Toivooko kaikki vanhemmat salaa, että lapset jäisivät ikuisesti peräkammariin?
Äitini on aina sanonut meille lapsille kun olimme pieniä että "Älkää ikinä lähtekö kotoa ja jättäkö minua :(". Kukaan ei toki asu enää kotona, mutta aina yhä edelleen yrittää saada jonkun lapsen takaisin kotiin. Saattaa olla vihjailua että "Jos löydät työpaikan täältä niin voit tulla tänne asumaan..". Jopa isäkin on nyt vanhemmiten lähtenyt näihin höpinöihin mukaan, ja molemmat ihan täysillä höpöävät että sitten joku päivä kaikki lapset asuvat taas meillä kotona.
Kommentit (12)
Todennäköisesti olet maatalosta kotoisin, siellä tätä vielä ilmenee. Me olimme vanhempina erittäin onnellisia, kun lapset muuttivat omilleen heti opiskelujen alettua kaksikymppisinä. Itsenäisiä, omista asioistaan huolehtivia, osaavia, ahkeria—- mikä olisi vanhemmille palkitsevampaa.
Eivät toivo.
Vaikka haikeaahan se on silloin, kun kuopus lopulta lähtee.
Vaan se kuuluu ihmisen elämänkaareen, luopuminen, ja sitten taas uusi elämä puolison kanssa kahden.
Olen huomannut, että kotona hyvän kohtelun saanut lapsi saa omille lapsilleen mukavan mummolan. Sen sijaan se kiukkuinen tuittupää, jonka vanhemmat ovat toivoneet kotoa lähtevän, ei saa lapsillee mitään aina aukiolevaa mummolaa.
Harva toivoo, että lapset ja lapsenlapset ovat aina ja loppuun asti ympärilläja vaivoina.
Odotan kuopuksen lähtöä kuin koronarajoitusten poistoa.
Kumpa se tapahtuisi mahdollisimman pian ja tuskattomasti.
Mun äiti muutti toiselle puolelle Suomea omille kotikonnuilleen ja alkoi sitten puhella ihan uskottavasti että sitten kun te muutatte tänne ja katselemaan työpaikkoja meille jne. Jessus.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että kotona hyvän kohtelun saanut lapsi saa omille lapsilleen mukavan mummolan. Sen sijaan se kiukkuinen tuittupää, jonka vanhemmat ovat toivoneet kotoa lähtevän, ei saa lapsillee mitään aina aukiolevaa mummolaa.
Harva toivoo, että lapset ja lapsenlapset ovat aina ja loppuun asti ympärilläja vaivoina.
Menes jo nyt hetkeksi lepäämään.
Myrkkyä valat joka ketjussa. HYI
Alkavaa vanhuudenhöperyyttä kenties
En todellakaan odota. Vaikka haikeaa tuleekin olemaan, kun ainokainen (muutaman vuoden sisään) lähtee ja jättää minut itsekseni. Silti elämän on tarkoitettu menevän niin, että joskus lapset aikuistuvat ja muuttavat pois.
Mun äiti ei edes salaa toivo. Vielä odottaessani esikoistani avopuolisoni kanssa hän pyysi minua muuttamaan takaisin entiseen makuuhuoneeseeni hänen asunnossaan.
Jos lapsia on tehty täyttämään yksinäisyyden ja tyhjyyden tunne ja korjaamaan mt ongelmia niin ehkä.