Lue keskustelun säännöt.
Miten pystyy psyykkaamaan itsensä pitämään niistä joista ei viehäty? (eli "alempitasoisista" kuin joihin ihastuu)
21.05.2021 |
Kun täällä annetaan aina neuvoa että pitää "laskea tasoa" jos ei löydy kumppania, niin miten sen tason laskeminen käytännössä tapahtuu?
Itse olen yrittänyt useamman kerran tapailla ja hieman jopa seurustella sellaisen josta en ole ollut kiinnostunut, mutta tämä vastapuoli oli hyvin kiinnostunut minusta.
Eli yritin ns. "laskea tasoa" kumppaninhaun suhteen.
Jokainen näistä yrityksistä on päättynyt huonosti...Mikä siis on se salaisuus jolla tasoa lasketaan? Sitä kun täälläkin niin usein hoetaan, että jokin salaisuus varmasti löytyy jota en ole tajunnut.
Kommentit (119)
Ei tarvitse heti mennä suhteeseen, seurustella tai sekstailla. Ihmisiä voi tavata muuten - jutella vaikka tutun tuttujen kanssa juhlissa, juoda taukokahvit vieraammaksi jääneen työkaverin kanssa, tehdä opiskeluun liittyvä ryhmätyö hiljaisten tavisten kanssa tai vaikka jutella jollekin siellä koirapuistossa, joka täällä palstallakin oli esimerkkinä joku aika sitten. Jossain vaiheessa saattaa herätä pieni ihastus ja suhdekin voi lähteä käyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata alkaa olla sellaisen ihmisen kanssa, joka herättää jonkinlaista vastenmielisyyttä. Vaisto sanoo kyllä oikein, ei kannata lähteä kokeilemaan. En tosin itse arvioisi ihmisiä tasojen kautta.
En minäkään arvioi ihmisiä tasojen kautta...Joko ihastun tai sitten en.
Mutta jos säännönmukaisesti en päädy yhteen niiden kanssa joihin ihastun, niin siitä voi jotakin päätellä.
ap
Voihan siitä päätellä juu. Itsekään en ole ollut väleissä kuin yhden tai kahden naisen kanssa, joihin olin ensin itse ihastunut, Muutaman kanssa kiinnostuksen herääminen oli jotakuinkin samanaikaista, tai ainakin minulle se lähinnä siltä vaikutti. Muutamasta kiinnostuin ja ihastuin vasta muutamien treffien jälkeen, mutta toki kiinnostusta oli sen verran, että lähdin treffeille mieluusti.
Puhun tässä vain omasta puolestani, mutta saa kompata jos kuviot on tuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata alkaa olla sellaisen ihmisen kanssa, joka herättää jonkinlaista vastenmielisyyttä. Vaisto sanoo kyllä oikein, ei kannata lähteä kokeilemaan. En tosin itse arvioisi ihmisiä tasojen kautta.
En minäkään arvioi ihmisiä tasojen kautta...Joko ihastun tai sitten en.
Mutta jos säännönmukaisesti en päädy yhteen niiden kanssa joihin ihastun, niin siitä voi jotakin päätellä.
ap
Miksi sinun pitää olla jonkun kanssa?
Tämä. Kun ei kelpaa itseään paremmille eikä itselle kelpaa ne "alempitasoiset" joita saisi , niin sitten pitää olla ilman. Eihän tässä mikään määrä ulinaa auta. Kusipäät jää yksin.
Tasoja ei ole olemassa, jos nainen haluaa Chadin.
Miesten sen sijaan kannattaa laskea rimaa eikä haaveilla niistä taviksista.
tasoja on seitsemän.. seitsemän..
just sayin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siten että katsot peiliin silmät auki ja toteat ettei sieltäkään vastaan katso maailman kaunein/komein ihmisolento vaan tavis. Ei myöskään maailman älykkäin/viisain vaan aivan tavis. Lopetat sen ylimielisen asenteen ja kohtaat ihmiset ihmisinä, oli ulkonäkö mikä hyvänsä. Lopetat sen jatkuvan virheiden etsimisen muista ihmisistä ja päätä etsiä niitä hyviä puolia jokaisesta.
Ja tämänkö pitäisi auttaa kiinnostumaan ja kiihottumaan seksuaalisesti sellaisesta henkilöstä, joka ei lainkaan viehätä? Parisuhteeseen useimmiten kuuluu seksi, ja minun näkemykseni mukaan kumppanin pitäisi viehättää. Vai haluaisitko itse olla sellaisen henkilön kanssa järkisuhteessa, jonka mielestä sinä et ole viehättävä ja haluttava, vaan hän olisi kanssasi vain koska ei löytänyt parempaa. Joutui laskemaan tasoa ja tyytymään sinuun. Niin, haluaisitko?
