En halua mennä naimisiin ennen kuin KAIKKI on kunnossa, mutta aina tulee TAAS jotain??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä "kaikki" ja millä lailla "kunnossa"?

Kaikki ns.ympärillä oleva, koska suhde on kunnossa. Jotenkin hiipii aina pelko persiiseen, että päädyn jumiin tilanteeseen jossa jokin suhteen ulkopuolinen asia alkaa nakertaa yhdessäoloa. Esim. nyt tämä asuminen. Talossa löytyy jatkuvasti jotain kremppaa, ja haluaisin varmuuden siitä että asia saadaan ratkaistua. Ymmärrän järjellä ett äaina voi tulla jotain, mutta epävarmuutta on vaikea sietää. 

ap

Mitkä kaikki ympärillä olevat asiat? Luettele.

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista tule ikinä ettei taas jotain.

Tämän ymmärrän, mutta olen tottunut siihen että teen itse omat päätökseni loppupeleissä kuitenkin. JA kyllä, olen huolehtija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on mahdollista erota, jopa avioliitosta.

Häät maksaa. Las Vegasin tapaan toteutettu liitto ei kannata.

Miksei? Miten häät takaavat liiton onnistumisen? Meillä ei ollut häitä, pelkkä maistraattivihkimys, ja olemme olleet naimissa kohta 11 vuotta. En nyt tietenkään voi varmasti sanoa, että liittomme kestää siihen asti, että toinen kuolee (koska kaikenlaista voi tapahtua), mutta on se kestänyt pitempään kuin monen sellaisen, jolla on ollut kalliit häät.

Meillä maistraattivihkimys on kestänyt 48 vuotta. Sen mitä nyt voi sanoa varmasti tuttavapiiristä, se on ollut tähän mennessä kaikkein kestävin vihkiminen. Aliarvostettu? Ehkä, mutta lujaa laatua se pormestarinkin sana on.

Älä suotta mene naimisiin, jos et halua. Kyllä sä keksit syitä hamaan tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista tule ikinä ettei taas jotain.

Tämän ymmärrän, mutta olen tottunut siihen että teen itse omat päätökseni loppupeleissä kuitenkin. JA kyllä, olen huolehtija.

Onko sulla traumataustaa tai vastaavaa? Kukaan ei synny huolehtijaksi. Olet saanut mallin jostain. Auttaisiko, jos kävisit jossain psykologilla/terapeutilla puhumassa tuosta? Liiasta huolehtimisesta voi päästä eroon.

Ei hullun kannata mennä naimisiin.

Miksi pitää mennä naimisiin?

Olet tosi epäkypsä etkä selvästi valmis avioliitoon. Ei elämä ole koskaan valmis, aina sattuu ja tapahtuu.

Emme voi hallita elämää, joten aina jotain on kesken ja jää kesken. Jos et kestä sitä tai jos haluat yrittää hallita elämääsi, kannattaa puhua jollekin asiaa tuntevalle sisäisistä ongelmista. Tai ehkä et vaan halua naimisiin tai rakasta toista riittävästi.

Suomessa on tuhansia oireilevia nuoria naisia, jotka haluavat hallita elämäänsä, koska kokevat sen tuovan turvaa. Näin elämä ikävä kyllä vain kariutui. Täydellistä elämää ei ole, eikä siihen kannata pyrkiä.

Elämässä on aina hyppyjä tuntemattomaan. Olennaista on kehittää taitoa ja sietokykyä selviytyä haasteista. Jotkut saavat jo kotikasvatuksessa tai geeneissä tuota kykyä.

Jos mies ei halua myydä taloa ja muuttaa pois, niin ei se avio sitä asiaa muuta mihinkään päin. Kummallista liittää jotkut ulkopuoliset häiritsevät asiat jotenkin siihen naimisiinmenoon. Ei niillä ole mitään tekemistä keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä "kaikki" ja millä lailla "kunnossa"?

