Lukiko joku tuon Hesarin artikkelin "Kallis kaupunki"-jutun?

Ei minullakaan ole ollut eikä ole varaa asua Hellsingissä, vaikka palkkani on liki ylimmässä tulodesiilissä. Siksi asunkin Vantaalla. Näin se vaan ikävä kyllä on ja on aina ollut.

Talkoissa on toivo.

Ja hartiapankissa.

Oikea ongelma on se, että miksi sairaanhoitaja, lastentarhanopettaja, poliisi tms. haluaisi Helsinkiin töihin, kun asuminen ja työmatka ei järjesty siedettävästi.

Helsingissä on tiettyjä työpaikkoja noilla aloilla, jotka ovat töinä niin kiinnostavia, että sopivilla vuorojärjestelyillä ihmiset ovat valmiita ajamaan 100-150 km työmatkaa, mutta valtaosa töistä on sitä samaa, mitä muuallakin Suomessa, jossa elämänlaatu on reilusti parempi samoilla tuloilla.

Toki on noiden alojen edustajia, jotka omista syistään haluavat asua pääkaupunkiseudulla, vaikka sitten kuinka rupuisesti tai joilla on parempituloinen puoliso, mutta asuntotilanne aiheuttaa suuria haasteita pääkaupunkiseudun palveluiden tuottamiselle ja tilanne on pahenemassa.

Itse olen sairaanhoitaja, työskentelen reilun 100 km päässä Helsingistä ja ostin yksin 65 neliöisen, saunallisen rivarikaksion, jossa melko iso piha ja merinäköala. Tämän laina ja vastike ei vedä talouttani mitenkään tiukalle ja käytän nettotuloistani n. 30% asumiseen. On vaikea kuvitella mitään, mikä saisi minut innostumaan työskentelystä pääkaupunkiseudulla, koska elämänlaatuni romahtaisi, kun ostovoimani putoaisi aivan eri tasolle kuin nyt työskennellessäni vähän kauempana.

Vierailija kirjoitti:

Ärrällä myydään Hesaria jos ei perse kestä tilata

Meidän ärrä lopetti irtonumeroiden myynnin kun ketään ei kiinnostanut ostaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras varmaan olisi, jos esimerkiksi asumisoikeus-tyyppistä rakentamista lisättäisiin ja sitä vähän kohdennettaisiin ko. ryhmille.

Tää on parasta! Asumioikeusyhtiö vetää käsittämättömät summat rahaa siitä, kun porukka kuvittelee asuvansa edullisesti. Kaksion vuokra yksityisillä markkinoilla 900 e/kk, asumisoikeusasunnon vastike 908 e/kk ja lisäksi on pitänyt maksaa noin 30 000 e asumisoikeusmaksu, joka toki palautetaan, kun lähtee.

No ei se asumisoikeusasuminen (aso) ainakaan sen kalliimpaa näytä olevan kuin vuokra-asuminen. Aso-asunnot on mun mielikuvan mukaan myös rauhallisempia asua kuin vuokrat, noin keskimmäärin ainakin, juuri tuon "kynnysrahan" vuoksi, kun ei kaikki "hörhöt" pysty sitä maksamaan.

Lisäksi aso-asuminen on aika stressivapaata verrattuna omistusasumiseen/ vuokra-asumiseen. Ei huolta isoista remonttikuluista eikä hajoavista kodinkoneista yms.

Vuokralla on myös pieni pelko, että asunto laitetaan myyntiin ja joudut lähtemään, aso:ssa voit asua hamaan tappiin.

Asumisoikeuteenkin saa asumistukea ja jos tarvii lainaa kynnysrahaa varten, niin asumisoikeussopimus käy lainan vakuudeksi (raha palautetaan asumisen päätyttyä joten pankki saa omansa pois). Korkoa tietty joutuu maksamaan, mutta parin kuukauden takuuvuokralla makselee aika kauan esim. 30.000€:n lainakorkoja ja kun lyhentää lainaa, se on sama kuin säästäisi.

Itse asun tällä hetkellä vuokralla, mutta olen harkinnut aso-asuntoon vaihtamista.

Myös Hesarin hinta on karannut käsistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä suomalaisten omistusintoa! Ensin kitkutetaan säästöjä että saadaan laina. Sit kitkutetaan kun remontoidaan mieleiseksi. Sitten tuleekin jo taloyhtiön remontit ja taas maksetaan omaa lainaa, yhtiölainaa ja vastiketta. Erotus hulppeahkoon vuokra-asumiseen jää kympeiksi noissa summissa jo.

Mikä hinku ihmisillä on tuohon elämään?

Kyse on ainakin minulle siitä, että haluan jotakin pysyvää. Vuokralla se lähtö voi tulla milloin vain, omassa ei sentään. Lisäksi kun minusta aika jättää, saa nuo jälkeläiset vähän pääomaa eikä tarvitse rakentaa kaikkea itse tyhjästä samoin kuin itse jouduin aikanaan tekemään.

