Lukiko joku tuon Hesarin artikkelin "Kallis kaupunki"-jutun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Yhteiskunta ei muillakaan osin ole sama kuin 30 vuotta sitten!! Kenenkään ei tarvitse asua aikuisena solussa, jos ei itse halua. Asumisen hinta on posketon Helsingissä eikä siihen kukaan poliitikko halua muutosta, koska ovat sijoittajien lakeijoita. Miksei työnantajat rakenna edullisia työsuhdeasuntoja ja vuokrataloja?!

Miksi työnantajat rakentaisivat edullisia työsuhdeasuntoja, kun meillä on asumistukisysteemi, joka itse asiassa vasta vuonna 1987 alkoi koskemaan kaikkia väestöryhmiä ja asuntoja, siis noin 30 vuotta sitten. Siihen asti suurin osa vastasi itse asumiskuluistaan, mutta kiitos avokätisen asumistukisysteemin työsuhdeasuntojen tarve pieneni. Ei haluttu olla sidoksissa työnantajaan eikä työnantaja toisaalta halunnut maksaa työpaikkaa vaihtaneiden asumiskuluja, työsuhdeasunnoissa kun oli edullinen vuokra. Nykylaki antaisi mahdollisuuden majailla työsuhdeasunnossa, vaikka ei olisi töissä ko. työnantajalla eli liian riskialtista!

Kenenkään ei tarvitse asua solussa, mutta kenenkään ei tarvitse maksaa itse asumisensa kuluja? Miksi ei? Miksi asuminen Helsingissä mieluisassa asunnossa on ihmisoikeus?

Helsinki ei toimi rikkaiden osakesijoittajien ja tyhjinä pidettävien kämppien takia enää kaikille asumiskelpoisena, jolloin työssäkäyvillä olisi varaa kerryttää myös itselleen ka perheelleen asuntovarallisuutta. Ketään ei ole oikeus syrjiä vaan sen takia, että ei ole kultakusikka suussa ja pappa ostaa kämpän Ullanlinnassa! Miksi Helsingistä pitää tehdä rikkaiden linnake, vaikka siellä käy töissä kymmeniätuhansia pieni- ja keskituloisia?! Aiemlin historiassa Helsinki oli teollisuuskaupunki eikä mikään lattekehto.

Ja missä muualla isommassa kaupungissa Suomessakaan on pienituloisella varaa asua keskustassa? Sori mutta elämä on. Jos haluaa helppoja ja hienoja asioita, ne maksaa.

Kuka tässä ketjussa on puhunut KESKUSTASTA? Ei kukaan. 

Mistä tämä inho oikein kumpuaa? Mikä ongelma se on, jos joku haluaisi saada oman asunnon ja maksaa sitä omasta palkastaan?

Minäkin haluan vaikka mitä kun olisi kivaa, mutta aikuisena pitäisi olla jotkin realiteetit sentään hallussa. Miksi suomen pitäisi olla se yksi poikkeus koko maailmassa, jossa pienellä palkalla saa perheasunnon pääkaupungista? Mitä pitäisi muuttaa ja kenen tämän mahdollistamiseksi?

Et voi olla tosissasi tämän kysymyksen kanssa. Siis pääkaupungissa työskentelevällä bussikuskilla tai sairaanhoitajalla ei saisi olla oikeutta perheasuntoon? Eli heillä ei ole oikeutta lisääntyä ja jos lisääntyvät, se tarkoittaa automaattisesti siirtoa jonnekin perähikiälle? Huomaatko itsekin miten järjetön ja moraaliton tuo asenteesi on? 

Yhoo sairaanhoitaja saa asumistukea. Pidän sairaana asuntomarkkinana ajatusta, että pääkaupungissa asumistuilla maksettaisiin lähtökohtaisesti perheasuntojen lainoja.

