Lukiko joku tuon Hesarin artikkelin "Kallis kaupunki"-jutun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Yhteiskunta ei muillakaan osin ole sama kuin 30 vuotta sitten!! Kenenkään ei tarvitse asua aikuisena solussa, jos ei itse halua. Asumisen hinta on posketon Helsingissä eikä siihen kukaan poliitikko halua muutosta, koska ovat sijoittajien lakeijoita. Miksei työnantajat rakenna edullisia työsuhdeasuntoja ja vuokrataloja?!

HUS:illa ja Helsingin kaupungilla on työsuhdeasuntoja tarjolla ja ainakin kaupungilla myös niitä soluja. Itse asiassa kaupunki muutti vähän aikaa sitten työsuhdeasuntojensa vuokrasopimukset toistaiseksi voimassaoleviksi, jotta etenkin hoitoalalla saataisiin houkuteltua työvoimaa maakunnista.

Työskentelin aikanaan jutun sairaanhoitajan tavoin Laakson sairaalassa ja asuin työsuhdeasunnossa kävelyetäisyydellä työpaikaltani. Vuokrani taisi korkeimmillaan olla 420 euroa ja se pidätettiin suoraan palkasta. Helsingin kaupungilla on myös henkilöstökassa, joka myöntää jäsenilleen asuntolainoja.

Työsuhdeasuntojen vuoksia nostettiin viime vuonna huomattavasti. Parikin sataa euroa. Itse asuin kantakaupungissa työsuhdekämpässä vuonna 2012. Yksiö oli 450 euroa, nyt sama yksiö näyttää olevan 765 euroa. Olen samaa mieltä siinä, että työsuhdeasuntoja pitäisi olla enemmän ja tähän saakka ne ovat olleet Hgin kaupungin valtti, mutta nyt hintojen nousu syö tuon edun, koska lähes samalla hinnalla lähtee vapailla markkinoilla eikä sinun tarvitse enää olla naimisissa työn kanssa pitääksesi asunnon. 

Henkilöstökassa on hyvä, mutta ei sieltäkään lainaa irtoa sellaista määrää, jolla ostaisi kunnon asunnon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä maassa alle keskituloisella on varaa ostaa asunto, etenkään perheasunto, maan pääkaupungin keskustasta? Eipä taida olla juuri missään, mutta jotenkin tämä suomessa nähdään suurena ihmisoikeuksien loukkauksena.

Eihän tässä kukaan ole Helsingin keskustasta puhunut, vaan Helsingistä alueena. 

Jos etuoveen laittaa hakuehdoksi vain Helsinki ja yli 60 neliötä, löytyy vaikka kuinka paljon asuntoja luokassa 100-150 tonnia. Kyllähän noihin on varaa kahdella 2500e palkalla työssäkäyvällä. Eli väite ettei ole varaa, sisältää kyllä paljon muitakin ehtoja kuin sijainnin Helsingissä ja koon. Eli pitää olla isompi tai lähempänä tai uudempi tai tai tai. Ja silti verrataan johonkin muun maan lähiön purkukuntoiseen kämppään lähiössä jossa ei ole asiaa ulos öisin ja matkaa on keskustaan 20km. "Mutta kun vain Suomessa ei ole varaa", bullshit.

Näillä spekseillä 550000 asukkaan Helsingistä löytyi 47 myytävää kaksiota. Todellinen runsaudensarvi.

Ja montako pitäisi löytyä? Tee sama haku vaikka Tukholmaan tai Amsterdamiin ja katso kuinka löydät nolla asuntoa vaikka tuplaisit hinnan, vaikka keskipalkka on samaa luokkaa Helsingin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä maassa alle keskituloisella on varaa ostaa asunto, etenkään perheasunto, maan pääkaupungin keskustasta? Eipä taida olla juuri missään, mutta jotenkin tämä suomessa nähdään suurena ihmisoikeuksien loukkauksena.

Berliini, Milano, Wien ym

Noista muista en tiedä, mutta Berliini. Ei taatusti ole varaa, hyvä, jos on varaa yhteen huoneeseen kimppakämpässä vuokralla, jos sellaisen edes sattuu saamaan. Ihme satuja täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Yhteiskunta ei muillakaan osin ole sama kuin 30 vuotta sitten!! Kenenkään ei tarvitse asua aikuisena solussa, jos ei itse halua. Asumisen hinta on posketon Helsingissä eikä siihen kukaan poliitikko halua muutosta, koska ovat sijoittajien lakeijoita. Miksei työnantajat rakenna edullisia työsuhdeasuntoja ja vuokrataloja?!

