HS: Maastopyöräilijät tuhoavat metsät

Tarkoituksellisesti ymmärretty väärin lehtijuttu.

Kyseisessä jutussa, joka muuten on kaikkien vapaasti luettavissa HS:n nettisivuilla, puhe oli luonnonsuojelualueesta, jolla nimenomaisesti pyöräily on kielletty.  Kukaan netissäkään juttua eri tahoilla kommentoinut ei kerro, onko niissä opastauluissa, joita kyseisen luonnonsuojelualueen kolmella sisäämenokohdalla jo on, teksteissä kerrottu tästä pyöräilykiellosta.

Yleensä jos jonkin alueen sisäänmenoportilla on jonkinlainen tekstietty opastaulu tai karttakuvalla varustettu opastaulu, niin kannatta se lukea ja tutkia, mitä siinä retkeilijälle kerrotaan.

Nythän uutisjutun mukaan alueen virallisten reittien varteen tuodaan pyöräilykiellosta tiedottavat kyltit.

Maastossa pyöräilevät ovat kovasti sitä mieltä, että pyöräily ei kuluta luontoa. No, se nyt vähän riippuu, ihan virallisesti luontoasiantuntijoiden kirjoittamissa teksteissäkin sanotaan, että pyöräilyn kuluttava vaikutus riippuu maaston laadusta ja pyöräilijöiden määrästä mm. Mutta pyöräilyharrastajat kovasti vänkäävät ettei muka ole mitään vaikutusta ajetaan sillä pyörällä sitten kuinka paljon tahansa mettissä.

Esimerkki: tässä oman asuinpaikkani lähellä on yksi metsäsaareke, jonka kuntalaiset nyt muutamia vuosia sitten löysivät, tai se ikää kuin vapautui kaikkien käyttöön. No, nyt siellä tapaa tavan takaa pyöräilijöitä, ja he ovat tehneet itselleen oman reitin vanhojen polkujen väliin/viereen tms. No, kyllähän se luonto on tuosta kulunut, kun se reittiura on täysin selvästi nähtävissä.

Lisäksi tuohon uutisjuttuun liittyen: tahallisesti otsikosta ja ingressistä huolimatta tulkitaan aloituskuvan tarkoittavan sitä, että pyöräilijät ovat roskanneet. 

Todella älyttömiä kommentteja tuonkin suhteen eri someryhmissä. Otsikossa puhutaan siitä, että pyörillä ajetaan, ei sanota, että pyöräilijät sotkevat, ingressissä heti todetaan, että pyöräily on kielletty. Mutta kansa parkuu: pyöräilijöitä syyllistetään sotkemisesta. 

Lukekaa se koko teksti ja ihan niin kuin järjellä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on että pyöräilijät tekee kaiken päin peetä?  Kevyen liikenteen väylillä ei osata olla, ajoradalla ei osata olla, eikä edes metsässä osata olla.

Mikä tässä on niin vaikeaa?  Voisiko joku pyöräilijä valaista asiaa.

Vaikea sanoa. Oon itse tällainen hitaahko tätipyöräilijä joka lähinnä ajaa pyöräteitä pitkin töihin ja kotiin ja joskus lyhyille retkille. Autojen sekaan en uskalla mennä joten pysyn pyörille merkityillä reiteillä.

Niin siis kysymys ei koskenut sääntöjä noudattavaa pyöräilijöiden vähemmistöä, vaan pyöräilyharrastajia ja muita tuhmureita.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoituksellisesti ymmärretty väärin lehtijuttu.

Kyseisessä jutussa, joka muuten on kaikkien vapaasti luettavissa HS:n nettisivuilla, puhe oli luonnonsuojelualueesta, jolla nimenomaisesti pyöräily on kielletty.  Kukaan netissäkään juttua eri tahoilla kommentoinut ei kerro, onko niissä opastauluissa, joita kyseisen luonnonsuojelualueen kolmella sisäämenokohdalla jo on, teksteissä kerrottu tästä pyöräilykiellosta.

Yleensä jos jonkin alueen sisäänmenoportilla on jonkinlainen tekstietty opastaulu tai karttakuvalla varustettu opastaulu, niin kannatta se lukea ja tutkia, mitä siinä retkeilijälle kerrotaan.

Nythän uutisjutun mukaan alueen virallisten reittien varteen tuodaan pyöräilykiellosta tiedottavat kyltit.

