Lukiko joku tuon Hesarin artikkelin "Kallis kaupunki"-jutun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras varmaan olisi, jos esimerkiksi asumisoikeus-tyyppistä rakentamista lisättäisiin ja sitä vähän kohdennettaisiin ko. ryhmille.

Tää on parasta! Asumioikeusyhtiö vetää käsittämättömät summat rahaa siitä, kun porukka kuvittelee asuvansa edullisesti. Kaksion vuokra yksityisillä markkinoilla 900 e/kk, asumisoikeusasunnon vastike 908 e/kk ja lisäksi on pitänyt maksaa noin 30 000 e asumisoikeusmaksu, joka toki palautetaan, kun lähtee.

No ei se asumisoikeusasuminen (aso) ainakaan sen kalliimpaa näytä olevan kuin vuokra-asuminen. Aso-asunnot on mun mielikuvan mukaan myös rauhallisempia asua kuin vuokrat, noin keskimmäärin ainakin, juuri tuon "kynnysrahan" vuoksi, kun ei kaikki "hörhöt" pysty sitä maksamaan.

Lisäksi aso-asuminen on aika stressivapaata verrattuna omistusasumiseen/ vuokra-asumiseen. Ei huolta isoista remonttikuluista eikä hajoavista kodinkoneista yms.

Vuokralla on myös pieni pelko, että asunto laitetaan myyntiin ja joudut lähtemään, aso:ssa voit asua hamaan tappiin.

Asumisoikeuteenkin saa asumistukea ja jos tarvii lainaa kynnysrahaa varten, niin asumisoikeussopimus käy lainan vakuudeksi (raha palautetaan asumisen päätyttyä joten pankki saa omansa pois). Korkoa tietty joutuu maksamaan, mutta parin kuukauden takuuvuokralla makselee aika kauan esim. 30.000€:n lainakorkoja ja kun lyhentää lainaa, se on sama kuin säästäisi.

Itse asun tällä hetkellä vuokralla, mutta olen harkinnut aso-asuntoon vaihtamista.

Nykyään ei saa enää 100% lainaa vaan pankista riippuen omarahoitusosuus on 10-20%. Lisäksi jotkut myöntävät lainaa vain alkuperäiseen asomaksuun eikä indeksikorotuksen osuuteen.

Itse olen viime vuodet säästänyt ahkerasti ASP-tilille ja ajattelin nyt vihdoin sijoittaa enemmän ja säästää vähemmän. En enää haaveile omistusasunnosta Helsingin nykyisillä hinnoilla, mutta pätkätyöläisenä en saa pankista edes 15 ke asuntolainaa asoon vaikka käyttäisin asomaksuun 60% omia säästöjäni.

Ottaaks joku asuntoon lainaa? Oikeesti?

Siis asoon? Nykyhinnoilla kyllä. Esimerkiksi maanantaina hakuun tulevassa HASO Atlantinkaaressa asomaksu on 24-67 ke.

Jos vaikka haluaa vaihtaa asosta toiseen ja etenkin yhtiöstä toiseen niin ei sitä jo maksettua asomaksua saa ulos ennen, kuin se uuden asunnon maksu pitää suorittaa. Sitä voi ehkä käyttää vakuutena uuden asomaksun lainaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Yhteiskunta ei muillakaan osin ole sama kuin 30 vuotta sitten!! Kenenkään ei tarvitse asua aikuisena solussa, jos ei itse halua. Asumisen hinta on posketon Helsingissä eikä siihen kukaan poliitikko halua muutosta, koska ovat sijoittajien lakeijoita. Miksei työnantajat rakenna edullisia työsuhdeasuntoja ja vuokrataloja?!

Miksi työnantajat rakentaisivat edullisia työsuhdeasuntoja, kun meillä on asumistukisysteemi, joka itse asiassa vasta vuonna 1987 alkoi koskemaan kaikkia väestöryhmiä ja asuntoja, siis noin 30 vuotta sitten. Siihen asti suurin osa vastasi itse asumiskuluistaan, mutta kiitos avokätisen asumistukisysteemin työsuhdeasuntojen tarve pieneni. Ei haluttu olla sidoksissa työnantajaan eikä työnantaja toisaalta halunnut maksaa työpaikkaa vaihtaneiden asumiskuluja, työsuhdeasunnoissa kun oli edullinen vuokra. Nykylaki antaisi mahdollisuuden majailla työsuhdeasunnossa, vaikka ei olisi töissä ko. työnantajalla eli liian riskialtista!

Kenenkään ei tarvitse asua solussa, mutta kenenkään ei tarvitse maksaa itse asumisensa kuluja? Miksi ei? Miksi asuminen Helsingissä mieluisassa asunnossa on ihmisoikeus?