Miksi työnantajat rakentaisivat edullisia työsuhdeasuntoja, kun meillä on asumistukisysteemi, joka itse asiassa vasta vuonna 1987 alkoi koskemaan kaikkia väestöryhmiä ja asuntoja, siis noin 30 vuotta sitten. Siihen asti suurin osa vastasi itse asumiskuluistaan, mutta kiitos avokätisen asumistukisysteemin työsuhdeasuntojen tarve pieneni. Ei haluttu olla sidoksissa työnantajaan eikä työnantaja toisaalta halunnut maksaa työpaikkaa vaihtaneiden asumiskuluja, työsuhdeasunnoissa kun oli edullinen vuokra. Nykylaki antaisi mahdollisuuden majailla työsuhdeasunnossa, vaikka ei olisi töissä ko. työnantajalla eli liian riskialtista!

Kenenkään ei tarvitse asua solussa, mutta kenenkään ei tarvitse maksaa itse asumisensa kuluja? Miksi ei? Miksi asuminen Helsingissä mieluisassa asunnossa on ihmisoikeus?

Helsinki ei toimi rikkaiden osakesijoittajien ja tyhjinä pidettävien kämppien takia enää kaikille asumiskelpoisena, jolloin työssäkäyvillä olisi varaa kerryttää myös itselleen ka perheelleen asuntovarallisuutta. Ketään ei ole oikeus syrjiä vaan sen takia, että ei ole kultakusikka suussa ja pappa ostaa kämpän Ullanlinnassa! Miksi Helsingistä pitää tehdä rikkaiden linnake, vaikka siellä käy töissä kymmeniätuhansia pieni- ja keskituloisia?! Aiemlin historiassa Helsinki oli teollisuuskaupunki eikä mikään lattekehto.

Mitä ihmeen syrjimistä se on, että joudut itse maksamaan asumisestasi? Sanna Marin tosin totesi viikolla, että rikkaiden pitää maksaa kaikkien muiden kiva elämä, mutta koska emme vielä elä kommunismissa, niin pieni- ja keskituloiset tyytykööt Helsingin kaupungin tarjoamiin edullisiin vuokra-asuntoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras varmaan olisi, jos esimerkiksi asumisoikeus-tyyppistä rakentamista lisättäisiin ja sitä vähän kohdennettaisiin ko. ryhmille.

Pääkaupunkiseudulla asumisoikeus-asunnoissa on huomattavan suuret käyttövastikkeet, melkein yhtä suuret kuin olisi vuokra-asunto, jollain vähemmän hyvällä alueella. Esim. 3 huoneessa käyttövastike on 1000 euron molemmin puolin. Käytännössä, se on niin korkea, että sillä maksaisi jo omaa, jos vain on vakituinen työ. Lisäksi käyttövastike ei vähene vuosien mukaan, vaan nousee indeksin ja mahdollisten taloyhtiölle tehtyjen remonttien mukaan, koko loppuelämän.

Niinhän sillä maksaisi, mutta kun sitä lainaa ei saa sen vertaa, että sillä saisi sen asunnon, vaikka olisi vakituisessakin työssä. Kun hinnat on niin korkeat. Sehän tässä se pointti oli. Joku laittoi että 150000 eurolla on tarjolla 47 kaksiota koko Helsingin alueella. Sehän on ihan järjettömän pieni määrä. 47! Pienituloinen on puun ja kuoren välissä, eikä kaikilla oli takaajia sun muita. Ja pääoman säästäminen ottaa hemmetisti aikaa, kun vuokrataso on niin korkea ja syö ylimääräisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras varmaan olisi, jos esimerkiksi asumisoikeus-tyyppistä rakentamista lisättäisiin ja sitä vähän kohdennettaisiin ko. ryhmille.

Pääkaupunkiseudulla asumisoikeus-asunnoissa on huomattavan suuret käyttövastikkeet, melkein yhtä suuret kuin olisi vuokra-asunto, jollain vähemmän hyvällä alueella. Esim. 3 huoneessa käyttövastike on 1000 euron molemmin puolin. Käytännössä, se on niin korkea, että sillä maksaisi jo omaa, jos vain on vakituinen työ. Lisäksi käyttövastike ei vähene vuosien mukaan, vaan nousee indeksin ja mahdollisten taloyhtiölle tehtyjen remonttien mukaan, koko loppuelämän.

Niinhän sillä maksaisi, mutta kun sitä lainaa ei saa sen vertaa, että sillä saisi sen asunnon, vaikka olisi vakituisessakin työssä. Kun hinnat on niin korkeat. Sehän tässä se pointti oli. Joku laittoi että 150000 eurolla on tarjolla 47 kaksiota koko Helsingin alueella. Sehän on ihan järjettömän pieni määrä. 47! Pienituloinen on puun ja kuoren välissä, eikä kaikilla oli takaajia sun muita. Ja pääoman säästäminen ottaa hemmetisti aikaa, kun vuokrataso on niin korkea ja syö ylimääräisen. 

