Pärjääkö opiskelija pelkällä opintotuella ilman lainaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei pärjää pelkällä opintorahalla. Lienee maksimissaan jotain 240 euroa kuussa ja jos kuvittelet, että siitä maksetaan vuokrasta lähtien kaikki niin teltassa saa asua. Jos taas opiskelija hakee asumistukea niin nykyvuokrilla asumistuki ja opintoraha yhteensä riittää juurikin siihen vuokranmaksuun.

Soluasunnossa saattaa jäädä hyvällä tuurilla satanen kuussa elämiseen, mikäli saa siis myös asumistukea. Mutta siis väitän että ihan pelkällä opintorahalla ei elä, ellei saa muualta rahaa.

Onko Helsingissä tai jossain muualla todella noin surkea tilanne, ettei opiskelijoille ole edes halpoja soluja tarjolla? Nykyäänhän opiskelijat saa sitä samaa yleistä asumistukea kuin muutkin, joten vain harvan täytyy tyytyä halvimpaan mahdolliseen lukaaliin.

Asun itse Turussa ja valmistuin maisteriksi vuodenvaihteessa, mutta asun edelleen opiskelijayksiössä jonka vuokra on alle 300 €/kk. Yleinen asumistuki kattaa siitä 80%, joten opiskelijan omavastuuksi jää alle 60 €/kk. Jos tahtoo venyttää senttiä oikein kunnolla, opiskelijasoluun pääsee vielä sitäkin halvemmalla. 

Tosissasiko olet sitä mieltä, että "opintotuella pärjää, jos käy dyykkaamassa ruokansa öisin"? Siihenkö opiskelijat pitäisi ohjata ja kannustaa? 

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vaan, mutta ei se ole mitään pärjäämistä, jos käy dyykkaamassa jotain roskiksia tai jonottaa  leipäjonossa, eikä koskaan voi tehdä vapaa-ajallaan mitään, koska ei ole varaa tehdä mitään.

Anteeksi nyt vaan, mutta rohkenen olla eri mieltä. 

Olen itse työtön, ja käyn joka viikko leipäjonossa yhdessä kaverini kanssa. Jonossa seistessä jutellaan ja vaihdetaan kuulumiset, ja jonotuksen jälkeen vaihdellaan keskenämme ja muutaman muun tutun kanssa ruokia omien mieltymysten ja tarpeiden mukaan. Kaatosateessa ja kovilla pakkasilla on kieltämättä ikävä jonottaa, mutta kauniilla säällä ja hyvässä seurassa jonottaminen on oikein mukavaa ajanvietettä. 

Dyykkaaminenkin on omanlaisensa seikkailu. Koskaan ei tiedä, mitä ruokaa saadaan vai joudutaanko lähtemään tyhjin käsin kotiin. Joskus jäädään kiinni luvattomasta touhusta ja siihen liittyy oma jännityksensä, mutta ainakin tähän asti meille on aina löytynyt ymmärrystä kun ollaan käyttäydytty fiksusti ja korostettu että siivotaan aina jälkemme ym. Nautin dyykkaamisessa erityisesti siitä, kuinka siinä saadaan pelastettua hyvää ruokaa joutumasta roskiin. 

Ja siihen vapaa-aikaan sitten: Olen samaa mieltä siitä, että jos vapaa-aikana ei voi tehdä mitään maksullista vuosikausiin, elämä alkaa helposti tympiä. Mutta ap puhuikin pelkästään siitä, että harrastukset on joko ilmaisia tai tosi halpoja. Minä ainakin nautin siitä, kun voin käydä lähimetsässä, lainata kirjastosta kirjoja, katsoa Yle Areenaa ja muita ilmaispalveluita, pelata kirppikseltä ja hyvistä tarjouksista ostettuja lautapelejä kavereiden kanssa, uida kesäisin järvessä ja makoilla rannalla, hiihtää ja luistella talvisin, ja tehdä monia muita ilmaisia tai melkein ilmaisia asioita. Onhan mulla maksullisiakin harrastuksia: Käyn paikallisen työttömien yhdistyksen kerhoissa, jotka on ilmaisia kaikille jäsenmaksun (työttömiltä 8 €/vuosi) maksaneille jäsenille, ja sitten kun korona hellittää, aion jatkaa itämaista tanssia kansalaisopistossa jossa se maksaa n. 40 €/lukukausi. Olen ihan tosissani kun sanon, etten kaipaa elämääni tämän enempää. 

Hyvin pärjää kun ottaa pienen opintolainan päälle ja tekee töitä kuten siivoo joskus.

Ei pärjää jos haluaa oikeasti elää.