Voi miten naiivia. Jos jää työttömäksi, sairastuu, tulee ero ym elämää niin millä maksat? Pankin tarjoamat vakuudet eivät riitä loppuiäksi.

Entä jos naapuri myy asuntonsa jollekin sossusäätiölle (mitä on pirusti nykyään). Siinä sitten mukavasti odotat sitä siirtymistä iäisyyteen kun sekakäyttäjät riehuu seinän takana ja heitähän häädön jälkeen saapuu vain uusi erä. Mites myyt asuntosi tuossa tilanteessa?

Olen keski-ikäinen, lapseton pienituloinen nais-yksinyrittäjä asumuserossa. Ostin omistusasunnon mieheni kanssa Helsingistä 16 vuotta sitten. Sen jälkeen on tosiaan ollut asumuseroa, terveyskremppaa ja myös taloyhtiön perussaneeraus, jonka maksut juoksevat vuoteen 2042. Vain viimeksi mainittu oli varmuudella tiedossa jo silloin kun tämä ostettiin. Naapureitaan ei kerrostalossa ole ihan helppo valita, mutta muuten ajattelen asian niin, että omistusasunto on vanhuuden turva. Muistelen mummoani, joka sai muutama vuosi sitten viettää viimeiset aikansa sairaalan vuodeosaston sijaan säätiön omistamassa hoivakodissa, koska hänellä oli säästöjä sijoitusasunnon myynnistä (lapsensa perivät hänen kotinsa). Minä voin käyttää oman kotini arvon hoivakotimaksuihin tai muuhun mikä kiinnostaa. Enemmän tämän arvo on noussut kuin jos olisin sijoittanut koko summan silloin 16 vuotta sitten, ja vähemmällä vaivalla. Eikä tarvitse maksaa kolmiosta 1500€ / kk, vaan paljon vähemmän.

Asoasunto on ainoa, johon ei tule kelan tukilaisia naapuriksi. Kun siinä pitää olla n 20 000 omaisuutta laittaa pöytään, eikä sitä saa vuokrata eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Asoasunto on ainoa, johon ei tule kelan tukilaisia naapuriksi. Kun siinä pitää olla n 20 000 omaisuutta laittaa pöytään, eikä sitä saa vuokrata eteenpäin.

Harmi kun nämäkin on ihan kiven alla ainakin Helsingissä. Itsellä on asonumero 250xxx ja eihän sillä pääse asuntoon kiinni varmaan kymmeneen vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Asoasunto on ainoa, johon ei tule kelan tukilaisia naapuriksi. Kun siinä pitää olla n 20 000 omaisuutta laittaa pöytään, eikä sitä saa vuokrata eteenpäin.

Tämä on se syy miksi haluan asoasuntoon enkä edes haekaan noita kaupungin asuntona (ei niitä kyllä saisikaan). Omaan asuntoon ei ole mahdollisuuksia, kun on niin pieni palkka, mutta tuohon sentään olisi. Haluan rauhallisen kodin ja naapuruston, muuta en vaadi.

Koska meillä on ollut sellainen vaihe, että sairaanhoitaja on voinut alle 30v iässä ostaa itselleen hyväkuntoisen, uuden asunnon Helsingin keskustasta? Ei koskaan.

Sanna Marin lupasi, että rikkailta verotetaan kaikki tulot pois, joten odotellaan vaalikauden loppua, eiköhän kohta aleta lahjoittamaan muilta vietyjä kämppiä köyhille ja keskituloisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asoasunto on ainoa, johon ei tule kelan tukilaisia naapuriksi. Kun siinä pitää olla n 20 000 omaisuutta laittaa pöytään, eikä sitä saa vuokrata eteenpäin.

Harmi kun nämäkin on ihan kiven alla ainakin Helsingissä. Itsellä on asonumero 250xxx ja eihän sillä pääse asuntoon kiinni varmaan kymmeneen vuoteen.

Ei kannata jemmata 10 vuotta, koska lakimuutoksen myötä numerot vanhenevat vuoden 2023 lopussa.

Jatkan vielä liittyen elämänlaatuun. Usein puhutaan palveluista ja monilla tuntuu olevan käsitys, että niitä ei Helsingin ulkopuolella ole. Minulla lähipalveluina, eli lyhyen kävelymatkan (<2 km) sisällä on mm. kaksi ruokakauppaa, 2 pizzeria, 3 kahvilaa/pubia, 1 lounasravintola, 3 kampaamoa, kirjasto, terveyskeskus, koulu, 3 päiväkotia, uimaranta, frisbeegolf-rata, padel-halli, kuntosali, valaistuja kuntoratoja/latuja, urheilukenttä, kaukalo/tenniskentät, huvivenesatama jne.