Toistan kysymyksen - miksi Suomessa pienituloisella pitäisi olla varaa ostaa perheasunto maan pääkaupungista kun tämä ei ole missään muuallakaan maailmassa mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Yhteiskunta ei muillakaan osin ole sama kuin 30 vuotta sitten!! Kenenkään ei tarvitse asua aikuisena solussa, jos ei itse halua. Asumisen hinta on posketon Helsingissä eikä siihen kukaan poliitikko halua muutosta, koska ovat sijoittajien lakeijoita. Miksei työnantajat rakenna edullisia työsuhdeasuntoja ja vuokrataloja?!

Miksi työnantajat rakentaisivat edullisia työsuhdeasuntoja, kun meillä on asumistukisysteemi, joka itse asiassa vasta vuonna 1987 alkoi koskemaan kaikkia väestöryhmiä ja asuntoja, siis noin 30 vuotta sitten. Siihen asti suurin osa vastasi itse asumiskuluistaan, mutta kiitos avokätisen asumistukisysteemin työsuhdeasuntojen tarve pieneni. Ei haluttu olla sidoksissa työnantajaan eikä työnantaja toisaalta halunnut maksaa työpaikkaa vaihtaneiden asumiskuluja, työsuhdeasunnoissa kun oli edullinen vuokra. Nykylaki antaisi mahdollisuuden majailla työsuhdeasunnossa, vaikka ei olisi töissä ko. työnantajalla eli liian riskialtista!

Kenenkään ei tarvitse asua solussa, mutta kenenkään ei tarvitse maksaa itse asumisensa kuluja? Miksi ei? Miksi asuminen Helsingissä mieluisassa asunnossa on ihmisoikeus?

Helsinki ei toimi rikkaiden osakesijoittajien ja tyhjinä pidettävien kämppien takia enää kaikille asumiskelpoisena, jolloin työssäkäyvillä olisi varaa kerryttää myös itselleen ka perheelleen asuntovarallisuutta. Ketään ei ole oikeus syrjiä vaan sen takia, että ei ole kultakusikka suussa ja pappa ostaa kämpän Ullanlinnassa! Miksi Helsingistä pitää tehdä rikkaiden linnake, vaikka siellä käy töissä kymmeniätuhansia pieni- ja keskituloisia?! Aiemlin historiassa Helsinki oli teollisuuskaupunki eikä mikään lattekehto.

Ja missä muualla isommassa kaupungissa Suomessakaan on pienituloisella varaa asua keskustassa? Sori mutta elämä on. Jos haluaa helppoja ja hienoja asioita, ne maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä maassa alle keskituloisella on varaa ostaa asunto, etenkään perheasunto, maan pääkaupungin keskustasta? Eipä taida olla juuri missään, mutta jotenkin tämä suomessa nähdään suurena ihmisoikeuksien loukkauksena.

Lähiörakentaminen on DDR:n ja Suomen keksintö. Muualla maailmassa kaupunkien ”keskusta” jatkuu ja jatkuu ja laidallakinon elämää ja kauniita rakennuksia, ei betonikuutioita.

Ihme kommentteja täällä. Käväisepäs vaikka Pariisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä maassa alle keskituloisella on varaa ostaa asunto, etenkään perheasunto, maan pääkaupungin keskustasta? Eipä taida olla juuri missään, mutta jotenkin tämä suomessa nähdään suurena ihmisoikeuksien loukkauksena.

Eihän tässä kukaan ole Helsingin keskustasta puhunut, vaan Helsingistä alueena. 

Jos etuoveen laittaa hakuehdoksi vain Helsinki ja yli 60 neliötä, löytyy vaikka kuinka paljon asuntoja luokassa 100-150 tonnia. Kyllähän noihin on varaa kahdella 2500e palkalla työssäkäyvällä. Eli väite ettei ole varaa, sisältää kyllä paljon muitakin ehtoja kuin sijainnin Helsingissä ja koon. Eli pitää olla isompi tai lähempänä tai uudempi tai tai tai. Ja silti verrataan johonkin muun maan lähiön purkukuntoiseen kämppään lähiössä jossa ei ole asiaa ulos öisin ja matkaa on keskustaan 20km. "Mutta kun vain Suomessa ei ole varaa", bullshit.

Näillä spekseillä 550000 asukkaan Helsingistä löytyi 47 myytävää kaksiota. Todellinen runsaudensarvi.

Ja montako pitäisi löytyä? Tee sama haku vaikka Tukholmaan tai Amsterdamiin ja katso kuinka löydät nolla asuntoa vaikka tuplaisit hinnan, vaikka keskipalkka on samaa luokkaa Helsingin kanssa.

