Lue keskustelun säännöt.
HS: Maastopyöräilijät tuhoavat metsät
17.05.2021 |
Moni luontokohde on kärsinyt kovista kävijämääristä ja ihmisten piittaamattomasta käytöksestä.
Maastopyörät möyhentävät herkkää maastoa, vaikka alueella ei saisi pyöräillä. Maassa on roskia, ja oksia on katkottu. Luonto menee helposti pilalle.
Maastopyöräilijät pysykööt rakennetuilla pyöräteillä pilaamasta luontoa!
Kommentit (410)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin täällä Helsingissä ilmeisesti korona on vaikuttanut siihen, että pyöräilijöiden määrä on noussut huimasti. Mutta liikennesäännöt ja perustaidot eivät ole samassa suhteessa hallinnassa. Ihan perusjutut, kuten kellolla ilmoittaminen tai väistämissäännöt ovat ihan hukassa. Liian usein näkee miten pyörä suhahtaa lapsen tai koiran kanssa ulkoilevan takaa, eikä ole kuin hetkestä kiinni ajaako se pyörä päälle kun edessä kävelevä ei sitä ehdi väistää tai tajuta. Oma lukunsa ovat nämä sähköpotkulaudat, joita ilmeisesti tarkoituksella jätetään keskelle pyörä- ja joskus ajoteitäkin. En ymmärrä miten sitä ei saada kuriin.
En ole mikään nillittäjä ja ymmärrän kaupunkielämän realiteetit. Silti suunta menee koko ajan huonommaksi, ilmeisesti koska mitään valvontaa tai velvoitteita ei ole.
Vuokrattavat sähköpotkulaudat jätetään siihen, missä kertamaksun oikeuttama ajoaika loppuu, jos ei haluta maksaa lisää. Ne haetaan pois paikannuksen avulla.
Se on totta ja siihen pitäisi saada muutos. Eli palautuspisteitä olisi saatava ympäri kaupunkia, ja jos ei palauta, lasku raksuttaa. Ei luulisi olevan vaikea toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi jokamiehenoikeudet joudutaan kohta nostamaan oikeasti lainsäätäjän pöydälle, koska sähköpyörä voidaan rinnastaa moottorikäyttöisiin kulkuneuvoihin (onhan meillä sähköautokin oikea auto). Fillariretkiä suunnitellaan huoleti yksityismaille kysymättä maanomistajalle, vaikka maksullista toimintaa ei muiden mailla saisi harjoittaa. Taajamien lähellä metsiä on jo jouduttu osittain aitaamaan muovinauhoilla tms., jotta maastopyörillä ei tultaisi uudistusaloille - aina uudistuminen ei ole istutusta, se voi olla myös luontaista uudistamista, jolloin fillaristi saattaa tehdä tuhansien eurojen tuhot kesän aikana.
Höpöhöpö nyt taas. Maastopyörillä ajetaan poluilla, eikä niitä luontaisia uudistuksia tai istutuksia käyttöpoluille tietenkään tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi jokamiehenoikeudet joudutaan kohta nostamaan oikeasti lainsäätäjän pöydälle, koska sähköpyörä voidaan rinnastaa moottorikäyttöisiin kulkuneuvoihin (onhan meillä sähköautokin oikea auto). Fillariretkiä suunnitellaan huoleti yksityismaille kysymättä maanomistajalle, vaikka maksullista toimintaa ei muiden mailla saisi harjoittaa. Taajamien lähellä metsiä on jo jouduttu osittain aitaamaan muovinauhoilla tms., jotta maastopyörillä ei tultaisi uudistusaloille - aina uudistuminen ei ole istutusta, se voi olla myös luontaista uudistamista, jolloin fillaristi saattaa tehdä tuhansien eurojen tuhot kesän aikana.
Omalle maalle saanee virittää siimoja polkujen varteen. Sitä ei kukaan voi kieltää.
Omalla maalla joutuu nykyisin aitaamaan niin rajoja kuin taimikkoja, koska fillaristit ja joskus ratsastajatkin valitsevat maaston teiden sijaan. Maksajana on aina metsänomistaja, jokamiehellä ei koskaan ole vastuuta mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun nyppylän takaa syöksynyt maastopyöräilijä on ollut hilkulla ajaa päälleni ihan tavallisella lenkkeilypolulla.