Maastossa pyöräilevät ovat kovasti sitä mieltä, että pyöräily ei kuluta luontoa. No, se nyt vähän riippuu, ihan virallisesti luontoasiantuntijoiden kirjoittamissa teksteissäkin sanotaan, että pyöräilyn kuluttava vaikutus riippuu maaston laadusta ja pyöräilijöiden määrästä mm. Mutta pyöräilyharrastajat kovasti vänkäävät ettei muka ole mitään vaikutusta ajetaan sillä pyörällä sitten kuinka paljon tahansa mettissä.

Esimerkki: tässä oman asuinpaikkani lähellä on yksi metsäsaareke, jonka kuntalaiset nyt muutamia vuosia sitten löysivät, tai se ikää kuin vapautui kaikkien käyttöön. No, nyt siellä tapaa tavan takaa pyöräilijöitä, ja he ovat tehneet itselleen oman reitin vanhojen polkujen väliin/viereen tms. No, kyllähän se luonto on tuosta kulunut, kun se reittiura on täysin selvästi nähtävissä.

Lisäksi tuohon uutisjuttuun liittyen: tahallisesti otsikosta ja ingressistä huolimatta tulkitaan aloituskuvan tarkoittavan sitä, että pyöräilijät ovat roskanneet. 

Todella älyttömiä kommentteja tuonkin suhteen eri someryhmissä. Otsikossa puhutaan siitä, että pyörillä ajetaan, ei sanota, että pyöräilijät sotkevat, ingressissä heti todetaan, että pyöräily on kielletty. Mutta kansa parkuu: pyöräilijöitä syyllistetään sotkemisesta. 

Lukekaa se koko teksti ja ihan niin kuin järjellä!

Liian vaikeaa lukea ja ymmärtää lukemaansa. Koko artikkelin sisällön pitäisi olla nykyajan banaanikärpäsaivoille ingressin mittainen.

Yksi tuollainen kahjo pyöräilijä ajoi syksyllä päälleni. En nähnyt koko tyyppiä kun ei ole silmiä selässä.

Törkeiden amatööripyöräilijöiden määrä on noussut valtavasti ja se näkyy juuri tällaisena typeränä itsekkäänä käytöksenä ja polkujen pilaantumisena. Sitten on toki asiallisia harrastajia, jotka ovat harrastaneet lajia jo vuosia ennen koronaa eivätkä ole lainkaan niin törkeitä kuin nuo uudet trendipellet.

Vierailija kirjoitti:

Haistakaa ämmät oma vittunne

Nimenomaan tällä asenteella tämäkin tyyppi siellä vinksuttaa menemään. Kiitos kun todistit maastopyöräilijöiden luonteen taas kerran.

Vierailija kirjoitti:

Haistakaa ämmät oma vittunne

Tyypillinen maastopyöräilijä saapui ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Jep, tämä on oikeasti paha ongelma. Monilla Helsingin luonnonsuojelualueilla on esimerkiksi pitkokset sen takia ettei herkkä maapohja kulu. Typerimmät tulevat sitten pyöräilemään siihen pitkosten viereen, kyllä siinä menee suo velliksi. Esimerkiksi kun katsoo instagramista kuvia, niin monet ihan pokerilla laittaa oman naaman oikein todisteeksi sinne että on pyöräillyt suojelualueen suolla. Ei voi ymmärtää. 

Niin joo, ja jotkut kehuvat, että kohta lähdetään  pyörällä mettään lennättämään kuraa! Siis... 

Lisäksi ihan siis jossakin ulkoilualueilla kun reitin alussa on ihan selvästi liikennemerkki, joka osoittaa reitin olevan kävelijöille tarkoitettu, niin mitenkäs pyöräilijät eivät tätä merkkiä osaa lukea ja tulevat sille reitille pyöriään ajamaan!

Mun mielestä maastopyöräilijöille voi tehdä omat reitit, ja pysykööt sitten siellä kaahailemassa ja kuraa lennättämässä ja monttuja maastoon ajamassa.

Ainakin täällä meillä päin on metsissä niin paljon rakennettuja liikuntauria, että pyöräilijöiden ei tarvitsisi omia polkujaan, tai edes kävelijöiden tekemiä polkuja, kulkea. Talvella noilla hiihdetään ja sulan maan aikana ne on sitten patikoijien/pyöräilijöiden käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Asun Turussa ja samassa metsässä olen ulkoillut parikymmentä vuotta. Viimeisen parin vuoden aikana kaikki ihanat männynneulasten peittämät polut on menneet täysin pilalle maastopyöräilijöiden takia. Puunjuuret paistaa paljaana, sammalikot ja jäkäliköt pilalla. Siellä on myös kaadettu puita ja rakennettu keskelle polkuja jotain ihme hyppyreitä. 