Pitäisi löytyä enemmän tietysti. Turha kiukutella minulle kun sain sinut kiinni valheesta housut kintussa. Onko sinulle joku ongelma, että työssäkäyvä pienituloinen maksaisi omaa asuntoaan ja saisi elämälleen jonkun pysyvän kiinnekohdan? Oletko kenties sijoittaja, joka saa vuokratuloja näiltä ja lihottaa omaa lompakkoaan heidän selkänahastaan? Todella outoa kommentointia muutenkin tässä ketjussa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi näissä artikkeleissa aina lasketaan, että se sairaanhoitaja tai lastentarhanopettaja ostaisi sen asunnon yksin? Yksi asuminen on aina kalliimpaa kuin pariskuntana eläminen eikä yksinasumista pitäisi yhteiskunnan tukea kun jo valmiiksi on syntyvyys matalalla.

Useimmat ostavat sen ensiasunnon parina ja isomman sitten kun on lapsia. Jos yksi ensihoitaja saa 140 000 lainaa, kaksi saa 280 000. Sillä saa jo kivan kaksion monelta alueelta. Itse ostin tuolla hinnalla 100m2: n asunnon muutama vuosi sitten. Toki sille on yksi 100 000 tullut arvoa jo lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Yhteiskunta ei muillakaan osin ole sama kuin 30 vuotta sitten!! Kenenkään ei tarvitse asua aikuisena solussa, jos ei itse halua. Asumisen hinta on posketon Helsingissä eikä siihen kukaan poliitikko halua muutosta, koska ovat sijoittajien lakeijoita. Miksei työnantajat rakenna edullisia työsuhdeasuntoja ja vuokrataloja?!

Miksi työnantajat rakentaisivat edullisia työsuhdeasuntoja, kun meillä on asumistukisysteemi, joka itse asiassa vasta vuonna 1987 alkoi koskemaan kaikkia väestöryhmiä ja asuntoja, siis noin 30 vuotta sitten. Siihen asti suurin osa vastasi itse asumiskuluistaan, mutta kiitos avokätisen asumistukisysteemin työsuhdeasuntojen tarve pieneni. Ei haluttu olla sidoksissa työnantajaan eikä työnantaja toisaalta halunnut maksaa työpaikkaa vaihtaneiden asumiskuluja, työsuhdeasunnoissa kun oli edullinen vuokra. Nykylaki antaisi mahdollisuuden majailla työsuhdeasunnossa, vaikka ei olisi töissä ko. työnantajalla eli liian riskialtista!

Kenenkään ei tarvitse asua solussa, mutta kenenkään ei tarvitse maksaa itse asumisensa kuluja? Miksi ei? Miksi asuminen Helsingissä mieluisassa asunnossa on ihmisoikeus?

Helsinki ei toimi rikkaiden osakesijoittajien ja tyhjinä pidettävien kämppien takia enää kaikille asumiskelpoisena, jolloin työssäkäyvillä olisi varaa kerryttää myös itselleen ka perheelleen asuntovarallisuutta. Ketään ei ole oikeus syrjiä vaan sen takia, että ei ole kultakusikka suussa ja pappa ostaa kämpän Ullanlinnassa! Miksi Helsingistä pitää tehdä rikkaiden linnake, vaikka siellä käy töissä kymmeniätuhansia pieni- ja keskituloisia?! Aiemlin historiassa Helsinki oli teollisuuskaupunki eikä mikään lattekehto.

Ja missä muualla isommassa kaupungissa Suomessakaan on pienituloisella varaa asua keskustassa? Sori mutta elämä on. Jos haluaa helppoja ja hienoja asioita, ne maksaa.

Kuka tässä ketjussa on puhunut KESKUSTASTA? Ei kukaan. 

Mistä tämä inho oikein kumpuaa? Mikä ongelma se on, jos joku haluaisi saada oman asunnon ja maksaa sitä omasta palkastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näissä artikkeleissa aina lasketaan, että se sairaanhoitaja tai lastentarhanopettaja ostaisi sen asunnon yksin? Yksi asuminen on aina kalliimpaa kuin pariskuntana eläminen eikä yksinasumista pitäisi yhteiskunnan tukea kun jo valmiiksi on syntyvyys matalalla.

Useimmat ostavat sen ensiasunnon parina ja isomman sitten kun on lapsia. Jos yksi ensihoitaja saa 140 000 lainaa, kaksi saa 280 000. Sillä saa jo kivan kaksion monelta alueelta. Itse ostin tuolla hinnalla 100m2: n asunnon muutama vuosi sitten. Toki sille on yksi 100 000 tullut arvoa jo lisää.

Ei se mene automaattisesti noin tietenkään. Lainan kokoon vaikuttaa takaukset ja muut asiat. Jos olette pariskunta, joilla ei ole perintöjä tai takaajia, se lainan summa on pienempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Yhteiskunta ei muillakaan osin ole sama kuin 30 vuotta sitten!! Kenenkään ei tarvitse asua aikuisena solussa, jos ei itse halua. Asumisen hinta on posketon Helsingissä eikä siihen kukaan poliitikko halua muutosta, koska ovat sijoittajien lakeijoita. Miksei työnantajat rakenna edullisia työsuhdeasuntoja ja vuokrataloja?!

