Miten pystyy psyykkaamaan itsensä pitämään niistä joista ei viehäty? (eli "alempitasoisista" kuin joihin ihastuu)
Kun täällä annetaan aina neuvoa että pitää "laskea tasoa" jos ei löydy kumppania, niin miten sen tason laskeminen käytännössä tapahtuu?
Itse olen yrittänyt useamman kerran tapailla ja hieman jopa seurustella sellaisen josta en ole ollut kiinnostunut, mutta tämä vastapuoli oli hyvin kiinnostunut minusta.
Eli yritin ns. "laskea tasoa" kumppaninhaun suhteen.
Jokainen näistä yrityksistä on päättynyt huonosti...Mikä siis on se salaisuus jolla tasoa lasketaan? Sitä kun täälläkin niin usein hoetaan, että jokin salaisuus varmasti löytyy jota en ole tajunnut.
Kommentit (119)
Kiva nähdä, että olet edelleen yksin. Olen ihan tosissani. Olen oppinut nauttimaan siitä, että te spämmääjät todellakin viikonlopusta toiseen olette ja pysytte yksin. Se ilahduttaa minua :-)
Ulkonäön kanssa ei voi seurustella. Seurustelu vaatii aina ihmisen. Siitä varmaan johtuu.
Vierailija kirjoitti:
On ilmeisesti perjantai, keskustellaan vaihteeksi tästä. 😂
Onhan se hupaisaa, että nuori sinkkumies jälleen kerran viettää perjantai-iltaa meidän perheellisten mammojen parissa. Joskus luultavasti vielä katuu sitä, mihin nuoruutensa käytti, mutta pidetään häntä nyt kiireisenä niin paljon kuin ehditään ;-)
N58
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siinä ole kyse mistään tason alennuksesta vaan ihan vain siitä, että jotkut ihmiset ovat kiinnostavia ja jotkut eivät. ON aika vastenmielistä ajatella ihmisiä jollain "tasolla". Minä olin jokunen viikko sitten treffeillä sinun mielestäsi varmaankin omaa tasoani paremman miehen kanssa - oli rahaa, oli koulutusta, oli statussymboleja, hyvä ulkonäkö - mutta jutteluyhteys ei toiminut. Edellinen miesystäväni oli minua varattomampi, alhaisemmin koulutettu, ei mikään adonis, mutta maailman viehättävin ja ihastuttavin mies minun silmissäni. Sillä ei minkään tasojen kanssa ole mitään tekemistä.
Ota ihminen ihmisenä.
Miksi et pysynyt yhdessä edellisen miesystäväsi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni suhteesta, jossa en ollut ihastunut enkä tuntenut vetoa toiseen, ei ole kovin hyvä. Toinen osapuoli kärsi siitä enemmän - itseäni lähinnä alkoi kyllästyttää ja tympiä jossain vaiheessa, mutta toinen osapuoli oli rakastunut ja kärsi siitä, kun en vaikuttanut haluavan läheisyyttä, seksielämä hiipui, hän ei tuntenut itseään rakastetuksi. Kaduttaa, että loukkasin hyvää ihmistä, mutta sen opin, että ei toimi mikään kaveripohjalta aloitettu suhde, jossa uskotellaan itselleen, ettei se huuma niin olennainen asia ole, ja että riittää kun toisen kanssa on kivaa ja tämä on mukava tyyppi.
Olen tullur siihen tulokseen, että äkkiä roihahtaneet suhteet ovat satuttaneet eniten. Mä pystyn itse lietsomaan itseni seksuaalisesti hereille vaikka perunan kanssa, mutta se ei tarkoita sitä että perunaa kunnioittaisin. Mun pitää voida kunnioittaa ihmistä kenen kanssa olen pitkässä juoksussa ja siihen ei auta jos on tuntenut hetken seksuaalista kiimaa ja kovatasoisuutta vaan se mikä itselläni saa aikaan rauhan tuntee toisen ihmisen kanssa ja toisaalta sen jonkun kipinän jolla tpisen kanssa voi leikkiä vaikka niitä seksileikkejä. Jos kunnioitusta ja tietynlaista pilkettä silmäkulmassa ei ole, niin sitten ei voi mitään, mutta tasoista en puhuisi vaan oikeanlaisesta kemiasta, huumorintajusta ja temperamentistä eli yhteensopivuudesta. Harvahan nykyään edes yrittää löytää mitään pitkäkestoista ja jos tasot on ainoa kriteeri niin aika heppoisalle alustalle ollaan elämän kestävää suhdetta rakentamassa.