Asumistukeahan ei myönnetä lainan lyhennyksiin, kuten varmasti tiesitkin. Ja mitä tulee siihen, että joku työssäkäyvä yyhoo sairaanhoitaja saa asumistukea, niin se sopii minulle. Toisin kuin sinä, ajattelen vähän niitä heidän lapsiaankin enkä asuntomarkkinoiden tuottoa.

Mä en ymmärrä tätä suomalaisten omistusintoa! Ensin kitkutetaan säästöjä että saadaan laina. Sit kitkutetaan kun remontoidaan mieleiseksi. Sitten tuleekin jo taloyhtiön remontit ja taas maksetaan omaa lainaa, yhtiölainaa ja vastiketta. Erotus hulppeahkoon vuokra-asumiseen jää kympeiksi noissa summissa jo.

Mikä hinku ihmisillä on tuohon elämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras varmaan olisi, jos esimerkiksi asumisoikeus-tyyppistä rakentamista lisättäisiin ja sitä vähän kohdennettaisiin ko. ryhmille.

Tää on parasta! Asumioikeusyhtiö vetää käsittämättömät summat rahaa siitä, kun porukka kuvittelee asuvansa edullisesti. Kaksion vuokra yksityisillä markkinoilla 900 e/kk, asumisoikeusasunnon vastike 908 e/kk ja lisäksi on pitänyt maksaa noin 30 000 e asumisoikeusmaksu, joka toki palautetaan, kun lähtee.

Tämäkin on rakennusliikkeiden vesittämä ilmiö. On joitakin yhtiöitä joissa asuminen on kohtuuhintaista.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä suomalaisten omistusintoa! Ensin kitkutetaan säästöjä että saadaan laina. Sit kitkutetaan kun remontoidaan mieleiseksi. Sitten tuleekin jo taloyhtiön remontit ja taas maksetaan omaa lainaa, yhtiölainaa ja vastiketta. Erotus hulppeahkoon vuokra-asumiseen jää kympeiksi noissa summissa jo.

Mikä hinku ihmisillä on tuohon elämään?

Kyse on ainakin minulle siitä, että haluan jotakin pysyvää. Vuokralla se lähtö voi tulla milloin vain, omassa ei sentään. Lisäksi kun minusta aika jättää, saa nuo jälkeläiset vähän pääomaa eikä tarvitse rakentaa kaikkea itse tyhjästä samoin kuin itse jouduin aikanaan tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Yhteiskunta ei muillakaan osin ole sama kuin 30 vuotta sitten!! Kenenkään ei tarvitse asua aikuisena solussa, jos ei itse halua. Asumisen hinta on posketon Helsingissä eikä siihen kukaan poliitikko halua muutosta, koska ovat sijoittajien lakeijoita. Miksei työnantajat rakenna edullisia työsuhdeasuntoja ja vuokrataloja?!

Miksi työnantajat rakentaisivat edullisia työsuhdeasuntoja, kun meillä on asumistukisysteemi, joka itse asiassa vasta vuonna 1987 alkoi koskemaan kaikkia väestöryhmiä ja asuntoja, siis noin 30 vuotta sitten. Siihen asti suurin osa vastasi itse asumiskuluistaan, mutta kiitos avokätisen asumistukisysteemin työsuhdeasuntojen tarve pieneni. Ei haluttu olla sidoksissa työnantajaan eikä työnantaja toisaalta halunnut maksaa työpaikkaa vaihtaneiden asumiskuluja, työsuhdeasunnoissa kun oli edullinen vuokra. Nykylaki antaisi mahdollisuuden majailla työsuhdeasunnossa, vaikka ei olisi töissä ko. työnantajalla eli liian riskialtista!

Kenenkään ei tarvitse asua solussa, mutta kenenkään ei tarvitse maksaa itse asumisensa kuluja? Miksi ei? Miksi asuminen Helsingissä mieluisassa asunnossa on ihmisoikeus?