Miksi työnantajat rakentaisivat edullisia työsuhdeasuntoja, kun meillä on asumistukisysteemi, joka itse asiassa vasta vuonna 1987 alkoi koskemaan kaikkia väestöryhmiä ja asuntoja, siis noin 30 vuotta sitten. Siihen asti suurin osa vastasi itse asumiskuluistaan, mutta kiitos avokätisen asumistukisysteemin työsuhdeasuntojen tarve pieneni. Ei haluttu olla sidoksissa työnantajaan eikä työnantaja toisaalta halunnut maksaa työpaikkaa vaihtaneiden asumiskuluja, työsuhdeasunnoissa kun oli edullinen vuokra. Nykylaki antaisi mahdollisuuden majailla työsuhdeasunnossa, vaikka ei olisi töissä ko. työnantajalla eli liian riskialtista!

Kenenkään ei tarvitse asua solussa, mutta kenenkään ei tarvitse maksaa itse asumisensa kuluja? Miksi ei? Miksi asuminen Helsingissä mieluisassa asunnossa on ihmisoikeus?

Helsinki ei toimi rikkaiden osakesijoittajien ja tyhjinä pidettävien kämppien takia enää kaikille asumiskelpoisena, jolloin työssäkäyvillä olisi varaa kerryttää myös itselleen ka perheelleen asuntovarallisuutta. Ketään ei ole oikeus syrjiä vaan sen takia, että ei ole kultakusikka suussa ja pappa ostaa kämpän Ullanlinnassa! Miksi Helsingistä pitää tehdä rikkaiden linnake, vaikka siellä käy töissä kymmeniätuhansia pieni- ja keskituloisia?! Aiemlin historiassa Helsinki oli teollisuuskaupunki eikä mikään lattekehto.

Mitä ihmeen syrjimistä se on, että joudut itse maksamaan asumisestasi? Sanna Marin tosin totesi viikolla, että rikkaiden pitää maksaa kaikkien muiden kiva elämä, mutta koska emme vielä elä kommunismissa, niin pieni- ja keskituloiset tyytykööt Helsingin kaupungin tarjoamiin edullisiin vuokra-asuntoihin.

Keskituloisena olen iloinen kaupungin vuokra-asunnosta, koska edullisen vuokran ansiosta saan kuukaudessa helposti säästöön ja sijoituksiin 800-1000e. Omistusasunnosta on tietenkin turha haaveilla Helsingin hinnoilla, enkä muutenkaan saa lainaa pätkätyöläisenä. Ja kun lainaa ei irtoa niin myöskään uusi asoasunto nykyhinnoilla ei tule kyseeseen ilman sijoitusten realisointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras varmaan olisi, jos esimerkiksi asumisoikeus-tyyppistä rakentamista lisättäisiin ja sitä vähän kohdennettaisiin ko. ryhmille.

Pääkaupunkiseudulla asumisoikeus-asunnoissa on huomattavan suuret käyttövastikkeet, melkein yhtä suuret kuin olisi vuokra-asunto, jollain vähemmän hyvällä alueella. Esim. 3 huoneessa käyttövastike on 1000 euron molemmin puolin. Käytännössä, se on niin korkea, että sillä maksaisi jo omaa, jos vain on vakituinen työ. Lisäksi käyttövastike ei vähene vuosien mukaan, vaan nousee indeksin ja mahdollisten taloyhtiölle tehtyjen remonttien mukaan, koko loppuelämän.

Niinhän sillä maksaisi, mutta kun sitä lainaa ei saa sen vertaa, että sillä saisi sen asunnon, vaikka olisi vakituisessakin työssä. Kun hinnat on niin korkeat. Sehän tässä se pointti oli. Joku laittoi että 150000 eurolla on tarjolla 47 kaksiota koko Helsingin alueella. Sehän on ihan järjettömän pieni määrä. 47! Pienituloinen on puun ja kuoren välissä, eikä kaikilla oli takaajia sun muita. Ja pääoman säästäminen ottaa hemmetisti aikaa, kun vuokrataso on niin korkea ja syö ylimääräisen. 

Toistan kysymyksen - miksi Suomessa pienituloisella pitäisi olla varaa ostaa perheasunto maan pääkaupungista kun tämä ei ole missään muuallakaan maailmassa mahdollista?

Siksi että heillä ei ole mitään velvoitetta muuttaa sinne maaseudulle kaltaistesi olioiden seuraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä maassa alle keskituloisella on varaa ostaa asunto, etenkään perheasunto, maan pääkaupungin keskustasta? Eipä taida olla juuri missään, mutta jotenkin tämä suomessa nähdään suurena ihmisoikeuksien loukkauksena.

Eihän tässä kukaan ole Helsingin keskustasta puhunut, vaan Helsingistä alueena. 