Ollaan erilaisia, minä taas en tunne minkäänlaista kipinää tai seksuaalisia roihahduksia ilman kunnioitusta ja luottamusta.
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppu alkanut ja palstan vakiülisija aloittaa vakioulinalla . Tätä tiedossa koko viikonlopuksi....
Opettele nauttimaan siitä. Joka kerta, kun näet tämän avauksen, tiedät että ap on edelleen yhtä yksin kuin silloin kun ensimmäisen kerran tämän spämmäyksensä palstalle aloitti.
Uskallan väittää, että tämä sama teksti on täällä lähes täysin samanlaisena vielä elokuun lopussa (jälleen uutena avauksena). Lyödäänkö vetoa vai ovatko muut samaa mieltä? Kesä alkamassa (vaikkei sään puolesta tänään siltä vaikuta) ja ap istuu perse homeessa hakkaamassa samaa avausta joka ikinen viikonloppu äitinsä, tai jopa isoäitinsä, ikäisille naisille :-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kuinkahan mones aloitus aiheesta jälleen?
Tämäkö on mielestäsi ainut aihe josta on tehty useampi aloitus?
Vai väitätkö ettei tämä ongelma olisi todellinen?
Kysehän oli naisen kirjoittamasta vastauksesta...hän nälvii tätä aihetta, koska tietää että hänen hypergamiansa on yksi suurimmista syistä aapeen ongelmaan. Hän ei tunne oloaan mukavaksi lukiessaan tätä ketjua.
Ap on ainoa, jolla on ongelma. Yksikään meistä palstan naisista ei ole siihen syyllinen. Oikeastiko ajattelet, että me ventovieraat naiset olisimme hänelle jotakin velkaa?
N58
Muutama kysymys Aplle
- jos joku kiinnostuu sinusta niin tappaako se kiinnostuksesi? Eli voiko olla vähän sama tilanne kuin teineillä jotka ihastuvat johonkin saavuttamattomaan julkkikseen. Se on turvallista kokea ihastusta kun tietää ettei tarvi mennä pidemmälle. Eli ihan itse tietämättäsi menetät kiinnostuksen koska pelkäät suhteeseen päätymistä vaikka haluasitkin sitä?
- millaisiin ihmisiin ihastut? Mitä yhteistä heissä on tai mihin asioihin ihastut? Liittyykö ihastumiseen vaikka tietty pukeutumistyyli, ikä, hoikkuus, hiusten väri, perhearvot, varallisuus, ammatti jne?
- millainen olet itse? Kerroit pitäväsi itseäsi keskimääräistä paremman näköisenä ja viisaampana mutta miten kohtelet muita ihmisiä, haluatko lapsia? Teetkö kotitöitä, miten suhtaudut yhteiseen talouteen jne jne.
Ongelmasi on se, ettet kykene kiinnostumaan naisesta, joka olisi potentiaalisesti kiinnostunut sinusta. Kiinnostut ulottumattomissa olevista, mahdottomista kohteista, kuten teinit. Kaukorakkaudessa ei joudu pistämään itseään likoon. Turvallista. Ja aina voit syyttää niitä nokkavia naisia. Tulet jäämään yksin tällä tavoin.
Ihmiset tarkottaa varmasti tason laskulla lähinnä sitä että ei etsimällä etsi jonkun tietyn tapaista ihmistä jonkun ominaisuuslistan kanssa. Eli ei ole tarkotus että pitää seurustella epämiellyttävän ihmisen kanssa tai sellasen jolla on täysin erilaiset elämäntavoitteet jne. Kyse on siitä, että olet valmis jättämään joitakin asioita sivuun ja ehkä katsomaan kokonaisuutta ja miettimään myös viihdytkö ihmisen kanssa oikeasti vai katsotko vaan sitä miten joku täyttää listan kriteetit tai vastaa unelmakumppania. Eli elämässä ja parinmuodostuksessakin pitää olla joustava. Mut kyllä sen kumppanin pitää miellyttää suurimmaksi osaksi. Kehenkään ei kannata tyytyä. siitä ei seuraa hyvää kummallekkaan. Mut ehkä kannattaa olla myös realistinen. Jos itse on se ihan tavan maatiainen niin ehkä se kaikista kaunein missin kuontalo ei aina ole se mitä kannattaa hakea, mutta henkilöllä voi olla joku ominaisuus mistä tykkäät kuitenkin. Mut mitään suhdetta ei väkisin synny.