Helsinki ei toimi rikkaiden osakesijoittajien ja tyhjinä pidettävien kämppien takia enää kaikille asumiskelpoisena, jolloin työssäkäyvillä olisi varaa kerryttää myös itselleen ka perheelleen asuntovarallisuutta. Ketään ei ole oikeus syrjiä vaan sen takia, että ei ole kultakusikka suussa ja pappa ostaa kämpän Ullanlinnassa! Miksi Helsingistä pitää tehdä rikkaiden linnake, vaikka siellä käy töissä kymmeniätuhansia pieni- ja keskituloisia?! Aiemlin historiassa Helsinki oli teollisuuskaupunki eikä mikään lattekehto.

Ja missä muualla isommassa kaupungissa Suomessakaan on pienituloisella varaa asua keskustassa? Sori mutta elämä on. Jos haluaa helppoja ja hienoja asioita, ne maksaa.

Kuka tässä ketjussa on puhunut KESKUSTASTA? Ei kukaan. 

Mistä tämä inho oikein kumpuaa? Mikä ongelma se on, jos joku haluaisi saada oman asunnon ja maksaa sitä omasta palkastaan?

Minäkin haluan vaikka mitä kun olisi kivaa, mutta aikuisena pitäisi olla jotkin realiteetit sentään hallussa. Miksi suomen pitäisi olla se yksi poikkeus koko maailmassa, jossa pienellä palkalla saa perheasunnon pääkaupungista? Mitä pitäisi muuttaa ja kenen tämän mahdollistamiseksi?

Et voi olla tosissasi tämän kysymyksen kanssa. Siis pääkaupungissa työskentelevällä bussikuskilla tai sairaanhoitajalla ei saisi olla oikeutta perheasuntoon? Eli heillä ei ole oikeutta lisääntyä ja jos lisääntyvät, se tarkoittaa automaattisesti siirtoa jonnekin perähikiälle? Huomaatko itsekin miten järjetön ja moraaliton tuo asenteesi on? 

Yhoo sairaanhoitaja saa asumistukea. Pidän sairaana asuntomarkkinana ajatusta, että pääkaupungissa asumistuilla maksettaisiin lähtökohtaisesti perheasuntojen lainoja.

Asumistukeahan ei myönnetä lainan lyhennyksiin, kuten varmasti tiesitkin. Ja mitä tulee siihen, että joku työssäkäyvä yyhoo sairaanhoitaja saa asumistukea, niin se sopii minulle. Toisin kuin sinä, ajattelen vähän niitä heidän lapsiaankin enkä asuntomarkkinoiden tuottoa.

Pointtihan on, että sen sh:n tulot eivät yllä edes siihen, että maksaisi itse oman vuokransa. Jokseenkin ajattelen, että jos maksukyky ei riitä edes tähän, niin rahkeita ei ole omistusasumiseen.

Sairaanhoitaja tarvitsisi 90 000 euron omarahoitusosuuden ostaakseen hikisen yksiön Kalliosta. Ketä tämä oikein palvelee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä suomalaisten omistusintoa! Ensin kitkutetaan säästöjä että saadaan laina. Sit kitkutetaan kun remontoidaan mieleiseksi. Sitten tuleekin jo taloyhtiön remontit ja taas maksetaan omaa lainaa, yhtiölainaa ja vastiketta. Erotus hulppeahkoon vuokra-asumiseen jää kympeiksi noissa summissa jo.

Mikä hinku ihmisillä on tuohon elämään?

Kyse on ainakin minulle siitä, että haluan jotakin pysyvää. Vuokralla se lähtö voi tulla milloin vain, omassa ei sentään. Lisäksi kun minusta aika jättää, saa nuo jälkeläiset vähän pääomaa eikä tarvitse rakentaa kaikkea itse tyhjästä samoin kuin itse jouduin aikanaan tekemään.

Voi miten naiivia. Jos jää työttömäksi, sairastuu, tulee ero ym elämää niin millä maksat? Pankin tarjoamat vakuudet eivät riitä loppuiäksi.