Jos etuoveen laittaa hakuehdoksi vain Helsinki ja yli 60 neliötä, löytyy vaikka kuinka paljon asuntoja luokassa 100-150 tonnia. Kyllähän noihin on varaa kahdella 2500e palkalla työssäkäyvällä. Eli väite ettei ole varaa, sisältää kyllä paljon muitakin ehtoja kuin sijainnin Helsingissä ja koon. Eli pitää olla isompi tai lähempänä tai uudempi tai tai tai. Ja silti verrataan johonkin muun maan lähiön purkukuntoiseen kämppään lähiössä jossa ei ole asiaa ulos öisin ja matkaa on keskustaan 20km. "Mutta kun vain Suomessa ei ole varaa", bullshit.

Näillä spekseillä 550000 asukkaan Helsingistä löytyi 47 myytävää kaksiota. Todellinen runsaudensarvi.

Ja montako pitäisi löytyä? Tee sama haku vaikka Tukholmaan tai Amsterdamiin ja katso kuinka löydät nolla asuntoa vaikka tuplaisit hinnan, vaikka keskipalkka on samaa luokkaa Helsingin kanssa.

Pitäisi löytyä enemmän tietysti. Turha kiukutella minulle kun sain sinut kiinni valheesta housut kintussa. Onko sinulle joku ongelma, että työssäkäyvä pienituloinen maksaisi omaa asuntoaan ja saisi elämälleen jonkun pysyvän kiinnekohdan? Oletko kenties sijoittaja, joka saa vuokratuloja näiltä ja lihottaa omaa lompakkoaan heidän selkänahastaan? Todella outoa kommentointia muutenkin tässä ketjussa. 

Mistä ihmeen valheesta? Halpojakin asuntoja on siis ihan kymmeniä mistä valita. Niitä olisi nolla jos sellaisen löytäminen olisi mahdotonta.

Ongelma on vaatia että pienituloisen pitäisi voida ostaa perheasunto maan pääkaupungista, kun se ei ole mahdollista missään muuallakaan. Kenen tämä pitäisi heille mahdollistaa ja miten? Miksi ei saman tien vaadita että jokaisella pienituloisella pitäisi olla varaa Teslaan kun olisihan se kiva ja silleen, oletko ilkeä kapitalisti jos tätä vastustat? Ongelma on ettei ole mitään ongelmaa, mutta tästä silti itketään kuin kyseessä olisi suurikin vääryys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Yhteiskunta ei muillakaan osin ole sama kuin 30 vuotta sitten!! Kenenkään ei tarvitse asua aikuisena solussa, jos ei itse halua. Asumisen hinta on posketon Helsingissä eikä siihen kukaan poliitikko halua muutosta, koska ovat sijoittajien lakeijoita. Miksei työnantajat rakenna edullisia työsuhdeasuntoja ja vuokrataloja?!

Miksi työnantajat rakentaisivat edullisia työsuhdeasuntoja, kun meillä on asumistukisysteemi, joka itse asiassa vasta vuonna 1987 alkoi koskemaan kaikkia väestöryhmiä ja asuntoja, siis noin 30 vuotta sitten. Siihen asti suurin osa vastasi itse asumiskuluistaan, mutta kiitos avokätisen asumistukisysteemin työsuhdeasuntojen tarve pieneni. Ei haluttu olla sidoksissa työnantajaan eikä työnantaja toisaalta halunnut maksaa työpaikkaa vaihtaneiden asumiskuluja, työsuhdeasunnoissa kun oli edullinen vuokra. Nykylaki antaisi mahdollisuuden majailla työsuhdeasunnossa, vaikka ei olisi töissä ko. työnantajalla eli liian riskialtista!

Kenenkään ei tarvitse asua solussa, mutta kenenkään ei tarvitse maksaa itse asumisensa kuluja? Miksi ei? Miksi asuminen Helsingissä mieluisassa asunnossa on ihmisoikeus?

Helsinki ei toimi rikkaiden osakesijoittajien ja tyhjinä pidettävien kämppien takia enää kaikille asumiskelpoisena, jolloin työssäkäyvillä olisi varaa kerryttää myös itselleen ka perheelleen asuntovarallisuutta. Ketään ei ole oikeus syrjiä vaan sen takia, että ei ole kultakusikka suussa ja pappa ostaa kämpän Ullanlinnassa! Miksi Helsingistä pitää tehdä rikkaiden linnake, vaikka siellä käy töissä kymmeniätuhansia pieni- ja keskituloisia?! Aiemlin historiassa Helsinki oli teollisuuskaupunki eikä mikään lattekehto.

Ja missä muualla isommassa kaupungissa Suomessakaan on pienituloisella varaa asua keskustassa? Sori mutta elämä on. Jos haluaa helppoja ja hienoja asioita, ne maksaa.

Kuka tässä ketjussa on puhunut KESKUSTASTA? Ei kukaan. 