Sitä tasoa ei pidä laskea oman fiiliksen suhteen vaan henkilön taustan ja sosiaalisen aseman. Eli jos vaikka pitää nuorista ja näteistä, niin sellaisen voi löytää kehitysmaasta, jossa moni haluaisi saada maamme passin.
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäön kanssa ei voi seurustella. Seurustelu vaatii aina ihmisen. Siitä varmaan johtuu.
Aloittaja ei tainnut puhua ulkonäöstä, vaan kokonaisuudesta.
Se on sinun vajavaisuutesi, jos ymmärrät että taso = vaik ulkonäkö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata alkaa olla sellaisen ihmisen kanssa, joka herättää jonkinlaista vastenmielisyyttä. Vaisto sanoo kyllä oikein, ei kannata lähteä kokeilemaan. En tosin itse arvioisi ihmisiä tasojen kautta.
En minäkään arvioi ihmisiä tasojen kautta...Joko ihastun tai sitten en.
Mutta jos säännönmukaisesti en päädy yhteen niiden kanssa joihin ihastun, niin siitä voi jotakin päätellä.
ap
Eli kysyit aloitusviestissä ihan väärän kysymyksen! Ongelman ydin ei ole siinä, että kokisit itsesi liian tasokkaaksi niille, joihin et ihastu, vaan se, että jostain syystä ihastut toistuvasti sellaisiin ihmisiin, jotka eivät ihastu sinuun. Nyt kannattaisikin miettiä etukäteen, että onko näissä ihastuksesi kohteissa mahdollisesti jokin yhteinen nimittäjä, joka ehkä jopa jollain alitajuisella tasolla vetoaa sinuun?
Itse ihastuin yhdessä vaiheessa jatkuvasti miehiin, joiden kanssa ei mistään vakavammasta koskaan sitten tullut mitään. Se mikä heitä yhdisti, oli se, että he olivat kaikki jollain tasolla kiinni jossakussa toisessa naisessa, tai useammissa naisissa. Olivat eronneita, karanneita, sellaisia jotka itse haikailivat jonkun saavuttamattoman perään ja pari ihan puhdasta sitoutumishalutonta pelimiestä. Suurin osa heistä kyllä osoitti kiinnostusta minuakin kohtaan, mutta jossain vaiheessa kävi ilmi, että he eivät olleet ihastuneet/rakastuneet minuun, vaan minä olin lähinnä joku, jonka avulla voisi päästä yli siitä oikeasta ihastuksesta, tai yksinkertaisesti vain joku, jonka kanssa olla ns. paremman puutteessa.
Mä luulen, että se että he esittivät kiinnostusta, hämäsi mua aika paljon, koska sitten kun hoksasin asian, en enää suhtautunut niin sinisilmäisesti kiinnostuksen osoituksiin ja lakkasin itsekin ihastumasta kovin helposti. Lisäksi päätin ihan suoraan, että jos miehessä on mitään selviä merkkejä siitä, että hän polttaa kynttilää jollekulle toiselle naiselle, niin minä otin hatkat välittömästi, vaikka olisin jo ehtinyt itse ihastumaan. Pikkuhiljaa sitten opin tunnistamaan ns. "vaaran merkkejä" paremmin ja myös hallitsemaan omia tunnereaktioitani paremmin.
En nyt tietenkään sitä tarkoita, että sinun kohdallasi olisi kyse samasta yhdistävästä tekijästä, mutta kannattaa kuitenkin ihan kunnolla miettiä, että voisiko niissä ihastuksesi kohteissa olla joku sellainen yhdistävä tekijä, mikä aiheuttaa sen, ettei tunteet kohtaa. Ja tietenkin kannattaa miettiä sitäkin, että onko sinulla itselläsi jotain sellaisia ajatuslukkiutumia, jotka estävät sinua ihastumasta ihmiseen, jossa ei periaatteessa pitäisi olla mitään vialla. Ja tietenkään kukaan ei ihastu kaikkiin ns. paperilla hyviin, mutta saattaa siinä omassakin ajatusprosessissa olla viilaamisen varaa.