Sama kävi itselleni viime kesänä. Säikähdin tilannetta niin, että karjaisin perään ja tämä maastopyöräilijä kääntyi katsomaan vilpittömästi hölmistyneenä. Ilmeisesti hän ei ihan oikeasti käsittänyt, että ei ole jees ajaa polulla jos siinä kävelee joku ihminen.
Joo, on se kumma kun pyöräilijät eivät tajua, että se on jalankulkija joka on kuningas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Jonkin verran tulee liikuttua luonnossa, ja täälläkin päin on retkeilyreiteillä usein käveleminen hankalaa, kun polut on möyhennetty liejukoiksi maastopyörillä. Samoin suopätkillä saattaa mennä pitkosten vieressä kunnon urat pyöristä. Ja mm. Rokualla maasto (jäkäläkangasta, joka uusiutuu hitaasti) kärsii väärissä paikoissa pyöräilevien takia.
Luonnon kuluminen on suoraan verrannollinen käyttäjien määrään. On turha syyttää jotain yhtä käyttäjäryhmää kun perusongelma on se että luonnossa liikkujien määrä on niin iso että se aiheuttaa vääjäämättä maaston kulumista.
Metrien levyisiksi kuluneita polkuja ja mutapaikkoja on ollut suosituimmilla alueilla aina, myös ennen maastopyöräilyä.
No esim Rokualla on maastopyöräilyreirit erikseen ja vain niillä saisi pyöräillä maaston kulumisen takia https://www.kaleva.fi/rokuan-uudistunut-maastopyorareitti-avataan-lauan…
Yhdessäkin paikassa retkeilyreitillä kävelijöille on jyrkässä rinteessä portaat. Tuossa paikassa ei kulje maastopyöräreittiä, mutta rinteessä menee ihan selvät pyörien jättämät ajourat jäkälikössä. Se pyörän regas kun tekee aika lailla erilaisen jäljen kuin ihmisen jalka, niin tunnistaminen on helppoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi jokamiehenoikeudet joudutaan kohta nostamaan oikeasti lainsäätäjän pöydälle, koska sähköpyörä voidaan rinnastaa moottorikäyttöisiin kulkuneuvoihin (onhan meillä sähköautokin oikea auto). Fillariretkiä suunnitellaan huoleti yksityismaille kysymättä maanomistajalle, vaikka maksullista toimintaa ei muiden mailla saisi harjoittaa. Taajamien lähellä metsiä on jo jouduttu osittain aitaamaan muovinauhoilla tms., jotta maastopyörillä ei tultaisi uudistusaloille - aina uudistuminen ei ole istutusta, se voi olla myös luontaista uudistamista, jolloin fillaristi saattaa tehdä tuhansien eurojen tuhot kesän aikana.
Höpöhöpö nyt taas. Maastopyörillä ajetaan poluilla, eikä niitä luontaisia uudistuksia tai istutuksia käyttöpoluille tietenkään tehdä.
Mistä tuon keksit? Jos uudistushakkuu tehdään, niin ei sitä polkua erikseen suojella ja jätetä istuttamatta tai muokkaamatta. Metsäomistajalle polku ei pääsääntöisesti ole muuta kuin potentiaalinen ajouran paikka.
Kyllä, juuri näin ja amen. Keskuspuiston pohjoisosa on kohta pelkkää mutavelliä, jossa kukaan muu ei pysty enää kulkemaan, kun maastopyöräilijät ovat ajaneet tuusannuuskaksi kohta kaikki polut. Muutama vuosi sitten alkoivat tuhoutua ne isoimmat, maastopyöräiliköillekin merkityty reitit. Mutta nyt on jo jokainen pikkupolkukin ajettu rikki. Jopa ne, joiden lähtökohdissa on pyräilyn kieltäviä merkkejä esim. Haltialan alueella ja Pitkäkosken rantalehdoissa. Pysyisivät niillä muutamatta reitillä ja ajasivat niilläkin niitä itse rikkomiaan uria pitkin, mutta ei, kun eivät itsekään halua ajaa siinä mudassa, niin rikkovat sitten kaiken muunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin täällä Helsingissä ilmeisesti korona on vaikuttanut siihen, että pyöräilijöiden määrä on noussut huimasti. Mutta liikennesäännöt ja perustaidot eivät ole samassa suhteessa hallinnassa. Ihan perusjutut, kuten kellolla ilmoittaminen tai väistämissäännöt ovat ihan hukassa. Liian usein näkee miten pyörä suhahtaa lapsen tai koiran kanssa ulkoilevan takaa, eikä ole kuin hetkestä kiinni ajaako se pyörä päälle kun edessä kävelevä ei sitä ehdi väistää tai tajuta. Oma lukunsa ovat nämä sähköpotkulaudat, joita ilmeisesti tarkoituksella jätetään keskelle pyörä- ja joskus ajoteitäkin. En ymmärrä miten sitä ei saada kuriin.