Mistä tämä inho oikein kumpuaa? Mikä ongelma se on, jos joku haluaisi saada oman asunnon ja maksaa sitä omasta palkastaan?

Minäkin haluan vaikka mitä kun olisi kivaa, mutta aikuisena pitäisi olla jotkin realiteetit sentään hallussa. Miksi suomen pitäisi olla se yksi poikkeus koko maailmassa, jossa pienellä palkalla saa perheasunnon pääkaupungista? Mitä pitäisi muuttaa ja kenen tämän mahdollistamiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Yhteiskunta ei muillakaan osin ole sama kuin 30 vuotta sitten!! Kenenkään ei tarvitse asua aikuisena solussa, jos ei itse halua. Asumisen hinta on posketon Helsingissä eikä siihen kukaan poliitikko halua muutosta, koska ovat sijoittajien lakeijoita. Miksei työnantajat rakenna edullisia työsuhdeasuntoja ja vuokrataloja?!

Miksi työnantajat rakentaisivat edullisia työsuhdeasuntoja, kun meillä on asumistukisysteemi, joka itse asiassa vasta vuonna 1987 alkoi koskemaan kaikkia väestöryhmiä ja asuntoja, siis noin 30 vuotta sitten. Siihen asti suurin osa vastasi itse asumiskuluistaan, mutta kiitos avokätisen asumistukisysteemin työsuhdeasuntojen tarve pieneni. Ei haluttu olla sidoksissa työnantajaan eikä työnantaja toisaalta halunnut maksaa työpaikkaa vaihtaneiden asumiskuluja, työsuhdeasunnoissa kun oli edullinen vuokra. Nykylaki antaisi mahdollisuuden majailla työsuhdeasunnossa, vaikka ei olisi töissä ko. työnantajalla eli liian riskialtista!

Kenenkään ei tarvitse asua solussa, mutta kenenkään ei tarvitse maksaa itse asumisensa kuluja? Miksi ei? Miksi asuminen Helsingissä mieluisassa asunnossa on ihmisoikeus?

Helsinki ei toimi rikkaiden osakesijoittajien ja tyhjinä pidettävien kämppien takia enää kaikille asumiskelpoisena, jolloin työssäkäyvillä olisi varaa kerryttää myös itselleen ka perheelleen asuntovarallisuutta. Ketään ei ole oikeus syrjiä vaan sen takia, että ei ole kultakusikka suussa ja pappa ostaa kämpän Ullanlinnassa! Miksi Helsingistä pitää tehdä rikkaiden linnake, vaikka siellä käy töissä kymmeniätuhansia pieni- ja keskituloisia?! Aiemlin historiassa Helsinki oli teollisuuskaupunki eikä mikään lattekehto.

Ja missä muualla isommassa kaupungissa Suomessakaan on pienituloisella varaa asua keskustassa? Sori mutta elämä on. Jos haluaa helppoja ja hienoja asioita, ne maksaa.

Kuka tässä ketjussa on puhunut KESKUSTASTA? Ei kukaan. 

Mistä tämä inho oikein kumpuaa? Mikä ongelma se on, jos joku haluaisi saada oman asunnon ja maksaa sitä omasta palkastaan?

Minäkin haluan vaikka mitä kun olisi kivaa, mutta aikuisena pitäisi olla jotkin realiteetit sentään hallussa. Miksi suomen pitäisi olla se yksi poikkeus koko maailmassa, jossa pienellä palkalla saa perheasunnon pääkaupungista? Mitä pitäisi muuttaa ja kenen tämän mahdollistamiseksi?

Et voi olla tosissasi tämän kysymyksen kanssa. Siis pääkaupungissa työskentelevällä bussikuskilla tai sairaanhoitajalla ei saisi olla oikeutta perheasuntoon? Eli heillä ei ole oikeutta lisääntyä ja jos lisääntyvät, se tarkoittaa automaattisesti siirtoa jonnekin perähikiälle? Huomaatko itsekin miten järjetön ja moraaliton tuo asenteesi on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras varmaan olisi, jos esimerkiksi asumisoikeus-tyyppistä rakentamista lisättäisiin ja sitä vähän kohdennettaisiin ko. ryhmille.

Pääkaupunkiseudulla asumisoikeus-asunnoissa on huomattavan suuret käyttövastikkeet, melkein yhtä suuret kuin olisi vuokra-asunto, jollain vähemmän hyvällä alueella. Esim. 3 huoneessa käyttövastike on 1000 euron molemmin puolin. Käytännössä, se on niin korkea, että sillä maksaisi jo omaa, jos vain on vakituinen työ. Lisäksi käyttövastike ei vähene vuosien mukaan, vaan nousee indeksin ja mahdollisten taloyhtiölle tehtyjen remonttien mukaan, koko loppuelämän.

