Lukiko joku tuon Hesarin artikkelin "Kallis kaupunki"-jutun?

Vierailija kirjoitti:

Paras varmaan olisi, jos esimerkiksi asumisoikeus-tyyppistä rakentamista lisättäisiin ja sitä vähän kohdennettaisiin ko. ryhmille.

Pääkaupunkiseudulla asumisoikeus-asunnoissa on huomattavan suuret käyttövastikkeet, melkein yhtä suuret kuin olisi vuokra-asunto, jollain vähemmän hyvällä alueella. Esim. 3 huoneessa käyttövastike on 1000 euron molemmin puolin. Käytännössä, se on niin korkea, että sillä maksaisi jo omaa, jos vain on vakituinen työ. Lisäksi käyttövastike ei vähene vuosien mukaan, vaan nousee indeksin ja mahdollisten taloyhtiölle tehtyjen remonttien mukaan, koko loppuelämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Yhteiskunta ei muillakaan osin ole sama kuin 30 vuotta sitten!! Kenenkään ei tarvitse asua aikuisena solussa, jos ei itse halua. Asumisen hinta on posketon Helsingissä eikä siihen kukaan poliitikko halua muutosta, koska ovat sijoittajien lakeijoita. Miksei työnantajat rakenna edullisia työsuhdeasuntoja ja vuokrataloja?!

Miksi työnantajat rakentaisivat edullisia työsuhdeasuntoja, kun meillä on asumistukisysteemi, joka itse asiassa vasta vuonna 1987 alkoi koskemaan kaikkia väestöryhmiä ja asuntoja, siis noin 30 vuotta sitten. Siihen asti suurin osa vastasi itse asumiskuluistaan, mutta kiitos avokätisen asumistukisysteemin työsuhdeasuntojen tarve pieneni. Ei haluttu olla sidoksissa työnantajaan eikä työnantaja toisaalta halunnut maksaa työpaikkaa vaihtaneiden asumiskuluja, työsuhdeasunnoissa kun oli edullinen vuokra. Nykylaki antaisi mahdollisuuden majailla työsuhdeasunnossa, vaikka ei olisi töissä ko. työnantajalla eli liian riskialtista!

Kenenkään ei tarvitse asua solussa, mutta kenenkään ei tarvitse maksaa itse asumisensa kuluja? Miksi ei? Miksi asuminen Helsingissä mieluisassa asunnossa on ihmisoikeus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä maassa alle keskituloisella on varaa ostaa asunto, etenkään perheasunto, maan pääkaupungin keskustasta? Eipä taida olla juuri missään, mutta jotenkin tämä suomessa nähdään suurena ihmisoikeuksien loukkauksena.

Lähiörakentaminen on DDR:n ja Suomen keksintö. Muualla maailmassa kaupunkien ”keskusta” jatkuu ja jatkuu ja laidallakinon elämää ja kauniita rakennuksia, ei betonikuutioita.

No ei.

Euroopassa lähiöitä on muissakin maissa.

Keskusta jos jatkuu ja jatkuu, ei jää väliin puita senkään vertaa mitä lähiöissä.

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Sinä tuskin olet oikea ihminen jeesustelemaan siitä, miten jonkun vuorotyöläisen pitäisi elää ja olla.

Miksi näissä artikkeleissa aina lasketaan, että se sairaanhoitaja tai lastentarhanopettaja ostaisi sen asunnon yksin? Yksi asuminen on aina kalliimpaa kuin pariskuntana eläminen eikä yksinasumista pitäisi yhteiskunnan tukea kun jo valmiiksi on syntyvyys matalalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Sinä tuskin olet oikea ihminen jeesustelemaan siitä, miten jonkun vuorotyöläisen pitäisi elää ja olla.

Sairaanhoitajana olen tietenkin aivan väärä henkilö tätä pohtimaan! Mikä on sinun ammattisi ja oletko töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä maassa alle keskituloisella on varaa ostaa asunto, etenkään perheasunto, maan pääkaupungin keskustasta? Eipä taida olla juuri missään, mutta jotenkin tämä suomessa nähdään suurena ihmisoikeuksien loukkauksena.

Berliini, Milano, Wien ym

No kun ei ole. Tutkipa esim italian keskipalkkaa ja sitten perheasumiseen sopivien asuntojen hintaa Milanossa, tai Berliinissä tai Wienissä. Ei niissäkään alle keskipalkkainen osta mitään perheasuntoa sen paremmin kuin Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

30 vuotta  sitten sairaanhoitajat eivät perustaneet perhettä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi näissä artikkeleissa aina lasketaan, että se sairaanhoitaja tai lastentarhanopettaja ostaisi sen asunnon yksin? Yksi asuminen on aina kalliimpaa kuin pariskuntana eläminen eikä yksinasumista pitäisi yhteiskunnan tukea kun jo valmiiksi on syntyvyys matalalla.