En ole mikään nillittäjä ja ymmärrän kaupunkielämän realiteetit. Silti suunta menee koko ajan huonommaksi, ilmeisesti koska mitään valvontaa tai velvoitteita ei ole.
Kävelijän kuuluu kulkea tien reunaa (ihan sama onko mukana koira tai lapsi), jolloin mitään tarvetta väistää ei ole. Pyörä vain ohittaa, eikä tarvita mitään tajuamista. Pahinta on soittaa kelloa, koska silloin lähes poikkeauksetta se kävelijä pomppaa keskelle tietä ja katsoo taakseen. Eli jää totaalitukkeeksi keskelle tietä. (Ja en ole mikään kilpapyöräilijä vaan ihan peruskaupunkipyörällä kuljen työmatkat).
Nämä tapahtuvat tyypillisesti jalkakäytävillä, jossa saa ajaa vain alle 12 v sekä pihakaduilla, joissa väistämisvelvollisuus kulkuneuvoilla. Tai sitten pyöräilijä ajaa itse väärässä kohdassa tietä, ohittaa pientareen puolelta, näpyttää kännykkää ajaessa jne.
Metsäpolulla ja kuntoradalla nyt ei ainakaan ole sääntöä, että kuljetaan reunassa!
Kyllähän tuo niin on, että maastopyöräily vaatii omat ratansa, jossa voidaan harjoitella temppuja muita häiritsemättä. Ei sitä voi missään ulkoilualueilla ja kansallispuistoissa harrastaa patikkapoluilla.
Ihan sama juttu kuin muidenkin lajien kanssa. Yksi harrastaja silloin tällöin mahtuu sinne poluillekin, mutta sitten kun lajin suosio kasvaa ja ryhmiä ramppaa yksi toisensa jälkeen GoProt päässä, jälki luonnossa on rumaa ja tulee vaaratilanteita. Sitten on aika sulkea puistot kyseiseltä lajilta ja siirtyä radoille.
Niin kävi aikanaan motocrossillekin, eikä nykyään kukaan enää kuvittele että sitä voisi yleisillä ulkoilualueilla harrastella.
Uskon myös, että boulderointi- ja kiipeilyharrastuksen suosio johtaa pian siihen, että tulee yhteentörmäyksiä ja harrastaminen siirtyy merkityille paikoille. Kun suosio kasvaa, kasvaa myös tollojen määrä lajin sisällä ja tuhot lisääntyvät, ja sitten alkaa ulkopuolinen valvonta.
Luulen myös, että etenkin kaupunkien läheisyydessä sijaitsevilla luonnonsuojelualueilla on lähellä se päivä, kun aletaan rakentaa kivettyjä kiertokävelyteitä, joita ympäröivät vankat kaiteet. Korona on tuonut luontopoluille niin paljon uutta porukkaa, josta osa ei tajua että luonnonsuojelualueella ei saa ryllätä sammalia pilalle ja kuluttaa maastoa kulkemalla joka paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi jokamiehenoikeudet joudutaan kohta nostamaan oikeasti lainsäätäjän pöydälle, koska sähköpyörä voidaan rinnastaa moottorikäyttöisiin kulkuneuvoihin (onhan meillä sähköautokin oikea auto). Fillariretkiä suunnitellaan huoleti yksityismaille kysymättä maanomistajalle, vaikka maksullista toimintaa ei muiden mailla saisi harjoittaa. Taajamien lähellä metsiä on jo jouduttu osittain aitaamaan muovinauhoilla tms., jotta maastopyörillä ei tultaisi uudistusaloille - aina uudistuminen ei ole istutusta, se voi olla myös luontaista uudistamista, jolloin fillaristi saattaa tehdä tuhansien eurojen tuhot kesän aikana.
Höpöhöpö nyt taas. Maastopyörillä ajetaan poluilla, eikä niitä luontaisia uudistuksia tai istutuksia käyttöpoluille tietenkään tehdä.
