Kelpuuttaisitko kumppaniksi yksinäistä introverttimiestä, jos hän on muuten ok?

En. Pitää olla ekstropertti.

En minä mitenkään sinänsä vierasta yksinäisiä introverttimiehiä, mutta elämäntilanteissa ja -kokemuksissa voisi olla aika paljon yhteensovittamista, joka vaatisi roppakaupalla joustamista molemmilta. Käytännössä minun olisi helpompaa olla vähemmän yksinäisen ja kokeneemman kanssa.

Itse olen samanlainen introverttinainen, joten tietysti.

Mutta edellytyksenä on se, että pystyt kuitenkin puhumaan syvällisiä, edes minulle.

Riippuu siitä, miten introverttius näkyy miehessä: miten käyttäytyy, alkaisiko mies rajoittaa minua (olen sosiaalinen) eli olisiko mies sitä mieltä, että minunkin täytyisi kaventaa sosiaalinen piirini ja olla vain hänen kanssaan, jos kokee yksinäisyyttä. Siihen en alkaisi ikinä, että oltaisiin aina vain kahdestaan tai etten saisi tavata säännöllisesti ystäviäni.

Tarvisin myös seurustelukumppaniltani taitoa keskustella eri asioista. Mikäli introverttius pitää sisällään sen, ettei pysty sanallisesti tuottamaan itseään, tunteitaan yms. niin se oli huono juttu.

Introvertti on ainoa mahdollinen kumppani mulle. Olen omani jo löytänyt, erakompikin voisi olla.

Mieluummin introvertti kuin adhd.

Missä ja miten me edes kohtaisimme?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen samanlainen introverttinainen, joten tietysti.

Mutta edellytyksenä on se, että pystyt kuitenkin puhumaan syvällisiä, edes minulle.

Toki pystyn! Olen vaan päätynyt tilanteeseen, että vanhat kaverit ovat perheytyneet ja yhteydenpito jäänyt tai ovat muuttaneet muualle, eikä ole tällä hetkellä oikein ketään kaveria ja aikuisena hankala uusiakaan saada. Töissä kyllä tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa.

Niin että mietin sitä, onko se suurinkint "turnoff", jos nainen kuulee, että miehellä ei ole kavereita työn ulkopuolella?

Onnistuisi, jos mies olisi hyväluonteinen eli perusystävällinen ja reipas. Itse olen introvertti nainen: juttelen ihmisille kyllä, mutta kaipaan omaa kumppania. Joku ystävällinen rauhallinen mies olisi ihana. Eikä tarvitsisi käydä missään väenkokouksissa turhaan.

Riippuu vähän, mitään täyttä hissukkaa en halua. Itsekin olen introvertti, mutta kuitenkin puhelias. Kyllä miehen pitää olla kuitenkin sellainen joka saa sanan ulos suustaan ja jota kehtaa esitellä vanhemmille ja ystäville, joka osaa kuitenkin vieraiden kanssa vähän puhua eikä ole hiljaa.

Mulla oli kerran mies, joka oli hiljainen introvertti. Kotona kyllä mun kanssa puhui mutta ahdistui kaikesta muusta sosiaalisuudesta ja alkoi itseänikin ahdistamaan kun mies oli tuppisuuna joka paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän, mitään täyttä hissukkaa en halua. Itsekin olen introvertti, mutta kuitenkin puhelias. Kyllä miehen pitää olla kuitenkin sellainen joka saa sanan ulos suustaan ja jota kehtaa esitellä vanhemmille ja ystäville, joka osaa kuitenkin vieraiden kanssa vähän puhua eikä ole hiljaa.

Mulla oli kerran mies, joka oli hiljainen introvertti. Kotona kyllä mun kanssa puhui mutta ahdistui kaikesta muusta sosiaalisuudesta ja alkoi itseänikin ahdistamaan kun mies oli tuppisuuna joka paikassa.

