Lue keskustelun säännöt.
Naispuolinen työkaverini on ollut 15 vuotta samassa työpaikassa ja asuu vuokra-asunnossa!
21.05.2021 |
Minulla on työkaverina noin 35-vuotias sinkkunainen. Olemme kumpikin olleet samassa työpaikassa 15 vuotta.
Jostain syystä juttelemme usein rahasta ja sen käytöstä. Ehkä siksi, koska palkkamme ei ole kovin suuri, eli pitää elää säästäväisesti.
No jälleen tänään työkaverini valitti rahanpuutettaan. Vaikka on viikonloppu, ei ole varaa "pitää hauskaa".
Minulla on ollut aina käsitys, että hänkin asuu omistusasunnossa, mutta nyt kertoi asuvansa vuokralla. Maksaa 50 neliön kaksiosta vuokraa lähes 700 euroa kuukaudessa!
Kysyin miksei ole ostanut omaa kämppää?
Itse ostin oman ekan asuntoni 22- vuotiaana ja nykyisen isommankin asunnon olen maksanut jo monta vuotta sitten.
Joten mitä järkeä asua vuokralla, työpaikkamme kuitenkin suht varma työllistäjä tulevaisuudessakin.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko juttua. Omistusasunto on ollu viimeiset sata vuotta kannattava asumismuoto. Ei ole enää. Asunnon ostovaiheessa 300-400000 euron asunnosta maksetaan 6-8000 euroa varainsiirtoveroa. Kahden prosentin korolla pankki perii vähintään 6000 euroa korkoa. Asunnon ostovaiheessa ostaja sitoutuu tuntemattomaan hetteikköön, josta parhaassa tapauksessa ei selviä koskaan. Asunnon ostajalla ei ole sellaista lain suomaa turvaa, joka takaisi omaisuuden säilymisen ja inflaatiovaran. Uhat: Jäät työttömäksi. Joudut muuttamaan paikkakuntaa etkä saa asuntoa myytyä. Korot voivat nousta etkä selviä veloista. Asuntojen arvo romahtaa. Isot remontit taloyhtiössä. Olet ongelmissa loppu elämäsi.
Elämä on täynnä riskejä!
Itse ostin asunnon ja jäin parin viikon kuluttua työttömäksi. Monia unettomia öitä painin asian kanssa mutta jotenkin selvisin ja nyt olen kiitollinen koitoksesta.
Kaveri osti kämpän Kalliosta 15 vuotta sitten. Jos myisi asunnon tänä päivänä saisi ostohinnan tuplana takaisin. Tämä tekee mielestäni asunnon ostamisesta riskin arvoisen jutun.
Tuliko nerolla mieleen, että jos myyt asunnon voitolla, niin et seuraavan ostamasi kohteen kehitys on melko vastaava? Sama pätee molempiin suuntiin.
Todella epäkiinnostavaa lukea ihmisten asuntojen rahoituksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 58v ja asunut koko ikäni vuokralla. Olen ollut työttömänä elämässäni yhteensä ehkä 3kk, nykyisessä työpaikassa olen ollut 19v.
Omien ja puolison vanhempien kuolinpesiä selvitellessä on tullut mieleen, että asiat olisi ollut paljon helpompia hoitaa, jos olisivat asuneet hekin vuokralla. Tulimme vakuuttuneeksi siitä, että omistamisesta on harmia.
Ihmettelen myös, miten nämä toisten ihmisten valinnat heilauttavat muita. Onko työkaverin vuokralla asuminen jotenkin pois ap:n rahavaroista?
Vaimon kanssa 7 vuotta sitten ensiasunnon ostoa miettiessämme tein hieman laskelmia ja totesin, että asunnon käsirahaksi miettimämme 29 000 euroa on paljon fiksumpi sijoittaa kuin laittaa kiinni asuntoon ja alkaa maksaa lyhennyksiä sekä vastikkeita + mahdollisia yllättäviä kuluja.