Miksi siihen polulle ei istutettaisi? Jos se ei ole virallinen rasitetien paikka, niin se on samanlaista metsämaata kuin muukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Jonkin verran tulee liikuttua luonnossa, ja täälläkin päin on retkeilyreiteillä usein käveleminen hankalaa, kun polut on möyhennetty liejukoiksi maastopyörillä. Samoin suopätkillä saattaa mennä pitkosten vieressä kunnon urat pyöristä. Ja mm. Rokualla maasto (jäkäläkangasta, joka uusiutuu hitaasti) kärsii väärissä paikoissa pyöräilevien takia.
Luonnon kuluminen on suoraan verrannollinen käyttäjien määrään. On turha syyttää jotain yhtä käyttäjäryhmää kun perusongelma on se että luonnossa liikkujien määrä on niin iso että se aiheuttaa vääjäämättä maaston kulumista.
Metrien levyisiksi kuluneita polkuja ja mutapaikkoja on ollut suosituimmilla alueilla aina, myös ennen maastopyöräilyä.
No esim Rokualla on maastopyöräilyreirit erikseen ja vain niillä saisi pyöräillä maaston kulumisen takia https://www.kaleva.fi/rokuan-uudistunut-maastopyorareitti-avataan-lauan…
Yhdessäkin paikassa retkeilyreitillä kävelijöille on jyrkässä rinteessä portaat. Tuossa paikassa ei kulje maastopyöräreittiä, mutta rinteessä menee ihan selvät pyörien jättämät ajourat jäkälikössä. Se pyörän regas kun tekee aika lailla erilaisen jäljen kuin ihmisen jalka, niin tunnistaminen on helppoa...
Sama ongelma Nuuksiossa, jossa pyöräily on sallittua vain tietyillä reiteillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maastopyöräilijät voisivat pysyä poissa kävelijöiden poluilta. Reittejä löytyy muualtakin.
Esim. Hervannan Suolijärven rantaa kiertävä kapea polku on aivan liian ahdas pyöräilijöille ja silti sinne vain pitää tunkea sunnuntaikävelijöiden, lapsiperheiden ja koiranulkoiluttajien sekaan.
Lisäksi nämä jotka ovat vain polkevinaan sähköleluineen...
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo niin on, että maastopyöräily vaatii omat ratansa, jossa voidaan harjoitella temppuja muita häiritsemättä. Ei sitä voi missään ulkoilualueilla ja kansallispuistoissa harrastaa patikkapoluilla.
Ihan sama juttu kuin muidenkin lajien kanssa. Yksi harrastaja silloin tällöin mahtuu sinne poluillekin, mutta sitten kun lajin suosio kasvaa ja ryhmiä ramppaa yksi toisensa jälkeen GoProt päässä, jälki luonnossa on rumaa ja tulee vaaratilanteita. Sitten on aika sulkea puistot kyseiseltä lajilta ja siirtyä radoille.
Niin kävi aikanaan motocrossillekin, eikä nykyään kukaan enää kuvittele että sitä voisi yleisillä ulkoilualueilla harrastella.
Uskon myös, että boulderointi- ja kiipeilyharrastuksen suosio johtaa pian siihen, että tulee yhteentörmäyksiä ja harrastaminen siirtyy merkityille paikoille. Kun suosio kasvaa, kasvaa myös tollojen määrä lajin sisällä ja tuhot lisääntyvät, ja sitten alkaa ulkopuolinen valvonta.
Luulen myös, että etenkin kaupunkien läheisyydessä sijaitsevilla luonnonsuojelualueilla on lähellä se päivä, kun aletaan rakentaa kivettyjä kiertokävelyteitä, joita ympäröivät vankat kaiteet. Korona on tuonut luontopoluille niin paljon uutta porukkaa, josta osa ei tajua että luonnonsuojelualueella ei saa ryllätä sammalia pilalle ja kuluttaa maastoa kulkemalla joka paikassa.
Kalliokiipeily on samanlainen asia eli yksityismaiden pystysuorat kallioseinät kiinnostavat, autolla tullaan mahdollisimman lähelle ja sitten ryhdytään kiipeilemään. Jossain vaiheessa havaitaan, että kallion alla on hankalia puita, ne pitää poistaa. Sitten on kiva laittaa jotain pysyviä rakenteita ja hups - yksityismaalle onkin syntynyt ihan luvatta jonkun porukan netissä mainostama kiipeilykeskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pyöräily on kiellettyä luonnonsuojelualueella, kuten Tammistossa, niin sinne ei mennä pyöräilemään.