Helsinki ei toimi rikkaiden osakesijoittajien ja tyhjinä pidettävien kämppien takia enää kaikille asumiskelpoisena, jolloin työssäkäyvillä olisi varaa kerryttää myös itselleen ka perheelleen asuntovarallisuutta. Ketään ei ole oikeus syrjiä vaan sen takia, että ei ole kultakusikka suussa ja pappa ostaa kämpän Ullanlinnassa! Miksi Helsingistä pitää tehdä rikkaiden linnake, vaikka siellä käy töissä kymmeniätuhansia pieni- ja keskituloisia?! Aiemlin historiassa Helsinki oli teollisuuskaupunki eikä mikään lattekehto.

Ja missä muualla isommassa kaupungissa Suomessakaan on pienituloisella varaa asua keskustassa? Sori mutta elämä on. Jos haluaa helppoja ja hienoja asioita, ne maksaa.

Kuka tässä ketjussa on puhunut KESKUSTASTA? Ei kukaan. 

Mistä tämä inho oikein kumpuaa? Mikä ongelma se on, jos joku haluaisi saada oman asunnon ja maksaa sitä omasta palkastaan?

Minäkin haluan vaikka mitä kun olisi kivaa, mutta aikuisena pitäisi olla jotkin realiteetit sentään hallussa. Miksi suomen pitäisi olla se yksi poikkeus koko maailmassa, jossa pienellä palkalla saa perheasunnon pääkaupungista? Mitä pitäisi muuttaa ja kenen tämän mahdollistamiseksi?

Et voi olla tosissasi tämän kysymyksen kanssa. Siis pääkaupungissa työskentelevällä bussikuskilla tai sairaanhoitajalla ei saisi olla oikeutta perheasuntoon? Eli heillä ei ole oikeutta lisääntyä ja jos lisääntyvät, se tarkoittaa automaattisesti siirtoa jonnekin perähikiälle? Huomaatko itsekin miten järjetön ja moraaliton tuo asenteesi on? 

Yhoo sairaanhoitaja saa asumistukea. Pidän sairaana asuntomarkkinana ajatusta, että pääkaupungissa asumistuilla maksettaisiin lähtökohtaisesti perheasuntojen lainoja.

Asumistukeahan ei myönnetä lainan lyhennyksiin, kuten varmasti tiesitkin. Ja mitä tulee siihen, että joku työssäkäyvä yyhoo sairaanhoitaja saa asumistukea, niin se sopii minulle. Toisin kuin sinä, ajattelen vähän niitä heidän lapsiaankin enkä asuntomarkkinoiden tuottoa.

Pointtihan on, että sen sh:n tulot eivät yllä edes siihen, että maksaisi itse oman vuokransa. Jokseenkin ajattelen, että jos maksukyky ei riitä edes tähän, niin rahkeita ei ole omistusasumiseen.

Jos sh:n tulot eivät riitä edes vuokranmaksuun, niin vika on joko sh:n palkkatasossa tai asuntomarkkinoiden vääristymisestä. Silloin täytyy tehdä jotakin. Täytyy ottaa huomioon, että sairaanhoitajat ovat yhteiskunnan toimintojen kannalta niin merkittävä ammattiryhmä, että sitä ei voi ohittaa Helsingissäkään. 

Jutun laskelmat perustuivat sairaanhoitajan kohdalla 2384 euron nettotuloihin. Jos tuosta pitää maksaa perheasunnon vuokra 1500e niin ei siinä hirveästi jää muuhun elämiseen yh:lle ja lapsille.

Mun arkkitehdin palkasta ei jää käteen yhtään tuon enempää. Eihän tuo mikään pieni palkka ole. Kyllä sillä hyvin yh pärjää. Olen siis yh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Yhteiskunta ei muillakaan osin ole sama kuin 30 vuotta sitten!! Kenenkään ei tarvitse asua aikuisena solussa, jos ei itse halua. Asumisen hinta on posketon Helsingissä eikä siihen kukaan poliitikko halua muutosta, koska ovat sijoittajien lakeijoita. Miksei työnantajat rakenna edullisia työsuhdeasuntoja ja vuokrataloja?!

Miksi työnantajat rakentaisivat edullisia työsuhdeasuntoja, kun meillä on asumistukisysteemi, joka itse asiassa vasta vuonna 1987 alkoi koskemaan kaikkia väestöryhmiä ja asuntoja, siis noin 30 vuotta sitten. Siihen asti suurin osa vastasi itse asumiskuluistaan, mutta kiitos avokätisen asumistukisysteemin työsuhdeasuntojen tarve pieneni. Ei haluttu olla sidoksissa työnantajaan eikä työnantaja toisaalta halunnut maksaa työpaikkaa vaihtaneiden asumiskuluja, työsuhdeasunnoissa kun oli edullinen vuokra. Nykylaki antaisi mahdollisuuden majailla työsuhdeasunnossa, vaikka ei olisi töissä ko. työnantajalla eli liian riskialtista!

Kenenkään ei tarvitse asua solussa, mutta kenenkään ei tarvitse maksaa itse asumisensa kuluja? Miksi ei? Miksi asuminen Helsingissä mieluisassa asunnossa on ihmisoikeus?