Joo, ja ne pyöräilijät hyppivät niistä hyppyreistään ihan surutta muita kulkijoita varomatta! Satuin olemaan koiran kanssa tällaisen hyppyrin kohdalla metsässä, joka vaikutti aivan tyhjältä, kun yhtäkkiä kuului hyytävä karjaisu "POIS ALTA!!" Mutkan takaa paahtoi maastopyöräilijä tuhatta ja sataa alamäkeen minua kohti, ja ehdin vain juuri ja juuri loikata koiran kanssa pois hyppäävän pyörän alta.

Tämä ilmiö kertoo siitä, että ihmiset haluvat kulkea pyörällä metsässäkin ja yhteiskunnan pitää muuttua ja muuttaa käytäntöjään myös sen suhteen. Entisaikaan, kun ajteltiin vielä hevosilla metsässä, niin samalla lailla metsänpohja muuttui hevosreiteillä, pitää hyväksyä, että nykyisin nuo hevosten ajelutukset ovat pyörien ajelutuksia. Mielestäni ei haittaa, jos metsäpohjaan syntyy selkeä kulkureitti, vaikka sitten pyöräilijöiden toimesta. Toki se reitti synyessään on sotkuinen ja tulee mutaiseksi, mutta ajanoloon siitä tulee kovapohjainen kulkureitti. Minä olen omassa metsässä ajellut maastopyörällä samaa reittiä hyvin ahkerasti ja parikin kertaa joku paikalliseksi itsensä mietänyt on tullut haukkumaan minut metsän pilaamisesta. Kerran kimpaannuin ja sanoin, että omassa metsässä teen mitä haluan. Syy miksi olen ajellut samaa reittiä, on se, että siitä saan itselleni vanhuudenäivien varalle helposti kuljettavan oikopolun paikasta a paikkaan b, säästää noin 3 kilometriä.  Toinen syy on se, että jos metsiin tehdään hyvät pyöräilyreitit, niin silloin niitä käytetään ja muu metsä jää vähemmälle vahingolle.

Ilokseni olen huomannut, että tuota aloittamaani oikopolkua käyttää myös monet metsäneläimet.

Enemmän minua häiritsee metsänomistajana, että siellä käy koiranulkouluttajia juoksuttamassa koiriaan irti ajalla, jolloin metsästyslaki nimenomaisesti kieltää koirien irtipitämisen. Kuvittelevat ettei kukaan näe, eikä sillä ole väliä, koska kukaan (ihminen) ei voi häiriintyä eikä siellä koskaan ole mitään eläimiä näkynyt.  väitän, että samasta syystä maastopyöräilijöitä vainotaan, vainoojat ovat koiransa ulkoiluttajia, jotka pelkäävät, että koira jää pyörän alle/hän jää kiinni koiran laittomasta irtipitämisestä,  kun se siellä juoksee vapaana.

Vierailija kirjoitti:

Koiransa kansa metsässä liikkuva Vera Mäkelä on huolestunut tilanteesta. Kun vastaan tulee maastopyöräilijöitä, Mäkelä muistuttaa usein ystävällisesti, ettei alueella saisi pyöräillä.

”Vastaus on saattanut olla, että metsään kaikki mahtuu”, Mäkelä kertoo turhautuneena kohtaamisistaan.

Koirankin voisi pitää pois sieltä metsästä.

Ylipäätään tuhoajilla on sellainen luonteenlaatu, johon on vaikeaa millään tavalla vaikuttaa. Heitä kun motivoi se tuhoaminen.

Täälläpäin keksivät ruveta käyttämään kelkkauran pohjaa sulanmaan aikana joka kulkee pienen pätkän naapurin pellon yli. Ensin nää vaippapöksyt maastopyörillä ja kohta mopot perässä. Ei auttanu kyltit eikä kiellot. No naapuri nappas omalta maaltaan sillan, jonka kelkkailijat rakentaneet, ison mäen alta sivuun. Kyllä nauratti kun oli muovin säpälettä ojan penkka täynnä. Ei ole enään näkyny fillareita eikä myöskään mopoja. Talveksi silta taas paikoilleen että kelkat pääsee kulkemaan. 👍

kaikki jotka metikköön tunkevat katsokoon vaippojaan, 

kerätköön roinansa pois kun pitää jotain saada hehkulle ja kerätköön rakkinsa jätökset ja pitäkööt kiinni myös.. pieneen metikköön ei mahdu juomaan ja syömään mikä ekopsykologin mukaan tervehdyttää vähemmän kuin sisällä omaan luonnonsuoleen yrjöäminen. 