Vierailija kirjoitti:

Opintolaina on niin halpaa laina että se kannattaa aina nostaa ja jos sille ei ole käyttöä, sijoittaa osakkeisiin. Ite tein niin hyvän tilin 5 opintovuoden aikana, valmistuin 4 v sitten, intin kävin siinä välissä. Maksoin lainan peruspääoman takaisin 2 vuodessa, osakkeilla tuottoprosentti niinkin kova ajoittain kuin 12,7. Mut tuo vaatii vähän perehtyneisyyttä ja seurantaa. Jotkut sijoittavat opintolainan asunnonostoon vuokranmaksun sijasta.

Kokeiltu ja vähän väliä kaduttaa. En työllistynyt opiskelujen jälkeen ja sitten tuli lunta tupaan oikein kunnolla. Osakkeet piti myydä koska toimeentulotukea ei saa jos on omaisuutta ja niistä saadut rahat on menneet aikoja sitten ja jäljellä on vain velkaa jota makselen edelleen työttömyystuistani. Hurraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle koitti kissanpäivät kun en saanut kesäksi töitä tai opintoja. Saan siis nyt opintorahan sijaan toimeentulotukea, mikä on yli tuplasti isompi (opintoraha 250€, tt-tuki 560€) ja asumistuki pysyy samana.

Tässähän voisi vaikka ostaa uudet lenkkarit tai tehdä halvan päiväreissun Tallinnaan! Ihanaa että on kesällä varaa johonkin.

Miten olet oikeutettu toimeentulotukeen? Toimeentulotukea ei saa jos ei ole nostanut täyttä 600e jokaista opintotukikuukautta kohti ja käyttänyt koko rahaa, niin että tili on lähes nollassa. Ensimmäiseltä opiskeluvuodelta pitäisi siis nostaa 6000e ja käyttää se, jotta saa kesällä toimeentulotukea.

600e opintolainaa per tukikuukausi eli noin 6000e lainaa per opiskeluvuosi. Toimeentulotukea saa vasta kun lainat on nostettu.

Jos sössii luottotietonsa hyvissä ajoin ennen opintotuen hakemista, pankki ei myönnä opintolainaa vaikka Kela myöntäisikin oikeuden opintotukeen eli mm. lainalle valtiontakauksen. Sitten vaan pyytää siitä pankista todistuksen ja toimittaa Kelaan ja tekee toimeentulotukianomuksen, niin on mahdollista opiskella toimeentulotuella. Sitä ei tarvii maksaa takaisin, laina on maksettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vaan, mutta ei se ole mitään pärjäämistä, jos käy dyykkaamassa jotain roskiksia tai jonottaa  leipäjonossa, eikä koskaan voi tehdä vapaa-ajallaan mitään, koska ei ole varaa tehdä mitään.

Anteeksi nyt vaan, mutta rohkenen olla eri mieltä. 

Olen itse työtön, ja käyn joka viikko leipäjonossa yhdessä kaverini kanssa. Jonossa seistessä jutellaan ja vaihdetaan kuulumiset, ja jonotuksen jälkeen vaihdellaan keskenämme ja muutaman muun tutun kanssa ruokia omien mieltymysten ja tarpeiden mukaan. Kaatosateessa ja kovilla pakkasilla on kieltämättä ikävä jonottaa, mutta kauniilla säällä ja hyvässä seurassa jonottaminen on oikein mukavaa ajanvietettä. 

Dyykkaaminenkin on omanlaisensa seikkailu. Koskaan ei tiedä, mitä ruokaa saadaan vai joudutaanko lähtemään tyhjin käsin kotiin. Joskus jäädään kiinni luvattomasta touhusta ja siihen liittyy oma jännityksensä, mutta ainakin tähän asti meille on aina löytynyt ymmärrystä kun ollaan käyttäydytty fiksusti ja korostettu että siivotaan aina jälkemme ym. Nautin dyykkaamisessa erityisesti siitä, kuinka siinä saadaan pelastettua hyvää ruokaa joutumasta roskiin. 

Ja siihen vapaa-aikaan sitten: Olen samaa mieltä siitä, että jos vapaa-aikana ei voi tehdä mitään maksullista vuosikausiin, elämä alkaa helposti tympiä. Mutta ap puhuikin pelkästään siitä, että harrastukset on joko ilmaisia tai tosi halpoja. Minä ainakin nautin siitä, kun voin käydä lähimetsässä, lainata kirjastosta kirjoja, katsoa Yle Areenaa ja muita ilmaispalveluita, pelata kirppikseltä ja hyvistä tarjouksista ostettuja lautapelejä kavereiden kanssa, uida kesäisin järvessä ja makoilla rannalla, hiihtää ja luistella talvisin, ja tehdä monia muita ilmaisia tai melkein ilmaisia asioita. Onhan mulla maksullisiakin harrastuksia: Käyn paikallisen työttömien yhdistyksen kerhoissa, jotka on ilmaisia kaikille jäsenmaksun (työttömiltä 8 €/vuosi) maksaneille jäsenille, ja sitten kun korona hellittää, aion jatkaa itämaista tanssia kansalaisopistossa jossa se maksaa n. 40 €/lukukausi. Olen ihan tosissani kun sanon, etten kaipaa elämääni tämän enempää. 