Miten ja miksi elämäsi muuttuisi, jos nyt olisit parisuhteessa tasokkaan naisen kanssa? Mitä annettavaa sinulla on hänelle (nyt en tarkoita rahaa ym.)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kuinkahan mones aloitus aiheesta jälleen?
Tämäkö on mielestäsi ainut aihe josta on tehty useampi aloitus?
Vai väitätkö ettei tämä ongelma olisi todellinen?
Kysehän oli naisen kirjoittamasta vastauksesta...hän nälvii tätä aihetta, koska tietää että hänen hypergamiansa on yksi suurimmista syistä aapeen ongelmaan. Hän ei tunne oloaan mukavaksi lukiessaan tätä ketjua.
Miksi ihmeessä oletat, että ap on mies? Ja vaikka olisikin, niin miten ihmeessä jonkun satunnaisen naispalstailijan mahdollinen hypergamia voisi olla yksi suurimmista syistä aloittajan ongelmaan? Viitsisitkö selventää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni suhteesta, jossa en ollut ihastunut enkä tuntenut vetoa toiseen, ei ole kovin hyvä. Toinen osapuoli kärsi siitä enemmän - itseäni lähinnä alkoi kyllästyttää ja tympiä jossain vaiheessa, mutta toinen osapuoli oli rakastunut ja kärsi siitä, kun en vaikuttanut haluavan läheisyyttä, seksielämä hiipui, hän ei tuntenut itseään rakastetuksi. Kaduttaa, että loukkasin hyvää ihmistä, mutta sen opin, että ei toimi mikään kaveripohjalta aloitettu suhde, jossa uskotellaan itselleen, ettei se huuma niin olennainen asia ole, ja että riittää kun toisen kanssa on kivaa ja tämä on mukava tyyppi.
Olen tullur siihen tulokseen, että äkkiä roihahtaneet suhteet ovat satuttaneet eniten. Mä pystyn itse lietsomaan itseni seksuaalisesti hereille vaikka perunan kanssa, mutta se ei tarkoita sitä että perunaa kunnioittaisin. Mun pitää voida kunnioittaa ihmistä kenen kanssa olen pitkässä juoksussa ja siihen ei auta jos on tuntenut hetken seksuaalista kiimaa ja kovatasoisuutta vaan se mikä itselläni saa aikaan rauhan tuntee toisen ihmisen kanssa ja toisaalta sen jonkun kipinän jolla tpisen kanssa voi leikkiä vaikka niitä seksileikkejä. Jos kunnioitusta ja tietynlaista pilkettä silmäkulmassa ei ole, niin sitten ei voi mitään, mutta tasoista en puhuisi vaan oikeanlaisesta kemiasta, huumorintajusta ja temperamentistä eli yhteensopivuudesta. Harvahan nykyään edes yrittää löytää mitään pitkäkestoista ja jos tasot on ainoa kriteeri niin aika heppoisalle alustalle ollaan elämän kestävää suhdetta rakentamassa.
Eihän kiima ja roihahdus sulje pois henkistä yhteyttä, kunnioitusta ja pilkettä silmäkulmassa. Olen tuo, jolle vastasit, ja en minä ajattele mitään tasoja, vaan juuri samoin kuin sinä - kemiaa ja yhteensopivuutta. Minulla vaan ei ikinä roihahda kunnon kiimaa ilman kemiaa, eli en tunne kiimaa esim. pelkkää ulkonäköä kohtaan. Mutta sitten taas ne suhteet, joissa sitä roihahdusta ja kemiaa ei ole ollut, ovat jääneet vaisuiksi, kaverillisiksi, intohimottomiksi.
Tämä on kyllä todella omituinen ketju. Tuntuu että suurin osa vastaajista ei ole edes kunnolla lukenut aloitusta saati ap:n muita kommentteja ketjuun.
Suurin osa tuntuu kuvittelevan, että ap on se mies, joka palstalla kitisee, kun ei saa unelmiensa instabeibeä ja tinderissäkin matcheja tulee vain läskeiltä ja yksinhuoltajilta.
Itse oletan että ap on nainen, jolla on sellainen ongelma, että hän ihastuu sellaisiin miehiin, jotka eivät ihastu häneen ja päinvastoin. Sama ongelma on toki monella miehelläkin, mutta oletan ap:n naiseksi siksi, että mielestäni hän suhtautuu hyvin kyseenalaistavasti "tasoteoriaan" ja ylipäätään ihmisten luokitteluun joidenkin tiettyjen tasojen mukaan. Hän toki käyttää termejä "alempitasoinen" ja "laske tasoa", mutta hän käyttää niitä otsikkoa myöten lainausmerkeissä ja suoraan kysyy, että mitä käytännössä tarkoittaa se, että pitäisi laskea tasoaan. Eli ei hän nyt ainakaan kukaan näistä palstan tasoteoria-markkina-arvo -jankkaajista ole.