Suomen metsiin tarvitaan metsänvartijat. Eli suomeksi sanottuna toimivaltaiset poliisit. Homma on mennyt niissäkin ihan mahdottamaksi viimeisten parin vuoden aikana.

Tähän on tultu, eikä siihen tarvittu edes raketti-insinöörejä. Tämän suomalaiset on pilanneet täysin itse.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ilmiö kertoo siitä, että ihmiset haluvat kulkea pyörällä metsässäkin ja yhteiskunnan pitää muuttua ja muuttaa käytäntöjään myös sen suhteen. Entisaikaan, kun ajteltiin vielä hevosilla metsässä, niin samalla lailla metsänpohja muuttui hevosreiteillä, pitää hyväksyä, että nykyisin nuo hevosten ajelutukset ovat pyörien ajelutuksia. Mielestäni ei haittaa, jos metsäpohjaan syntyy selkeä kulkureitti, vaikka sitten pyöräilijöiden toimesta. Toki se reitti synyessään on sotkuinen ja tulee mutaiseksi, mutta ajanoloon siitä tulee kovapohjainen kulkureitti. Minä olen omassa metsässä ajellut maastopyörällä samaa reittiä hyvin ahkerasti ja parikin kertaa joku paikalliseksi itsensä mietänyt on tullut haukkumaan minut metsän pilaamisesta. Kerran kimpaannuin ja sanoin, että omassa metsässä teen mitä haluan. Syy miksi olen ajellut samaa reittiä, on se, että siitä saan itselleni vanhuudenäivien varalle helposti kuljettavan oikopolun paikasta a paikkaan b, säästää noin 3 kilometriä.  Toinen syy on se, että jos metsiin tehdään hyvät pyöräilyreitit, niin silloin niitä käytetään ja muu metsä jää vähemmälle vahingolle.

Ilokseni olen huomannut, että tuota aloittamaani oikopolkua käyttää myös monet metsäneläimet.

Enemmän minua häiritsee metsänomistajana, että siellä käy koiranulkouluttajia juoksuttamassa koiriaan irti ajalla, jolloin metsästyslaki nimenomaisesti kieltää koirien irtipitämisen. Kuvittelevat ettei kukaan näe, eikä sillä ole väliä, koska kukaan (ihminen) ei voi häiriintyä eikä siellä koskaan ole mitään eläimiä näkynyt.  väitän, että samasta syystä maastopyöräilijöitä vainotaan, vainoojat ovat koiransa ulkoiluttajia, jotka pelkäävät, että koira jää pyörän alle/hän jää kiinni koiran laittomasta irtipitämisestä,  kun se siellä juoksee vapaana.

Jaahas, taas joku läskipyöräilijä vouhottaa. Keksipä hieman parempia tarinoita. Ei kuulosta uskottavalta, että SUN omistamassa metsässä on jotain koiranulkoiluttajia ja lisäksi ne vielä valittaisivat sulle. PS: kaupungin metsät ei ole sun metsiä

T: Metsänomistaja

Ihanaa että muistutit kuinka mahtavaa asua täällä itä-suomessa omien metsien keskellä. Oikeesti.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ilmiö kertoo siitä, että ihmiset haluvat kulkea pyörällä metsässäkin ja yhteiskunnan pitää muuttua ja muuttaa käytäntöjään myös sen suhteen. Entisaikaan, kun ajteltiin vielä hevosilla metsässä, niin samalla lailla metsänpohja muuttui hevosreiteillä, pitää hyväksyä, että nykyisin nuo hevosten ajelutukset ovat pyörien ajelutuksia. Mielestäni ei haittaa, jos metsäpohjaan syntyy selkeä kulkureitti, vaikka sitten pyöräilijöiden toimesta. Toki se reitti synyessään on sotkuinen ja tulee mutaiseksi, mutta ajanoloon siitä tulee kovapohjainen kulkureitti.

Suojelualueilla kulkevat reitit täytyy säilyttää erikseen. Oman metsänsä toki jokainen saa tuhota, mutta et sinäkään taitaisi siitä pitää jos luonnontuotealan ravinto- ja askarteluyrittäjät tulisivat riipimään metsääsi miten HE haluavat? On erittäin tärkeää, että mihinkään luontoon ei jää roskaa. Mikromuovi on vakava ongelma, joka pilaa maaperän ja pohjavedet. Pyöräilijät aiheuttavat lisäksi vaaraa kävelijöille, koska he eivät ymmärrä kävelijän hidasta vauhtia ja hidasta reagointia. Metsänpohjaa pitää hoitaa. Juuristo tulee näkyviin, mikäli eroosio syö karikkeet olemattomiin. Etenkin maasto- ja mopopyörän renkaat syövät maakerroksia. Olisi hienoa mikäli ihmiset ymmärtäisivät perusasioita kuten sen, että vesikin kuluttaa jopa kiven puhki. Samoin ihminen kulkiessaan kuluttaa reittiään puhki. Reittiä pitäisi koko ajan täyttää uudella maa-aineksella, että tuhoilta vältyttäisiin.