Jaha, jankkapa s kaaja taas ilmestynyt u l i laudalta tänne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tajuaa, että on tasoja kun asiaa lähestytään ääripäiden esimerkkien avulla. Eikä tarvi käyttää edes mitään ääripäitäkään, kun voi todeta että joku komea ja varakas finanssijuippi ei vilkaisekaan palstamammoja, mutta voi silti valita illaksi seuralaisen kauniista tinderpimuista. Joten autistiset vänkääjämammat voivat nyt lopettaa tuon typerehtämisen.
Mitä aloittajan ongelmaan tulee, niin hän on perusnainen eli noin laadukkain viidennes uroksista kiinnostaisi, koska biologinen syväkoodaus. Kaikilla nisäkkäillä on lähes sama homma. Mutta aloittaja on itse tavallinen, joten noita laatumiehiä ei kiinnosta lähellekään yhtä paljon.
Ratkaisu on varsin helppo. Olet ilman noita laatumiehiä ja hommaat talon täyteen pitkin seiniä kuseksevia kissoja, niin sinulla on kohta muuta puuhaa ja ajateltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kuinkahan mones aloitus aiheesta jälleen?
Tämäkö on mielestäsi ainut aihe josta on tehty useampi aloitus?
Vai väitätkö ettei tämä ongelma olisi todellinen?
On näille ohjeitakin annettu, mutta keskustelu kiertää aina kehää. Lopputuloksena on: ei vaan voi kiinnostua, mutta pakko olla niiden kanssa, muuten ei saa ollenkaan.
Ja ensi viikolla samaan lepakkoaikaan samalla lepakko kanavalla: teletapit : Uudestaa! Uudestaan! 🤣😂
Ja taas tässä mennään.
-
Ap, voit vain hyväksyä tilanteen. Lopeta jankkaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siten että katsot peiliin silmät auki ja toteat ettei sieltäkään vastaan katso maailman kaunein/komein ihmisolento vaan tavis. Ei myöskään maailman älykkäin/viisain vaan aivan tavis. Lopetat sen ylimielisen asenteen ja kohtaat ihmiset ihmisinä, oli ulkonäkö mikä hyvänsä. Lopetat sen jatkuvan virheiden etsimisen muista ihmisistä ja päätä etsiä niitä hyviä puolia jokaisesta.
Minä kohtaan ihmiset ihmisinä ja ajattelen muista ihan myönteiseen sävyyn. Mutta en silti pysty ihastumaan kehen tahansa, josta ajattelen myönteisesti.
Joskaan en pidä itseäni ulkonäöllisesti tai älykkyydeltäni/ajattelutavaltani taviksena. Pitäisikö minun siis hankkia huonompi itsetunto?
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse heti mennä suhteeseen, seurustella tai sekstailla. Ihmisiä voi tavata muuten - jutella vaikka tutun tuttujen kanssa juhlissa, juoda taukokahvit vieraammaksi jääneen työkaverin kanssa, tehdä opiskeluun liittyvä ryhmätyö hiljaisten tavisten kanssa tai vaikka jutella jollekin siellä koirapuistossa, joka täällä palstallakin oli esimerkkinä joku aika sitten. Jossain vaiheessa saattaa herätä pieni ihastus ja suhdekin voi lähteä käyntiin.
En ole ap, mutta itse teen aina noin - juttelen erilaisten ihmisten kanssa ja tutustun ihan mielelläni monenlaisiin ihmisiin. Silti en pysty ihastumaan sellaisiin, jotka eivät ulkonäkönsä tai persoonansa puolesta sytytä minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko ne ihmiset, joista et viehäty, oikeasti mielestäsi sinua alempitasoisia, vaiko vain sinulle epäsopivia? Onko tämä asia sinulle oikeasti ongelma? Ajatteletko siis itsekin, että et pysty ihastumaan kuin ainoastaan liian korkeatasoisiin tyyppeihin, ja tästä johtuu se, ettei kumppania tunnu löytyvän? Miten määrittelet ihmisten tasot?
No ongelma on se että narsismista (tiedän, yliviljelty termi mutta tässä tapauksessa pitänee paikkansa) ei voi parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäkötasosi tiedät kun menet peilin eteen ja katsot itseäsi.
Elämäntapatasosi tiedät kun laitata paperille mitä teet viikottain ja miten elät, et sitä mikä kuvittelet olevasi, vaan se mikä olet oikeasti. Hyvin moni jo tästä huomaa että he on rimanalitus ihmisenä. Eikä ole oikeastaan oikeutettu vaatimaan yhtään mitään keneltäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siten että katsot peiliin silmät auki ja toteat ettei sieltäkään vastaan katso maailman kaunein/komein ihmisolento vaan tavis. Ei myöskään maailman älykkäin/viisain vaan aivan tavis. Lopetat sen ylimielisen asenteen ja kohtaat ihmiset ihmisinä, oli ulkonäkö mikä hyvänsä. Lopetat sen jatkuvan virheiden etsimisen muista ihmisistä ja päätä etsiä niitä hyviä puolia jokaisesta.
