Miten voisin saada ilkeän ja vaikean ihmisen pitämään itsestäni?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vaikea ja ilkeä kaikkia sellaisia kohtaan, joiden kanssa en halua lähempää tuttavuutta. Jostain ihmeen syystä monet pyrkivät kavereikseni. Kevyt jutustelu menettelee ja asialliset järjestö- ja harrastushommat hoidetaan, mutta siihen se saa minun puolestani jäädä.

En halua ystävystyä jumpparyhmieni naisten kanssa ja on vaan oltava ikävä ihminen, kun ehdottavat tapaamista harrastuksen ulkopuolella. Veikkaan, että aloittajan kuvailema henkilökin vain suojautuu?

Ymmärrän tuon. On minullakin joskus ollut kausi, jolloin olin suosittu ja piti vähän pitää etäisyyttä, kun moni oli yllättäen kiinnostunut seurastani. Enää ei ole sitä ongelmaa, vaan päinvastoin. 🙂

Nämä molemmat henkilöt ovat tosiaan monen vuoden takaa tuttujani. Exän kanssa olin monta vuotta yhdessä. Heitä yhdistää oikeastikin hankala ja äkkipikainen luonne.

^täydennän vielä: hankala luonne, mutta ovat silti kiinnostavia ihmisiä ja pidin/pidän heistä. Toki en tuppaa heidän seuraansa, mutta kunpa heidän puolelta tulisi se aloite.

Jos todella haluat tuollaista, kehu ja mairittele. Jos ihminen ei välitä muista kuin itsestään, ei tule epäilleeksi kehujen aitoutta, koska ei ole kiinnostunut toisen tulokulmasta tai vaikuttimista. Silloinhan vain tapahtuu se, mitä hän on odotellut ilman muuta. Käytös ei välttämättä muutu, mutta hän pitää sinusta. Eli saat kunnian toimia likasankona murjottamisen ja välinpitämättömyyden sijaan.

Joskus ihmisten vaikeus voi olla myös heijastuma, eli muut näyttäytyvät vaikeina oman toiminnan perusteella. Eli joko muut ovat hankalia, tai sinä olet se hankala. Joskus näin jos hankaluuksia useamman ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos todella haluat tuollaista, kehu ja mairittele. Jos ihminen ei välitä muista kuin itsestään, ei tule epäilleeksi kehujen aitoutta, koska ei ole kiinnostunut toisen tulokulmasta tai vaikuttimista. Silloinhan vain tapahtuu se, mitä hän on odotellut ilman muuta. Käytös ei välttämättä muutu, mutta hän pitää sinusta. Eli saat kunnian toimia likasankona murjottamisen ja välinpitämättömyyden sijaan.

Joskus ihmisten vaikeus voi olla myös heijastuma, eli muut näyttäytyvät vaikeina oman toiminnan perusteella. Eli joko muut ovat hankalia, tai sinä olet se hankala. Joskus näin jos hankaluuksia useamman ihmisen kanssa.

Toki siinä molemmat osapuolet vaikuttavat, mutta tiedostan sen, että ne tosi joustavat ja kivat sekä luonteeltaan tasaiset tuttavuudet vain jotenkin jäävät sivuun ja kiinnostun niistä räiskyvämmistä.

Tai sitten sattumalta nämä räiskyvät ovat olleet ajattelultaan mielenkiintoisia ja originelleja myös. Eli se tapa ajatella, huumori ja tietty haasteellisuus kiinnostaa. Koen jostain syystä liian mukavat jotenkin feikeiksi ja ne minulle "ilkeämmät" tutumman oloisiksi. Eli hakeudun tietyntyyppisten seuraan mieluummin itse, jos mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Jos todella haluat tuollaista, kehu ja mairittele. Jos ihminen ei välitä muista kuin itsestään, ei tule epäilleeksi kehujen aitoutta, koska ei ole kiinnostunut toisen tulokulmasta tai vaikuttimista. Silloinhan vain tapahtuu se, mitä hän on odotellut ilman muuta. Käytös ei välttämättä muutu, mutta hän pitää sinusta. Eli saat kunnian toimia likasankona murjottamisen ja välinpitämättömyyden sijaan.

Joskus ihmisten vaikeus voi olla myös heijastuma, eli muut näyttäytyvät vaikeina oman toiminnan perusteella. Eli joko muut ovat hankalia, tai sinä olet se hankala. Joskus näin jos hankaluuksia useamman ihmisen kanssa.

Vähän likasankomeiningiksi meni sen kaverini kanssa. Sain jännittää aina, mistä sanan puolikkaasta saa seuraavan raivarin. Se oli sellaista munankuorilla kävelyä todella. Parhaimmillaan hän oli aivan sielunystäväni ja tyyliin ainoa maailmassa, joka ymmärsi täysin. Ja se tunne oli molemminpuolinen. Hän tietää itsekin tämän problematiikan täysin.

Muiden kanssa tulen yleensä ihan mukavasti toimeen, mutta eivät ne ihan kivat oikein säväytä samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vaikea ja ilkeä kaikkia sellaisia kohtaan, joiden kanssa en halua lähempää tuttavuutta. Jostain ihmeen syystä monet pyrkivät kavereikseni. Kevyt jutustelu menettelee ja asialliset järjestö- ja harrastushommat hoidetaan, mutta siihen se saa minun puolestani jäädä.

En halua ystävystyä jumpparyhmieni naisten kanssa ja on vaan oltava ikävä ihminen, kun ehdottavat tapaamista harrastuksen ulkopuolella. Veikkaan, että aloittajan kuvailema henkilökin vain suojautuu?

Ymmärrän tuon. On minullakin joskus ollut kausi, jolloin olin suosittu ja piti vähän pitää etäisyyttä, kun moni oli yllättäen kiinnostunut seurastani. Enää ei ole sitä ongelmaa, vaan päinvastoin. 🙂

Nämä molemmat henkilöt ovat tosiaan monen vuoden takaa tuttujani. Exän kanssa olin monta vuotta yhdessä. Heitä yhdistää oikeastikin hankala ja äkkipikainen luonne.

Olen koulutukseltani ja ammatiltani teatterintekijä, eli taiteilija. Ehkä ihmiset kuvittelevat, että seurani voisi antaa jotain lisäarvoa heidän elämäänsä? Ehkä olen kiinnostava ja erilainen heidän mielestään ja temperamenttiakin löytyy, tunnettuus ammatin pakosta tähän päälle. Kysymykseni lyhyesti: miksi minun pitäisi haluta tutustua tämän takia jumpparyhmäni naisiin? Kai teatteriohjaajakin saa pitää huolta fyysisestä kunnostaan?