Lue keskustelun säännöt.
Miten sietää puolison lasta?
21.05.2021 |
En vaan siedä, en kestä. Asuu meidän kanssa joka toinen viikko, en haluaisi silloin olla omassa kodissa, vaan parta ihan mihin vaan. Täysin hemmoteltu, saa kaiken mitä haluaa molemmissa kodeissaan. Itkee ja raivoaa jos ei tipu välittömästi haluamaansa asiaa. Koko perhe, puheenaiheet ja kaikki pyörii ko. lapsen ympärillä. Sananvaltaa ei luonnollisesti mulla ole mihinkään. Mies ei suostu eroamaan, itse olisin jo ihan valmis saamaan oman elämäni takaisin. Mutta jos yritän vielä suhteen jatkamista, onko mitään keinoa saada omaa oloa edes vähän siedettävämmäksi?
Säästäkää mut pahimmilta kivityksiltä, tiedän että on vasta lapsi, koen syyllisyyttä jo valmiiksi että tunnen näin.
Kommentit (49)
Voitteko asua eri asunnoissa ja olla yhdessä silloin kun lapsi on äidillään? Saat omaa aikaa ja mies saa olla lapsensa kanssa kuinka tykkää.
Harmi erota jos rakastatte toisianne.
Ymmärrän kyllä ärsytyksen jos lapsi on hemmoteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään. Pitämällä eri asunnot ja osin elämät. Tai opettelemalla joku yhteinen kieli lapsen kanssa ja olemalla ystävällinen kannustava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison on aika valita joko lapsi tai sinä.
Mitä???? 😅
Ap
No sanot sille miehelle, että lapsi pysyköön äidillään ja jos mies haluaa jatkaa liittoa kanssasi, penska ei enää teidän huusholliin tule. Mies voi tavata lastaan mutta ilman sinua eikä teidän yhteisessä kodissa. Jos ei miehelle käy, niin sinä häivyt. Yksinkertaista ja useimmiten mies suostuu heti. Siinä ei yks omakaan kakara paljon paina kun s e k s i palvelut, ateriapalvelu ja moni muu arjen mukavuus joutuu vaakalaudalle. Karu totuus on, että 99,9 % miehistä luopuu omasta lapsestaan sen suuremmin miettimättä.
Apua, onks tää provo.. Ei oo vaihtoehto mulle tämmöinen järjestely.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voitteko asua eri asunnoissa ja olla yhdessä silloin kun lapsi on äidillään? Saat omaa aikaa ja mies saa olla lapsensa kanssa kuinka tykkää.
Harmi erota jos rakastatte toisianne.
Ymmärrän kyllä ärsytyksen jos lapsi on hemmoteltu.
Tätäkin oon yrittänyt ehdotella, musta olis ihan ihanne. Ei kuulemma käy. Jos haluan erota niin se pitää sitten tehdä rumasti. Enkä mä haluaisi erota. Tää on ihan supervaikea tilanne. Ja haluaisin oikeesti tulla lapsen kanssa toimeen, mut en tule enää..
Ap
Tee niinkuin minun exäni teki. Kun uudelle naiselle ei exäni ja minun yhteiset kaksi lasta kelpaa niin exäni eli lapsen isä ei enää tapaa lapsiaan lainkaan. Asia on sillä selvä. Itse en ota tässä kantaa mitä ajattelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen lapsi? Onko siis murros tai uhmaikäinen,? Jos teini, muuttaa melko pian omilleen, jos pieni, voi olla kehityskelpoinen.
Vierailija kirjoitti:
Tee niinkuin minun exäni teki. Kun uudelle naiselle ei exäni ja minun yhteiset kaksi lasta kelpaa niin exäni eli lapsen isä ei enää tapaa lapsiaan lainkaan. Asia on sillä selvä. Itse en ota tässä kantaa mitä ajattelen.
No minä otan kantaa, toi on niin väärin kaikin mahdollisin tavoin. En ikinä haluaisi omalle tunnolleni tuollaista asiaa, tai ylipäätään miestä joka olisi valmis hylkäämään omat lapsensa eukon vuoksi. Iso buu.
