Lue keskustelun säännöt.
Miten pystyy psyykkaamaan itsensä pitämään niistä joista ei viehäty? (eli "alempitasoisista" kuin joihin ihastuu)
21.05.2021 |
Kun täällä annetaan aina neuvoa että pitää "laskea tasoa" jos ei löydy kumppania, niin miten sen tason laskeminen käytännössä tapahtuu?
Itse olen yrittänyt useamman kerran tapailla ja hieman jopa seurustella sellaisen josta en ole ollut kiinnostunut, mutta tämä vastapuoli oli hyvin kiinnostunut minusta.
Eli yritin ns. "laskea tasoa" kumppaninhaun suhteen.
Jokainen näistä yrityksistä on päättynyt huonosti...Mikä siis on se salaisuus jolla tasoa lasketaan? Sitä kun täälläkin niin usein hoetaan, että jokin salaisuus varmasti löytyy jota en ole tajunnut.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Siten että katsot peiliin silmät auki ja toteat ettei sieltäkään vastaan katso maailman kaunein/komein ihmisolento vaan tavis. Ei myöskään maailman älykkäin/viisain vaan aivan tavis. Lopetat sen ylimielisen asenteen ja kohtaat ihmiset ihmisinä, oli ulkonäkö mikä hyvänsä. Lopetat sen jatkuvan virheiden etsimisen muista ihmisistä ja päätä etsiä niitä hyviä puolia jokaisesta.
Tätä neuvoa noudattamalla olen päätynyt suhteisiin lähinnä jonkin sortin riippuvaisten ja mielenvikaisten kanssa. Suosittelen mieluummin pitämään riman korkealla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki jotka puhuu joistain "tasoista" on liian pihalla mihkään ihmissuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siten että katsot peiliin silmät auki ja toteat ettei sieltäkään vastaan katso maailman kaunein/komein ihmisolento vaan tavis. Ei myöskään maailman älykkäin/viisain vaan aivan tavis. Lopetat sen ylimielisen asenteen ja kohtaat ihmiset ihmisinä, oli ulkonäkö mikä hyvänsä. Lopetat sen jatkuvan virheiden etsimisen muista ihmisistä ja päätä etsiä niitä hyviä puolia jokaisesta.
Minä kohtaan ihmiset ihmisinä ja ajattelen muista ihan myönteiseen sävyyn. Mutta en silti pysty ihastumaan kehen tahansa, josta ajattelen myönteisesti.
Joskaan en pidä itseäni ulkonäöllisesti tai älykkyydeltäni/ajattelutavaltani taviksena. Pitäisikö minun siis hankkia huonompi itsetunto?,
Ehkä joo. Kärsit ylivertaisuusvinoumasta jos et löydä "tasoistasi" kumppania eli asetat oman tasosi todellista tasoasi korkeammalle
Niin, siis löydän kyllä seuraa - siitä ei ole kyse. Mutta ei se sitä tarkoita, että saan jokaisen, josta kiinnostun. En ole ap, ja ei minulla ole sellaista ongelmaa, etten saisi ikinä ketään, tai että kiinnostukseni olisi aina yksipuolista. Mutta joskus se on. Ja usein myös niin päin, etten tunne vetoa niihin, jotka olisivat kiinnostuneet minusta.
Mikä helvetin taso? Millainen on alempitasoinen nainen? Liittyykö ammattiin, koulutukseen, mihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotetaanko, että jokin ulkoisesti todettava kumppanin ylempi taso saisi myös oman elämän vauhtikiitoon? Toisen pitäisi sitten pitää imagostaan ja tasostaan tarkkaa huolta, että jaksaisi saada kiksejä kenkäfetissistä? No, vitsillä.
Miksi pitää viehättyä alempitasoisista jos kerran aina ihastuu niihen ylempitasoisiin? Mikä ongelma on olla ylempitasoisten kanssa? Vai tunnetko olevasi heikoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi miesasiakkaan pitäisi raportoida jollekin yksinkertaiselle perässä huutavalle taka-sieltä tulevalle ettei tämän luunsa, nahkansa ja lankkunsa kiinnosta?
