Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ajattelevat etteivät varmaan koskaan löydä samanhenkistä kumppania?
17.05.2021 |
En ole sosiaalinen, enkä jaksa jutella turhanpäiväisiä. En myöskään ole ylipirteä touhuaja, enkä suorittaja (töissä, kotona, harrastuksissa).
Tarvitsen välillä omaa aikaa ja jos asuttaisiin yhdessä, ihanteellista olisi jos kummallakin olisi oma oleiluhuone, jonne vetäytyä tekemään mieluisia juttuja. Itselle näitä olisi mm. lukeminen ja maalaaminen.
Kiinnostuksen kohteeni ovat tavallisen ihmisen mieleen varmaan sekopäisiä. Rakastan fantasiaa, rikosdokumentteja (varsinkin sarjamurhaajista).
Rakastan kauhua ja goottikirjallisuutta ,-elokuvia ja -musiikkia.
Kaikki vanhanaikainen viehättää, viktoriaaninen aika, ja musiikista 60- ja 70-luku.
Voisin sanoa, että olen syvällinen sillä tykkään pohtia paljon mm. elämän tarkoitusta.
Tuskinpa kovin montaa miestä kiinnostaa tällainen nainen?
Kommentit (25)
Mistä tuollaisen naisen löytää? <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tullut huomattua, että vaikka miten samanhenkiseltä vaikuttaisi niin aina niitä ongelmia jostain putkahtaa esille, kun ollaan kuitenkin niin erilaisia.
Täälläkin yksi outo mörkömuija. Joo luovuttanut olen jo kumppanin suhteen. Oman tilan tarve jäätävän iso ja aikatauluissa en pysy juuri ollenkaan, vaan haluan tai pystyn toimimaan vain fiilispohjalta. Nämä ominaisuudet tekee suhteen kannalta tärkeän kompromissien teon oikeastaan mahdottomaksi, eikä siksi olisi reilua kenellekään. Oman pään sisällä on aina niin paljon meneillään että oman huoneen tai koko asunnon vaatisi kyllä minullakin yhteiseloa jonkun kanssa yrittäessä!
Kaikki muu kuulostaa oikeastaan aika kivalta paitsi noi kiinnostuksen kohteet ei kyllä kohtaa. Fantasia on ihan jees, mutta muuten...
Itsellänikin sinkkuna mennyt reilu parikymmentä vuotta. En ole silti täysin luopunut toivosta. Ei sitä tarvi kuin yhden täysosuman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuollaisen naisen löytää? <3
Helsingissä olen 😄 Olen vain niin paljon omissa oloissani ja kun menen ulos, käyn kävelyillä, puistoissa lukemassa kirjaa tai kirjakaupoissa. Siten on tosi hankala edes tavata ketään, kun en viihdy missään tapahtumissa. Niin, enkä edes ole deittipalveluissa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin yksi outo mörkömuija. Joo luovuttanut olen jo kumppanin suhteen. Oman tilan tarve jäätävän iso ja aikatauluissa en pysy juuri ollenkaan, vaan haluan tai pystyn toimimaan vain fiilispohjalta. Nämä ominaisuudet tekee suhteen kannalta tärkeän kompromissien teon oikeastaan mahdottomaksi, eikä siksi olisi reilua kenellekään. Oman pään sisällä on aina niin paljon meneillään että oman huoneen tai koko asunnon vaatisi kyllä minullakin yhteiseloa jonkun kanssa yrittäessä!
Tämä 100 %!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se just kun ei tunne oloaan kotoisaksi sellaiseen normaaliin muottiin, että ollaan kuin auringonsäteitä, jaksetaan töiden jälkeen vielä käydä harrastuksissa, treffata kavereiden kanssa, intoilla wellnessistä ja fitnessistä, sekä etelänmatkoista. Lastentekemisestä puhumattakaan.
Täällä olen. Olen itsekin syvällisyyteen ja haaveiluun taipuvainen taiteilijasielu jolla on massasta poikkeavia kiinnostuksenkohteita.
Ei ole vielä sattunut sopivaa ihmistä kohdalle. Syynä se että tosielämässä nykyään vaikea tutustua ihmisiin, eikä nettideittailu houkuta kun eniten merkitsee ihmisen luonne, olemus, asenteet, ruumiinkieli, ääni, joita ei voi tietää kunnolla ennen tapaamista. Tietenkin lisäksi juuri noilla milenkiinnonkohteillakin on merkitystä, joten en elättele suuria toiveita sen toisen puoliskon löytymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua voisi kiinnostaa, vaikka nainen olen itsekin. Fantasia ja kauhu eivät itselläni oikein nappaa, mutta en näe ongelmanakaan. Muuten kaikki kertomasi pätee myös minuun, mukaanlukien usko siihen, että oman henkistä seuraa on epätodennäköistä löytää.