Eli Helsinki ei tarvitse yksinasuvia hoitajia, bussikuskeja, siivoojia jne? Sehän selvä. Onnea vaan kaupungin kehittämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Yhteiskunta ei muillakaan osin ole sama kuin 30 vuotta sitten!! Kenenkään ei tarvitse asua aikuisena solussa, jos ei itse halua. Asumisen hinta on posketon Helsingissä eikä siihen kukaan poliitikko halua muutosta, koska ovat sijoittajien lakeijoita. Miksei työnantajat rakenna edullisia työsuhdeasuntoja ja vuokrataloja?!

Miksi työnantajat rakentaisivat edullisia työsuhdeasuntoja, kun meillä on asumistukisysteemi, joka itse asiassa vasta vuonna 1987 alkoi koskemaan kaikkia väestöryhmiä ja asuntoja, siis noin 30 vuotta sitten. Siihen asti suurin osa vastasi itse asumiskuluistaan, mutta kiitos avokätisen asumistukisysteemin työsuhdeasuntojen tarve pieneni. Ei haluttu olla sidoksissa työnantajaan eikä työnantaja toisaalta halunnut maksaa työpaikkaa vaihtaneiden asumiskuluja, työsuhdeasunnoissa kun oli edullinen vuokra. Nykylaki antaisi mahdollisuuden majailla työsuhdeasunnossa, vaikka ei olisi töissä ko. työnantajalla eli liian riskialtista!

Kenenkään ei tarvitse asua solussa, mutta kenenkään ei tarvitse maksaa itse asumisensa kuluja? Miksi ei? Miksi asuminen Helsingissä mieluisassa asunnossa on ihmisoikeus?[/quote]

Mikä oikeus sinulla on vessanpönttöön? Ihan hyvin voisit ulostaa ja virtsata sankoon, kuten 30 vuotta sitten vielä jossakin tehtiin. 

Koitahan skarpata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Sinä tuskin olet oikea ihminen jeesustelemaan siitä, miten jonkun vuorotyöläisen pitäisi elää ja olla.

Sairaanhoitajana olen tietenkin aivan väärä henkilö tätä pohtimaan! Mikä on sinun ammattisi ja oletko töissä?

Sairaanhoitaja olen minäkin. Tosin en luonnevikainen, kuten sinä vaikutat olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

30 vuotta  sitten sairaanhoitajat eivät perustaneet perhettä?

Kyllä perustivat, mutta eivät he silloin joutuneet olemaan se ainoa perheenjäsen, joka asunnon maksoi. Hesarin esimerkissä käytettiin vertailukohtana yhden ainoan palkansaajan palkkaa, ei yhdistetty sitä puolison palkkaan. 30 vuotta sitten pelkällä sairaanhoitajan palkalla ei ostettu ensiasunnoksi kaksiota työpaikan vierestä, nyt oletetaan, että sen pitää onnistua tuosta vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä maassa alle keskituloisella on varaa ostaa asunto, etenkään perheasunto, maan pääkaupungin keskustasta? Eipä taida olla juuri missään, mutta jotenkin tämä suomessa nähdään suurena ihmisoikeuksien loukkauksena.

Eihän tässä kukaan ole Helsingin keskustasta puhunut, vaan Helsingistä alueena. 

Jos etuoveen laittaa hakuehdoksi vain Helsinki ja yli 60 neliötä, löytyy vaikka kuinka paljon asuntoja luokassa 100-150 tonnia. Kyllähän noihin on varaa kahdella 2500e palkalla työssäkäyvällä. Eli väite ettei ole varaa, sisältää kyllä paljon muitakin ehtoja kuin sijainnin Helsingissä ja koon. Eli pitää olla isompi tai lähempänä tai uudempi tai tai tai. Ja silti verrataan johonkin muun maan lähiön purkukuntoiseen kämppään lähiössä jossa ei ole asiaa ulos öisin ja matkaa on keskustaan 20km. "Mutta kun vain Suomessa ei ole varaa", bullshit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Yhteiskunta ei muillakaan osin ole sama kuin 30 vuotta sitten!! Kenenkään ei tarvitse asua aikuisena solussa, jos ei itse halua. Asumisen hinta on posketon Helsingissä eikä siihen kukaan poliitikko halua muutosta, koska ovat sijoittajien lakeijoita. Miksei työnantajat rakenna edullisia työsuhdeasuntoja ja vuokrataloja?!