Nyt tuo 29 000 euroa on kasvanut yli 220 000 euroon ja tämän päälle on tullut useampi tuhat euroa vielä osinkotuloja. Samassa ajassa olemme maksaneet täysremontoidusta kolmiosta vuokraa ison kaupungin ydinkeskustassa loistavalla paikalla alle 70 000 euroa. Pelkkiin vastikkeisiin olisi putki, hissi- ja kattoremonttien takia mennyt samassa ajassa 35 000 euroa. Jääkaappipakastimen hajotessa parin vuoden asumisen jälkeen vuokranantaja hoiti uuden 2000 euron laitteen kotiinkuljetuksella, ei tarvinut omaa penniä venyttää.
Olisi ollut sulaa hulluutta ja rahan haaskuuta ostaa tämä asunto omaksi, kun lainanlyhennys olisi ollut n. 1200 euroa kuussa + vastike + mahdolliset koronnousut päälle. Nyt maksamme vuokraa alle 900 euroa kuussa ja elintasomme ei romahtanut vaikka vaimo jäikin hoitovapaalle + meillä on lähes oman asunnon arvo jo sijoitussalkussa, jota voi tarvittaessa käyttää vipuna, jos jossain vaiheessa oma halutaan hankkia.
Suosittelen muitakin vakavasti harkitsemaan, että onko se oma asunto kuitenkaan aina se kannattavin sijoitus. Harvalla, kun varaa ostaa asuntoa ja laittaa riittävää pääomaa kiinni sijoituksiin samanaikaisesti parikymppisenä.
Asun vuokralla vaikka olisi varaa ostaa asunto. Helppo asumismuoto. Nuoreni lentää kohta pesästä.ja muutan sen jälkeen pienempään eli halvempaan (kaksioon, ehkä aso jos tulee kiva vastaan). Varallisuutta voi kerryttää muutenkin kuin seinien kautta.
Perinnöksi on tulossa hyvin huollettu omakotitalo muuttotappiopaikkakunnalla. Sieltä ei kukaan osta mitään kun työpaikkoja ei ole. Siinäpä on "omaisuutta" tarpeeksi nih.
Sijoittaja kirjoitti:
Vaimon kanssa 7 vuotta sitten ensiasunnon ostoa miettiessämme tein hieman laskelmia ja totesin, että asunnon käsirahaksi miettimämme 29 000 euroa on paljon fiksumpi sijoittaa kuin laittaa kiinni asuntoon ja alkaa maksaa lyhennyksiä sekä vastikkeita + mahdollisia yllättäviä kuluja.
Nyt tuo 29 000 euroa on kasvanut yli 220 000 euroon ja tämän päälle on tullut useampi tuhat euroa vielä osinkotuloja. Samassa ajassa olemme maksaneet täysremontoidusta kolmiosta vuokraa ison kaupungin ydinkeskustassa loistavalla paikalla alle 70 000 euroa. Pelkkiin vastikkeisiin olisi putki, hissi- ja kattoremonttien takia mennyt samassa ajassa 35 000 euroa. Jääkaappipakastimen hajotessa parin vuoden asumisen jälkeen vuokranantaja hoiti uuden 2000 euron laitteen kotiinkuljetuksella, ei tarvinut omaa penniä venyttää.
Olisi ollut sulaa hulluutta ja rahan haaskuuta ostaa tämä asunto omaksi, kun lainanlyhennys olisi ollut n. 1200 euroa kuussa + vastike + mahdolliset koronnousut päälle. Nyt maksamme vuokraa alle 900 euroa kuussa ja elintasomme ei romahtanut vaikka vaimo jäikin hoitovapaalle + meillä on lähes oman asunnon arvo jo sijoitussalkussa, jota voi tarvittaessa käyttää vipuna, jos jossain vaiheessa oma halutaan hankkia.