Helsinki ei toimi rikkaiden osakesijoittajien ja tyhjinä pidettävien kämppien takia enää kaikille asumiskelpoisena, jolloin työssäkäyvillä olisi varaa kerryttää myös itselleen ka perheelleen asuntovarallisuutta. Ketään ei ole oikeus syrjiä vaan sen takia, että ei ole kultakusikka suussa ja pappa ostaa kämpän Ullanlinnassa! Miksi Helsingistä pitää tehdä rikkaiden linnake, vaikka siellä käy töissä kymmeniätuhansia pieni- ja keskituloisia?! Aiemlin historiassa Helsinki oli teollisuuskaupunki eikä mikään lattekehto.

Ja missä muualla isommassa kaupungissa Suomessakaan on pienituloisella varaa asua keskustassa? Sori mutta elämä on. Jos haluaa helppoja ja hienoja asioita, ne maksaa.

Kuka tässä ketjussa on puhunut KESKUSTASTA? Ei kukaan. 

Mistä tämä inho oikein kumpuaa? Mikä ongelma se on, jos joku haluaisi saada oman asunnon ja maksaa sitä omasta palkastaan?

Minäkin haluan vaikka mitä kun olisi kivaa, mutta aikuisena pitäisi olla jotkin realiteetit sentään hallussa. Miksi suomen pitäisi olla se yksi poikkeus koko maailmassa, jossa pienellä palkalla saa perheasunnon pääkaupungista? Mitä pitäisi muuttaa ja kenen tämän mahdollistamiseksi?

Et voi olla tosissasi tämän kysymyksen kanssa. Siis pääkaupungissa työskentelevällä bussikuskilla tai sairaanhoitajalla ei saisi olla oikeutta perheasuntoon? Eli heillä ei ole oikeutta lisääntyä ja jos lisääntyvät, se tarkoittaa automaattisesti siirtoa jonnekin perähikiälle? Huomaatko itsekin miten järjetön ja moraaliton tuo asenteesi on? 

Yhoo sairaanhoitaja saa asumistukea. Pidän sairaana asuntomarkkinana ajatusta, että pääkaupungissa asumistuilla maksettaisiin lähtökohtaisesti perheasuntojen lainoja.

Asumistukeahan ei myönnetä lainan lyhennyksiin, kuten varmasti tiesitkin. Ja mitä tulee siihen, että joku työssäkäyvä yyhoo sairaanhoitaja saa asumistukea, niin se sopii minulle. Toisin kuin sinä, ajattelen vähän niitä heidän lapsiaankin enkä asuntomarkkinoiden tuottoa.

Pointtihan on, että sen sh:n tulot eivät yllä edes siihen, että maksaisi itse oman vuokransa. Jokseenkin ajattelen, että jos maksukyky ei riitä edes tähän, niin rahkeita ei ole omistusasumiseen.

Jos sh:n tulot eivät riitä edes vuokranmaksuun, niin vika on joko sh:n palkkatasossa tai asuntomarkkinoiden vääristymisestä. Silloin täytyy tehdä jotakin. Täytyy ottaa huomioon, että sairaanhoitajat ovat yhteiskunnan toimintojen kannalta niin merkittävä ammattiryhmä, että sitä ei voi ohittaa Helsingissäkään. 

Jutun laskelmat perustuivat sairaanhoitajan kohdalla 2384 euron nettotuloihin. Jos tuosta pitää maksaa perheasunnon vuokra 1500e niin ei siinä hirveästi jää muuhun elämiseen yh:lle ja lapsille.

Mun arkkitehdin palkasta ei jää käteen yhtään tuon enempää. Eihän tuo mikään pieni palkka ole. Kyllä sillä hyvin yh pärjää. Olen siis yh.

Juttu käsittelikin tavallisia palkansaajia, keskituloisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras varmaan olisi, jos esimerkiksi asumisoikeus-tyyppistä rakentamista lisättäisiin ja sitä vähän kohdennettaisiin ko. ryhmille.

Tää on parasta! Asumioikeusyhtiö vetää käsittämättömät summat rahaa siitä, kun porukka kuvittelee asuvansa edullisesti. Kaksion vuokra yksityisillä markkinoilla 900 e/kk, asumisoikeusasunnon vastike 908 e/kk ja lisäksi on pitänyt maksaa noin 30 000 e asumisoikeusmaksu, joka toki palautetaan, kun lähtee.

No ei se asumisoikeusasuminen (aso) ainakaan sen kalliimpaa näytä olevan kuin vuokra-asuminen. Aso-asunnot on mun mielikuvan mukaan myös rauhallisempia asua kuin vuokrat, noin keskimmäärin ainakin, juuri tuon "kynnysrahan" vuoksi, kun ei kaikki "hörhöt" pysty sitä maksamaan.

Lisäksi aso-asuminen on aika stressivapaata verrattuna omistusasumiseen/ vuokra-asumiseen. Ei huolta isoista remonttikuluista eikä hajoavista kodinkoneista yms.

Vuokralla on myös pieni pelko, että asunto laitetaan myyntiin ja joudut lähtemään, aso:ssa voit asua hamaan tappiin.