Joo, itsellä kyllä sujuu puhuminen ja edustaminen. Olen töissäkin tekemissä paljon asiakkaiden kanssa.

ap

Joo kyllä. Olis parempi kuin nykyinen aina menemässä oleva ekstromieheni. Ekstroverttien etu on parisuhdemarkkinoilla lähinnä se että tutustuvat helposti ihmisiin ja näin kumppaniehdokkaitakin on enemmän. Ne introvertit on kotona, ei niitä sieltä haeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen samanlainen introverttinainen, joten tietysti.

Mutta edellytyksenä on se, että pystyt kuitenkin puhumaan syvällisiä, edes minulle.

Toki pystyn! Olen vaan päätynyt tilanteeseen, että vanhat kaverit ovat perheytyneet ja yhteydenpito jäänyt tai ovat muuttaneet muualle, eikä ole tällä hetkellä oikein ketään kaveria ja aikuisena hankala uusiakaan saada. Töissä kyllä tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa.

Niin että mietin sitä, onko se suurinkint "turnoff", jos nainen kuulee, että miehellä ei ole kavereita työn ulkopuolella?

Tapasin oman mieheni opiskeluaikoina. Hänellä ei ollut kuin muutamia hyvänpäiväntuttuja yliopistolla, ei siis todellisia kavereita. Itse ajattelin jo tuolloin, että en haluaisi miestä, jolla on laaja kaveripiiri ja joka olisi koko ajan menossa. Veljeni on nimittäin ekstrovertti menevintä mahdollista sorttia ja katselin sitä touhua koko lapsuuteni.

Onneksi miehessäni oli kaikki muutkin ihanat piirteet kuin introvertti luonne ja kaverittomuus. Meillä on jo 30 vuotta takana ja hän on ihanin mies maailmassa. Jos voisin antaa nuorille naisille vinkin, kehottaisin nimenomaan vilkaisemaan tarkemmin niitä vähemmän meneviä miehiä. Mitä lisäarvoa miehen kaverit muka tuovat parisuhteeseen?

Introvertit ei välttämättä edes tarvitse/halua kumppania.

Itse ainakin viihdyn paremmin yksin, kuin seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen samanlainen introverttinainen, joten tietysti.

Mutta edellytyksenä on se, että pystyt kuitenkin puhumaan syvällisiä, edes minulle.

Toki pystyn! Olen vaan päätynyt tilanteeseen, että vanhat kaverit ovat perheytyneet ja yhteydenpito jäänyt tai ovat muuttaneet muualle, eikä ole tällä hetkellä oikein ketään kaveria ja aikuisena hankala uusiakaan saada. Töissä kyllä tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa.

Niin että mietin sitä, onko se suurinkint "turnoff", jos nainen kuulee, että miehellä ei ole kavereita työn ulkopuolella?

Olen nainen ja melko lailla samassa tilanteessa. Kaverisuhteet lopahtaneet muiden pariutuessa ja lisääntyessä. Sinkku jäi illanvietto kerrallaan aina vähän kauemmas ja kauemmas kaveripiirin ulkopuolelle. Pariskunnat kun tahtoo juhlia toisten pariskuntien kanssa. Kun havahduin tilanteeseen, huomasin ettei mulla ole enää yhtään ystävää. Töissä olen pidetty, harrastusten piirissä on aina seuraa mutta leffa- tai baariseuraa ei ole. Eikä ketään, joka joka soittaisi tai jolle soittaisi ihan vaan kuulumisten merkeissä. Eräs näistä entisistä kavereista otti yhteyttä suhteen päätyttyä. En mene yksityiskohtiin mutta tulipahan selväksi, että olin tilapäistä seuraa kunnes löytäisi uuden puolison. Lopetin yhteydenpidon kokonaan.

Joten ap, on meitä naisiakin jotka omasta halustaan tai sattuman kautta on jääneet yksin. 

Introversiossa ei ole mitään vikaa, ei niinkään ambiverteissa tai ekstroverteissa, eikä ylipäätään missään persoonallisuuden piirteissä, kunhan ne ovat terveitä piirteitä, eikä toksisia/haitallisia ihmissuhteissa.