Entä jos naapuri myy asuntonsa jollekin sossusäätiölle (mitä on pirusti nykyään). Siinä sitten mukavasti odotat sitä siirtymistä iäisyyteen kun sekakäyttäjät riehuu seinän takana ja heitähän häädön jälkeen saapuu vain uusi erä. Mites myyt asuntosi tuossa tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Yhteiskunta ei muillakaan osin ole sama kuin 30 vuotta sitten!! Kenenkään ei tarvitse asua aikuisena solussa, jos ei itse halua. Asumisen hinta on posketon Helsingissä eikä siihen kukaan poliitikko halua muutosta, koska ovat sijoittajien lakeijoita. Miksei työnantajat rakenna edullisia työsuhdeasuntoja ja vuokrataloja?!

Miksi työnantajat rakentaisivat edullisia työsuhdeasuntoja, kun meillä on asumistukisysteemi, joka itse asiassa vasta vuonna 1987 alkoi koskemaan kaikkia väestöryhmiä ja asuntoja, siis noin 30 vuotta sitten. Siihen asti suurin osa vastasi itse asumiskuluistaan, mutta kiitos avokätisen asumistukisysteemin työsuhdeasuntojen tarve pieneni. Ei haluttu olla sidoksissa työnantajaan eikä työnantaja toisaalta halunnut maksaa työpaikkaa vaihtaneiden asumiskuluja, työsuhdeasunnoissa kun oli edullinen vuokra. Nykylaki antaisi mahdollisuuden majailla työsuhdeasunnossa, vaikka ei olisi töissä ko. työnantajalla eli liian riskialtista!

Kenenkään ei tarvitse asua solussa, mutta kenenkään ei tarvitse maksaa itse asumisensa kuluja? Miksi ei? Miksi asuminen Helsingissä mieluisassa asunnossa on ihmisoikeus?

Helsinki ei toimi rikkaiden osakesijoittajien ja tyhjinä pidettävien kämppien takia enää kaikille asumiskelpoisena, jolloin työssäkäyvillä olisi varaa kerryttää myös itselleen ka perheelleen asuntovarallisuutta. Ketään ei ole oikeus syrjiä vaan sen takia, että ei ole kultakusikka suussa ja pappa ostaa kämpän Ullanlinnassa! Miksi Helsingistä pitää tehdä rikkaiden linnake, vaikka siellä käy töissä kymmeniätuhansia pieni- ja keskituloisia?! Aiemlin historiassa Helsinki oli teollisuuskaupunki eikä mikään lattekehto.

Ja missä muualla isommassa kaupungissa Suomessakaan on pienituloisella varaa asua keskustassa? Sori mutta elämä on. Jos haluaa helppoja ja hienoja asioita, ne maksaa.

Kuka tässä ketjussa on puhunut KESKUSTASTA? Ei kukaan. 

Mistä tämä inho oikein kumpuaa? Mikä ongelma se on, jos joku haluaisi saada oman asunnon ja maksaa sitä omasta palkastaan?

Minäkin haluan vaikka mitä kun olisi kivaa, mutta aikuisena pitäisi olla jotkin realiteetit sentään hallussa. Miksi suomen pitäisi olla se yksi poikkeus koko maailmassa, jossa pienellä palkalla saa perheasunnon pääkaupungista? Mitä pitäisi muuttaa ja kenen tämän mahdollistamiseksi?

Et voi olla tosissasi tämän kysymyksen kanssa. Siis pääkaupungissa työskentelevällä bussikuskilla tai sairaanhoitajalla ei saisi olla oikeutta perheasuntoon? Eli heillä ei ole oikeutta lisääntyä ja jos lisääntyvät, se tarkoittaa automaattisesti siirtoa jonnekin perähikiälle? Huomaatko itsekin miten järjetön ja moraaliton tuo asenteesi on? 

Yhoo sairaanhoitaja saa asumistukea. Pidän sairaana asuntomarkkinana ajatusta, että pääkaupungissa asumistuilla maksettaisiin lähtökohtaisesti perheasuntojen lainoja.

