Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ystävän hylkääminen silloin kun hänellä on vaikeaa

Vierailija
17.05.2021 |

Moni on tähän varmasti sortunut. Isojen ongelmien kanssa painiva ei ole hohdokasta seuraa eikä ainaista valitusta jaksa kuunnella.

Mutta oletteko ottaneet huomioon kaksi asiaa: Ensinnäkin, kriisit menevät yleensä ohi. Joku päivä ystäväsi on taas oma, iloinen itsensä. Ja kun hän saa apua, hän toipuu todennäköisesti nopeammin. Toiseksi, kukaan meistä ei todennäköisesti tässä elämässä säästy ongelmilta. Eikö olisi silloin hyvä, että on ystävä joka kuuntelee? Jos olet auttanut ystävääsi joskus, hän todennäköisesti auttaa myös sinua tulevaisuudessa. Vai elätkö siinä käsityksessä, ettei sinua voi kohdata sairaus, aviopulisp pettää tsi jättää? Omasta kokemuksesta voin sanoa, että elämä yllättää...

Kannattaa siis miettiä vielä kerran kannattaako ystävä jättää hädän hetkellä yksin.

Kommentit (62)

Vierailija
21/62 |
17.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen solminut ystävyyssuhteita erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisiin tarpeisiin ja kun ne motiivit ei täyty en ole kokenut tarpeelliseksi jatkaa suhdetta, joka on enenmän kuin rasite.

Onko kiva, että sinut hylätään sitten kun ei ole enää motiiveja jatkaa? Miehesi ei esim enää tyydyty vanhasta, rupsahtaneesta vartalostasi? Onko ok silloin vaihtaa nuorempaan?

Kyllä minä haluan miehen joka aidosti haluaa minua, enkä miestä joka on suhteessa vain kanssani, kun silloin vuonna -94 tuli niin luvattua.

Vierailija
22/62 |
17.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niitä on semmosia ystäviä, että ne ei muuta tee ku valittaa vaan omaa oloaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/62 |
17.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen solminut ystävyyssuhteita erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisiin tarpeisiin ja kun ne motiivit ei täyty en ole kokenut tarpeelliseksi jatkaa suhdetta, joka on enenmän kuin rasite.

Onko kiva, että sinut hylätään sitten kun ei ole enää motiiveja jatkaa? Miehesi ei esim enää tyydyty vanhasta, rupsahtaneesta vartalostasi? Onko ok silloin vaihtaa nuorempaan?

Kuka sinulle on luvannut, että koko ajan on kivaa ja kaikki menee aina tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan? Ihmissuhteita tulee ja menee ja sitä kutsutaan elämäksi.

Vierailija
24/62 |
17.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse hyljäsin lapsuusajan kaverin ja lasteni kummin, kun ei suostunut maksamaan päihevelkojani. Tein el klassikon ja laskin jauhesammuttimen postiluukusta. Rapaista suvea sinne Hollolaan, jos itsesi tunnistat.

Vierailija
25/62 |
17.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta ihmisellä on tietty vastuu omasta mielenterveydestään. Liian moni haluaa välttää lääkäriin menoa ja lääkkeiden/terapian aloittamista, kunnes on aivan rikki ja itse-murhan partaalla. 

Sanotaan, että kyllä ystävät ja läheiset auttaa, ei niistä lääkkeistä ole mitään apua oikeasti jne. 

Ystävät sitten joutuvat kuuntelemaan kuukaudesta ja vuodesta toiseen sitä puhetta, eivätkä oikeasti osaa auttaa. Kahden tunnin puheluita siitä että haluan tappaa itseni, eikä pysty mitenkään helpottamaan toisen tuskaa. Se on oikeasti tosi raskasta.

Vierailija
26/62 |
17.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen ollut ystävien tukena vaikeina aikoina, ja myös minua on tuettu. Siitä olen kiitollinen.

Kaikkia ystäviä en ole pystynyt loputtomasti tukemaan - se on käynyt liian raskaaksi. Yhden ystävyyden lopetin kolmevuotisen kriisin jälkeen, toista jaksoin yli vuosikymmenen. Näissä kohdissa oli pakko jossain kohdassa myöntää itselle, että ystävyyssuhde oli muuttunut yksipuoliseksi tukisuhteeksi, eikä enää tuonut minulle lainkaan iloa, vaan pelkkää kuormitusta. Vahvan siteen katkaiseminen toi suunnattoman helpotuksen ja vapauden tunteen.