Mahtaa ap. haluta sellaisia vastauksia, joissa vastahakoista poikaparkaa naitetaan runsaslukuiselle halukkaiden at-naisten armeijalle. Voi sitten jankata "en minä haluu, minä en haluu". Mutta eihän ketään kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan teidän unnuttelurinki voi stalkata vaikka kuningattaria. Pääsette tosi korkealle tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siten että katsot peiliin silmät auki ja toteat ettei sieltäkään vastaan katso maailman kaunein/komein ihmisolento vaan tavis. Ei myöskään maailman älykkäin/viisain vaan aivan tavis. Lopetat sen ylimielisen asenteen ja kohtaat ihmiset ihmisinä, oli ulkonäkö mikä hyvänsä. Lopetat sen jatkuvan virheiden etsimisen muista ihmisistä ja päätä etsiä niitä hyviä puolia jokaisesta.
Ja tämänkö pitäisi auttaa kiinnostumaan ja kiihottumaan seksuaalisesti sellaisesta henkilöstä, joka ei lainkaan viehätä? Parisuhteeseen useimmiten kuuluu seksi, ja minun näkemykseni mukaan kumppanin pitäisi viehättää. Vai haluaisitko itse olla sellaisen henkilön kanssa järkisuhteessa, jonka mielestä sinä et ole viehättävä ja haluttava, vaan hän olisi kanssasi vain koska ei löytänyt parempaa. Joutui laskemaan tasoa ja tyytymään sinuun. Niin, haluaisitko?
Ei sitten. Omahan on ongelmasi. Et tule saamaan täältä parempia vastauksia.
Miksi et vastaa lainaamasi viestin kysymyksiin, tuliko liian vaikeita?
Ja joo, en ole ap enkä etsi mitään. Kunhan kommentoin, koska mielestäni tästä aiheesta voisi keskustella vaikka ja kuinka, on ainoastaan mielen köyhyyttä jos et keksi muuta sanottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siten että katsot peiliin silmät auki ja toteat ettei sieltäkään vastaan katso maailman kaunein/komein ihmisolento vaan tavis. Ei myöskään maailman älykkäin/viisain vaan aivan tavis. Lopetat sen ylimielisen asenteen ja kohtaat ihmiset ihmisinä, oli ulkonäkö mikä hyvänsä. Lopetat sen jatkuvan virheiden etsimisen muista ihmisistä ja päätä etsiä niitä hyviä puolia jokaisesta.
Ja tämänkö pitäisi auttaa kiinnostumaan ja kiihottumaan seksuaalisesti sellaisesta henkilöstä, joka ei lainkaan viehätä? Parisuhteeseen useimmiten kuuluu seksi, ja minun näkemykseni mukaan kumppanin pitäisi viehättää. Vai haluaisitko itse olla sellaisen henkilön kanssa järkisuhteessa, jonka mielestä sinä et ole viehättävä ja haluttava, vaan hän olisi kanssasi vain koska ei löytänyt parempaa. Joutui laskemaan tasoa ja tyytymään sinuun. Niin, haluaisitko?
Vaikka nuo on kysymyksiksi muotoiltu, niin mielestäni siinä sanotaan: "En pysty kiinnostumaan ja kiihottumaan henkilöstä, joka ei lainkaan viehätä jne." Kaikkiin mahdollisiin neuvoihin tulee sama vastaus. "Ei pysty." Miten tästä voi keskustella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemukseni suhteesta, jossa en ollut ihastunut enkä tuntenut vetoa toiseen, ei ole kovin hyvä. Toinen osapuoli kärsi siitä enemmän - itseäni lähinnä alkoi kyllästyttää ja tympiä jossain vaiheessa, mutta toinen osapuoli oli rakastunut ja kärsi siitä, kun en vaikuttanut haluavan läheisyyttä, seksielämä hiipui, hän ei tuntenut itseään rakastetuksi. Kaduttaa, että loukkasin hyvää ihmistä, mutta sen opin, että ei toimi mikään kaveripohjalta aloitettu suhde, jossa uskotellaan itselleen, ettei se huuma niin olennainen asia ole, ja että riittää kun toisen kanssa on kivaa ja tämä on mukava tyyppi.
