Onko parisuhteessa mitään toivoa jos tunteet on kuolleet ja on ihastunut toiseen?

Minä en usko tunteiden kuolemiseen. Jos sitä aitoa tunnetta ja vetovoimaa on ollut, niin se on herätettävissä sieltä uudelleen henkiin. Sitten jos on alunperinkin tyydytty johonkin ok-tyyppiin paremman puutteessa niin eri juttu. Tai jos toinen on tehnyt jotain peruuttamatonta kuten lyönyt tai pettänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänne onkin tullut monenlaisia kommentteja. Ongelmani ei ole se, että vaihtaisin suhteesta toiseen ongelmien ilmetessä. Kyllä tähän 13 vuoteen on mahtunut kriisejä joista on selvitty, mutta tämä on pahin kaikista. Asiasta ollaan keskusteltu ja vietämme kyllä aikaa yhdessä. Viihdyn puolisoni seurassa samalla tavalla kuin kaverin kanssa, mutta kaikki seksuaalinen kanssakäyminen, pussailu ym ei tunnu hyvältä enkä halua tehdä niitä hänen kanssaan. Seksi hänen kanssaan ei tunnu miltään vaikka olisinkin sillä tuulella, omat kädet kyllä tuntuvat ja haluja on siihen. Joku kysyi miltä tuntuisi jos puolisoni kuolisi. Kamalalta tietenkin, koska vaikka romanttista rakkautta ei ole niin hän on minulle silti rakas ja tärkeä, onhan hän ollut elämässäni niin kauan ja on lasteni vanhempi.

Ap

Itse en jättäisi ihmistä, joka on minulle rakas ja tärkeä ja jonka seurassa viihdyn. Ihastuksia tulee ja menee, vastakaiusta ei ole takeita eikä varsinkaan siitä, että vaihtamalla paranisi.

Kärsin todella paljon tästä läheisyydenkaipuusta. Itken todella usein kun mietin että miltä tuntuisi kun voisi rakastaa ja olla rakastettu, tuntea toisen kosketuksen joka tuntuu hyvältä. Ja tuntea seksin aikana jotain. Olisitko todella itse valmis elämään selibaatissa ja ilman läheisyyttä ystävän kanssa? Ymmärrän tietenkin sen että ihastuksia tulee ja menee, mutta olen ihan yllättynyt siitä että jotain tällaista voi tuntea. Monta vuotta olen ollut tuntematta tällaista, ja nyt tuntuu kuin olisin herännyt jostain horroksesta. En ole hetken mielijohteesta lähdössä minkään ihastuksen mukaan, enhän edes tiedä onko hän kiinnostunut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tänne onkin tullut monenlaisia kommentteja. Ongelmani ei ole se, että vaihtaisin suhteesta toiseen ongelmien ilmetessä. Kyllä tähän 13 vuoteen on mahtunut kriisejä joista on selvitty, mutta tämä on pahin kaikista. Asiasta ollaan keskusteltu ja vietämme kyllä aikaa yhdessä. Viihdyn puolisoni seurassa samalla tavalla kuin kaverin kanssa, mutta kaikki seksuaalinen kanssakäyminen, pussailu ym ei tunnu hyvältä enkä halua tehdä niitä hänen kanssaan. Seksi hänen kanssaan ei tunnu miltään vaikka olisinkin sillä tuulella, omat kädet kyllä tuntuvat ja haluja on siihen. Joku kysyi miltä tuntuisi jos puolisoni kuolisi. Kamalalta tietenkin, koska vaikka romanttista rakkautta ei ole niin hän on minulle silti rakas ja tärkeä, onhan hän ollut elämässäni niin kauan ja on lasteni vanhempi.

Ap

Eli tunteet puolisoa kohtaan eivät ole kuolleet. Vain seksuaaliset halut.

Olin samantyyppisessä tilanteessa. Jäin suhteeseeni. Ihastus on jo jäänyt taakse. Oma sihde ei ole kummoisemmaksi muuttuneet eivätkä halut palautuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänne onkin tullut monenlaisia kommentteja. Ongelmani ei ole se, että vaihtaisin suhteesta toiseen ongelmien ilmetessä. Kyllä tähän 13 vuoteen on mahtunut kriisejä joista on selvitty, mutta tämä on pahin kaikista. Asiasta ollaan keskusteltu ja vietämme kyllä aikaa yhdessä. Viihdyn puolisoni seurassa samalla tavalla kuin kaverin kanssa, mutta kaikki seksuaalinen kanssakäyminen, pussailu ym ei tunnu hyvältä enkä halua tehdä niitä hänen kanssaan. Seksi hänen kanssaan ei tunnu miltään vaikka olisinkin sillä tuulella, omat kädet kyllä tuntuvat ja haluja on siihen. Joku kysyi miltä tuntuisi jos puolisoni kuolisi. Kamalalta tietenkin, koska vaikka romanttista rakkautta ei ole niin hän on minulle silti rakas ja tärkeä, onhan hän ollut elämässäni niin kauan ja on lasteni vanhempi.