Suosittelen muitakin vakavasti harkitsemaan, että onko se oma asunto kuitenkaan aina se kannattavin sijoitus. Harvalla, kun varaa ostaa asuntoa ja laittaa riittävää pääomaa kiinni sijoituksiin samanaikaisesti parikymppisenä.
Itselläni on samankaltaisia mietteitä.
ASP-säästöni ovat nyt 21 ke ja sijoitusteni arvo joku 17 ke. Nyt kun olisi omarahoitusosuus vihdoin kasassa niin en kuitenkaan saa asuntolainaa pätkätyöläisenä. Samaan aikaan Helsingin asuntohinnat ovat karanneet käsistä, ja viimeksi tänään Hesarissa on puitu omistusasumisen kalleutta.
Yhtenä vaihtoehtona olen pitänyt HASO:n asoasuntoa, mutten ole varma haluanko sitoa 20-40 ke pääomaa kiinni asumiseen ja vieläpä 1,5-2 vuotta ennen talon valmistumista. Vuokrani Hekalla on kuitenkin edullinen, ja asuntoa on mahdollista vaihtaa elämäntilanteen muuttuessa. Olen mm. jälleenvuokrannut asuntoni ulkomaanjakson ajaksi sekä vaihtanut asuntoa pienempään ja suurempaan. Asoasunnon vaihto ei ole ihan yhtä yksinkertaista asomaksun sekä 3 kk irtisanomisajan vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisilla on jokin outo pakkomielle omistusasuntoihin. Ehkä harvaanasutussa maassa sinänsä ollut aikoinaan loogista. Veikkaan kuitenkin, että moni vuokra-asunto on paremmassa kunnossa mitä omistusasunto.
Suomalaiset ovat sen verran vielä junttia ja metsäläistä, että pitävät itseään parempana jos asunnon omistajia ovat. Ihan sama, millainen se on. Tuolla suuressa maailmassa käytäntö on vähän eri, vuokralla oleminen on ihan normaalia.
Jos haluaa omistusasunnon, asukoon sellaisessa. Ja antaa niiden asua vuokralla, jotka niin haluavat. Miksi kaikesta pitää tehdä vastakkainasettelua ja elintasokilpailua. Ei se raha aina asumismuotoa ratkaise, ei todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletkohan minun työkaverini? Ei tarvitse murehtia. Kun salkkuni on muutaman vuoden päästä 500 000 euroa muutan ihan muualle elämään sen tuotolla.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut nyt velattomassa asunnossa 9 vuotta. Se on tuonut tililleni 81.000 euroa, joka ei ole mennyt vuokranantajan taskuun. Asunto on uudehko ja muuttovoittoalueella, joten saan siitä omani pois sormia napsauttamalla.
Vuokralaisena olisin vähintään 81.000e köyhempi, ottamatta huomioon vuokrankorotuksia.
Noita asuntojahan on nyt Itä-SUomi pullollaan ja missä muualla,isot tehtaat vie tuotantonsa halpamaihin. Siinäpä sitten olet sen ihanan asuntosi kanssa. Kukaan ei osta.
Sama kuin ne kesämökeiksi jätetyt kotitalot,kukaan ei halua isolla rahallakaan,sinne mätänevät.
Luksusta olla pitää ja sitähän ei ole Peräkylän Perimmäsessä.
Ainoa syy, miksi ostin asunnon, oli elämäntilanteeni ja perintörahat. HAlusin sijoittaa rahat sellaiseen, jossa arvo ei laskisi ihan heti ja saisin aikaa miettiä missä oikeasti haluan asua sekä millaisin kustannuksin. Minulla ei ole töitä, jonka vuoksi yhtiövastike on nyt edullisempaa kuin saman alueen vuokrahinnat vastaavan kokoisesta asunnosta.
Olen samalla linjalla vastaajan nro 1-2 kanssa, että asumiskulut kannattaa laskea tarkkaan ja etenkin pitkässä juoksussa. Minäkään en näe järkeä kunnostella asuntoa ja maksella vähistä rahoistani korjauksia, hellan vaihtoa yms.