Vaikeat ajat voivat myös olla isoja muutoskohtia elämässä. Vaikka ystävä tukisikin kriisin aikana, ihmissuhde ei välttämättä kestä sitä suunnanmuutosta, minkä toisen elämä kriisin jälkeen saa. Näinkin on joskus käynyt. Voin olla iloinen ystävän puolesta, että hän selvisi, mutta uutta elämää vietetään kenties toisenlaisissa kuvioissa ja ihmissuhteissa.

Myös omissa elämänmuutoksissa ihmissuhteet ovat jonkin verran vaihtuneet. Se on luonnollista, eikä kenenkään "vika". Ystäville on annettava tilaa mennä omia reittejään. Kenties tiet taas kohtavat jossakin toisessa elämänvaiheessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/62 |
17.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Harvat ystävyyssuhteet kestävät läpi elämän. Suurin osa kavereista putoaa jossain vaiheessa pois, kun elämäntilanne ei olekaan enää sama. esim. yläasteen kaveri menee amikseen ja itse lukioon, eikä enää olekaan yhteisiä opettajia ja koulututtuja.  Tai ollaan naapureita ja sitten toinen tai molemmat muuttavat pois. Toinen saa lapsen, toinen ei. Ja niin edelleen.

Ajatus ikuisesta ystävyydestä on tuhoon tuomittu, lähes aina. 

Vierailija
28/62 |
17.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen solminut ystävyyssuhteita erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisiin tarpeisiin ja kun ne motiivit ei täyty en ole kokenut tarpeelliseksi jatkaa suhdetta, joka on enenmän kuin rasite.

Onko kiva, että sinut hylätään sitten kun ei ole enää motiiveja jatkaa? Miehesi ei esim enää tyydyty vanhasta, rupsahtaneesta vartalostasi? Onko ok silloin vaihtaa nuorempaan?

Minusta täysin eri tilanne, tässähän puhuttiin ystävyydestä eikä parisuhteesta. -eri

Minusta ystävyys- ja parisuhteissa on ns samoja lainalaisuuksia ja niitä voidaan verrata keskenään. Parisuhteita päättyy ja ystävyyssuhteita päättyy. Kumpikaan ei auttamatta kestä hautaan asti vaan ne esim vaatii molemmin puolista joustoa, kuuntelemista, jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/62 |
17.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ystävä EI OLE mikään hemmetin palveluautomaatti, josta irtoaa aina tarvittaessa milloin mitäkin.

Ottakaa nyt hittovie aikuiset ihmiset itse vastuuta omasta elämästänne, hyvinvoinnistanne, sekä aiheuttamistanne sotkuista, älkääkä joka jumalan kerta delegoiko niitä jonkun toisen niskaan, ja sitten jälkeenpäin nillitä sääliä, kun se viimeinenkin kuunteleva korva, ja olkapää on kääntänyt selkänsä, kun ei enää jaksa, ja voi itse niin pahoin ..

Vierailija
30/62 |
17.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun mut raiskattiin 15-vuotiaana, jäin aivan yksin. Minua alettiin kiusata koulussa ja ystäväni hylkäsivät minut pikkuhiljaa. Sairastuin masennukseen ja traumaperäiseen stressihäiriöön. Silloin lähtivät jopa ne ystävät, jotka olivat minulle kuin siksoja ;( . En edelleenkään käsitä miten elämä vei näin. Itkettää kun ajattelee sitä aikaa.

Oma vinkkini on niille joilla ystävä esim masentunut tai keskellä kriisiä, ja koet hänen ongelmansa taakaksi : Älä luovuta hänen suhteensa. Tulee se päivä kun saat sen kaiken kiitoksena takaisin. Saat ystäväsi entistä parempana ja lojaalimpana sinulle takaisin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/62 |
17.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole mikään likasanko jolle voi loputtomasti kiukutella. Toki teen parhaani tukeakseni ystäviä mutta rajansa kaikella. Minä en ole syy hänen ongelmiinsa joten olen myös väärä henkilö kiukun kohteeksi.

