Miten sietää puolison lasta?
En vaan siedä, en kestä. Asuu meidän kanssa joka toinen viikko, en haluaisi silloin olla omassa kodissa, vaan parta ihan mihin vaan. Täysin hemmoteltu, saa kaiken mitä haluaa molemmissa kodeissaan. Itkee ja raivoaa jos ei tipu välittömästi haluamaansa asiaa. Koko perhe, puheenaiheet ja kaikki pyörii ko. lapsen ympärillä. Sananvaltaa ei luonnollisesti mulla ole mihinkään. Mies ei suostu eroamaan, itse olisin jo ihan valmis saamaan oman elämäni takaisin. Mutta jos yritän vielä suhteen jatkamista, onko mitään keinoa saada omaa oloa edes vähän siedettävämmäksi?
Säästäkää mut pahimmilta kivityksiltä, tiedän että on vasta lapsi, koen syyllisyyttä jo valmiiksi että tunnen näin.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Jouduin olosuhteiden vuoksi jonkun aikaa viettää miehen lapsen kanssa kaikki vapaapäivät. Lapsella ei ollut mitään rajoja, mutta ei ollut exälläkään. Yhteinen aika oli olematonta. Ei siinä parisuhde pysynyt kasassa. Ymmärrän sinua hyvin. En jaksaisi minäkään. En tod muuta edes miehen kanssa yhteen jolla on lapsia. Hoitakoon exänsä kanssa jälkikasvunsa. Voin nähdä vain silloin tällöin. Mikäli lapset osaa käyttäytyä. Pidän lapsista. Hoito, viihdytys ja kasvatus vastuu on vanhemmilla!
Samaa mieltä, mäkin pidän lapsista, mut tuntuu et nää uudelleenpariutumiset ei vaan ole tehty kestämään jos on lapsia mukana. En enää I-KI-NÄ ota miestä kenellä on pieniä lapsia, mikäli tää suhde oikeesti nyt tästä kariutuu. Niin paljon huonoja kertomuksia kuullut ja tää on kyllä eka ja vika kerta mulle.
Ehkä se olis lapsillekin vaan parasta, jos ei sitä uutta kumppania siihen oikeesti otettaisi ennenku on iso..
Ap
Aloittajan mies ei halua hoitaa yksin lastaan joka toinen viikko. Siksi omissa asunnoissa asuminen ja seurustelu sillon, kun lapsi on äidillä. Pakenee vastuuta. Minä seurustelin miehen kanssa., jolla lapsi. Äiti ei halunnut hoitaa häntä ollenkaan vapaapäivinä. Vaan olla uuden miehen kanssa, joka asuu jo heillä. Mies ei pidä lapsesta. Lapsi räkii äidin miesystävän naamalle, käy käsiksi mieheen ja nimittelee häntä. Uusperheet on usein perseestä!!!
Minut melkein ristiinnaulittiin muutama viikko sitten kun kirjoitin toiseen ketjuun uusioperheiden ongelmista joista yksi oli ap:n kuvailema ongelma. Toki on myös onnistuneita uusiperheitä mutta kyllä ne aika usein ovat melkoisia sirkuksia. Meillä naapurissa samanlainen kuvio kuin ap:lla.
Vierailija kirjoitti:
minkä ihmeen takia kukaan menee yhteen sellaisen kanssa kellä on ennestään lapsi....
No jos ikää jo on vaikka yli 30 vuotta, saati paljon enemmän, niin aika nuoreen kumppaniin pitäisi vaihtaa, että saisi lapsettoman. Lapsellinen ehkä olisi, mutta ei lapsellinen. 😉
Nelikymppisistä etenkin suurin osa sinkuista on jo ainakin toisella kierroksella, jolloin jälikasvua löytyy. Joku peräkammarin poika ehkä löytyisi, mutta sellainen tuskin on sitä halutuinta materiaalia, kun voipi olla, että "saisi" miehen äidin kylkiäisinä 😆
Oletko koskaan ennen ollut lasten kanssa tekemisissä? Kyllä sinä olet minun mielestäni ihan väärässä paikassa. Kas, kun mies on noin erehtynyt.
Niin, eli minkä ikäinen lapsi? Entä ap? Meillä on auttanut se ett ävanhemmat päättävät, eli mieheni ja minä, ja lapset tottelevat. Tähän toki tarvitsee molempien aikuisten panoksen.
Muuttakaa erilleen, mutta pysykää suhteessa silti? Jos tämä ei miehelle käy, niin tulee mieleen että hän ehkä haluaa että hänellä on aikuinen siellä seurana silloin kun lapsi on hänellä? Ei jaksa yksin sitä lasta hoitaa? Me ollaan tehty niin että molemmat hoitaa omansa, ja toinen on mukana omilla voimavaroillaan ja haluillaan. Hyvin on toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan ennen ollut lasten kanssa tekemisissä? Kyllä sinä olet minun mielestäni ihan väärässä paikassa. Kas, kun mies on noin erehtynyt.
Olen kanssasi eri mieltä. Vanhemmat jotka eivät opeta lasta käyttäytymään ja aseta lapselle rajoja. Ovat vastuuttomia, joilla ei pitäisi lasta edes olla! Syy ei ole aloittajassa. Vaan hänen vastuuttomassa miehessä!
Tuttu tilanne, vaimolla oli useampi lapsi ennästään. Yritin pitkään pitää niistä mutta jossain vaiheessa ollut pakko myöntää että ovat huonokäytöksisiä, laiskoja ja rajattomia. Siedän niitä jotenkin mutta en enää edes yritä pitää kun yhdestä jonka kanssa synkkaa edes jotenkin. Yksi kerrallaan ne muuttaa kuitenkin pois kotoa ja pidin onneksi oman asunnon mihin pakenen aina kun alkaa liikaa ahdistaa.
Jouduin olosuhteiden vuoksi jonkun aikaa viettää miehen lapsen kanssa kaikki vapaapäivät. Lapsella ei ollut mitään rajoja, mutta ei ollut exälläkään. Yhteinen aika oli olematonta. Ei siinä parisuhde pysynyt kasassa. Ymmärrän sinua hyvin. En jaksaisi minäkään. En tod muuta edes miehen kanssa yhteen jolla on lapsia. Hoitakoon exänsä kanssa jälkikasvunsa. Voin nähdä vain silloin tällöin. Mikäli lapset osaa käyttäytyä. Pidän lapsista. Hoito, viihdytys ja kasvatus vastuu on vanhemmilla!