Ap

Itse en jättäisi ihmistä, joka on minulle rakas ja tärkeä ja jonka seurassa viihdyn. Ihastuksia tulee ja menee, vastakaiusta ei ole takeita eikä varsinkaan siitä, että vaihtamalla paranisi.

Kärsin todella paljon tästä läheisyydenkaipuusta. Itken todella usein kun mietin että miltä tuntuisi kun voisi rakastaa ja olla rakastettu, tuntea toisen kosketuksen joka tuntuu hyvältä. Ja tuntea seksin aikana jotain. Olisitko todella itse valmis elämään selibaatissa ja ilman läheisyyttä ystävän kanssa? Ymmärrän tietenkin sen että ihastuksia tulee ja menee, mutta olen ihan yllättynyt siitä että jotain tällaista voi tuntea. Monta vuotta olen ollut tuntematta tällaista, ja nyt tuntuu kuin olisin herännyt jostain horroksesta. En ole hetken mielijohteesta lähdössä minkään ihastuksen mukaan, enhän edes tiedä onko hän kiinnostunut.

Ap

Millaista teillä oli alussa? Oliko vahvaa intohimoista rakastumista, posketonta hullaantumista ja himoa?

Tunteet tulevat ja menevät. Kestävä suhde rakennetaan tahdolla, sitoutumisella ja rakkauden TEOILLA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänne onkin tullut monenlaisia kommentteja. Ongelmani ei ole se, että vaihtaisin suhteesta toiseen ongelmien ilmetessä. Kyllä tähän 13 vuoteen on mahtunut kriisejä joista on selvitty, mutta tämä on pahin kaikista. Asiasta ollaan keskusteltu ja vietämme kyllä aikaa yhdessä. Viihdyn puolisoni seurassa samalla tavalla kuin kaverin kanssa, mutta kaikki seksuaalinen kanssakäyminen, pussailu ym ei tunnu hyvältä enkä halua tehdä niitä hänen kanssaan. Seksi hänen kanssaan ei tunnu miltään vaikka olisinkin sillä tuulella, omat kädet kyllä tuntuvat ja haluja on siihen. Joku kysyi miltä tuntuisi jos puolisoni kuolisi. Kamalalta tietenkin, koska vaikka romanttista rakkautta ei ole niin hän on minulle silti rakas ja tärkeä, onhan hän ollut elämässäni niin kauan ja on lasteni vanhempi.

Ap

Eli tunteet puolisoa kohtaan eivät ole kuolleet. Vain seksuaaliset halut.

Kyllä kaikki parisuhteeseen vaadittavat tunteet ovat kuolleet. Puoliso on tärkeä ja rakas ystävänä, mutta ei muuten.

Terapeutti kirjoitti:

Ihana ohje tuossa ylhäällä- just näitä ohjeita tää maailma on pullollaan. Huh- Kuka määrää, että asiat pitää tehdä jossain järjestyksessä ja ottaa kaikki huomioon jne. Siitä tässä varmaan ei nyt ollut edes kysymys. Vaan siitä voiko entinen tunneside palautua. Mitä helvettiä sillä on tekemistä näiden yhteiskunnan kaikkitietävien ohjeiden kanssa? Hyppää vierailija kaivoon. Sä et ainakaan tiedä rakkaudesta yhtään mitään. Elä omassa pikku normi-kuplassasi-. 

Terapeutillahan on jo valmiit vuorosanat tuleviin asiakaskohtaamisiin:

- Hyppää kaivoon

- Sä et tiedä rakkaudesta mitään

- Mitä helvettiä

Tämä sun ihastuksen kohde...onko tunteet molemminpuoliset?

Ihminen ei ole yksiavioinen.

Älä lähde toisen mukaan, jos vähäkään välität omasta puolisosta. Voitte saada oman suhteen loistamaan ja voimaa hyvin. Mieti tarkkaan, mieti todella. Kadut myöhemmin, jos teet nyt väärin.

Vierailija kirjoitti:

Älä lähde toisen mukaan, jos vähäkään välität omasta puolisosta. Voitte saada oman suhteen loistamaan ja voimaa hyvin. Mieti tarkkaan, mieti todella. Kadut myöhemmin, jos teet nyt väärin.