Miksi työnantajat rakentaisivat edullisia työsuhdeasuntoja, kun meillä on asumistukisysteemi, joka itse asiassa vasta vuonna 1987 alkoi koskemaan kaikkia väestöryhmiä ja asuntoja, siis noin 30 vuotta sitten. Siihen asti suurin osa vastasi itse asumiskuluistaan, mutta kiitos avokätisen asumistukisysteemin työsuhdeasuntojen tarve pieneni. Ei haluttu olla sidoksissa työnantajaan eikä työnantaja toisaalta halunnut maksaa työpaikkaa vaihtaneiden asumiskuluja, työsuhdeasunnoissa kun oli edullinen vuokra. Nykylaki antaisi mahdollisuuden majailla työsuhdeasunnossa, vaikka ei olisi töissä ko. työnantajalla eli liian riskialtista!

Kenenkään ei tarvitse asua solussa, mutta kenenkään ei tarvitse maksaa itse asumisensa kuluja? Miksi ei? Miksi asuminen Helsingissä mieluisassa asunnossa on ihmisoikeus?[/quote]

Mikä oikeus sinulla on vessanpönttöön? Ihan hyvin voisit ulostaa ja virtsata sankoon, kuten 30 vuotta sitten vielä jossakin tehtiin. 

Koitahan skarpata. 

No esitetään sitten se tärkein kysymys: miksi sairaanhoitaja ei mene naimisiin lääkärin kanssa, jos haluaa asua mukavasti Helsingin keskustassa? Niinhän fiksut hoitajat tekevät.

Jos haluat vetää keskustelun tälle tasolle.

Ei Helsingissä ole yhden ihmisen palkalla osteltu keskustakämppiä vuosikymmeniin, miksi sen pitäisi nyt olla mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Sinä tuskin olet oikea ihminen jeesustelemaan siitä, miten jonkun vuorotyöläisen pitäisi elää ja olla.

Sairaanhoitajana olen tietenkin aivan väärä henkilö tätä pohtimaan! Mikä on sinun ammattisi ja oletko töissä?

Sairaanhoitaja olen minäkin. Tosin en luonnevikainen, kuten sinä vaikutat olevan.

Mitä luonnevikaista on nostaa esille faktat? Helsingissä on tarjolla runsaasti asuntoja alle 200 000 euron, mutta ne eivät kelpaa sairaanhoitajille, koska ne sijaitsevat väärässä paikassa tai niissä ei ole parveketta länteen. Kalasataman ylihintaiset ja huonostirakennetut kämpätkö pitäisi olla tarjolla kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

30 vuotta  sitten sairaanhoitajat eivät perustaneet perhettä?

Kyllä perustivat, mutta eivät he silloin joutuneet olemaan se ainoa perheenjäsen, joka asunnon maksoi. Hesarin esimerkissä käytettiin vertailukohtana yhden ainoan palkansaajan palkkaa, ei yhdistetty sitä puolison palkkaan. 30 vuotta sitten pelkällä sairaanhoitajan palkalla ei ostettu ensiasunnoksi kaksiota työpaikan vierestä, nyt oletetaan, että sen pitää onnistua tuosta vain.

Kahden pienituloisen palkansaajan on kyllä vielä vaikeampi ostaa perheasunto + elättää lapset.

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Kaikkien vaatimukset asumiselle ovat kasvaneet, edes opiskelijat eivät suostu enää asumaan soluissa, kimppakämpissä eikä alivuokrahuoneissa.

Lisäksi jostain syystä kaikkialla muualla Suomessa pitäisi muuttaa töiden perässä, ja alistua ostamaan asunto sieltä missä siihen on varaa, mutta jostain syystä helsinkiläiselle se on ihmisoikeusrikkomus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä maassa alle keskituloisella on varaa ostaa asunto, etenkään perheasunto, maan pääkaupungin keskustasta? Eipä taida olla juuri missään, mutta jotenkin tämä suomessa nähdään suurena ihmisoikeuksien loukkauksena.

Eihän tässä kukaan ole Helsingin keskustasta puhunut, vaan Helsingistä alueena. 

Jos etuoveen laittaa hakuehdoksi vain Helsinki ja yli 60 neliötä, löytyy vaikka kuinka paljon asuntoja luokassa 100-150 tonnia. Kyllähän noihin on varaa kahdella 2500e palkalla työssäkäyvällä. Eli väite ettei ole varaa, sisältää kyllä paljon muitakin ehtoja kuin sijainnin Helsingissä ja koon. Eli pitää olla isompi tai lähempänä tai uudempi tai tai tai. Ja silti verrataan johonkin muun maan lähiön purkukuntoiseen kämppään lähiössä jossa ei ole asiaa ulos öisin ja matkaa on keskustaan 20km. "Mutta kun vain Suomessa ei ole varaa", bullshit.