Vaikka tapaa jonkun, jonka kanssa kokee tulevansa hyvin juttuun, ja sitten hän sanoo, ettei edes oikeastaan edes pidä sinusta.
Näin se on aina mennyt ja näin se aina menee. Parempia elämiä teille kaikille, minun on kai tyydyttävä tähän.
No remorse, no regret!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan kaikki naiset katselee sarjamurhaajajuttuja. olet ihan peruspirkko. kaikki miehet naivat kaltaisesi. Ja et halua kaltaistasi miestä tai pian olet jossain ihme suhteessa , jossa mies kuvailee kuinkaa murhaa sinut tai sitten tekee sen yllättäen tai molemmat edellä mainituista.
Varmasti voit löytää samanlaisen. Tee oman näköisesi Tinder-profiili tai yritä etsiä kavereita netistä niistä, joilla on samat kiinnostuksen kohteet. On paljon ihmisiä, joita kiinnostaa juuri nuo asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 45 vuotias kaltaisesi introvertti humanisti joka rakastaa kirjallisuutta, goottiestetiikkaa, hyviä keskusteluja elämästä. Mieheni ei jaa näitä kaikkia ja on järkipainotteisempi mutta hän pitää historiasta ja kulttuurista.Onnellista avioliittoa takana yli 20v. Ota fiksu mies!
Vierailija kirjoitti:
Varmasti voit löytää samanlaisen. Tee oman näköisesi Tinder-profiili tai yritä etsiä kavereita netistä niistä, joilla on samat kiinnostuksen kohteet. On paljon ihmisiä, joita kiinnostaa juuri nuo asiat.
Mutta kun siinähän se on, että ap:n kaltaiset eivät käytä mitään tinderiä.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan kaikki naiset katselee sarjamurhaajajuttuja. olet ihan peruspirkko. kaikki miehet naivat kaltaisesi. Ja et halua kaltaistasi miestä tai pian olet jossain ihme suhteessa , jossa mies kuvailee kuinkaa murhaa sinut tai sitten tekee sen yllättäen tai molemmat edellä mainituista.
En mä ainakaan tunne lähipiiristäni ketään, joka tykkäisi goottijutuista, kauhusta ja sarjamurhaajista. Kyllä näille genreille on aika pieni yleisönsä.
Tuommoisia naisia niin kuin ap on vaikka kuinka. True Crime on hittijuttu eli moni muukin on kiinnostunut tuommoisesta. Ja on tunnettu tosiasia, että monet suomalaiset ovat introvertteja.
Mood.
En ole sosiaalinen. Olen kiinnostunut radioamatöörijutuista, droneista ja metsästyksestä. Juttelen parhaan ystäväni kanssa muutaman kuukauden välein. Piirtelen mielikuvitusotuksia. Pidän Undertalesta edelleen, vielä vuosienkin jälkeen.
Jotenkin löydän vain miehiä, jotka haluavat minut, mutta vain pirteämpänä, höpsömpänä, ruuanlaittohimoisempana, siivousintoisempana, naisellisempana ja loppujen lopuksi en enää tunnista yhtäkään omaa piirrettäni poikaystävän toiveista tai vaatimuksista.
Vierailija kirjoitti:
Se just kun ei tunne oloaan kotoisaksi sellaiseen normaaliin muottiin, että ollaan kuin auringonsäteitä, jaksetaan töiden jälkeen vielä käydä harrastuksissa, treffata kavereiden kanssa, intoilla wellnessistä ja fitnessistä, sekä etelänmatkoista. Lastentekemisestä puhumattakaan.
Tämä keskustelun ihmistyyppi onkin raskaampi kantaa juuri naisena. Miehiltä ei jotenkin edes odoteta niin stereotypisesti asioita kuin naisilta, vaan saavat paljon enemmän outouksia anteeksi. Onneksi iän myötä aina vaan vähemmän kiinnostaa mitä muut mahtaa ajatella, ja suomessa jos missään on loppupeleissä tilaa kaikenlaisille persoonille vaikkei kyllä aina siltä tunnukaan.
Olen aika samantapainen. Opiskeluaikana tutustuin mieheeni, jonka kanssa meillä on aika paljon yhteistä, mutta olen joutunut toteamaan, ettei me mitään sielun kumppaneita olla, eikä sellaista minulle ehkä olekaan. Lapset ovat ja isoja, ja aina vain enemmän haluaisin vain olla yksin.