Ei, vaikka ”ei mun pyörä mitään tuhoa”.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, juuri näin ja amen. Keskuspuiston pohjoisosa on kohta pelkkää mutavelliä, jossa kukaan muu ei pysty enää kulkemaan, kun maastopyöräilijät ovat ajaneet tuusannuuskaksi kohta kaikki polut. Muutama vuosi sitten alkoivat tuhoutua ne isoimmat, maastopyöräiliköillekin merkityty reitit. Mutta nyt on jo jokainen pikkupolkukin ajettu rikki. Jopa ne, joiden lähtökohdissa on pyräilyn kieltäviä merkkejä esim. Haltialan alueella ja Pitkäkosken rantalehdoissa. Pysyisivät niillä muutamatta reitillä ja ajasivat niilläkin niitä itse rikkomiaan uria pitkin, mutta ei, kun eivät itsekään halua ajaa siinä mudassa, niin rikkovat sitten kaiken muunkin.
Tämä. Jos soisempaa/märempää polkua kävelee X kävelijää, siihen voi jäädä muutama kengänjälki. Yleensä kävelijät myös varovat mihin astuvat. Mutta jos samasta paikasta ajaa X pyöräilijää, niin jälki on ihan eri: rengas on paljon kapeampi kuin kengänpohja ja lisäksi painoa on pyöräilijä + pyörä, joten rengas uppoaa paljon syvemmälle ja rikkoo maanpinnan kerrokset. Siihen kuoppaan jää sitten vesi seisomaan ja maa rikkoutuu lisää, pyöräilijät kun pistävät heikossa kohdassa vaan lisää vauhtia.
Kerran Paloheinän parkipaikalla kuulin miten ajamaan lähdössä oleva maastopyöräilijäporukka oikein intoili siitä miten pääsevät taas oikein kuraa roiskuttamaan. Näin vähän he aiheuttamastaan vahingosta piittaavat, tärkeintä että itsellä on kivaa.
Ja sitten ihmetellään kun maastopyöräilijöihin suhtaudutaan koko ajan nyreämmin. No ei kai, kun jäljet ovat nähtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, juuri näin ja amen. Keskuspuiston pohjoisosa on kohta pelkkää mutavelliä, jossa kukaan muu ei pysty enää kulkemaan, kun maastopyöräilijät ovat ajaneet tuusannuuskaksi kohta kaikki polut. Muutama vuosi sitten alkoivat tuhoutua ne isoimmat, maastopyöräiliköillekin merkityty reitit. Mutta nyt on jo jokainen pikkupolkukin ajettu rikki. Jopa ne, joiden lähtökohdissa on pyräilyn kieltäviä merkkejä esim. Haltialan alueella ja Pitkäkosken rantalehdoissa. Pysyisivät niillä muutamatta reitillä ja ajasivat niilläkin niitä itse rikkomiaan uria pitkin, mutta ei, kun eivät itsekään halua ajaa siinä mudassa, niin rikkovat sitten kaiken muunkin.
Tämä. Jos soisempaa/märempää polkua kävelee X kävelijää, siihen voi jäädä muutama kengänjälki. Yleensä kävelijät myös varovat mihin astuvat. Mutta jos samasta paikasta ajaa X pyöräilijää, niin jälki on ihan eri: rengas on paljon kapeampi kuin kengänpohja ja lisäksi painoa on pyöräilijä + pyörä, joten rengas uppoaa paljon syvemmälle ja rikkoo maanpinnan kerrokset. Siihen kuoppaan jää sitten vesi seisomaan ja maa rikkoutuu lisää, pyöräilijät kun pistävät heikossa kohdassa vaan lisää vauhtia.
Kerran Paloheinän parkipaikalla kuulin miten ajamaan lähdössä oleva maastopyöräilijäporukka oikein intoili siitä miten pääsevät taas oikein kuraa roiskuttamaan. Näin vähän he aiheuttamastaan vahingosta piittaavat, tärkeintä että itsellä on kivaa.
Ja sitten ihmetellään kun maastopyöräilijöihin suhtaudutaan koko ajan nyreämmin. No ei kai, kun jäljet ovat nähtävissä.