Asumisoikeuteenkin saa asumistukea ja jos tarvii lainaa kynnysrahaa varten, niin asumisoikeussopimus käy lainan vakuudeksi (raha palautetaan asumisen päätyttyä joten pankki saa omansa pois). Korkoa tietty joutuu maksamaan, mutta parin kuukauden takuuvuokralla makselee aika kauan esim. 30.000€:n lainakorkoja ja kun lyhentää lainaa, se on sama kuin säästäisi.

Itse asun tällä hetkellä vuokralla, mutta olen harkinnut aso-asuntoon vaihtamista.

Nykyään ei saa enää 100% lainaa vaan pankista riippuen omarahoitusosuus on 10-20%. Lisäksi jotkut myöntävät lainaa vain alkuperäiseen asomaksuun eikä indeksikorotuksen osuuteen.

Itse olen viime vuodet säästänyt ahkerasti ASP-tilille ja ajattelin nyt vihdoin sijoittaa enemmän ja säästää vähemmän. En enää haaveile omistusasunnosta Helsingin nykyisillä hinnoilla, mutta pätkätyöläisenä en saa pankista edes 15 ke asuntolainaa asoon vaikka käyttäisin asomaksuun 60% omia säästöjäni.

Ottaaks joku asuntoon lainaa? Oikeesti?

Siis asoon? Nykyhinnoilla kyllä. Esimerkiksi maanantaina hakuun tulevassa HASO Atlantinkaaressa asomaksu on 24-67 ke.

Jos vaikka haluaa vaihtaa asosta toiseen ja etenkin yhtiöstä toiseen niin ei sitä jo maksettua asomaksua saa ulos ennen, kuin se uuden asunnon maksu pitää suorittaa. Sitä voi ehkä käyttää vakuutena uuden asomaksun lainaan.

Millä numerolla tuota kannattaisi edes alkaa hakemaan? Toisaalta korkea aso-maksu varmaan nostaa kynnystä monille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras varmaan olisi, jos esimerkiksi asumisoikeus-tyyppistä rakentamista lisättäisiin ja sitä vähän kohdennettaisiin ko. ryhmille.

Tää on parasta! Asumioikeusyhtiö vetää käsittämättömät summat rahaa siitä, kun porukka kuvittelee asuvansa edullisesti. Kaksion vuokra yksityisillä markkinoilla 900 e/kk, asumisoikeusasunnon vastike 908 e/kk ja lisäksi on pitänyt maksaa noin 30 000 e asumisoikeusmaksu, joka toki palautetaan, kun lähtee.

No ei se asumisoikeusasuminen (aso) ainakaan sen kalliimpaa näytä olevan kuin vuokra-asuminen. Aso-asunnot on mun mielikuvan mukaan myös rauhallisempia asua kuin vuokrat, noin keskimmäärin ainakin, juuri tuon "kynnysrahan" vuoksi, kun ei kaikki "hörhöt" pysty sitä maksamaan.

Lisäksi aso-asuminen on aika stressivapaata verrattuna omistusasumiseen/ vuokra-asumiseen. Ei huolta isoista remonttikuluista eikä hajoavista kodinkoneista yms.

Vuokralla on myös pieni pelko, että asunto laitetaan myyntiin ja joudut lähtemään, aso:ssa voit asua hamaan tappiin.

Asumisoikeuteenkin saa asumistukea ja jos tarvii lainaa kynnysrahaa varten, niin asumisoikeussopimus käy lainan vakuudeksi (raha palautetaan asumisen päätyttyä joten pankki saa omansa pois). Korkoa tietty joutuu maksamaan, mutta parin kuukauden takuuvuokralla makselee aika kauan esim. 30.000€:n lainakorkoja ja kun lyhentää lainaa, se on sama kuin säästäisi.

Itse asun tällä hetkellä vuokralla, mutta olen harkinnut aso-asuntoon vaihtamista.

Nykyään ei saa enää 100% lainaa vaan pankista riippuen omarahoitusosuus on 10-20%. Lisäksi jotkut myöntävät lainaa vain alkuperäiseen asomaksuun eikä indeksikorotuksen osuuteen.

Itse olen viime vuodet säästänyt ahkerasti ASP-tilille ja ajattelin nyt vihdoin sijoittaa enemmän ja säästää vähemmän. En enää haaveile omistusasunnosta Helsingin nykyisillä hinnoilla, mutta pätkätyöläisenä en saa pankista edes 15 ke asuntolainaa asoon vaikka käyttäisin asomaksuun 60% omia säästöjäni.

Ottaaks joku asuntoon lainaa? Oikeesti?

Siis asoon? Nykyhinnoilla kyllä. Esimerkiksi maanantaina hakuun tulevassa HASO Atlantinkaaressa asomaksu on 24-67 ke.

Jos vaikka haluaa vaihtaa asosta toiseen ja etenkin yhtiöstä toiseen niin ei sitä jo maksettua asomaksua saa ulos ennen, kuin se uuden asunnon maksu pitää suorittaa. Sitä voi ehkä käyttää vakuutena uuden asomaksun lainaan.