Lisää löytyy n. 15 min ajomatkan päästä, joka on myös työmatkani. Vuorotyöläisenä joudun työmatkani kulkemaan talvisin autolla, kesäisin usein pyörällä. Jos tarvitse pääkaupunkiseudun palveluita, matkaan kului reilu tunti riippuen mihin siellä on menossa.

Työtovereistani parisuhteessa olevat lapsiperheelliset asuvat käytännössä kaikki omakotitaloissa, me sinkut sitten pääasiassa kerrostalo- tai rivarikaksioissa tai -kolmioissa. Mielestäni melko hyvä diili verrattuna työskentelyyn pääkaupunkiseudulla. Hyvä meille, huono niille pääkaupunkiseutulaisille, jotka tarvitsevat sairaanhoidon palveluita.

89

HS HS kirjoitti:

Ironisesti vasemmistomedia valittaa kuinka ostovoima on heikkoa, joka taas johtuu vasemmistolaisesta politiikasta.

Joo, kokoomus valtaan niin saadaan sairaanhoitajien ja palomiesten palkat ylös ja ostovoima kasvamaan! LOL.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä maassa alle keskituloisella on varaa ostaa asunto, etenkään perheasunto, maan pääkaupungin keskustasta? Eipä taida olla juuri missään, mutta jotenkin tämä suomessa nähdään suurena ihmisoikeuksien loukkauksena.

Lähiörakentaminen on DDR:n ja Suomen keksintö. Muualla maailmassa kaupunkien ”keskusta” jatkuu ja jatkuu ja laidallakinon elämää ja kauniita rakennuksia, ei betonikuutioita.

Meinaat, ettei betonilähiöitä ole Suomen ja entisen Itä-Saksan ulkopuolella? Oletko koskaan käynyt ulkoimailla? Otapa joskus vaikka lento Pariisiin ja matkusta lähijunalla lentoasemalta keskustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras varmaan olisi, jos esimerkiksi asumisoikeus-tyyppistä rakentamista lisättäisiin ja sitä vähän kohdennettaisiin ko. ryhmille.

Tää on parasta! Asumioikeusyhtiö vetää käsittämättömät summat rahaa siitä, kun porukka kuvittelee asuvansa edullisesti. Kaksion vuokra yksityisillä markkinoilla 900 e/kk, asumisoikeusasunnon vastike 908 e/kk ja lisäksi on pitänyt maksaa noin 30 000 e asumisoikeusmaksu, joka toki palautetaan, kun lähtee.

No ei se asumisoikeusasuminen (aso) ainakaan sen kalliimpaa näytä olevan kuin vuokra-asuminen. Aso-asunnot on mun mielikuvan mukaan myös rauhallisempia asua kuin vuokrat, noin keskimmäärin ainakin, juuri tuon "kynnysrahan" vuoksi, kun ei kaikki "hörhöt" pysty sitä maksamaan.

Lisäksi aso-asuminen on aika stressivapaata verrattuna omistusasumiseen/ vuokra-asumiseen. Ei huolta isoista remonttikuluista eikä hajoavista kodinkoneista yms.

Vuokralla on myös pieni pelko, että asunto laitetaan myyntiin ja joudut lähtemään, aso:ssa voit asua hamaan tappiin.

Asumisoikeuteenkin saa asumistukea ja jos tarvii lainaa kynnysrahaa varten, niin asumisoikeussopimus käy lainan vakuudeksi (raha palautetaan asumisen päätyttyä joten pankki saa omansa pois). Korkoa tietty joutuu maksamaan, mutta parin kuukauden takuuvuokralla makselee aika kauan esim. 30.000€:n lainakorkoja ja kun lyhentää lainaa, se on sama kuin säästäisi.

Itse asun tällä hetkellä vuokralla, mutta olen harkinnut aso-asuntoon vaihtamista.

Nykyään ei saa enää 100% lainaa vaan pankista riippuen omarahoitusosuus on 10-20%. Lisäksi jotkut myöntävät lainaa vain alkuperäiseen asomaksuun eikä indeksikorotuksen osuuteen.

Itse olen viime vuodet säästänyt ahkerasti ASP-tilille ja ajattelin nyt vihdoin sijoittaa enemmän ja säästää vähemmän. En enää haaveile omistusasunnosta Helsingin nykyisillä hinnoilla, mutta pätkätyöläisenä en saa pankista edes 15 ke asuntolainaa asoon vaikka käyttäisin asomaksuun 60% omia säästöjäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parin kolmen tonnin duunarilla on mahdollisuus ostaa yksiö tai kaksio Helsingistä, mutta ei miltä tahansa alueelta. Jos haluaa isomman perheasunnon, pitää katsella Vantaalta tai Espoosta.