Asumistukeahan ei myönnetä lainan lyhennyksiin, kuten varmasti tiesitkin. Ja mitä tulee siihen, että joku työssäkäyvä yyhoo sairaanhoitaja saa asumistukea, niin se sopii minulle. Toisin kuin sinä, ajattelen vähän niitä heidän lapsiaankin enkä asuntomarkkinoiden tuottoa.

Pointtihan on, että sen sh:n tulot eivät yllä edes siihen, että maksaisi itse oman vuokransa. Jokseenkin ajattelen, että jos maksukyky ei riitä edes tähän, niin rahkeita ei ole omistusasumiseen.

Jos sh:n tulot eivät riitä edes vuokranmaksuun, niin vika on joko sh:n palkkatasossa tai asuntomarkkinoiden vääristymisestä. Silloin täytyy tehdä jotakin. Täytyy ottaa huomioon, että sairaanhoitajat ovat yhteiskunnan toimintojen kannalta niin merkittävä ammattiryhmä, että sitä ei voi ohittaa Helsingissäkään. 

Urbaani city-hipster-elämä on ollut viime vuodet niin kovassa huudossa, että Kallion panokorsujen hinnat ovat nousseet pilviin.

Maksa nyt 350000-400000 asunnosta, joka ei ole mitenkään käyttökelpoinen kuin max koiran kanssa asuvalle sinkulle.

Hintojen nousu johtuu tarjonnan puutteesta. Myös siitä, että uudiskohteet rakennetaan vuokratonteille. Kuka sellaisen haluaa? Köyhien huijausta.

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitaja tarvitsisi 90 000 euron omarahoitusosuuden ostaakseen hikisen yksiön Kalliosta. Ketä tämä oikein palvelee?

Sinne Kallioon kun haluaa asumaan niin moni muukin, niin nostaahan se hintoja. Omalla akateemisella alallani monet asuvat juurikin Kalliossa. He tienaavat sairaanhoitajaa selvästi paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä suomalaisten omistusintoa! Ensin kitkutetaan säästöjä että saadaan laina. Sit kitkutetaan kun remontoidaan mieleiseksi. Sitten tuleekin jo taloyhtiön remontit ja taas maksetaan omaa lainaa, yhtiölainaa ja vastiketta. Erotus hulppeahkoon vuokra-asumiseen jää kympeiksi noissa summissa jo.

Mikä hinku ihmisillä on tuohon elämään?

Kyse on ainakin minulle siitä, että haluan jotakin pysyvää. Vuokralla se lähtö voi tulla milloin vain, omassa ei sentään. Lisäksi kun minusta aika jättää, saa nuo jälkeläiset vähän pääomaa eikä tarvitse rakentaa kaikkea itse tyhjästä samoin kuin itse jouduin aikanaan tekemään.

Voi miten naiivia. Jos jää työttömäksi, sairastuu, tulee ero ym elämää niin millä maksat? Pankin tarjoamat vakuudet eivät riitä loppuiäksi.

Entä jos naapuri myy asuntonsa jollekin sossusäätiölle (mitä on pirusti nykyään). Siinä sitten mukavasti odotat sitä siirtymistä iäisyyteen kun sekakäyttäjät riehuu seinän takana ja heitähän häädön jälkeen saapuu vain uusi erä. Mites myyt asuntosi tuossa tilanteessa?

Okei, sait ylipuhuttua, muutan heti vuokralle. Niin oli painavat argumentit.

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitaja tarvitsisi 90 000 euron omarahoitusosuuden ostaakseen hikisen yksiön Kalliosta. Ketä tämä oikein palvelee?

Asuntosijoittajia.

Kyllähän Helsingissä on varaa asua jos haluaa, ei vain niillä halutummilla alueilla. Kysynnän ja tarjonnan laki. Myös Espoossa ja Vantaalla moni paikka on hyvien liikenneyhteyksien varrella, ja niissäkin voi viettää ihmisarvoista elämää. En osaa närkästyä, kun itsellä ei koskaan ole oikein ollut edes vakavassa harkinnassa omistusasuminen Helsingissä. Vaikka Espoota pidetään hyvätuloisten paikkana, täällä ainakin minulla on varaa asua.