Vierailija
32/62 |
17.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen solminut ystävyyssuhteita erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisiin tarpeisiin ja kun ne motiivit ei täyty en ole kokenut tarpeelliseksi jatkaa suhdetta, joka on enenmän kuin rasite.

Tämä on tällainen valmis lause jota aika paljon viljellään kaikissa kaveruus-keskusteluissa. "Motiivit ei täyty", "eri elämäntilanteet ja tarpeet", "rasite" jne. Tottakai saat tehdä mitä haluat mutta itse en tuollaista ymmärrä. Minä en kaverustu ihmisten kanssa VAIN jotta mulla olisi seuraa ruokalassa opiskelujen ajan, vaan ihan muutenkin ajattelen että tässä voisi olla potentiaalinen ystävä. En dumppaa ihmisiä jos toinen saa vauvan, ja itse en ole aikeissa hankkia. Ei kaverit/ystävät ole mitään välineitä.

Mutta ihmiset on erilaisia. Olen minäkin joitain ihmisiä jättänyt, piikitteleviä tai sellaisia joista huokuu etteivät oikein jaksaisi seuraani enää. Joo, silloin kyllä lohdutan itseäni että ehkä jotkut hänen "motiivit ei nyt  vaan täyty enää".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/62 |
17.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen solminut ystävyyssuhteita erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisiin tarpeisiin ja kun ne motiivit ei täyty en ole kokenut tarpeelliseksi jatkaa suhdetta, joka on enenmän kuin rasite.

Onko kiva, että sinut hylätään sitten kun ei ole enää motiiveja jatkaa? Miehesi ei esim enää tyydyty vanhasta, rupsahtaneesta vartalostasi? Onko ok silloin vaihtaa nuorempaan?

Minusta täysin eri tilanne, tässähän puhuttiin ystävyydestä eikä parisuhteesta. -eri

Minusta ystävyys- ja parisuhteissa on ns samoja lainalaisuuksia ja niitä voidaan verrata keskenään. Parisuhteita päättyy ja ystävyyssuhteita päättyy. Kumpikaan ei auttamatta kestä hautaan asti vaan ne esim vaatii molemmin puolista joustoa, kuuntelemista, jne.

Parisuhde on minusta täysin erilainen kuin ystävyyssuhde. Siinä ollaan yleensä kaikki päivät yhdessä, kun taas ystävää näkee harvemmin. Parisuhteeseen kuuluu yleensä myös seksi. Ystävän ei tarvitse olla viehättävä eikä pysyä nuoren näköisenä, koska seksuaalista akselia ei ole. Ellei olla sitten "friends with benefits".

Vierailija
34/62 |
17.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos ystävyyssuhteessa se kuran jakaminen on molemminpuolista, se toimii. On niitäkin jotka jaarittelevat vain omia asioitaan, hyviä ja huonoja. Ne yleensä jäävät matkassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/62 |
17.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen solminut ystävyyssuhteita erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisiin tarpeisiin ja kun ne motiivit ei täyty en ole kokenut tarpeelliseksi jatkaa suhdetta, joka on enenmän kuin rasite.

Tämä on tällainen valmis lause jota aika paljon viljellään kaikissa kaveruus-keskusteluissa. "Motiivit ei täyty", "eri elämäntilanteet ja tarpeet", "rasite" jne. Tottakai saat tehdä mitä haluat mutta itse en tuollaista ymmärrä. Minä en kaverustu ihmisten kanssa VAIN jotta mulla olisi seuraa ruokalassa opiskelujen ajan, vaan ihan muutenkin ajattelen että tässä voisi olla potentiaalinen ystävä. En dumppaa ihmisiä jos toinen saa vauvan, ja itse en ole aikeissa hankkia. Ei kaverit/ystävät ole mitään välineitä.

Mutta ihmiset on erilaisia. Olen minäkin joitain ihmisiä jättänyt, piikitteleviä tai sellaisia joista huokuu etteivät oikein jaksaisi seuraani enää. Joo, silloin kyllä lohdutan itseäni että ehkä jotkut hänen "motiivit ei nyt  vaan täyty enää".

Mitä tekee ystävällä jolta ei itse enää saa mitään?