En olekaan lähdössä toisen mukaan, vaan yritän miettiä omaa hyvinvointiani. Suhde on kuitenkin ollut karikolla jo hyvin pitkään, ja olen miettinyt eroa aiemminkin, jo ennen tätä ihastumista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä lähde toisen mukaan, jos vähäkään välität omasta puolisosta. Voitte saada oman suhteen loistamaan ja voimaa hyvin. Mieti tarkkaan, mieti todella. Kadut myöhemmin, jos teet nyt väärin.

En olekaan lähdössä toisen mukaan, vaan yritän miettiä omaa hyvinvointiani. Suhde on kuitenkin ollut karikolla jo hyvin pitkään, ja olen miettinyt eroa aiemminkin, jo ennen tätä ihastumista.

Ap

No eiköhän tässä ole vastaus kysymykseesi.

Jos suhde on jatkuvasti huonolla tolalla, niin ei kai ole sen arvoista että yrittää roikkua siinä ja pilata elämänsä vuodesta toiseen.

musta tässä ei ole ollenkaan kysymys jostain toisesta ihastuksesta, tai se ole edes mitenkään relevanttia koko pohdintasi kannalta.

Itseni sai heräämään sisarelliseen suhteeseen jämähtämisen mielettömyyteen vasta toinen rakkaus. Mutta romanttisen rakkauden kuolemisen siinä alkuperäisessä suhteessa oli molemmat tienneet jo kauan, eli tyydyttiin elämään kavereina ja perheenjäseninä kauan aikaa perheen yhdessä pysymisen vuoksi. Sitten en enää pystynyt jatkamaan kun rakastuin.

Eli sanoisin, että koitat sivuuttaa se ihastumisen tunne ja keskittyä miettimään mikä nykyisessä suhteessa on sellaista jonka haluat säilyttää. Jos tulos on pelkkä ystävyys, niin teidän pitää joko yhdessä päättää tyytyä elämään parisuhteessa ystävinä tai sitten erota silläkin riskillä, että ystävyys ei todennäköisesti kestä. Sitten on aika uudelle vasta.

Niin että henkisesti otit irti puolisostasi jo vuosia sitten ja jäit leikkimään kotia. Nyt henkisenä sinkkuna ihmettelet kun tuntuu taas vipinää puntissa? Olisiko kannattanut erota jo aikoja sitten kun kerran niitä ihastumisiakin on ollut. Kertoo aika löyhästä kiinnittymisestä puolisoon jos koko ajan on silmää muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänne onkin tullut monenlaisia kommentteja. Ongelmani ei ole se, että vaihtaisin suhteesta toiseen ongelmien ilmetessä. Kyllä tähän 13 vuoteen on mahtunut kriisejä joista on selvitty, mutta tämä on pahin kaikista. Asiasta ollaan keskusteltu ja vietämme kyllä aikaa yhdessä. Viihdyn puolisoni seurassa samalla tavalla kuin kaverin kanssa, mutta kaikki seksuaalinen kanssakäyminen, pussailu ym ei tunnu hyvältä enkä halua tehdä niitä hänen kanssaan. Seksi hänen kanssaan ei tunnu miltään vaikka olisinkin sillä tuulella, omat kädet kyllä tuntuvat ja haluja on siihen. Joku kysyi miltä tuntuisi jos puolisoni kuolisi. Kamalalta tietenkin, koska vaikka romanttista rakkautta ei ole niin hän on minulle silti rakas ja tärkeä, onhan hän ollut elämässäni niin kauan ja on lasteni vanhempi.

Ap

Eli tunteet puolisoa kohtaan eivät ole kuolleet. Vain seksuaaliset halut.

Kyllä kaikki parisuhteeseen vaadittavat tunteet ovat kuolleet. Puoliso on tärkeä ja rakas ystävänä, mutta ei muuten.

Jotkut palstalaiset eivät tajua, mikä ongelma tässä on, koska heille seksuaaliset halut ovat "vain" seksuaalisia haluja - ei niin tärkeitä siis - ja heidän mielestään se riittää, että puoliso on kämppis ja kaveri. Siksi he eivät ikinä ymmärrä, miten voi samaan aikaan olla tunteet kuollut ja kuitenkin samaan aikaan voi välittää toisesta ja pitää häntä tärkeänä ja rakkaana ystävänä. Joillekin nimittäin riittää se kaverisuhde.

Olisi kiva kuulla miten aloittajalle kävi? Täällä samassa tilanteessa oleva.

Ei ole.

On mahdollista mutta yleensä mahdotonta, koska kumppanin pitäisi muuttua toiseksi ihmiseksi.

Jos molemmilla on tahtoa korjata tilanne eli tehdä suhteen eteen töitä. Yleensä ei ole eikä pystytä muuttumaan niin suhde päättyy eroon.