Millä numerolla tuota kannattaisi edes alkaa hakemaan? Toisaalta korkea aso-maksu varmaan nostaa kynnystä monille. 

90-luvun numerolla on parhaat mahdollisuudet, mutta koska asuntoja on 170 jaossa ja vain viittä saa hakea niin meneehän tuo aika tuuripeliksi. Aina siis kannattaa hakea!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parin kolmen tonnin duunarilla on mahdollisuus ostaa yksiö tai kaksio Helsingistä, mutta ei miltä tahansa alueelta. Jos haluaa isomman perheasunnon, pitää katsella Vantaalta tai Espoosta.

Tuossa artikkelin sisältö tiivistettynä, olkaa hyvät.

Okei. Tämä olikin tiedossa kun olen hintoja katsellut. Ja perhettä ei kannata alkaa hankkimaan, jos mielii elää Helsingissä. 

Ei täällä Vantaalla tilanne paljoa parempi ole. "Isompi perheasunto" tarkoittaa noin 60 neliöistä komiota jossa makuuhuoneisiin ei mahdu kuin sänky ja kaikki loppu tungettu olohuonekeittiöyhdistelmään.

Espoo monin paikoin yhtä kallis kuin Tsadissa nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Yhteiskunta ei muillakaan osin ole sama kuin 30 vuotta sitten!! Kenenkään ei tarvitse asua aikuisena solussa, jos ei itse halua. Asumisen hinta on posketon Helsingissä eikä siihen kukaan poliitikko halua muutosta, koska ovat sijoittajien lakeijoita. Miksei työnantajat rakenna edullisia työsuhdeasuntoja ja vuokrataloja?!

Miksi työnantajat rakentaisivat edullisia työsuhdeasuntoja, kun meillä on asumistukisysteemi, joka itse asiassa vasta vuonna 1987 alkoi koskemaan kaikkia väestöryhmiä ja asuntoja, siis noin 30 vuotta sitten. Siihen asti suurin osa vastasi itse asumiskuluistaan, mutta kiitos avokätisen asumistukisysteemin työsuhdeasuntojen tarve pieneni. Ei haluttu olla sidoksissa työnantajaan eikä työnantaja toisaalta halunnut maksaa työpaikkaa vaihtaneiden asumiskuluja, työsuhdeasunnoissa kun oli edullinen vuokra. Nykylaki antaisi mahdollisuuden majailla työsuhdeasunnossa, vaikka ei olisi töissä ko. työnantajalla eli liian riskialtista!

Kenenkään ei tarvitse asua solussa, mutta kenenkään ei tarvitse maksaa itse asumisensa kuluja? Miksi ei? Miksi asuminen Helsingissä mieluisassa asunnossa on ihmisoikeus?

Helsinki ei toimi rikkaiden osakesijoittajien ja tyhjinä pidettävien kämppien takia enää kaikille asumiskelpoisena, jolloin työssäkäyvillä olisi varaa kerryttää myös itselleen ka perheelleen asuntovarallisuutta. Ketään ei ole oikeus syrjiä vaan sen takia, että ei ole kultakusikka suussa ja pappa ostaa kämpän Ullanlinnassa! Miksi Helsingistä pitää tehdä rikkaiden linnake, vaikka siellä käy töissä kymmeniätuhansia pieni- ja keskituloisia?! Aiemlin historiassa Helsinki oli teollisuuskaupunki eikä mikään lattekehto.

Ja missä muualla isommassa kaupungissa Suomessakaan on pienituloisella varaa asua keskustassa? Sori mutta elämä on. Jos haluaa helppoja ja hienoja asioita, ne maksaa.

Kuka tässä ketjussa on puhunut KESKUSTASTA? Ei kukaan. 

Mistä tämä inho oikein kumpuaa? Mikä ongelma se on, jos joku haluaisi saada oman asunnon ja maksaa sitä omasta palkastaan?

Minäkin haluan vaikka mitä kun olisi kivaa, mutta aikuisena pitäisi olla jotkin realiteetit sentään hallussa. Miksi suomen pitäisi olla se yksi poikkeus koko maailmassa, jossa pienellä palkalla saa perheasunnon pääkaupungista? Mitä pitäisi muuttaa ja kenen tämän mahdollistamiseksi?

Et voi olla tosissasi tämän kysymyksen kanssa. Siis pääkaupungissa työskentelevällä bussikuskilla tai sairaanhoitajalla ei saisi olla oikeutta perheasuntoon? Eli heillä ei ole oikeutta lisääntyä ja jos lisääntyvät, se tarkoittaa automaattisesti siirtoa jonnekin perähikiälle? Huomaatko itsekin miten järjetön ja moraaliton tuo asenteesi on? 

Yhoo sairaanhoitaja saa asumistukea. Pidän sairaana asuntomarkkinana ajatusta, että pääkaupungissa asumistuilla maksettaisiin lähtökohtaisesti perheasuntojen lainoja.