Jotkut ekstrovertit saattaa kokea introversion kumppanissa ärsyttävänä, jos puoliso ei vaan lähde kotoaan tarpeeksi usein yhteisille jutuille/sosiaalisille tapahtumille ja taas toisinpäin. Introverttipariskunnatkin tuskailee monesti sen kanssa kun se puoliso on aina kotona, joko etätöissä tai vaan vapaa-ajalla eikä sitä omaa "palautumisaikaa" vaan tule.

Onni on löytää kumppani jonka seurassa voi kokea jopa lataavansa akkuja. Minut adoptoi ekstrovertti mies, mutta jostain syystä en oikein pysty väsymään sen seuraan, mitä tapahtuu 98% muiden ihmisten kanssa eri sietokyvyillä. Aikaisemmat kumppanit ovat olleet hyvinkin introvertteja, mutta eivät sopivia persoonaltaan, jolloin tulee vaikeuksia ymmärtää toistemme ajatusmaailmaa ja logiikkaa ja typeriä riitoja sen takia.

Minä päästän miehen herkästi omille menoilleen, koska hän elää sosiaalisista kontakteista. Itse tarvitsen niitä vähemmän, mutta ne muutamat merkitykselliset ihmiset ovat sitten kohtalaisen tärkeitä sen yksinolemisen lisäksi. Ollaan aika erilaisia, mutta yhteiset mielenkiinnon kohteet ja joskus syvällisempien aiheidenkin äärellä oleilu tuntuu sujuvan aika tuottavasti.

Toivottavasti löydät oman puolikkaasi elämääsi.

Olen samanlainen introvertti nainen, joten ehdottomasti kelpaisi. :) Ekstroverttia en haluaisi koska tarvitsen paljon tilaa ja mieluiten vietän aikaa kotona tai sitten jossain kahdestaan, isommissa porukoissa en yleensä viihdy.

matkitko muiden aloitustyyliä, vai puhutko omasta tilanteestasi, vai yritätkö esiintyä jonain toisena henkilönä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen samanlainen introverttinainen, joten tietysti.

Mutta edellytyksenä on se, että pystyt kuitenkin puhumaan syvällisiä, edes minulle.

Toki pystyn! Olen vaan päätynyt tilanteeseen, että vanhat kaverit ovat perheytyneet ja yhteydenpito jäänyt tai ovat muuttaneet muualle, eikä ole tällä hetkellä oikein ketään kaveria ja aikuisena hankala uusiakaan saada. Töissä kyllä tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa.

Niin että mietin sitä, onko se suurinkint "turnoff", jos nainen kuulee, että miehellä ei ole kavereita työn ulkopuolella?

Onhan siinä se huono puoli, ettei voi tavallaan keneltäkään varmistaa onko mies ihan legit tyyppi, vai esittääkö jotain roolia. Miehissä on niin paljon huijareita/psykopaatteja. Kai sulla on sentään vanhemmat elossa ja välit kunnossa heihin? Tai sisaruksia? En mihinkään täysin yksinäiseen erakkoon jonka taustoista ei saa mitään selvää mene enää uudestaan luottamaan. Sille on syynsä miksi sellaiset miehet epäilyttää.

Sinänsä ihan ok olla introvertti ja itsekin olen. Mun unelma oli löytää mies jonka kanssa voisin yhdessä erakoitua johonkin metsämökkiin, mutta olen törmännyt vaan kaiken maailman sekopäihin. Pitänee toteuttaa se unelma yksin.

Introvertit ovat usein erinomaisia keskustelijoita ja heistä saa hyviä, läheisiä ystäviä. Introvertit harkitsevat ekstrovertteja enemmän, mitä sanovat. Heiltä kuulee punnitumpaa puhetta. Minä valitsen seurakseni introvertin mieluummin kuin ekstrovertin, mikäli valintatilanteeseen joudun. Pyrin toki tulemaan toimeen kaikkien kanssa.