Kuka edes voi pidemmän päälle asua noissa "panokorsuissa"? Järkehintaista asumista kauemmaksi keskustasta, ja liikenneyhteydet kuntoon. Helsingin niemennokka on muutenkin passe`. Eihän siellä ole edes Henkkamaukkaa enää kohta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Yhteiskunta ei muillakaan osin ole sama kuin 30 vuotta sitten!! Kenenkään ei tarvitse asua aikuisena solussa, jos ei itse halua. Asumisen hinta on posketon Helsingissä eikä siihen kukaan poliitikko halua muutosta, koska ovat sijoittajien lakeijoita. Miksei työnantajat rakenna edullisia työsuhdeasuntoja ja vuokrataloja?!

Miksi työnantajat rakentaisivat edullisia työsuhdeasuntoja, kun meillä on asumistukisysteemi, joka itse asiassa vasta vuonna 1987 alkoi koskemaan kaikkia väestöryhmiä ja asuntoja, siis noin 30 vuotta sitten. Siihen asti suurin osa vastasi itse asumiskuluistaan, mutta kiitos avokätisen asumistukisysteemin työsuhdeasuntojen tarve pieneni. Ei haluttu olla sidoksissa työnantajaan eikä työnantaja toisaalta halunnut maksaa työpaikkaa vaihtaneiden asumiskuluja, työsuhdeasunnoissa kun oli edullinen vuokra. Nykylaki antaisi mahdollisuuden majailla työsuhdeasunnossa, vaikka ei olisi töissä ko. työnantajalla eli liian riskialtista!

Kenenkään ei tarvitse asua solussa, mutta kenenkään ei tarvitse maksaa itse asumisensa kuluja? Miksi ei? Miksi asuminen Helsingissä mieluisassa asunnossa on ihmisoikeus?

Helsinki ei toimi rikkaiden osakesijoittajien ja tyhjinä pidettävien kämppien takia enää kaikille asumiskelpoisena, jolloin työssäkäyvillä olisi varaa kerryttää myös itselleen ka perheelleen asuntovarallisuutta. Ketään ei ole oikeus syrjiä vaan sen takia, että ei ole kultakusikka suussa ja pappa ostaa kämpän Ullanlinnassa! Miksi Helsingistä pitää tehdä rikkaiden linnake, vaikka siellä käy töissä kymmeniätuhansia pieni- ja keskituloisia?! Aiemlin historiassa Helsinki oli teollisuuskaupunki eikä mikään lattekehto.

Ja missä muualla isommassa kaupungissa Suomessakaan on pienituloisella varaa asua keskustassa? Sori mutta elämä on. Jos haluaa helppoja ja hienoja asioita, ne maksaa.

Kuka tässä ketjussa on puhunut KESKUSTASTA? Ei kukaan. 

Mistä tämä inho oikein kumpuaa? Mikä ongelma se on, jos joku haluaisi saada oman asunnon ja maksaa sitä omasta palkastaan?

Minäkin haluan vaikka mitä kun olisi kivaa, mutta aikuisena pitäisi olla jotkin realiteetit sentään hallussa. Miksi suomen pitäisi olla se yksi poikkeus koko maailmassa, jossa pienellä palkalla saa perheasunnon pääkaupungista? Mitä pitäisi muuttaa ja kenen tämän mahdollistamiseksi?

Et voi olla tosissasi tämän kysymyksen kanssa. Siis pääkaupungissa työskentelevällä bussikuskilla tai sairaanhoitajalla ei saisi olla oikeutta perheasuntoon? Eli heillä ei ole oikeutta lisääntyä ja jos lisääntyvät, se tarkoittaa automaattisesti siirtoa jonnekin perähikiälle? Huomaatko itsekin miten järjetön ja moraaliton tuo asenteesi on? 