Asumistukeahan ei myönnetä lainan lyhennyksiin, kuten varmasti tiesitkin. Ja mitä tulee siihen, että joku työssäkäyvä yyhoo sairaanhoitaja saa asumistukea, niin se sopii minulle. Toisin kuin sinä, ajattelen vähän niitä heidän lapsiaankin enkä asuntomarkkinoiden tuottoa.

Pointtihan on, että sen sh:n tulot eivät yllä edes siihen, että maksaisi itse oman vuokransa. Jokseenkin ajattelen, että jos maksukyky ei riitä edes tähän, niin rahkeita ei ole omistusasumiseen.

Jos sh:n tulot eivät riitä edes vuokranmaksuun, niin vika on joko sh:n palkkatasossa tai asuntomarkkinoiden vääristymisestä. Silloin täytyy tehdä jotakin. Täytyy ottaa huomioon, että sairaanhoitajat ovat yhteiskunnan toimintojen kannalta niin merkittävä ammattiryhmä, että sitä ei voi ohittaa Helsingissäkään. 

Jutun laskelmat perustuivat sairaanhoitajan kohdalla 2384 euron nettotuloihin. Jos tuosta pitää maksaa perheasunnon vuokra 1500e niin ei siinä hirveästi jää muuhun elämiseen yh:lle ja lapsille.

Mun arkkitehdin palkasta ei jää käteen yhtään tuon enempää. Eihän tuo mikään pieni palkka ole. Kyllä sillä hyvin yh pärjää. Olen siis yh.

Juttu käsittelikin tavallisia palkansaajia, keskituloisia ihmisiä.

Miksi en olisi tuon sairaanhoitajan kanssa samassa asemassa, jos minun nettopalkkani ja ostovoimani on sama?

Kysyy hämmentynyt edellä mainittu arkkitehti.

Vierailija kirjoitti:

Luin jutun. Siinä oli vähän lapsellista se, että yksiöille on laskettu neliöhinta. Kun sen yksiön hinnan määrittää sijainnin lisäksi se, onko parveketta/parvea/omaa saunaa/keittokomero ja keittiöseinä. Ja yhtiövastikkeen ja mahfollisen rahoitusvastikkeen suuruus. Yksiöissä on laskennallisesti aina kallein neliöhinta.

Niin, ja jutun lopussa todetaan että haastateltava on hyvässä tilanteessa, koska hän jakaa nykyisen asunnon vuokran asuinkumppanin kanssa ja on lisäksi ollut vuosia asp-säästäjä. Olisipa jutussa haastateltu ihan oikeasti yksinasuvaa, matapalkkaisessa työssä olevaa.

Mä voin kirjoitella sulle sen matalapalkkatyöläisen kommentin, jota kaipaat.

Minulla on nettotulot noin 1700 euroa ja sain lainaa yksiöön, joka on lueteltuna noista lähiöistä, joihin taviksella on vielä varaa. Yksiön hinta oli 140 000 (hieman liikaa, kannattaa ymmärtää, että ei noita ole sopivia paljon tarjolla, niille on kysyntää myös). Tällä hetkellä tässä lähiössä ovat nuo hinnat jo nousussa, kuten on mainittu, että esimerkiksi monessa Itä-Helsingin lähiössä on. Gentrifikaatio on siis totta. Hyvällä tuurilla voi vielä löytää täältäkin yksiön 130 000:lla, mutta täältäkin jo jotkut ostavat ja remontoivat ja hintapyyntö on sitten jo 150 000. Huolimatta siitä, että on lähiö, joka on kaukana keskustasta.

Minulle tuo 20 000 järjestyi suvulta, muuten minulla ei olisi itselläni olisi ollut mahdollisuutta säästää tuota summaa. Eli kenties saatan kuitenkin olla sellainen vastaaja, joka ei tuo kiinnostavaa tietoa, koska en ole säästänyt käsirahaa itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Yhteiskunta ei muillakaan osin ole sama kuin 30 vuotta sitten!! Kenenkään ei tarvitse asua aikuisena solussa, jos ei itse halua. Asumisen hinta on posketon Helsingissä eikä siihen kukaan poliitikko halua muutosta, koska ovat sijoittajien lakeijoita. Miksei työnantajat rakenna edullisia työsuhdeasuntoja ja vuokrataloja?!

HUS:illa ja Helsingin kaupungilla on työsuhdeasuntoja tarjolla ja ainakin kaupungilla myös niitä soluja. Itse asiassa kaupunki muutti vähän aikaa sitten työsuhdeasuntojensa vuokrasopimukset toistaiseksi voimassaoleviksi, jotta etenkin hoitoalalla saataisiin houkuteltua työvoimaa maakunnista.

Työskentelin aikanaan jutun sairaanhoitajan tavoin Laakson sairaalassa ja asuin työsuhdeasunnossa kävelyetäisyydellä työpaikaltani. Vuokrani taisi korkeimmillaan olla 420 euroa ja se pidätettiin suoraan palkasta. Helsingin kaupungilla on myös henkilöstökassa, joka myöntää jäsenilleen asuntolainoja.

