Minulla ei ole yhtään kummilasta. Ajatteletko että olen aivan kauhea ihminen?
Tai mitä ajattelet aikuisesta, perheellisistä naisesta jolla ei ole yhtään omaa kummilasta? Ajatteletko, että minun täytyy olla pohjimmiltani aivan kamala ihminen? Että minulla ei ole tarpeeksi läheisiä ystäviä? Että on ollut vaan huonoa tuuria ja lähiympäristö sellainen ettei ole osunut kohdalle?
En oikein itsekään tiedä enää mitä ajatella. Nuorempana sitä vaan ajatteli, että kyllä varmasti joku joskus pyytää mutta on ollut aika järkytys huomata että näin ei käynytkään tässä elämässä, vaan jäin tästä kokemuksesta paitsi.
Onneksi on omat lapset, hemmotelen heitä niin paljon kun vain voin.
Kommentit (16)
Ei ole mullakaan, tosin en ole koskaan kuulunut edes kirkkoon.
Ihmisillä on aivan tarpeeksi ajateltavaa omassa elämässäänkin. Harva jaksaa ruotia tuollaista yhdentekevää asiaa ja mistä joku puolituttu edes tietäisi tuollaista?
Mulla on iso liuta kummilapsia, ja vain osa sellaisia joiden vanhempiin pitää jollain lailla yhteyttä, ja lapset eri kaupungeissa. Jos on valittu kummiksi eikä kummilapsen perhe pidä mitään yhteyttä niin se vaan ärsyttää. Tai lähetetään lahjatoiveita rippipäivänä eikä edes kuvaa saa kiitokseksi.
Kiiitos vastauksista! Ihanaa kun meitä on muitakin. Edes omien lapsieni kummit, oman käsityksen mukaan hyvät ystäväni eivät pyytäneet minua omien lastensa kummiksi.
Esikoisten kohdalla ymmärsin, mutta toisten lasten kohdalla jo vähän mietin että enkö tosiaan mahdu heidän elämässään millään asteikolla edes 6 tärkeän ihmisen joukkoon. Molempien lapsilla on 3 kummia.
Olisi ollut kiva tietää, että harkitsivatko he edes minua kummiksi. Tai onko kukaan edes koskaan harkinnut, ajatellut että hei se Maija olisi kyllä ihan kiva ja kummiksi sopiva, pitäiskö meidän pyytää sitä? Tai no ei kuitenkaan ehkä, koska... *tämän selityksen haluaisin tietää*
Tai että onko kukaan koskaan edes ajatellut asiaa. Tämä tekee kipeää. Olisin todella halunnut.
Ei minullakaan ole, eikä ole tullut mieleen että joku pitäisi minua kauheana sen takia. Ei kukaan ajattele toisesta ihmisestä että onkohan se kummi vai ei.
Ei ole nykyään harvinaista, ettei aikuisella ole yhtään kummilasta, kun nykyään yhä harvempi lapsi kastetaan kirkon jäseneksi.
Ja eihän kaikilla edes ole sisaruksia, joiden lapselle voisi olla kummi,kun useinhan sisarusta pyydetään lapsen kummiksi.
Ajattelen että hän on ihminen joka ei kuulu kirkkoon / kuuluu johonkin muuhun uskontoon
Ei ole minullakaan. En ole tosin kuulunut kirkkoon vuosikymmeniin, mutta ei sitä kukaan tiedä, ei ole kyselty. Varmaan olen liian köyhäkin.
Minullakaan ei ole. Siskollani on yksi lapsi ja veljelläni kaksi eikä ole pyydetty kummiksi. Miehen sisaruksilla ei ole lapsia. Eikä kukaan ystäväkään, vaikka lapsia heillä on. Välillä mietin, että minussa on jotain vikaa... Onneksi on omia lapsia.
Säästyt paljolta. Itse olen muuttanut kauas kummilapsesta eikä ole yhteyksiä juurikaan perheeseen. Silti velvollisuudentuntoisesti köröttelen julkisilla 7h päivässä käydäkseni niissä 2h kestävissä synttärijuhlissa. Kummijutut on muuttuneet niin omituisiksi- ollakseen hyvä kummi pitää kantaa lahjoja ja olla lastenvahtina ka viedä huvipuistoon vaikka se ei ole se idea. Minun lapsuudessa ei ollut tuota synttärimaniaa vaan kummit oli aikuisia joita näki kun se oli luontevaa, illanistujaisissa tms.
Olet huono ihminen. Jokaisella tulee olla kummilapsia, ainakin yksi. Muuten olet hylkiö!
No, yhä harvempi kuuluu kirkkoon ja ainakin minun sosiaalisessa kuplassani nuorempien lapsia ei liitetä kirkkoon. Itse olen jo 54 ja viime vuosituhannen puolelta minulla on kolme kummilasta, mutta nyt voisi jäädä vähiin...
Joten en, en edes tiedä kaverien kummilasten määrää, enkä menisi siitä tekemään mitään johtopäätöksiä.
Ei minullakaan ole. Lähimmät sukulaiset ja ystävät joko eivät ole lisääntyneet tai eivät kuulu kirkkoon.
Ei minullakaan ole, tosin en ole kuulnut ev.lut kirkkoon vuosikymmeniin.
Minulla on MLL:n kautta lapsiperhe, joka tarvitsee erityistä tukea. Annan sen perheen lapsille aikaani ja joskus hemmottelen kirjalla tai muulla muistamisella.
Kummius on lupaus tukea lapsen kristillistä kasvua, aika harva kummi täyttää velvollisuutensa.