaati pitkään kosketusta, eli aluksi nukahti syliin ja myöhemmin tarvitsi silittelyä, taputtelua ja heijaamista. Tyttö on voinut nukahtaa pinnikseen vaikka seisaalleen, mutta herännyt heti, kun hänet on yritetty laittaa makuulle. Yövieroituksen jälkeen kesti toista kuukautta ennen kuin yöunissa alkoi näkyä mitään kehitystä parempaan suuntaan. Tämän kakkosen kanssa on kokeiltu kaikki samat (ja eri) konstit kuin esikoisen kanssa, mutta meidän on ollut pakko vain hyväksyä, että lapset ovat erilaisia. Nyt, kun yöt ovat hieman rauhoittuneet, vaivana ovat kauhukohtaukset.
Täältä löytyy mielenkiintoista luettavaa lapsen unesta ja unihäiriöistä:
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,820,2547,6444,6445,7649
Käy aika rankkoja vaiheita tuo vauveli nytten, kohta oppii kävelemään ja sanojakin alkaa tulla, käy siis ylikierroksilla. Mä itse sorrun ottamaan viereen nukkumaan, siinä haliessa rauhottuu. Kai se selkeä rytmi päivällä auttaa, ja ettei nukkuis liikaa päivällä. Äkkiä toi vaihe ohi menee. Mä itse menin töihin esikoisen ollessa 9kk, ja se nukkui vasta 2v kokonaan yöt. Siinä kun tuli sitten tutin, tuttipullon ja vaipan lähtö. Teillä ei vissiin tuttia syödä, se on kyl hyvä korvaaja noihin yösyöttämisiin.