Viimeisin tieto näistä HUS:in asunnoista on ainakin minulla sellainen, että ne ovat nykyään määräaikaisia. En tajua miksi. Sukulaiseni kollega oli ainakin asunut tällaisessa ja sitten piti muuttaa, kun ei enää saanut asua. En ymmärrä, kuka tuossa systeemissä voittaa. Kun muuten noita HUS:in asuntoja on esimerkiksi juuri noiden sairaaloiden lähistöllä, onhan se hyvä, jos olisi niin, että vuorotyötä tekevä pääsee kotiin lepäämään siihen lähelle.

Mielenkiintoinen artikkeli.. entä me jotka olemme työn perässä tänne muuttaneet ja velkainen asunto jäänyt muuttotappiopaikkakunnalle?

Koen meidän perheen tilanteen hulluksi, vaihtoehtona oli jäädä landelle velkaisen omakotitaloon ilman työtä ja elämään yhteiskunnan tukien varaan tai muutta pk seudulle (meillä Helsinki) ja asua kämäisessä ja kalliissa vuokra-asunnossa mahdollisuutta ikinä ostaa täältä asuntoa.

Maksamme siis omakotitalon lainaa ja muita kuluja (toisen palkka menee näihin) ja toisen palkalla elämme täällä.

On helsinkiläisten onni, että on näitä sairaanhoitajia, jotka välttämättä haluaa asua Kalliossa. Sen sairaanhoitajan ei nimittäin olisi järkevää muuttaa Mellunmäkeen vaan Lahteen, Kotkaan, Saloon tms. ja mennä sinne töihin. Ihan muutamaa yksikköä lukuunottamatta työ on samaa ja palkka on sama. Elämälaatu, työmatkaan käytetty aika ja ostovoima sitten ihan muuta. Ja Helsingin palvelut melkeinpä yhtä saavutettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras varmaan olisi, jos esimerkiksi asumisoikeus-tyyppistä rakentamista lisättäisiin ja sitä vähän kohdennettaisiin ko. ryhmille.

Pääkaupunkiseudulla asumisoikeus-asunnoissa on huomattavan suuret käyttövastikkeet, melkein yhtä suuret kuin olisi vuokra-asunto, jollain vähemmän hyvällä alueella. Esim. 3 huoneessa käyttövastike on 1000 euron molemmin puolin. Käytännössä, se on niin korkea, että sillä maksaisi jo omaa, jos vain on vakituinen työ. Lisäksi käyttövastike ei vähene vuosien mukaan, vaan nousee indeksin ja mahdollisten taloyhtiölle tehtyjen remonttien mukaan, koko loppuelämän.

Niinhän sillä maksaisi, mutta kun sitä lainaa ei saa sen vertaa, että sillä saisi sen asunnon, vaikka olisi vakituisessakin työssä. Kun hinnat on niin korkeat. Sehän tässä se pointti oli. Joku laittoi että 150000 eurolla on tarjolla 47 kaksiota koko Helsingin alueella. Sehän on ihan järjettömän pieni määrä. 47! Pienituloinen on puun ja kuoren välissä, eikä kaikilla oli takaajia sun muita. Ja pääoman säästäminen ottaa hemmetisti aikaa, kun vuokrataso on niin korkea ja syö ylimääräisen. 

En tarkoittanut, että omistusasunnon osto olisi kaikille vaihtoehto. Mutta kun suositeltiin asumisoikeusasuntojen rakentamista ratkaisuksi, niin se ei ole hyvä ratkaisu pienituloiselle, sillä perheasunnoissa käyttövastikkeet pääkaupunkiseudulla ovat niin korkeat ja ne vain kasvavat vuosien kuluessa, eivätkä alene koskaan.

Alueella jossa asun ei oikein ole muita vaihtoehtoja kuin aso. Meitä on nyt neljä kolmiossa ja lasten kasvaessa tila on liian pieni. Suurempia ei ole vuokrattavaksi.

Bruttotulot melkein 5000 € ja yh. Omistusrivarikolmio Kirkkonummella ja viihdytään superhyvin.

Työmatka Helsinkiin omalla autolla n. 40 min. Mutta ei tulis mieleenkään muuttaa Helsinkiin johonkin hikiseen pieneen kerrostalo-asuntoon.

Elämän laatu paljon parempaa täällä. Ja talous kunnossa. Välillä päästään reissaamaankin.

Vierailija kirjoitti:

On helsinkiläisten onni, että on näitä sairaanhoitajia, jotka välttämättä haluaa asua Kalliossa. Sen sairaanhoitajan ei nimittäin olisi järkevää muuttaa Mellunmäkeen vaan Lahteen, Kotkaan, Saloon tms. ja mennä sinne töihin. Ihan muutamaa yksikköä lukuunottamatta työ on samaa ja palkka on sama. Elämälaatu, työmatkaan käytetty aika ja ostovoima sitten ihan muuta. Ja Helsingin palvelut melkeinpä yhtä saavutettavissa.