Ja tämänkö pitäisi auttaa kiinnostumaan ja kiihottumaan seksuaalisesti sellaisesta henkilöstä, joka ei lainkaan viehätä? Parisuhteeseen useimmiten kuuluu seksi, ja minun näkemykseni mukaan kumppanin pitäisi viehättää. Vai haluaisitko itse olla sellaisen henkilön kanssa järkisuhteessa, jonka mielestä sinä et ole viehättävä ja haluttava, vaan hän olisi kanssasi vain koska ei löytänyt parempaa. Joutui laskemaan tasoa ja tyytymään sinuun. Niin, haluaisitko?
Ei sitten. Omahan on ongelmasi. Et tule saamaan täältä parempia vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun itseäsi alempitasoisia tarvitse katsellakaan, vaan niitä oman tasoisiasi.
Tähtäät liian korkealle, hyväksy se, niin on helpompi asennoitua tason säätämiseen kohdalleen.
Tarkoitatko sitä, että aina jos saa pakit, on syynä se, että toinen on liian tasokas itselle? Eli toisin sanoen käänteisesti, ajatteletko, että jos aina kaksi samantasoista kohtaa, syntyy suhde? Ihan riippumatta siitä, onko toinen jo varattu, onko toinen kenties homoseksuaali, haluaako jompi kumpi olla sinkku, vai etsiikö toinen tasosta huolimatta esim. tietynlaisen maailmankuvan omaavaa tai tietynlaista elämäntyyliä noudattavaa - kaikillehan, ja suurimmalle osalle itse asiassa ei riitä suhteen perustaksi vain sama taso. Usein toiveissa on kaikenlaista muutakin, ja aina ne eivät jokaisen omantasoisen kanssa täyty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siten että katsot peiliin silmät auki ja toteat ettei sieltäkään vastaan katso maailman kaunein/komein ihmisolento vaan tavis. Ei myöskään maailman älykkäin/viisain vaan aivan tavis. Lopetat sen ylimielisen asenteen ja kohtaat ihmiset ihmisinä, oli ulkonäkö mikä hyvänsä. Lopetat sen jatkuvan virheiden etsimisen muista ihmisistä ja päätä etsiä niitä hyviä puolia jokaisesta.
Minä kohtaan ihmiset ihmisinä ja ajattelen muista ihan myönteiseen sävyyn. Mutta en silti pysty ihastumaan kehen tahansa, josta ajattelen myönteisesti.
Joskaan en pidä itseäni ulkonäöllisesti tai älykkyydeltäni/ajattelutavaltani taviksena. Pitäisikö minun siis hankkia huonompi itsetunto?,
Ehkä joo. Kärsit ylivertaisuusvinoumasta jos et löydä "tasoistasi" kumppania eli asetat oman tasosi todellista tasoasi korkeammalle
Vierailija kirjoitti:
No, jos tämä herättää ajatuksia, niin sen verran voin kertoa pitkässä parisuhteessa olevana, että ulkonäön merkitys karisee todella nopeasti, en todellakaan olisi jaksanut tässä suhteessa jos tyyppi ei olisi mahtava ihminen, jonka kanssa elämä on hauskaa, ihanaa ja turvallista.
Tätä voisi enemmän pohtia ne ihmiset, jotka katselevat/näkevät toisissa vaan ulkonäön. Vai minkälaisen parisuhteen haluatte, millaisena te koette ajatuksissanne elämänkumppanuuden toisen kanssa?
Se, että ulkonäöllä on merkitystä, ei tarkoita, että ulkonäkö olisi ainoa asia, mikä merkitsee. Ja niilläkin, joilla ulkonäöllä on merkitystä, voivat kiinnittää huomiota tosi monenlaisiin asioihin - esim. toisen tyyliin ja olemukseen. ja sehän onkin sitten asia, johon persoona vaikuttaa.
No en nyt tiedä voiko aina yksioikoisesti väittää, että kyse olisi tason laskemisesta. Tapailin tyyppiä, joka oli persoonana tosi mielenkiintoinen, keskustelevainen, pohdiskeleva ja olimme monissa asioissa kopa pelottavan paljon samalla aaltopituudella. Hän oli myös todella älykäs, monella osa-alueella juuri minun tasoani. Mutta en vain syttynyt millään, joku mystinen asia siinä oli, että vetovoimaa ei minun puoleltani ollut. Harmittaa vieläkin, koska olisimme olleet hyvä pari.
Miksi sinun pitää olla jonkun kanssa?