Jos voitan 78 Miljoonaa Europotista varmaan kuolaavat , Sellaisetkin miehet perääni jotka luulevat olevan muita parempia , vaikkei he sitä ookkaan ! samalla lailla he syntyvät naisen alapäästä ja kuolevat pois kaivetaan 2,1 metrin syvyinen hauta, siellä mätänee ei jää kun luut vain , uurnalle 60cm syvyys riittää. Sitä ennen jos sairastuvat muistisaurauteen , ja joutuvat makamaan vanhainkotiin tai johonkin laitokseen , heitä joudutaan kääntään ja vääntää , paskovat ja k.t housuun , vaihtaa vaipat kuten vauvalle, jos lusikka pysy kädessä sitten hoitaja syöttää. " Sanoo:", no, niin tä- stä syöppä tätä , sosetettua
peruna- jauheliha ruokaa no- in" ja nokkamukista antaa juomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siten että katsot peiliin silmät auki ja toteat ettei sieltäkään vastaan katso maailman kaunein/komein ihmisolento vaan tavis. Ei myöskään maailman älykkäin/viisain vaan aivan tavis. Lopetat sen ylimielisen asenteen ja kohtaat ihmiset ihmisinä, oli ulkonäkö mikä hyvänsä. Lopetat sen jatkuvan virheiden etsimisen muista ihmisistä ja päätä etsiä niitä hyviä puolia jokaisesta.
Minä kohtaan ihmiset ihmisinä ja ajattelen muista ihan myönteiseen sävyyn. Mutta en silti pysty ihastumaan kehen tahansa, josta ajattelen myönteisesti.
Joskaan en pidä itseäni ulkonäöllisesti tai älykkyydeltäni/ajattelutavaltani taviksena. Pitäisikö minun siis hankkia huonompi itsetunto?,
Ehkä joo. Kärsit ylivertaisuusvinoumasta jos et löydä "tasoistasi" kumppania eli asetat oman tasosi todellista tasoasi korkeammalle
Niin, siis löydän kyllä seuraa - siitä ei ole kyse. Mutta ei se sitä tarkoita, että saan jokaisen, josta kiinnostun. En ole ap, ja ei minulla ole sellaista ongelmaa, etten saisi ikinä ketään, tai että kiinnostukseni olisi aina yksipuolista. Mutta joskus se on. Ja usein myös niin päin, etten tunne vetoa niihin, jotka olisivat kiinnostuneet minusta.
No sittenhän mitään ongelmaa ei sinulla ole. Eli ei sinun tarvitse itsetuntoasi laskea.
Niillä, joilla on tuo ongelma, ratkaisu on ylivertaisuustikkailta laskeutuminen. Koska jos nyt hyväksytään tämä tasoajattelu, niin tason määrittävät muut ihmiset eli se, minkä "tasoisen" itse saa.
Säännöllisin väliajoin tämä sama aloitus täällä.
Kyllä sen kuule huomaa, kun toisella kiinnostus on melkeinpä nolla. Mihinkään ei panosteta, kutsutaan siivottomaan kotiin, ei ole mitään tarjottavaa, hyvä jos edes suihkussa on käyty.
Oikeesti inhoan tuota ihmistyyppiä. Ollaan niin helvetin ylimielisiä ja kuvitellaan itsestä ihan liikoja. Eivätkö nämä tyypit osaa olla yksin vai miksi pitää kiusata muita?
Täytyy valita ihminen, joka on ihan lapanen, niin voit määräillä kaikesta.
Yritin kerran olla sellaisen kanssa, jota en rakastanut. Pidin kyllä, ja hän oli ihan kiva. Stoppi tuli siinä vaiheessa, kun hän alkoi edellyttää minulta jatkuvaa ihastusta ja melkeinpä jonkin sortin palvontaa. Hän pahastui kovasti, jos olin eri mieltä, tein asioita itsekseni yms. Hän ei hyväksynyt lemmikkejä, koska ne olisivat vieneet huomiotani.