Sähköpyöriin rekisterikilvet ja vakuutus.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ilmiö kertoo siitä, että ihmiset haluvat kulkea pyörällä metsässäkin ja yhteiskunnan pitää muuttua ja muuttaa käytäntöjään myös sen suhteen. Entisaikaan, kun ajteltiin vielä hevosilla metsässä, niin samalla lailla metsänpohja muuttui hevosreiteillä, pitää hyväksyä, että nykyisin nuo hevosten ajelutukset ovat pyörien ajelutuksia. Mielestäni ei haittaa, jos metsäpohjaan syntyy selkeä kulkureitti, vaikka sitten pyöräilijöiden toimesta. Toki se reitti synyessään on sotkuinen ja tulee mutaiseksi, mutta ajanoloon siitä tulee kovapohjainen kulkureitti. Minä olen omassa metsässä ajellut maastopyörällä samaa reittiä hyvin ahkerasti ja parikin kertaa joku paikalliseksi itsensä mietänyt on tullut haukkumaan minut metsän pilaamisesta. Kerran kimpaannuin ja sanoin, että omassa metsässä teen mitä haluan. Syy miksi olen ajellut samaa reittiä, on se, että siitä saan itselleni vanhuudenäivien varalle helposti kuljettavan oikopolun paikasta a paikkaan b, säästää noin 3 kilometriä.  Toinen syy on se, että jos metsiin tehdään hyvät pyöräilyreitit, niin silloin niitä käytetään ja muu metsä jää vähemmälle vahingolle.

Ilokseni olen huomannut, että tuota aloittamaani oikopolkua käyttää myös monet metsäneläimet.

Enemmän minua häiritsee metsänomistajana, että siellä käy koiranulkouluttajia juoksuttamassa koiriaan irti ajalla, jolloin metsästyslaki nimenomaisesti kieltää koirien irtipitämisen. Kuvittelevat ettei kukaan näe, eikä sillä ole väliä, koska kukaan (ihminen) ei voi häiriintyä eikä siellä koskaan ole mitään eläimiä näkynyt.  väitän, että samasta syystä maastopyöräilijöitä vainotaan, vainoojat ovat koiransa ulkoiluttajia, jotka pelkäävät, että koira jää pyörän alle/hän jää kiinni koiran laittomasta irtipitämisestä,  kun se siellä juoksee vapaana.

Ajan oloon tulee kovapohjainen reitti. Aha. No, eihän maaston laatu miksikään muutu, jos maaston on luontaisesti märkää niin se on märkää. Eli jos siellä märässä ajetaan muta roiskuen, niin siitäkö maa kuivuu. 

Ja kevät-syyssateissa lukuisten pyörien kulku maastossa kuluttaa maastoa, kun ne pyöräilijätkään eivät välttämättä halua ajaa kaveriensa muhjuissa vaan kiertävät ne. 

Tiedän tästäkin esimerkin: aiemmin, ennen tätä valtavaa pyöräilybuumia, eräs tietty ulkoilureitti tai sen tietyt osat olivat kinttupolkuja, ja sateiden jälkeenkin ihan käveltävissä... Nyt kun tästä reitistä on tullut suosittu pyöräilyreitti, niin paikoin polku-ura on leventynyt muutaman metrin levyiseksi (väistetty kuria märkinä jaksoina) ja toisaalta tämän leveän viereen on taas syntymässä uusi kapeampi reitti... Ja saman reitin toisessa kohdassa, jossa märkää maastoa eikä pitkospuita ole kävelijöillekään, kulkeminen jalan on täysin mahdotonta ilman saappaita! 

Vertaaminen entisajan hevosajoon ei nyt ole sopivaa... Sillä tuolloin liikuttiin vain välttämättömästä pakosta, nyt ollaan liikkeellä vapaa-ajan ja liikunnan ja ulkoilun riemun merkeissä. Väkeä on huomattavasti paljon enemmän ja liikkumistavat rasittavat luontoa. 

Siksi toisekseen, tuo nimenomainen alue joka lehtijutussa on pääosassa, on arvokasta lehtoaluetta. Lehtoluonto on erityisen herkkä vaurioitumaan. Siksi kannattaisi huomioida ne annetut säännöt.