Tuo Paloheinä-Haltiala-Pitkäkoskialue alkaa olla todella surullisessa kunnossa. Luonto ei toivu tehdystä tuhosta edes kymmenessä vuodessa. Ainoa, mikä voisi enää tilannetta pelastaa, on selkeät kieltomerkit jokaiseen polun risteykseen lukuunottamatta muutamaa reittiä, jotka sitten kaupungin toimesta vahvistettaisiin kestämään vähän paremmin myös maastopyöräilyä. Tällä hetkellä kaikkien isompien reittien matalat kohdat ovat mutavelliä, uiden juuret kuoriutuneet, kallioilla metrien levyiset paljaat kohdat, joilta sammal on tapettu. Ja pikkupolkujen tuho on "hyvässä" vauhdissa.
Vain pari vuotta sitten, ennen maastopyöräbuumin räjähtämistä, noista tuhosta ei ollut tietoakaan, vaikka kävelijää ja juoksijaa oli metsät täynnä. Jalan saa kulkea tuhatkertainen määrä porukkaa aiheuttamatta läheskään samaa tuohoa kuin maastopyöräilijät, jotka vielä itsekkyyttään sitten tuhoavat kaikki ne kiertoreitit joita kävelijät itselleen raivaavat. Pari viikkoa sitten juuri ystävän kanssa juteltiin, miten on käsittämätöntä, kun pyöräiijät eivät voi pysyä sillä rikki ajamallaan polun kohdalla, vaan välittömästi, kun kävelijät keksivät siistin kiertoreitin pahimpien mutalampien ympäri, joku valopää on tuon kiertoreitinkin ajanut jo rikki. Lopputuloksena on sitten viiden metrin levyinen mutalampi, jota ei kierrä enää kukaan mistään. Siinä vaiheessa, kun kävelijät ja juoksijat alkavat kiipeillä puiden latvusten kautta mutalampien ohi, ei mene varmaan kuin kaksi päivää, että nähdään ensimmäinen sankari ajamassa sähköläskärillään männyn runkoa ylös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tuollainen maastopyöräilijäjoukkio hurauttaa taimikon läpi, monen vuoden työ menee hukkaan silmänräpäyksessä.
Ei maastopyörillä ajeta umpimetsissä tai taimikoissa vaan kyse on nimenomaan poluilla ajelusta.
Maastopyöräilijät raivailee täällä ainakin ihan omia polkuja. Oksia ja taimia kaadetaan saadakseen tilaa polulle. Aina kun väkimäärä lisääntyy mahtuu joukkoon monenlaista tallaajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, juuri näin ja amen. Keskuspuiston pohjoisosa on kohta pelkkää mutavelliä, jossa kukaan muu ei pysty enää kulkemaan, kun maastopyöräilijät ovat ajaneet tuusannuuskaksi kohta kaikki polut. Muutama vuosi sitten alkoivat tuhoutua ne isoimmat, maastopyöräiliköillekin merkityty reitit. Mutta nyt on jo jokainen pikkupolkukin ajettu rikki. Jopa ne, joiden lähtökohdissa on pyräilyn kieltäviä merkkejä esim. Haltialan alueella ja Pitkäkosken rantalehdoissa. Pysyisivät niillä muutamatta reitillä ja ajasivat niilläkin niitä itse rikkomiaan uria pitkin, mutta ei, kun eivät itsekään halua ajaa siinä mudassa, niin rikkovat sitten kaiken muunkin.
Tämä. Jos soisempaa/märempää polkua kävelee X kävelijää, siihen voi jäädä muutama kengänjälki. Yleensä kävelijät myös varovat mihin astuvat. Mutta jos samasta paikasta ajaa X pyöräilijää, niin jälki on ihan eri: rengas on paljon kapeampi kuin kengänpohja ja lisäksi painoa on pyöräilijä + pyörä, joten rengas uppoaa paljon syvemmälle ja rikkoo maanpinnan kerrokset. Siihen kuoppaan jää sitten vesi seisomaan ja maa rikkoutuu lisää, pyöräilijät kun pistävät heikossa kohdassa vaan lisää vauhtia.
Kerran Paloheinän parkipaikalla kuulin miten ajamaan lähdössä oleva maastopyöräilijäporukka oikein intoili siitä miten pääsevät taas oikein kuraa roiskuttamaan. Näin vähän he aiheuttamastaan vahingosta piittaavat, tärkeintä että itsellä on kivaa.
