Taiteilijalla on oltava taito ja taitavuus, joka on erittäin harvalla, pelkkä erikoisuus ei riitä.

Taiteen ja "muun elämän" välinen rajanveto on mahdotonta, kuin veteen piirretty viiva. Aivan pähkähullua olisi lähteä siis rajaamaan sitä mitenkään. Ei se vain ole mahdollista, ei kerta kaikkiaan.

Kaikki viihdekin on taidetta. Populaarikulttuurin tärkeys on ymmärretty jo ajat sitten läntisessä maailmassa, täällä meillä on sen suhteen hyvin hidas sytytys...

Yksi taiteilija yritti kerran selittää jotain sellaista, että taiteilija on käynyt Ateneumin (yliopisto) ja siten saanut muiden hyväksynnän töilleen. Hän ja yksi lapsistaan on tuon koulun käyneet.

Hänen taidettaan vielä ymmärrän. Tekee abstrakteja ja esittäviä kuvia. Mutta tyttären taidetta en ymmärrä. Siis se voi olla suuri taulu, jos on 4 eriväristä ruutua tai eriväsisiksi maalattuja puulaatikoita. Hän usein yhdistää töihinsä jotain tarinaa. Onko se taidetta, joka täytyy tarinalla selventää?

Pohdintaa kirjoitti:

Taiteen tehtävä on kai herättää taide-elämyksen kokijassa tuntemuksia. Vähän niin kuin stand up-koomikon pitäisi onnistua herättämään yleisössä naurunpurskahduksia.

Mielenkiintoinen pointti.  Mutta onko tällaisen tuntemuksen aikaansaaja aina ilman muuta taiteilija?

Vierailija kirjoitti:

Taide on 95 % kovaa työtä. Loput 5 % on lahjakkuutta.

Ehkä näin, mutta jos se 5% puuttuu, niin se 95% jää hyödyttömäksi paikoillaan polkemiseksi.

Kiinnostaisi tietää mistä taiteenlajista aloittaja puhuu kun taidetta on niin montaa eri lajia?