No ei ainakaan Saloon jossa ei oikein muuta työtä olekaan kuin paikallisen aluesairaalan työt.

Sielläkin tilanteita ettei omistusasunnosta pääse ikinä eroon, jos sellaisen tuolta erehtyy ostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Yhteiskunta ei muillakaan osin ole sama kuin 30 vuotta sitten!! Kenenkään ei tarvitse asua aikuisena solussa, jos ei itse halua. Asumisen hinta on posketon Helsingissä eikä siihen kukaan poliitikko halua muutosta, koska ovat sijoittajien lakeijoita. Miksei työnantajat rakenna edullisia työsuhdeasuntoja ja vuokrataloja?!

HUS:illa ja Helsingin kaupungilla on työsuhdeasuntoja tarjolla ja ainakin kaupungilla myös niitä soluja. Itse asiassa kaupunki muutti vähän aikaa sitten työsuhdeasuntojensa vuokrasopimukset toistaiseksi voimassaoleviksi, jotta etenkin hoitoalalla saataisiin houkuteltua työvoimaa maakunnista.

Työskentelin aikanaan jutun sairaanhoitajan tavoin Laakson sairaalassa ja asuin työsuhdeasunnossa kävelyetäisyydellä työpaikaltani. Vuokrani taisi korkeimmillaan olla 420 euroa ja se pidätettiin suoraan palkasta. Helsingin kaupungilla on myös henkilöstökassa, joka myöntää jäsenilleen asuntolainoja.

Viimeisin tieto näistä HUS:in asunnoista on ainakin minulla sellainen, että ne ovat nykyään määräaikaisia. En tajua miksi. Sukulaiseni kollega oli ainakin asunut tällaisessa ja sitten piti muuttaa, kun ei enää saanut asua. En ymmärrä, kuka tuossa systeemissä voittaa. Kun muuten noita HUS:in asuntoja on esimerkiksi juuri noiden sairaaloiden lähistöllä, onhan se hyvä, jos olisi niin, että vuorotyötä tekevä pääsee kotiin lepäämään siihen lähelle.

Koska niitä hyödynnetään rekryämiseen eikä niinkään työntekijän palkitsemiseen.

Muutin itse kaupungin työsuhdeasuntoon määräaikaisella 5 v. sopimuksella, kun aiemmin vuokrasopimuksensa solmineet kollegani olivat saaneet toistaiseksi määräaikaisen sopimuksen. No eipähän ollut työnantajaan sidottu vaihtamaan työpaikkaa, ja kun olin siirtynyt pois kaupungin palveluksesta ja vuokrasopimus lähenteli loppuaan, sain asuntotarjouksen Hekalta.

Miksei sh valitse tinderistä rikasta miestä? Mikä tässä oli taas se ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On helsinkiläisten onni, että on näitä sairaanhoitajia, jotka välttämättä haluaa asua Kalliossa. Sen sairaanhoitajan ei nimittäin olisi järkevää muuttaa Mellunmäkeen vaan Lahteen, Kotkaan, Saloon tms. ja mennä sinne töihin. Ihan muutamaa yksikköä lukuunottamatta työ on samaa ja palkka on sama. Elämälaatu, työmatkaan käytetty aika ja ostovoima sitten ihan muuta. Ja Helsingin palvelut melkeinpä yhtä saavutettavissa.

No ei ainakaan Saloon jossa ei oikein muuta työtä olekaan kuin paikallisen aluesairaalan työt.

Sielläkin tilanteita ettei omistusasunnosta pääse ikinä eroon, jos sellaisen tuolta erehtyy ostamaan.

Salon sairaala tarjoaa erikoissairaanhoitoa ja siellä on myös runsaasti poliklinikoita. Salossa on varmasti myös perusterveydehoitoa ja sosiaalipuolen töitä sairaanhoitajalle. Suurin osa Helsingissä työskentelevistä sairaanhoitajista työskentelee muualla kuin niissä muutamassa yksikössä, joissa hoidetaan koko Suomen tai edes koko HYKS:in alueen tietyt potilaat. Salossa toki toiminta on suppeampaa kuin Lahdessa tai Kotkassa, mutta kyllä sieltäkin monipuolisesti sairaanhoitajan töitä löytyy.

Helsinkiläiset sairastavat pääasiassa samanlaisia, tavallisia sairauksia kuin muutkin suomalaiset ja suurin osa hoitajista hoitaa juuri niitä tavallisia sydäninfarkti, paksusuolen syöpä, aivoinfarkti, infektio yms. potilaita Helsinginkin erikoissairaanhoidossa. Ja perusterveydenhuollossa vielä enemmän. Joku Jorvin palovammateho sitten vetää työntekijöitä kauempaakin, mutta harva helsinkiläinen tarvitsee sen palveluita.

Köyhät kyykkyyn. slummeja ovat jo Porvoo, hämeenlinna ja Lohja. Sinne köyhät. Ja tietullit käyttöön, kulkekoot köyhät julkisilla.