Näillä spekseillä 550000 asukkaan Helsingistä löytyi 47 myytävää kaksiota. Todellinen runsaudensarvi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Yhteiskunta ei muillakaan osin ole sama kuin 30 vuotta sitten!! Kenenkään ei tarvitse asua aikuisena solussa, jos ei itse halua. Asumisen hinta on posketon Helsingissä eikä siihen kukaan poliitikko halua muutosta, koska ovat sijoittajien lakeijoita. Miksei työnantajat rakenna edullisia työsuhdeasuntoja ja vuokrataloja?!

HUS:illa ja Helsingin kaupungilla on työsuhdeasuntoja tarjolla ja ainakin kaupungilla myös niitä soluja. Itse asiassa kaupunki muutti vähän aikaa sitten työsuhdeasuntojensa vuokrasopimukset toistaiseksi voimassaoleviksi, jotta etenkin hoitoalalla saataisiin houkuteltua työvoimaa maakunnista.

Työskentelin aikanaan jutun sairaanhoitajan tavoin Laakson sairaalassa ja asuin työsuhdeasunnossa kävelyetäisyydellä työpaikaltani. Vuokrani taisi korkeimmillaan olla 420 euroa ja se pidätettiin suoraan palkasta. Helsingin kaupungilla on myös henkilöstökassa, joka myöntää jäsenilleen asuntolainoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin meille selitetään, että Helsingissä on hyvä asua, koska kaikki on lähellä. Sitten Hesarissa kerrotaan, että sairaanhoitajalla ei ole varaa ostaa  työpaikan vierestä asuntoa, työmatkaan voi mennä jopa tunti ja se on väärin. Muualla Suomessa työpaikka ei ole pysyvä asia, täällä on on pakko hyväksyä se, että muuttaminen jopa maan sisällä on tavallista. Vain pääkaupungissa kaiken täytyy olla täydellistä.

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että sairaanhoitajat asuivat kimppakämpissä ja sairaalan tarjoamissa edullisissa soluasunnoissa. Nyt pitää olla oma tuliterä kaksio. Onko siis palkat pienentyneet vai vaatimukset asumiselle kasvaneet?

Yhteiskunta ei muillakaan osin ole sama kuin 30 vuotta sitten!! Kenenkään ei tarvitse asua aikuisena solussa, jos ei itse halua. Asumisen hinta on posketon Helsingissä eikä siihen kukaan poliitikko halua muutosta, koska ovat sijoittajien lakeijoita. Miksei työnantajat rakenna edullisia työsuhdeasuntoja ja vuokrataloja?!

Miksi työnantajat rakentaisivat edullisia työsuhdeasuntoja, kun meillä on asumistukisysteemi, joka itse asiassa vasta vuonna 1987 alkoi koskemaan kaikkia väestöryhmiä ja asuntoja, siis noin 30 vuotta sitten. Siihen asti suurin osa vastasi itse asumiskuluistaan, mutta kiitos avokätisen asumistukisysteemin työsuhdeasuntojen tarve pieneni. Ei haluttu olla sidoksissa työnantajaan eikä työnantaja toisaalta halunnut maksaa työpaikkaa vaihtaneiden asumiskuluja, työsuhdeasunnoissa kun oli edullinen vuokra. Nykylaki antaisi mahdollisuuden majailla työsuhdeasunnossa, vaikka ei olisi töissä ko. työnantajalla eli liian riskialtista!

Kenenkään ei tarvitse asua solussa, mutta kenenkään ei tarvitse maksaa itse asumisensa kuluja? Miksi ei? Miksi asuminen Helsingissä mieluisassa asunnossa on ihmisoikeus?

Helsinki ei toimi rikkaiden osakesijoittajien ja tyhjinä pidettävien kämppien takia enää kaikille asumiskelpoisena, jolloin työssäkäyvillä olisi varaa kerryttää myös itselleen ka perheelleen asuntovarallisuutta. Ketään ei ole oikeus syrjiä vaan sen takia, että ei ole kultakusikka suussa ja pappa ostaa kämpän Ullanlinnassa! Miksi Helsingistä pitää tehdä rikkaiden linnake, vaikka siellä käy töissä kymmeniätuhansia pieni- ja keskituloisia?! Aiemlin historiassa Helsinki oli teollisuuskaupunki eikä mikään lattekehto.