Niinhän sillä maksaisi, mutta kun sitä lainaa ei saa sen vertaa, että sillä saisi sen asunnon, vaikka olisi vakituisessakin työssä. Kun hinnat on niin korkeat. Sehän tässä se pointti oli. Joku laittoi että 150000 eurolla on tarjolla 47 kaksiota koko Helsingin alueella. Sehän on ihan järjettömän pieni määrä. 47! Pienituloinen on puun ja kuoren välissä, eikä kaikilla oli takaajia sun muita. Ja pääoman säästäminen ottaa hemmetisti aikaa, kun vuokrataso on niin korkea ja syö ylimääräisen. 

En tarkoittanut, että omistusasunnon osto olisi kaikille vaihtoehto. Mutta kun suositeltiin asumisoikeusasuntojen rakentamista ratkaisuksi, niin se ei ole hyvä ratkaisu pienituloiselle, sillä perheasunnoissa käyttövastikkeet pääkaupunkiseudulla ovat niin korkeat ja ne vain kasvavat vuosien kuluessa, eivätkä alene koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Yhteiskunta ei muillakaan osin ole sama kuin 30 vuotta sitten!! Kenenkään ei tarvitse asua aikuisena solussa, jos ei itse halua. Asumisen hinta on posketon Helsingissä eikä siihen kukaan poliitikko halua muutosta, koska ovat sijoittajien lakeijoita. Miksei työnantajat rakenna edullisia työsuhdeasuntoja ja vuokrataloja?!

Miksi työnantajat rakentaisivat edullisia työsuhdeasuntoja, kun meillä on asumistukisysteemi, joka itse asiassa vasta vuonna 1987 alkoi koskemaan kaikkia väestöryhmiä ja asuntoja, siis noin 30 vuotta sitten. Siihen asti suurin osa vastasi itse asumiskuluistaan, mutta kiitos avokätisen asumistukisysteemin työsuhdeasuntojen tarve pieneni. Ei haluttu olla sidoksissa työnantajaan eikä työnantaja toisaalta halunnut maksaa työpaikkaa vaihtaneiden asumiskuluja, työsuhdeasunnoissa kun oli edullinen vuokra. Nykylaki antaisi mahdollisuuden majailla työsuhdeasunnossa, vaikka ei olisi töissä ko. työnantajalla eli liian riskialtista!

Kenenkään ei tarvitse asua solussa, mutta kenenkään ei tarvitse maksaa itse asumisensa kuluja? Miksi ei? Miksi asuminen Helsingissä mieluisassa asunnossa on ihmisoikeus?

Helsinki ei toimi rikkaiden osakesijoittajien ja tyhjinä pidettävien kämppien takia enää kaikille asumiskelpoisena, jolloin työssäkäyvillä olisi varaa kerryttää myös itselleen ka perheelleen asuntovarallisuutta. Ketään ei ole oikeus syrjiä vaan sen takia, että ei ole kultakusikka suussa ja pappa ostaa kämpän Ullanlinnassa! Miksi Helsingistä pitää tehdä rikkaiden linnake, vaikka siellä käy töissä kymmeniätuhansia pieni- ja keskituloisia?! Aiemlin historiassa Helsinki oli teollisuuskaupunki eikä mikään lattekehto.

Ja missä muualla isommassa kaupungissa Suomessakaan on pienituloisella varaa asua keskustassa? Sori mutta elämä on. Jos haluaa helppoja ja hienoja asioita, ne maksaa.

Kuka tässä ketjussa on puhunut KESKUSTASTA? Ei kukaan. 

Mistä tämä inho oikein kumpuaa? Mikä ongelma se on, jos joku haluaisi saada oman asunnon ja maksaa sitä omasta palkastaan?

Minäkin haluan vaikka mitä kun olisi kivaa, mutta aikuisena pitäisi olla jotkin realiteetit sentään hallussa. Miksi suomen pitäisi olla se yksi poikkeus koko maailmassa, jossa pienellä palkalla saa perheasunnon pääkaupungista? Mitä pitäisi muuttaa ja kenen tämän mahdollistamiseksi?

Et voi olla tosissasi tämän kysymyksen kanssa. Siis pääkaupungissa työskentelevällä bussikuskilla tai sairaanhoitajalla ei saisi olla oikeutta perheasuntoon? Eli heillä ei ole oikeutta lisääntyä ja jos lisääntyvät, se tarkoittaa automaattisesti siirtoa jonnekin perähikiälle? Huomaatko itsekin miten järjetön ja moraaliton tuo asenteesi on? 

Yhoo sairaanhoitaja saa asumistukea. Pidän sairaana asuntomarkkinana ajatusta, että pääkaupungissa asumistuilla maksettaisiin lähtökohtaisesti perheasuntojen lainoja.

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Sairaanhoitajakoulutuksen nousu AMK-tutkinnoksi nosti hoitajien omanarvontuntoa. Korkeakoulutettu ei asu vuokralla.