Ystävän 11v lapsi ei viihdy huoneessaan vaan on koko ajan äitinsä näkyvillä ja samoissa tiloissa .
Kommentit (29)
Käyn kylässä ja ystävä on tästä kertonut. Ap
Kyllä se vuoden-parin sisään alkaa viihtyä myös suljetun oven takana...
Jaa-a. Voin kyllä ihan rauhallisin mielin lyödä vetoa, että se tuskin enää montaa vuotta jaksaa äitinsä vieressä nököttää, että ongelmalle varmasti tulee aika pian luonnostaan loppu. Jos se nyt on kenenkään asiaan osallisen mielestä ongelma.
Koska kun äitillä on vieraita (sinä) on kiinnostavaa olla kuulolla, että mistä aikuiset puhuvat. Siksi.
Toinen seikka on vielä sekin, että kun äiti tarjoaa kahvit, niin ehtii saada osansa herkuista.
On seurallinen. Miksi hänen pitäisi yksin siellä huoneessaan nököttää? Kyllä sekin päivä vielä tulee ettei lasta näy missään.
Miksi lapsen pitäisi olla huoneessaan muuten kuin nukkumassa?
Ystävä kertoi ettei tee edes läksyjä huoneessa vaan istuu keittiössä. Ap
Eiköhän se ongelma ole se äiti. Paljon antaa huomiota lapselle tai touhuaa sen kans muuten? Jos vähän tai ei ollenkaan niin tottakai se lapsi haluaa että se nähtäis, keinolla millä hyvänsä.
Mä taas joudun repimään niitä pois huoneistaan, ei murkut äidin kanssa halua aikaa viettää.
Miksi tämä on ongelma Ap:lle? Eiköhän jokainen lapsi ja aikuinen saa olla ihan semmoinen kuin on, ilman että sitä tarvitsee ihmetellä. Osa haluaa olla omissa oloissaan keskittyen omiin juttuihinsa, toiset tykkää hälinästä ympärillään - en näe että kummassakaan olisi mitään kummallista.
Ehkä tuo 11v lapsi on hieman yksinäinen tai tykkää olla seurassa, ja hengaa äitinsä lähellä jos ei ole kavereita paikalla?
Hah, ei ne lapset siellä huoneessaan pysy! Sulla ei ilmeisesti ole lapsia. Painuvat sinne huoneensa perukoille sitten mahdollisesti teini-iän alkaessa.
Kai se kuitenkin käy koulua ja nukkuu yönsä? Eipä siinä sitten montaa tuntia jää äidin kanssa oleskeluun.
Pakko tehdä joku ongelma tosta asiasta?
Ehkä hän ei tykkää olla yksin tai ei koe huonettaan viihtyisänä. Miksi mietit asiaa niin kovin?
Mun molemmat tyttäret viihtyi olohuoneessa ja keittiössä ja kaikkialla missä vain äiti oli paikalla tai muita kiinnostavia ihmisiä, esim tädit tai mummi.
Tätä kesti tosiaan siihen noin 11-vuotiaaksi.
Lisäisin tähän, että tyttöjen ollessa ala-asteelaisia, opiskelin lisää töiden ohessa ja välillä tein todella pitkää päivää. Kaipasimme kaikki toisiamme, ja tuolloin se vapaa-aika mitä oli, vietettiin hyvin tiivisti perheen parissa. Mieskin oli tuolloin vuorotyössä, joten kyllä lapset osasivat arvostaa myös isänsä seuraa.
Nyt ovat teinejä, ja välillä saa houkuttelemalla houkutella ulos huoneistaan ihmisten ilmoille.
Onneksi edes joskus onnistuu:)
Miksi 11-vuotiaan pitäisi edes sulkeutua omiin oloihinsa?
Suurin osa vanhemmista on töissä ja työelämä ottaa ison osan ajasta ja jaksamisestakin, lapset ovat koulussa, päivähoidossa, iltiksessä, isommat jo kavereilla ja harrastuksissa.
Ihanaahan se on lastensa kanssa olla kun on tilaisuus.
Turvaton kiintymyssuhde. Ei pysty tunteiden itsesäätelyyn vaan ahdistuu ilman vanhemman läsnäoloa.
Ja sinä olet heillä 24/7/365?