Kaikki ns.ympärillä oleva, koska suhde on kunnossa. Jotenkin hiipii aina pelko persiiseen, että päädyn jumiin tilanteeseen jossa jokin suhteen ulkopuolinen asia alkaa nakertaa yhdessäoloa. Esim. nyt tämä asuminen. Talossa löytyy jatkuvasti jotain kremppaa, ja haluaisin varmuuden siitä että asia saadaan ratkaistua. Ymmärrän järjellä ett äaina voi tulla jotain, mutta epävarmuutta on vaikea sietää. 

ap

Vaikutat todella vaikealta persoonalta. Toivottavasti mies tajuaa häipyä tuollaisesta suhteesta, koska voi vain kuvitella mikä helvetti tulisi olemaan irti sitten kun olette olleet naimisissa useamman vuoden ja sinä pyörittelet päässäsi asioita omien epävarmuuksiesi ohjailemana.

Vierailija kirjoitti:

Emme voi hallita elämää, joten aina jotain on kesken ja jää kesken. Jos et kestä sitä tai jos haluat yrittää hallita elämääsi, kannattaa puhua jollekin asiaa tuntevalle sisäisistä ongelmista. Tai ehkä et vaan halua naimisiin tai rakasta toista riittävästi.

Suomessa on tuhansia oireilevia nuoria naisia, jotka haluavat hallita elämäänsä, koska kokevat sen tuovan turvaa. Näin elämä ikävä kyllä vain kariutui. Täydellistä elämää ei ole, eikä siihen kannata pyrkiä.

Elämässä on aina hyppyjä tuntemattomaan. Olennaista on kehittää taitoa ja sietokykyä selviytyä haasteista. Jotkut saavat jo kotikasvatuksessa tai geeneissä tuota kykyä.

Mun oireilu johtuu puhtaasti siitä etten saanut olla lapsi. Kolmen vanhana jouduin toimimaan henkisesti sairaan eskarilaisen kaverina ja 11 vuotiaana kaitsemaan sukulaisten lapsia sekä auttamaan kotitöissä. Koulu kusi enkä päässyt kiinni leivänsyrjään ennenkö vasta 27 vuotiaana. Enää en huoli yhden yhtäkään huolehdittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä "kaikki" ja millä lailla "kunnossa"?

Kaikki ns.ympärillä oleva, koska suhde on kunnossa. Jotenkin hiipii aina pelko persiiseen, että päädyn jumiin tilanteeseen jossa jokin suhteen ulkopuolinen asia alkaa nakertaa yhdessäoloa. Esim. nyt tämä asuminen. Talossa löytyy jatkuvasti jotain kremppaa, ja haluaisin varmuuden siitä että asia saadaan ratkaistua. Ymmärrän järjellä ett äaina voi tulla jotain, mutta epävarmuutta on vaikea sietää. 

ap

Nyt en kyllä ymmärrä logiikkaasi. Suhde on kunnossa, mutta pelkäät että jäät vangiksi jos ulkoiset asiat kuten talo eivät ole 100 % kunnossa? Elämässä tulee ylä- ja alamäkiä väistämättä, ja myös pitkässä parisuhteessa. Ja vaikka saisit kaikki ulkoiset puitteet täydelliseksi, niin aina voi sattua jotain, onnettomuus, vesivahinko jne., se hetken täydellisyys ei koskaan takaa että kaikki pysyy sellaisena ikuisesti.

Muuttakaa erilleen. Molemmat voi pahoin

Elämä ei tule koskaan valmiiksi. Ei ole olemassa sellaista, että kaikki on kunnossa.

On vain jatkumo hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä.

Jos elää elämäänsä odottaeb että kaikki on kunnossa, niin saa odottaa hautaan asti.

Jos pelkäät että parisuhteessasi päädyt ansaan vailla pois pääsyä, niin ehkä se suhde ei ole ihan kohdillaan. Naimisiin mennessä pitäisi miettiä että haluaa olla ikuisesti yhdessä, eikä pelätä joutuvansa ansaan.

Kuulostat aivan mun exältä. Me oltiin yhdessä ikävuodet 18-29. Hänkin huolehti kaikesta ja naimisiin ei voinut mennä ennen kuin aivan kaikki elämässä oli kunnossa. Joka kerta, kun ehdotin, että pitäiskö meidän alkaa miettiä sitä naimisiin menoa oli joku syy miksi ei voinut mennä.