Minusta ap:n kysymys oli ihan hyvä, ja kuulisin mielelläni vastauksia niiltä, jotka täällä tasoista ja etenkin niiden laskemisesta jauhavat. Miten laskea vaatimustasoaan, jos se ei alunperinkään ole yksinomaan ulkonäkö-status-tulotaso-leuanlaatikkomaisuus -riippuvainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siten että katsot peiliin silmät auki ja toteat ettei sieltäkään vastaan katso maailman kaunein/komein ihmisolento vaan tavis. Ei myöskään maailman älykkäin/viisain vaan aivan tavis. Lopetat sen ylimielisen asenteen ja kohtaat ihmiset ihmisinä, oli ulkonäkö mikä hyvänsä. Lopetat sen jatkuvan virheiden etsimisen muista ihmisistä ja päätä etsiä niitä hyviä puolia jokaisesta.
Ja tämänkö pitäisi auttaa kiinnostumaan ja kiihottumaan seksuaalisesti sellaisesta henkilöstä, joka ei lainkaan viehätä? Parisuhteeseen useimmiten kuuluu seksi, ja minun näkemykseni mukaan kumppanin pitäisi viehättää. Vai haluaisitko itse olla sellaisen henkilön kanssa järkisuhteessa, jonka mielestä sinä et ole viehättävä ja haluttava, vaan hän olisi kanssasi vain koska ei löytänyt parempaa. Joutui laskemaan tasoa ja tyytymään sinuun. Niin, haluaisitko?
Ei sitten. Omahan on ongelmasi. Et tule saamaan täältä parempia vastauksia.
Miksi et vastaa lainaamasi viestin kysymyksiin, tuliko liian vaikeita?
Ja joo, en ole ap enkä etsi mitään. Kunhan kommentoin, koska mielestäni tästä aiheesta voisi keskustella vaikka ja kuinka, on ainoastaan mielen köyhyyttä jos et keksi muuta sanottavaa.Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siten että katsot peiliin silmät auki ja toteat ettei sieltäkään vastaan katso maailman kaunein/komein ihmisolento vaan tavis. Ei myöskään maailman älykkäin/viisain vaan aivan tavis. Lopetat sen ylimielisen asenteen ja kohtaat ihmiset ihmisinä, oli ulkonäkö mikä hyvänsä. Lopetat sen jatkuvan virheiden etsimisen muista ihmisistä ja päätä etsiä niitä hyviä puolia jokaisesta.
Ja tämänkö pitäisi auttaa kiinnostumaan ja kiihottumaan seksuaalisesti sellaisesta henkilöstä, joka ei lainkaan viehätä? Parisuhteeseen useimmiten kuuluu seksi, ja minun näkemykseni mukaan kumppanin pitäisi viehättää. Vai haluaisitko itse olla sellaisen henkilön kanssa järkisuhteessa, jonka mielestä sinä et ole viehättävä ja haluttava, vaan hän olisi kanssasi vain koska ei löytänyt parempaa. Joutui laskemaan tasoa ja tyytymään sinuun. Niin, haluaisitko?
Vaikka nuo on kysymyksiksi muotoiltu, niin mielestäni siinä sanotaan: "En pysty kiinnostumaan ja kiihottumaan henkilöstä, joka ei lainkaan viehätä jne." Kaikkiin mahdollisiin neuvoihin tulee sama vastaus. "Ei pysty." Miten tästä voi keskustella?
Yksi ratkaisu voisi olla FWB- suhteilu. Siis tunnetasolla kaveripohjalta, ts. ilman 'viehättymistä', mutta suht säännöllinen seksi ja tapailu ilman paineita. Jos taas haluaa 'tasokkaan' perheen perustamista ajatellen, muttei käy flaksi, niin laatuspermat saa spermapankista, esim. Virosta tai Tanskasta huomattavasti Suomen klinikoilta edullisemmin.
Voi je esus, hae nyt jo ap itelles ihan oikeaa keskusteluapua.
Ilmoitan kaikki nää aloitukset jatkossa modelle.