Tuossa artikkelin sisältö tiivistettynä, olkaa hyvät.

Okei. Tämä olikin tiedossa kun olen hintoja katsellut. Ja perhettä ei kannata alkaa hankkimaan, jos mielii elää Helsingissä. 

Kumpi on tärkeämpää? Jos asuminen Helsingissä on elämän tarkoitus, niin ehkä on parempi ettei lisäänny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asoasunto on ainoa, johon ei tule kelan tukilaisia naapuriksi. Kun siinä pitää olla n 20 000 omaisuutta laittaa pöytään, eikä sitä saa vuokrata eteenpäin.

Harmi kun nämäkin on ihan kiven alla ainakin Helsingissä. Itsellä on asonumero 250xxx ja eihän sillä pääse asuntoon kiinni varmaan kymmeneen vuoteen.

Ei kannata jemmata 10 vuotta, koska lakimuutoksen myötä numerot vanhenevat vuoden 2023 lopussa.

Mielenkiintoista. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras varmaan olisi, jos esimerkiksi asumisoikeus-tyyppistä rakentamista lisättäisiin ja sitä vähän kohdennettaisiin ko. ryhmille.

Tää on parasta! Asumioikeusyhtiö vetää käsittämättömät summat rahaa siitä, kun porukka kuvittelee asuvansa edullisesti. Kaksion vuokra yksityisillä markkinoilla 900 e/kk, asumisoikeusasunnon vastike 908 e/kk ja lisäksi on pitänyt maksaa noin 30 000 e asumisoikeusmaksu, joka toki palautetaan, kun lähtee.

No ei se asumisoikeusasuminen (aso) ainakaan sen kalliimpaa näytä olevan kuin vuokra-asuminen. Aso-asunnot on mun mielikuvan mukaan myös rauhallisempia asua kuin vuokrat, noin keskimmäärin ainakin, juuri tuon "kynnysrahan" vuoksi, kun ei kaikki "hörhöt" pysty sitä maksamaan.

Lisäksi aso-asuminen on aika stressivapaata verrattuna omistusasumiseen/ vuokra-asumiseen. Ei huolta isoista remonttikuluista eikä hajoavista kodinkoneista yms.

Vuokralla on myös pieni pelko, että asunto laitetaan myyntiin ja joudut lähtemään, aso:ssa voit asua hamaan tappiin.

Asumisoikeuteenkin saa asumistukea ja jos tarvii lainaa kynnysrahaa varten, niin asumisoikeussopimus käy lainan vakuudeksi (raha palautetaan asumisen päätyttyä joten pankki saa omansa pois). Korkoa tietty joutuu maksamaan, mutta parin kuukauden takuuvuokralla makselee aika kauan esim. 30.000€:n lainakorkoja ja kun lyhentää lainaa, se on sama kuin säästäisi.

Itse asun tällä hetkellä vuokralla, mutta olen harkinnut aso-asuntoon vaihtamista.

Nykyään ei saa enää 100% lainaa vaan pankista riippuen omarahoitusosuus on 10-20%. Lisäksi jotkut myöntävät lainaa vain alkuperäiseen asomaksuun eikä indeksikorotuksen osuuteen.

Itse olen viime vuodet säästänyt ahkerasti ASP-tilille ja ajattelin nyt vihdoin sijoittaa enemmän ja säästää vähemmän. En enää haaveile omistusasunnosta Helsingin nykyisillä hinnoilla, mutta pätkätyöläisenä en saa pankista edes 15 ke asuntolainaa asoon vaikka käyttäisin asomaksuun 60% omia säästöjäni.

Ottaaks joku asuntoon lainaa? Oikeesti?

Ei kyse ole vain Helsingin keskustasta vaan monesta muustakin alueesta Helsingissä, jossa asunnot kallistuvat. Kyse on negatiivisesta noidankehästä niille, jotka pyrkivät mukaan eka kierrokselle hankkimaan sen ensimmäisen asunnon. Noidankehä on hyödyttänyt niitä, joilla asunnon arvo on noussut. On paradoksaalista, että asuntojen kohdalla vanheneminen ja kuluminen ei vaikuta hintoja laskevasti, kuten muissa hyödykkeissä?! Betonkuutio on kyseessä kuitenkin, jonka rakennuskustannukset on maksettu vanhassa kämpässä aikoja sitten. Miksi asunnosta pitäisi saada myydessä voittoa? Mikä järki siinä on? Jos asuntojen hinnat karkaavat käsistä, on rakennettava niin kauan, että puutetta asunnoista ei ole. Kyllä tonttimaata Helsingissä ja pääkaunpunkiseudulla riittää, mutta onko järkeä keskittää väestö yhdelle seudulle?! Kyse on mielestäni myös turvallisuuspolitiikasta, että koko maa pidetään asuttuna.