Yhoo sairaanhoitaja saa asumistukea. Pidän sairaana asuntomarkkinana ajatusta, että pääkaupungissa asumistuilla maksettaisiin lähtökohtaisesti perheasuntojen lainoja.

Asumistukeahan ei myönnetä lainan lyhennyksiin, kuten varmasti tiesitkin. Ja mitä tulee siihen, että joku työssäkäyvä yyhoo sairaanhoitaja saa asumistukea, niin se sopii minulle. Toisin kuin sinä, ajattelen vähän niitä heidän lapsiaankin enkä asuntomarkkinoiden tuottoa.

Pointtihan on, että sen sh:n tulot eivät yllä edes siihen, että maksaisi itse oman vuokransa. Jokseenkin ajattelen, että jos maksukyky ei riitä edes tähän, niin rahkeita ei ole omistusasumiseen.

Jos sh:n tulot eivät riitä edes vuokranmaksuun, niin vika on joko sh:n palkkatasossa tai asuntomarkkinoiden vääristymisestä. Silloin täytyy tehdä jotakin. Täytyy ottaa huomioon, että sairaanhoitajat ovat yhteiskunnan toimintojen kannalta niin merkittävä ammattiryhmä, että sitä ei voi ohittaa Helsingissäkään. 

Jutun laskelmat perustuivat sairaanhoitajan kohdalla 2384 euron nettotuloihin. Jos tuosta pitää maksaa perheasunnon vuokra 1500e niin ei siinä hirveästi jää muuhun elämiseen yh:lle ja lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitaja tarvitsisi 90 000 euron omarahoitusosuuden ostaakseen hikisen yksiön Kalliosta. Ketä tämä oikein palvelee?

Niin markkinat toimivat. Mutta miksi sairaanhoitajan pitäisi asua juuri Kalliossa tms.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä suomalaisten omistusintoa! Ensin kitkutetaan säästöjä että saadaan laina. Sit kitkutetaan kun remontoidaan mieleiseksi. Sitten tuleekin jo taloyhtiön remontit ja taas maksetaan omaa lainaa, yhtiölainaa ja vastiketta. Erotus hulppeahkoon vuokra-asumiseen jää kympeiksi noissa summissa jo.

Mikä hinku ihmisillä on tuohon elämään?

Kyse on ainakin minulle siitä, että haluan jotakin pysyvää. Vuokralla se lähtö voi tulla milloin vain, omassa ei sentään. Lisäksi kun minusta aika jättää, saa nuo jälkeläiset vähän pääomaa eikä tarvitse rakentaa kaikkea itse tyhjästä samoin kuin itse jouduin aikanaan tekemään.

Voi miten naiivia. Jos jää työttömäksi, sairastuu, tulee ero ym elämää niin millä maksat? Pankin tarjoamat vakuudet eivät riitä loppuiäksi.

Entä jos naapuri myy asuntonsa jollekin sossusäätiölle (mitä on pirusti nykyään). Siinä sitten mukavasti odotat sitä siirtymistä iäisyyteen kun sekakäyttäjät riehuu seinän takana ja heitähän häädön jälkeen saapuu vain uusi erä. Mites myyt asuntosi tuossa tilanteessa?

Okei, sait ylipuhuttua, muutan heti vuokralle. Niin oli painavat argumentit.

Katos, näpäyttelevä sairaanhoitaja. Ennenkuulumatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parin kolmen tonnin duunarilla on mahdollisuus ostaa yksiö tai kaksio Helsingistä, mutta ei miltä tahansa alueelta. Jos haluaa isomman perheasunnon, pitää katsella Vantaalta tai Espoosta.

Tuossa artikkelin sisältö tiivistettynä, olkaa hyvät.

Okei. Tämä olikin tiedossa kun olen hintoja katsellut. Ja perhettä ei kannata alkaa hankkimaan, jos mielii elää Helsingissä. 