Ihan naurettavaa, mutta kaikki kulminoitui loppujen lopuksi siihen, etten halunnut hieroa hänen jalkapohjiaan. Joten varaudu siihen, että pieleen menee jossain, vaikka kuinka yrittäisit. Todennäköisesti kyllästyisit lapaseenkin jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni suhteesta, jossa en ollut ihastunut enkä tuntenut vetoa toiseen, ei ole kovin hyvä. Toinen osapuoli kärsi siitä enemmän - itseäni lähinnä alkoi kyllästyttää ja tympiä jossain vaiheessa, mutta toinen osapuoli oli rakastunut ja kärsi siitä, kun en vaikuttanut haluavan läheisyyttä, seksielämä hiipui, hän ei tuntenut itseään rakastetuksi. Kaduttaa, että loukkasin hyvää ihmistä, mutta sen opin, että ei toimi mikään kaveripohjalta aloitettu suhde, jossa uskotellaan itselleen, ettei se huuma niin olennainen asia ole, ja että riittää kun toisen kanssa on kivaa ja tämä on mukava tyyppi.
Olen tullur siihen tulokseen, että äkkiä roihahtaneet suhteet ovat satuttaneet eniten. Mä pystyn itse lietsomaan itseni seksuaalisesti hereille vaikka perunan kanssa, mutta se ei tarkoita sitä että perunaa kunnioittaisin. Mun pitää voida kunnioittaa ihmistä kenen kanssa olen pitkässä juoksussa ja siihen ei auta jos on tuntenut hetken seksuaalista kiimaa ja kovatasoisuutta vaan se mikä itselläni saa aikaan rauhan tuntee toisen ihmisen kanssa ja toisaalta sen jonkun kipinän jolla tpisen kanssa voi leikkiä vaikka niitä seksileikkejä. Jos kunnioitusta ja tietynlaista pilkettä silmäkulmassa ei ole, niin sitten ei voi mitään, mutta tasoista en puhuisi vaan oikeanlaisesta kemiasta, huumorintajusta ja temperamentistä eli yhteensopivuudesta. Harvahan nykyään edes yrittää löytää mitään pitkäkestoista ja jos tasot on ainoa kriteeri niin aika heppoisalle alustalle ollaan elämän kestävää suhdetta rakentamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse heti mennä suhteeseen, seurustella tai sekstailla. Ihmisiä voi tavata muuten - jutella vaikka tutun tuttujen kanssa juhlissa, juoda taukokahvit vieraammaksi jääneen työkaverin kanssa, tehdä opiskeluun liittyvä ryhmätyö hiljaisten tavisten kanssa tai vaikka jutella jollekin siellä koirapuistossa, joka täällä palstallakin oli esimerkkinä joku aika sitten. Jossain vaiheessa saattaa herätä pieni ihastus ja suhdekin voi lähteä käyntiin.
En ole ap, mutta itse teen aina noin - juttelen erilaisten ihmisten kanssa ja tutustun ihan mielelläni monenlaisiin ihmisiin. Silti en pysty ihastumaan sellaisiin, jotka eivät ulkonäkönsä tai persoonansa puolesta sytytä minua.
Miksi koet että sinun pitäisi pystyä? Onko sinulla jotenkin äärimmäisen tarkat ja tiukat rajat sille, millainen ulkonäkö tai persoona pitäisi sillä ihmisellä olla, johon voit ihastua? Tai oletko päättänyt, että jos et tunne välitöntä syttymistä ekan puolen tunnin sisällä ensitapaamisesta, on täysi mahdottomuus, että tunteita voisi myöhemmin herätä?