On vähän eri asia dyykata ideologisista syistä kuin olla pakotettu siihen päivästä toiseen pysyäkseen hengissä. Ei se ole mikään jännittävä ajanviettotapa, jos olet ensin ollut opiskelemassa koululla koko päivän ja sen jälkeen tehnyt vielä kotitehtäviä iltaan asti, jonka jälkeen lähdet etsimään roskiksesta ruokaa, eikä sinulla ole edes mitään varmuutta, löydätkö sitä vai et. Yliopistotutkinto kestää vähintään 5 vuotta, ja olisi painajaismaista joutua miettiä päivästä toiseen viiden vuoden ajan, että miten selviytyy seuraavasta päivästä. Vaikka työtönkään ei kieri rahassa, niin käytettävissä oleva rahamäärä on silti tuplasti enemmän kuin opiskelijalla, ja kun on kyse pienistä tuloista, niin muutaman satasenkin ero on todella merkittävä.

Mä pärjäsin pelkällä opintotuella ja asumislisällä ihan ok, mutta valmistuin jo 10 vuotta sitten. Koko lapsuus harjoiteltu dyykkaamista ja köyhäilyä. Ei tuntunut vaikealta elää ilman rahaa. Olin oppinut että vaatteet ostetaan UFF 1 euron päiviltä ja harrastuksena ompelu vanhoista kankaista. Kävin koulun kirjastossa lukemassa kurssikirjoja ja tekemässä tehtäviä. Enää en osaisi elää niin pienellä, kun on muutama vuosi tullut tilille keskisuurta palkkaa. Olihan se hämmentävää kuulla että tutut kävi vuosittain jossain ulkomaan matkoilla ja sai jatkuvasti uusia vaatteita. Mutta se oli ihan oman maailman ulkopuolelta.

Riippuu kuinka edullisen asunnon onnistuu löytämään. Itsellä yksiö 480€/kk. Opintotuki sen n. 300€/kk ja asumislisä 200€. En pärjää ilman lainaa.

Vähän avustamalla pärjää, omin nokkineen ei. Molemmilla on edullinen.opiskelija-sunto asuntosäätiöltä.

Vierailija kirjoitti:

Sinähän voit testata asian kun kerran ihmettelet sitä. Sano pomolle että seuraavan vuoden sinulle maksetaan vain ja ainoastaan sen opintorahan verran ja siitä maksat sitten kaiken.

Ei tarvitse ihmetellä vaan voi ihan kokeilla.

Todella typerää verrata jotain mitä oli ennen, kun jokainen vähääkään järkeä omaava tietää että asumiskulut ja ruoka ovat kallistuneet järjettömästi ihan muutaman vuosikymmenen aikana.

Sinä olet todennäköisesti opiskelusi opiskellut siihen aikaan kun vuokrissakin oli maksukatto eli vuokrat olivat säädeltyjä.

Vähän offtopic, mutta ei niillä säännellyillä vuokrilla ollut merkitystä. Vuokra-asuntoja ei ollut lainkaan saatavilla, paitsi ehkä suhteilla. Onneksi oli opiskelija-asuntoloita.

Minä tein kontulat js myin persettäni koko opiskeluajan...

Nykyään ei taida pärjätä.

2005-2008 kun itse opiskelin, niin opintorahalla pystyi kituuttamaan jotenkin kyllä.

Kalustettu pieni soluhuone 1km yliopistolta, netin, veden ja sähkön kanssa, oli 200e kuussa, johon sai tukea 160e. Opintorahasta jäi käteen n. 200e.

Yliopistolla kevytkeittolounas oli 1e, peruslounas 1,67e, vähän parempi reilu 2e. Sis. leivät, salaatit ja juomat.

Kouluun matkaa 1km, kauppaan 1km, niin bussikortille ei tarvetta. Apteekkiin oli 3km.

Ruoka kaupassa oli huomattavan paljon halvempaa kuin nykyään ja -50% alessa sai hyvät lihat/eineksiä monesti. Sillon oli siis aina heti -50%, ei -30%.

Kesätöitä sai helpommin ja niillä säästöillä pystyi elämään mukavammin opintovuoden. Toki osa teki myös töitä koulun ohella, mutta yllättävän harva kuitenkin.

Opintolaina on ainoa laina minkä voi saada kokonaan anteeksi. Ja kaikilla on tämä mahdollisuus.

Pärjää, jos asuu halvasti esim kimpassa jonkun kanssa (oma makkari tietysti), ja tekee työtä lomat. Omani ainakin pärjäsi.

Nuori pärjää palkallisten harjoittelujen, kesätöiden ja kotoa saatavan säännöllisen rahallisen avun turvin ihan hyvin ilman lainaa. Jos ei olisi töitä tai palkallisia harjoitteluja, maksaisin enemmän kulujaan, mutta onneksi on. Nyt menossa maisterivaihe ja opintolainaa 0€.