Isosti tsemppiä sinne, oon tosi pahoillani teidän tilanteesta ja miehen ja hänen nyxän kusipäisyydestä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt lukenut miten hankaloittaa sun elämää mut mä varmaan eläisin sen ajan omassa kodissani mut vähän omissa oloissani. Jos se lapsi alkaa käyttäytymn ja olemaan normaalimpi voisin alkaa tekee yhteistyötä mut muuten silleen asiallisen viileet välit. Mies hoitakoon lapsensa.
Minkä ikäinen?
En itse oppinut lainkaan sietämään aviomieheni lasta ja asui meillä lähes koko ajan, vain yhden viikonlopun kuukaudesta kävi äidillään. Aivan hirveä pentu.
Muutti 15-vuotiaana omaan asuntoon. Ainoa ratkaisu mikä oli mahdollinen. Sen jälkeen en ole sitä kauhistusta nähnyt enää enkä näe.
Mies valitsi meidän suhteen ensisijaiseksi mikä on oikein koska me elämme yhdessä elämämme, pentu olis ollut kuvioissa vain muutaman vuoden siinä enää. Eli järkevä ja oikea ratkaisu. Mies tapaa joskus kersaansa, mä en. Meidän parisuhde on nyt hyvä ja arki sujuu ja kotona on helppo olla ja hengittää kun täällä ei ole vierasta tyhmää ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset kuuluu siihen pakettiin aina, kannattaa erota jos ei hyväksy. Etkö muka tiennyt lapsista?
Se, että on tietoinen lapsen olemassaolosta ei tarkoita sitä, että olisi tietoinen lapsen olevan pilalle hemmoteltu k*s*pää. Olettaisin ainakin, että isä ei kultamussuaan ole tällä tavalla esitellyt, vaan totuus on tullut ilmi pikkuhiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Et selvästikään ole valmis äitipuoleksi.
Tee palvelus ja eroa, niin säästät lasta turhalta pyöritykseltä. Huono suhde miehelle, koska hänelle on lähestulkoon tärkeintä, että tulet toimeen myös tämän lapsen kanssa. Ja sinä taas et selvästikään nauti tilanteestasi. Kaikille paras ratkaisu on erota pikimmiten. Säälittää lapsi, sillä miehesi aloitti suhteemme liian kevyesti, ellet suurin piirtein huijannut häntä uskomaan jotain muuta. Sitä en usko.
Ap saattaisi hyvinkin tulla toimeen normaalin lapsen kanssa, mutta tässä onkin kyseessä pilalle hemmoteltu pikku lumihiutale.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provoooo, taas luultavasti siltä samalta tekijältä, joka toistaa näitä samoja aiheita joka viikko.
Totta. Jokaikinen aloitus täällä on provo.
Minullekaan ei nimittäin ole koskaan käynyt tuolla tavalla, joten ap:n on PAKKO olla porvo.
minkä ihmeen takia kukaan menee yhteen sellaisen kanssa kellä on ennestään lapsi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä no ei ole provo, Trolli, eikä edes Maisa. 😅
Mies pitää musta kynsin ja hampain kiinni, vaikka oon yrittänyt selittää että kaikille olis paras ratkaisu. Ei suostu eroon. Itsekin miestäni rakastan, eikä eroaminen ole ihanneratkaisu, mutta haluan mun oman elämän takaisin..
Ps. Lapsi ON hemmoteltu, en rupea asiaa enempää avaamaan. Mies on myöntänytkin asian, mutta ei voi itselleen mitään. Äitinsä harrastaa samaa.
Mutta siis onko täällä ketään muita, jotka ovat oppineet pitämään puolison lapsesta? Miten ootte sen tehnyt?
Ap
Olen tutustunut heihin ihmisyksilöinä, en lapsina enkä jonkun toisen lapsina. Kokeile.
Mitä sitten, jos mies ei suostu eroamaan? SINÄ voit erota. Et tarvitse hänen lupaansa, sen kun vain olet riittävän päättäväinen lähtösi suhteen. Ja jos mies rupeaa hankalaksi ja tekee erosta ruman, niin osoittaapa hänen todellisen luonteensa. Siinä tapauksessa vain hyvä, että pääset omillesi.