Piti valmistua, piti maksaa asuntolaina, meillä oli auton osto edessä, työttömyys, uusi työpaikka jossa pitäis ensin vakiintua, piti tehdä remppaa (asuttiin mun vanhemmilla vuokralla, ei ikinä ostettu yhdessä asuntoa, saatiin vapaat kädet rempata ja modernisoida se 80-luvun huusholli), hankittiin koiranpentu ja jos erotaankin niin mitä me sille koiralle tehdään ei voi mennä naimisiin. Lopputuloksena, kun ex oli lopulta tyytyväinen ulkoisiin puitteisiin mies kosi. Siinä kohtaa minä pohdin jo eroa, koska mies ei vaikuttanut oikeasti olevan suhteessa tosissaan, koska aina oli se "joo, mutta ensin se naimisiin menon kannalta täysin triviaalinen asia x pitää hoitaa". Minä taas en ymmärtänyt miksi se, että pitää ottaa autolaina estää sen, että mentäis vaikka maistraatissa naimisiin. Lapsia mies ois halunnut, kun avioliittoa on takana 3 vuotta, että voi olla varma, että liitto kestää.

Odottelin miehen kosinnasta 9 vuotta, että mies on valmis ja siinä ajassa oma olo muuttui aika arvottomaksi, kun sinne naimisiin ei oikeasti näytetä ikinä päätyvän ja aina tulee joku tekosyy miksi ei nyt voi ja koin, että mies kosi vain koska oltiin oltu yhdessä jo pari vuotta ja oli joku sosiaalinen pakko, mutta en oikeasti kelpaa vaimoksi kuitenkaan. Jätin miehen ja löysin miehen, joka oikeasti haluaa olla mun kanssa eikä pelkää sitoutua. Ollaan oltu nyt 6 vuotta yhdessä ja 2 naimisissa ja meillä on 2 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää mennä naimisiin?

Ehkä ongelma onkin siinä, että avioliittoa suunnitellaan tuossa suhteessa vain koska niin kuuluu tehdä. Asioiden pitää olla kunnossa ja naimisiin pitää mennä,

Ajatellaan että elämän on edettävä käsikirjoituksen mukaan, kuin elokuva, joko romanttinen draama tmv. Niissä elokuvissa on sellainen ongelma, että häät esiterään onnellisena loppuna, ei alkuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä "kaikki" ja millä lailla "kunnossa"?

Kaikki ns.ympärillä oleva, koska suhde on kunnossa. Jotenkin hiipii aina pelko persiiseen, että päädyn jumiin tilanteeseen jossa jokin suhteen ulkopuolinen asia alkaa nakertaa yhdessäoloa. Esim. nyt tämä asuminen. Talossa löytyy jatkuvasti jotain kremppaa, ja haluaisin varmuuden siitä että asia saadaan ratkaistua. Ymmärrän järjellä ett äaina voi tulla jotain, mutta epävarmuutta on vaikea sietää. 

ap

Hyvä neuvo: Älä mene naimisiin.

Yleensä tuollainen epävarmuus ja jahkailu esim. naimisiin menossa tai lasten hankinnassa johtuu siitä, ettei se kumppani ole se oikea. En nyt ymmärrä miten joku asunnon huono kunto vaikuttaa siihen menettekö naimisiin vai ette!? Kyllä vika on siinä, ettet ole ihan varma miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä "kaikki" ja millä lailla "kunnossa"?

Kaikki ns.ympärillä oleva, koska suhde on kunnossa. Jotenkin hiipii aina pelko persiiseen, että päädyn jumiin tilanteeseen jossa jokin suhteen ulkopuolinen asia alkaa nakertaa yhdessäoloa. Esim. nyt tämä asuminen. Talossa löytyy jatkuvasti jotain kremppaa, ja haluaisin varmuuden siitä että asia saadaan ratkaistua. Ymmärrän järjellä ett äaina voi tulla jotain, mutta epävarmuutta on vaikea sietää. 

ap

Jos joskus saat elämäsi valmiiksi ja uskallat avioon, niin mitä sitten tapahtuu kun joku ulkopuolinen asia taas menee pieleen.

Onko ero ainoa ratkaisu jos taloon tulee homeongelma tai naapuri kulkee pihallaan aina nakuna tai lapsi saa kokeesta huonon numeron.

Mistä olet saanut sellaisen ajatuksen että avioliitossa kaiken pitää olla valmista ja täydellistä? Kuka edes jaksaisi elää 10, 20 tai 40 vuotta sellaisessa elämässä joka on jo valmis. Mitä sillä kaikella lopulla elämältä sitten tekee.