Vierailija
36/62 |
17.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos joka kerta kun tapaamme tai juttelemme kuulen vain valitusta, niin joudun jättämään ystävän. Minulla itsellä on mielenterveyden ongelmia ja se käy todella raskaaksi. Ystävän pitäisi ajatella muita ihmisiä ja ei aina tulla valittamaan muille, vaan hankkia ammattilaisen apua, kuten minäkin olen tehnyt.

Vierailija
37/62 |
17.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ysävyydessä pitää olla myös iloisia asioita. Jos joku jatkuvasti kaataa oman huonon olonsa ystävän niskaan niin sekään ei ole oikeaa ystävyyttä. Ei ystävän tehtävä ole olla terapeutti vaan myös hauskojen asioitten jakaja.

Samaa mieltä. Yhdenkään aikuisen ihmisen ei tarvitse kannatella toista aikuista ihmistä loputtomiin. Raja pitää vetää jossain vaiheessa, tai alkaa itsekin voida huonosti.

Vierailija
38/62 |
17.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen solminut ystävyyssuhteita erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisiin tarpeisiin ja kun ne motiivit ei täyty en ole kokenut tarpeelliseksi jatkaa suhdetta, joka on enenmän kuin rasite.

Tämä on tällainen valmis lause jota aika paljon viljellään kaikissa kaveruus-keskusteluissa. "Motiivit ei täyty", "eri elämäntilanteet ja tarpeet", "rasite" jne. Tottakai saat tehdä mitä haluat mutta itse en tuollaista ymmärrä. Minä en kaverustu ihmisten kanssa VAIN jotta mulla olisi seuraa ruokalassa opiskelujen ajan, vaan ihan muutenkin ajattelen että tässä voisi olla potentiaalinen ystävä. En dumppaa ihmisiä jos toinen saa vauvan, ja itse en ole aikeissa hankkia. Ei kaverit/ystävät ole mitään välineitä.

Mutta ihmiset on erilaisia. Olen minäkin joitain ihmisiä jättänyt, piikitteleviä tai sellaisia joista huokuu etteivät oikein jaksaisi seuraani enää. Joo, silloin kyllä lohdutan itseäni että ehkä jotkut hänen "motiivit ei nyt  vaan täyty enää".

Eli pitäisi väkisin vaan roikkua siinä ystävässä vaikka mitään yhteistä motiivia ei ole? En minä ainakaa halua, että joku jää elämääni vain siksi, että on hyvä tyyppi.

Vierailija
39/62 |
17.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kun mut raiskattiin 15-vuotiaana, jäin aivan yksin. Minua alettiin kiusata koulussa ja ystäväni hylkäsivät minut pikkuhiljaa. Sairastuin masennukseen ja traumaperäiseen stressihäiriöön. Silloin lähtivät jopa ne ystävät, jotka olivat minulle kuin siksoja ;( . En edelleenkään käsitä miten elämä vei näin. Itkettää kun ajattelee sitä aikaa.

Oma vinkkini on niille joilla ystävä esim masentunut tai keskellä kriisiä, ja koet hänen ongelmansa taakaksi : Älä luovuta hänen suhteensa. Tulee se päivä kun saat sen kaiken kiitoksena takaisin. Saat ystäväsi entistä parempana ja lojaalimpana sinulle takaisin.

Todella surullista, että jouduit kokemaan tuollaista.

Mutta 15-vuotiaat nyt ovat todella lapsellisia, eivätkä osaa vielä olla oikeasti tukena toiselle. Useimmilla sen ikäisillä ei ole vielä mitään vaikeita elämänkokemuksia, eikä ole ymmärrystä siitä miltä tuntuu kun on oikeasti vaikeaa. Aikuiselta voi minusta odottaa vähän enemmän.

Vierailija
40/62 |
17.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen paska ystävä. Ystävystyimme kun henkilö oli jo masentunut. Kolme vuotta olen ollut rinnalla kuulemassa miten kaikki on maailmassa väärin, miten toiset saa ja hän ei, miten muualla olisi paljon paremmin jne. Jätin yhteydenottamisen kun en enää jaksanut. Henkilö on soittanut pari kertaa, mutta sattumalta en ole juuri silloin kuullut tai voinut vastata. Meinasin soittaa takaisin, mutta päätinkin että ei, liian kuormittavaa.