Ja sitten ihmetellään kun maastopyöräilijöihin suhtaudutaan koko ajan nyreämmin. No ei kai, kun jäljet ovat nähtävissä.
Tuo Paloheinä-Haltiala-Pitkäkoskialue alkaa olla todella surullisessa kunnossa. Luonto ei toivu tehdystä tuhosta edes kymmenessä vuodessa. Ainoa, mikä voisi enää tilannetta pelastaa, on selkeät kieltomerkit jokaiseen polun risteykseen lukuunottamatta muutamaa reittiä, jotka sitten kaupungin toimesta vahvistettaisiin kestämään vähän paremmin myös maastopyöräilyä. Tällä hetkellä kaikkien isompien reittien matalat kohdat ovat mutavelliä, uiden juuret kuoriutuneet, kallioilla metrien levyiset paljaat kohdat, joilta sammal on tapettu. Ja pikkupolkujen tuho on "hyvässä" vauhdissa.
Vain pari vuotta sitten, ennen maastopyöräbuumin räjähtämistä, noista tuhosta ei ollut tietoakaan, vaikka kävelijää ja juoksijaa oli metsät täynnä. Jalan saa kulkea tuhatkertainen määrä porukkaa aiheuttamatta läheskään samaa tuohoa kuin maastopyöräilijät, jotka vielä itsekkyyttään sitten tuhoavat kaikki ne kiertoreitit joita kävelijät itselleen raivaavat. Pari viikkoa sitten juuri ystävän kanssa juteltiin, miten on käsittämätöntä, kun pyöräiijät eivät voi pysyä sillä rikki ajamallaan polun kohdalla, vaan välittömästi, kun kävelijät keksivät siistin kiertoreitin pahimpien mutalampien ympäri, joku valopää on tuon kiertoreitinkin ajanut jo rikki. Lopputuloksena on sitten viiden metrin levyinen mutalampi, jota ei kierrä enää kukaan mistään. Siinä vaiheessa, kun kävelijät ja juoksijat alkavat kiipeillä puiden latvusten kautta mutalampien ohi, ei mene varmaan kuin kaksi päivää, että nähdään ensimmäinen sankari ajamassa sähköläskärillään männyn runkoa ylös.
Tämä on tosiaan tehnyt metsäpoluilla kävelemisestä ihan mahdotonta. Vielä viisi vuotta sitten täällä oli siisti polku, mutta nykyään se on täynnä koko ajan suurenevia mutakuoppia. Pahimmassa kohdassa on jo kymmenen metrin leveydeltä näitä mutaa kiertäviä polkuja, joita jalankulkijat joutuvat tallaamaan koko ajan yhä kauemmas ja kauemmas siltä alkuperäiseltä polulta, kun pyöräilijät pilaavat heti joka ikisen kuivan polun joka siihen saadaan tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa kun nämä painavat metsässä menemään hampaat irvessä kireine vaippahousuineen.
Tähän. Naurettavaa porukkaa. Talvella päästin tahalla metsäpolulla irti kaks isokokoista koiraani kun yks vaippahousu ilmestyi huutelemaan että ei saa tukkia polkua ja koirat pois polulta. Tiesin satavarmasti että lähtevät vaippapyöräilijän perään. Niin lähtivätkin ja vaippahousu alkoi heti huitoa ja pitkia koiria ja kirota ja raivota ja siitäkös koirat riemastuivat. Sinne meni sitten vaippahousu mukkelusmakkelis pöpelikköön nurin kalliilla pyörällään. Raivoaminen ja uhkailu kuului vielä monen sadan metrin päähänkin.
Tavoitteena nimenomaan on tehdä siitä polusta käyttökelvoton, jotta pyöräilijät etsisivät uuden reitin. Uudistettu metsä ei ole mikään ajelupaikka, joten ainakin omassa metsässä on pyritty esimerkiksi muokkauksen avulla varmistamaan se, että liikkuminen muuten kuin jalkaisin on mahdollisimman hankalaa. Sama risukasojen kanssa, niitä pyritään läjittämään maastoon siten, että polkua ei enää olisi.
Pyöräilijän tarve liikkua metsässä ei koskaan ole metsänomistajalle tärkein asia ellei metsänomistajalle erikseen makseta. Laki kun vaatii uudistamaan eikä laki tunne tilannetta, jossa osa alueesta voidaan jättää uudistamatta vetoamalla muuhun, ei viralliseen käyttöön.