Just tuon takia en harkitsekaan miestä jolla on ennestään lapsia. Samasta syystä olisi todella kiva, jos miehetkin edes hieman harkitsisi kenen kanssa menee lisääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä no ei ole provo, Trolli, eikä edes Maisa. 😅
Mies pitää musta kynsin ja hampain kiinni, vaikka oon yrittänyt selittää että kaikille olis paras ratkaisu. Ei suostu eroon. Itsekin miestäni rakastan, eikä eroaminen ole ihanneratkaisu, mutta haluan mun oman elämän takaisin..
Ps. Lapsi ON hemmoteltu, en rupea asiaa enempää avaamaan. Mies on myöntänytkin asian, mutta ei voi itselleen mitään. Äitinsä harrastaa samaa.
Mutta siis onko täällä ketään muita, jotka ovat oppineet pitämään puolison lapsesta? Miten ootte sen tehnyt?
Ap
Olen tutustunut heihin ihmisyksilöinä, en lapsina enkä jonkun toisen lapsina. Kokeile.
Eli ainoa ratkaisu on pitää jokaikisestä "ihmisyksilöstä"? Koska itse kyllä tutustuin lapseen ihmisyksilönä, eikä tulla toimeen vaikka päällään seisoisi. Lisämausteena tietenkin olen vieras omassa kodissani myötäillen muiden sääntöjä, kun lapsi on paikalla. Isä sallii että lapsi puhuu mun päälle, silloin minä hiljennyn ja lapsi kertoo asiansa, jalkapalloa saa potkia sisällä vaikka olen kieltänyt, pelaa 24/7 ja luonnollisesti hirveät raivarit jos joskus kielletään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä no ei ole provo, Trolli, eikä edes Maisa. 😅
Mies pitää musta kynsin ja hampain kiinni, vaikka oon yrittänyt selittää että kaikille olis paras ratkaisu. Ei suostu eroon. Itsekin miestäni rakastan, eikä eroaminen ole ihanneratkaisu, mutta haluan mun oman elämän takaisin..
Ps. Lapsi ON hemmoteltu, en rupea asiaa enempää avaamaan. Mies on myöntänytkin asian, mutta ei voi itselleen mitään. Äitinsä harrastaa samaa.
Mutta siis onko täällä ketään muita, jotka ovat oppineet pitämään puolison lapsesta? Miten ootte sen tehnyt?
Ap
Olen tutustunut heihin ihmisyksilöinä, en lapsina enkä jonkun toisen lapsina. Kokeile.
Eli ainoa ratkaisu on pitää jokaikisestä "ihmisyksilöstä"? Koska itse kyllä tutustuin lapseen ihmisyksilönä, eikä tulla toimeen vaikka päällään seisoisi. Lisämausteena tietenkin olen vieras omassa kodissani myötäillen muiden sääntöjä, kun lapsi on paikalla. Isä sallii että lapsi puhuu mun päälle, silloin minä hiljennyn ja lapsi kertoo asiansa, jalkapalloa saa potkia sisällä vaikka olen kieltänyt, pelaa 24/7 ja luonnollisesti hirveät raivarit jos joskus kielletään.
Ap
Ja tässähän siis vain kolme esimerkkiä meidän elämästä. Sanoa en jaksa enää, alan nyt jo saamaan "pahan äitipuolen" leimaa. Mutta pitääkö oikeasti äitipuolen olla aina joku äiti Teresa, joka jaksaa ja sietää kaiken omassa kodissaan, ja ainut vinkki on että mun pitää nyt hyväksyä vaan tämä ihmisyksilö?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos alkuun ymmärtäisit sen, että lapsi ei ole sellainen, koska on syntynyt paskiaiseksi. Vaan siksi, koska hänen vanhemmat mahdollistivat sen.
Yleensä noin voi käydä eroperheissä, koska vanhemmat tuntevat huonoa omatuntoa. Toki kenestä vaan voi tulla hemmoteltu. Mutta kukaan ei ole syntynyt sellaiseksi. Lapsen vanhemmat ovat syyllisiä, ei lapsi.
Tiedän. :)
Olisko nyt niitä vinkkejä miten oikeasti jotkut selviytyneet tilanteesta, ja kaikki kääntyneet parhain päin?
Ap
Jep. Kukaan ei varmaan ollut onnellisempi kuin minä, kun miehen lapsi sai opiskelupaikan 600 km päästä.
No muutat nyt vaan erilleen, miten sua kukaan estäisi?