Jos vastaat toiseen tai molempiin myöntävästi, sitten voit miettiä voisitko jotenkin muokata omaa asennettasi. Muussa tapauksessa jatka erilaisiin ihmisiin tutustumista ilman pakkoa alkaa tykätä romanttisessa mielessä. Et tietenkään välttämättä löydä "sitä oikeaa" sitä kautta, mutta onhan se silti mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siten että katsot peiliin silmät auki ja toteat ettei sieltäkään vastaan katso maailman kaunein/komein ihmisolento vaan tavis. Ei myöskään maailman älykkäin/viisain vaan aivan tavis. Lopetat sen ylimielisen asenteen ja kohtaat ihmiset ihmisinä, oli ulkonäkö mikä hyvänsä. Lopetat sen jatkuvan virheiden etsimisen muista ihmisistä ja päätä etsiä niitä hyviä puolia jokaisesta.
Ja tämänkö pitäisi auttaa kiinnostumaan ja kiihottumaan seksuaalisesti sellaisesta henkilöstä, joka ei lainkaan viehätä? Parisuhteeseen useimmiten kuuluu seksi, ja minun näkemykseni mukaan kumppanin pitäisi viehättää. Vai haluaisitko itse olla sellaisen henkilön kanssa järkisuhteessa, jonka mielestä sinä et ole viehättävä ja haluttava, vaan hän olisi kanssasi vain koska ei löytänyt parempaa. Joutui laskemaan tasoa ja tyytymään sinuun. Niin, haluaisitko?
Ei sitten. Omahan on ongelmasi. Et tule saamaan täältä parempia vastauksia.
Miksi et vastaa lainaamasi viestin kysymyksiin, tuliko liian vaikeita?
Ja joo, en ole ap enkä etsi mitään. Kunhan kommentoin, koska mielestäni tästä aiheesta voisi keskustella vaikka ja kuinka, on ainoastaan mielen köyhyyttä jos et keksi muuta sanottavaa.Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siten että katsot peiliin silmät auki ja toteat ettei sieltäkään vastaan katso maailman kaunein/komein ihmisolento vaan tavis. Ei myöskään maailman älykkäin/viisain vaan aivan tavis. Lopetat sen ylimielisen asenteen ja kohtaat ihmiset ihmisinä, oli ulkonäkö mikä hyvänsä. Lopetat sen jatkuvan virheiden etsimisen muista ihmisistä ja päätä etsiä niitä hyviä puolia jokaisesta.
Ja tämänkö pitäisi auttaa kiinnostumaan ja kiihottumaan seksuaalisesti sellaisesta henkilöstä, joka ei lainkaan viehätä? Parisuhteeseen useimmiten kuuluu seksi, ja minun näkemykseni mukaan kumppanin pitäisi viehättää. Vai haluaisitko itse olla sellaisen henkilön kanssa järkisuhteessa, jonka mielestä sinä et ole viehättävä ja haluttava, vaan hän olisi kanssasi vain koska ei löytänyt parempaa. Joutui laskemaan tasoa ja tyytymään sinuun. Niin, haluaisitko?
Vaikka nuo on kysymyksiksi muotoiltu, niin mielestäni siinä sanotaan: "En pysty kiinnostumaan ja kiihottumaan henkilöstä, joka ei lainkaan viehätä jne." Kaikkiin mahdollisiin neuvoihin tulee sama vastaus. "Ei pysty." Miten tästä voi keskustella?
Se on sinun tulkintasi. Kysymyksiä ne kumminkin ovat, joten mikset vastaa niihin? Onko ne liian kiusallisia tai vaikeita kysymyksiä vai oletko sittenkin samaa mieltä?
Kerro ihmeessä oma mielipiteesi. Nuo kysymykset auttavat sinua pohtimaan asiaa omalta kohdaltasi, jos aihe tuntuu muuten liian hankalalta ymmärtää.
Miksi et vastaa lainaamasi viestin kysymyksiin, tuliko liian vaikeita?
Ja joo, en ole ap enkä etsi mitään. Kunhan kommentoin, koska mielestäni tästä aiheesta voisi keskustella vaikka ja kuinka, on ainoastaan mielen köyhyyttä jos et keksi muuta sanottavaa.