Kyllä Helsingissä voi asua, mutta ei kantakaupungissa omistusasunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Yhteiskunta ei muillakaan osin ole sama kuin 30 vuotta sitten!! Kenenkään ei tarvitse asua aikuisena solussa, jos ei itse halua. Asumisen hinta on posketon Helsingissä eikä siihen kukaan poliitikko halua muutosta, koska ovat sijoittajien lakeijoita. Miksei työnantajat rakenna edullisia työsuhdeasuntoja ja vuokrataloja?!

Miksi työnantajat rakentaisivat edullisia työsuhdeasuntoja, kun meillä on asumistukisysteemi, joka itse asiassa vasta vuonna 1987 alkoi koskemaan kaikkia väestöryhmiä ja asuntoja, siis noin 30 vuotta sitten. Siihen asti suurin osa vastasi itse asumiskuluistaan, mutta kiitos avokätisen asumistukisysteemin työsuhdeasuntojen tarve pieneni. Ei haluttu olla sidoksissa työnantajaan eikä työnantaja toisaalta halunnut maksaa työpaikkaa vaihtaneiden asumiskuluja, työsuhdeasunnoissa kun oli edullinen vuokra. Nykylaki antaisi mahdollisuuden majailla työsuhdeasunnossa, vaikka ei olisi töissä ko. työnantajalla eli liian riskialtista!

Kenenkään ei tarvitse asua solussa, mutta kenenkään ei tarvitse maksaa itse asumisensa kuluja? Miksi ei? Miksi asuminen Helsingissä mieluisassa asunnossa on ihmisoikeus?

Helsinki ei toimi rikkaiden osakesijoittajien ja tyhjinä pidettävien kämppien takia enää kaikille asumiskelpoisena, jolloin työssäkäyvillä olisi varaa kerryttää myös itselleen ka perheelleen asuntovarallisuutta. Ketään ei ole oikeus syrjiä vaan sen takia, että ei ole kultakusikka suussa ja pappa ostaa kämpän Ullanlinnassa! Miksi Helsingistä pitää tehdä rikkaiden linnake, vaikka siellä käy töissä kymmeniätuhansia pieni- ja keskituloisia?! Aiemlin historiassa Helsinki oli teollisuuskaupunki eikä mikään lattekehto.

Ja missä muualla isommassa kaupungissa Suomessakaan on pienituloisella varaa asua keskustassa? Sori mutta elämä on. Jos haluaa helppoja ja hienoja asioita, ne maksaa.

Kuka tässä ketjussa on puhunut KESKUSTASTA? Ei kukaan. 

Mistä tämä inho oikein kumpuaa? Mikä ongelma se on, jos joku haluaisi saada oman asunnon ja maksaa sitä omasta palkastaan?

Minäkin haluan vaikka mitä kun olisi kivaa, mutta aikuisena pitäisi olla jotkin realiteetit sentään hallussa. Miksi suomen pitäisi olla se yksi poikkeus koko maailmassa, jossa pienellä palkalla saa perheasunnon pääkaupungista? Mitä pitäisi muuttaa ja kenen tämän mahdollistamiseksi?

Et voi olla tosissasi tämän kysymyksen kanssa. Siis pääkaupungissa työskentelevällä bussikuskilla tai sairaanhoitajalla ei saisi olla oikeutta perheasuntoon? Eli heillä ei ole oikeutta lisääntyä ja jos lisääntyvät, se tarkoittaa automaattisesti siirtoa jonnekin perähikiälle? Huomaatko itsekin miten järjetön ja moraaliton tuo asenteesi on? 

Perheasuntoja saa kyllä Hgistä, ei vain keskustasta tai kalliimmilta alueilta. Sulla on puurot ja vellit sekaisin. Ohis.

Kuulkaas nyt, on olemassa sellainen asia kuin pääkaupunkiseutu. Kaikkien ei edes tarvitse asua Hgin rajojen sisäpuolella, eikä se ole loukkaus ihmisoikeuksia vastaan.