Mitkä oli keskiluokalle pakko olla-juttuja 80- ja 90-luvuilla?
Ainakin vesisänky ja aerobic. Videosoitin ja videokamera.
Mitä muuta? Oliko iso akvaario tällainen? Ainakin muistan että monen koulukaverin kotona oli akvaario ysärillä.
Kommentit (31)
-stereot, televisio
-mikroaaltouuni ja videonauhuri
-pakastin, kahvinkeitin
-mikroprosessori ja pölynimuri
Vierailija kirjoitti:
-stereot, televisio
-mikroaaltouuni ja videonauhuri
-pakastin, kahvinkeitin
-mikroprosessori ja pölynimuri
Kiitos korvamadosta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akvaario tais kyllä olla tosi monella nykyiseen verattuna, meilläkin vaikka oltiin sillä hilkulla, että oltiinko keskiluokkaa. Laskettelu oli vähän varakkaampien hommaa, ulkomaanmatkat samoin. Mikro ja videot oli ainakin 90-luvulla melkein kaikilla, mut videokamera vaan harvoilla ja valituilla. Viinin juonti oli selkeesti keskiluokan hommaa, ravintoloissa syöminen samoin.
Mun mielestä tässä ketjussa puhutaan nyt keskiluokkaa rikkaammista. Esim. mun suku on kauttaaltaan koulutettua, yliopisto- ja opistotasoista (nyk. AMK), mutta ei mun suvussa tai tuntemissani vastaavissa perheissä juotu viiniä tai käyty ravintoloissa, mutta laskettelu taas oli ihan peruskauraa, ihan kaikissa tuloluokissa. Mahtaakohan laskettelun erot olla siinä, onko paikkakunnalla/lähistöllä rinnettä vai ei.
Mä olen kotoisin pk-seudulta. Mulla oli maksullinen harrastus, käytiin matkoilla, ei oltu kyllä varakkaita mutta en ole koskaan lasketellut. Olen ajatellut, että se on varakkaampien hommaa. Kotini ei ollut keskituloinen mutta oli siellä noita keskiluokan juttuja kuitenkin.
Minulla oli myös koulukaveri, jonka perhe oli varakkaampi eivätkä hekään käyneet laskettelemassa vaikka olisivat varmasti voineet.
PC:t alkoivat yleistyä 90-luvun alkupuolella. Kasarilla ne maksoivat vielä jotain päälle 20 000 markkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ne sellaiset kulmikkaat lautaset ja kupit, mikähän sen sarjan nimi oli? Oikein sellaista kasaria.
Lundia tuli 70-luvulla ja keskiluokkaisissa kodeissa oli Lundiaa.
Joo, sellaiset mustat, kulmikkaat astiat!
Ja rottinkiset ruokapöydän tuolit. Tai siis niissä oli metalliset jalat ja sivut ja istuinosa sekä selkänoja oli punottua rottinkia.
Lasinen ruokapöytä ja sohvapöytä, jonka kansi oli lasia ja siihen oli alta päin liimattu kiviä.
Riisikuppi, kun ei ollut varaa länsiautoon, ainakaan hyvään.
Iso asuntovelka, jonka korot sai vähentää verotuksessa ja jonka pääoman inflaatio söi aika nopeasti.
Nahkasohva, lasinen sohvapöytä ja aaltovaasi. Matkamuistoja kirjahylly pullollaan.
Takkahuone. Uusiin taloihin oli pakko saada takkahuone, joka yleensä vei turhaa tilaa pienestä talosta, eikä kukaan ikinä istunut niissä takkanurkissa ihailemassa loimuvia liekkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akvaario tais kyllä olla tosi monella nykyiseen verattuna, meilläkin vaikka oltiin sillä hilkulla, että oltiinko keskiluokkaa. Laskettelu oli vähän varakkaampien hommaa, ulkomaanmatkat samoin. Mikro ja videot oli ainakin 90-luvulla melkein kaikilla, mut videokamera vaan harvoilla ja valituilla. Viinin juonti oli selkeesti keskiluokan hommaa, ravintoloissa syöminen samoin.
Mun mielestä tässä ketjussa puhutaan nyt keskiluokkaa rikkaammista. Esim. mun suku on kauttaaltaan koulutettua, yliopisto- ja opistotasoista (nyk. AMK), mutta ei mun suvussa tai tuntemissani vastaavissa perheissä juotu viiniä tai käyty ravintoloissa, mutta laskettelu taas oli ihan peruskauraa, ihan kaikissa tuloluokissa. Mahtaakohan laskettelun erot olla siinä, onko paikkakunnalla/lähistöllä rinnettä vai ei.
Mä olen kotoisin pk-seudulta. Mulla oli maksullinen harrastus, käytiin matkoilla, ei oltu kyllä varakkaita mutta en ole koskaan lasketellut. Olen ajatellut, että se on varakkaampien hommaa. Kotini ei ollut keskituloinen mutta oli siellä noita keskiluokan juttuja kuitenkin.
Minulla oli myös koulukaveri, jonka perhe oli varakkaampi eivätkä hekään käyneet laskettelemassa vaikka olisivat varmasti voineet.
Näihin vaikuttaa myös asuinpaikka.
Pk-seudulta laskettelulomilla on käyneet lähinnä varakkaat, kun taas pohjoisen pikkupaikkakunnilla laskettelua harrastaa ”kaikki”.
Ravintolassa käyminen taas on pk-seudulla kaikkien huvia, kun taas pohjoisen pikkupaikkakunnilla varakkaampienkaan perheiden lapset eivät ole yleensä tottuneet ravintoloissa käymiseen, sillä heidän elinympäristössään ei ole sillä tavalla ravintolakulttuuria kuin pk-seutulaisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leipäkone oli hieno juttu.
Samoin muut uudet keittiöhärvelit. Kuten jäätelökone tai jääpalakone. Nykyisin noita osataan jo vähän karsastaa.
Ehkä, mutta niiden tilalle on tullut kymmenen muuta elektronista turhaketta, jotka eivät edes vanhaan malliin kestä käytössä ja uutta pitää ostaa vuoden välein.
Mun mielestä tässä ketjussa puhutaan nyt keskiluokkaa rikkaammista. Esim. mun suku on kauttaaltaan koulutettua, yliopisto- ja opistotasoista (nyk. AMK), mutta ei mun suvussa tai tuntemissani vastaavissa perheissä juotu viiniä tai käyty ravintoloissa, mutta laskettelu taas oli ihan peruskauraa, ihan kaikissa tuloluokissa. Mahtaakohan laskettelun erot olla siinä, onko paikkakunnalla/lähistöllä rinnettä vai ei.